Suomalaisveneet taas liikkeellä Tyynellämerellä, Elaine pääsi juuri Uudesta-Seelannista Vanuatulle ja Seili on matkalla Galapagokselta Marquesasille. Pitkiä legejä ja aika paljon vastoinkäymisiä molemmilla, lähinnä erilaisten laitteiden hajoamisten muodossa. Sellaista se matkapurjehdus joskus (usein? yleensä?) on... Mutta molemmissa veneissä kaikesta huolimatta oikea asenne ja tuntuvat nauttivan!
http://syelaine.wordpress.com/
http://purjeveneseili.blogspot.com/
http://syelaine.wordpress.com/
http://purjeveneseili.blogspot.com/
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tässä muutama vinkki lisää. Purjehdusaiheisia blogeja, joita itse seuraan:
S/Y Dolphin Dance purjehtii Suomesta Norjaan tänä kesänä, blogi englanniksi, hienoja kuvia:
http://sydolphindance.blogspot.com
Norppa kertoo purjehduksen opettelusta Kuinka purjehtijaksi tullaan -blogissaan:
http://skiglari-norppa.blogspot.com
Purjeen viemää -blogissa pyöritään Tampereen vesillä:
http://purjein.blogspot.com/
Ruotsiksi löytyy blogi Yacht Isolasta Välimerellä:
http://www.yachtisola.com/
Tyynellämerellä tämäkin. Nyt Tahitilla, jonne on tullut vähän erikoisempaa reittiä.
http://blog.mailasail.com/valentina
Moottori- ja vaihteisto-ongelmia on Valentinallakin ollut ihmeen paljon ja hankalissa paikoissa, esimerkiksi Chilen eteläkärjessä lähellä Cape Hornia.
Kiinnostava reitti ollut Valentinalla, vähemmän tallattuja polkuja (tosin viime vuonna taisi osin samoja paikkoja koluta Aliisakin). Harmi vaan, ettei blogissa ole lainkaan kuvia! Eikös Valentina ole Bavaria? Jos niin reissu osoittaa kyllä, että Bavallakin pärjää isoilla merillä - ainakin yhdistetyllä taidolla ja tuurilla, mutta molempia tarvitaan joka tapauksessa, oli vene mikä hyvänsä.
Aliisa meni Panaman kanavan kautta, kuten useimmat muutkin pallonkiertäjät. Tuo Valentiina (Bavaria 36) meni paljon hankalampaa reittiä ja kiersi Etelä-Amerikan alapuolelta idästä länteen. Tuo kierto tehdään yleensä toisin päin, ainakin jos mennään Cape Hornin eteläpuolelta. Idästä länteen tuulet ovat hankalia.
Valentinalla on ollut paljon koneongelmia (Volvo-Penta), mutta vene itse on pärjännyt hyvin. Bavariat ovat paljon mainettaan parempia purjehtia ja kestävät kyllä. Toinen esimerkki on Penelope (Bavaria 40), jolla on purjehdittu jo yli 2 x pallonkiertoa vastaava matka.
http://www.penelope.fi/index.html
Niinpä menikin, vasta Panaman jälkeen Aliisa koukkasi Etelä-Amerikan rantaa Peruun ja sitten noille harvinaisemmille Pääsiäissaarelle ja Pitcairnille. Ei noilla saarilla ole paljon suomalaisveneiden käynneistä saanutkaan lukea sitten Merivuokon reissun.
Aika jännä nähdä, että paljon parjattu Bava - ja vielä noinkin pieni - tosiaan pärjää siinä missä muutkin näköjään. Tosin kyllä Euroopan suunnasta Chilen/Kap Hornin kautta purjehtivat kulkevat nimenomaan idästä länteen kuten Valentinakin, eteläisen Chilen tuulioloista huolimatta. Niinhän teki Merivuokkokin ja moni muu myös, ja ymmärtääkseni Kap Hornille on vaikea päästäkään toisin päin nimenomaan Tyynellämerellä vallitsevien tuulten ja toisaalta virtojen takia. Chile nyt on vain haastava alue, teki reissun miten vaan. Mutta mielenkiintoista luettavaa, vaikka kuvia kyllä kaipaisi lisäväriä ja elävyyttä antamaan, kun noinkin hienosta reissusta on kyse.
Tuossa Cape Hornin kiertosuuntien vaikeuseroissa olet ehkä hieman erehtynyt.
Tunnetuin kertomus Cape Hornin hankalasta itä -> länsi kierrosta on kai HMS Bountyn (myöhemmin se 'Kapina laivalla'):
"The Bounty made only 85 miles of headway in 31 days of east-to-west sailing, before giving up by reversing course and going around Africa."
Toinen esimerkki "väärästä" suunnasta on
"In 1934, the Norwegian Al Hansen was the first to round Cape Horn single-handed from east to west — the 'wrong way' — in his boat Mary Jane..."
http://en.wikipedia.org/wiki/Cape_Horn
Tosin nykyiset purjeveneet luovivat vanhojen aikojen laivoja paremmin ja siten luovivat idästä länteenkin noita helpommin, mutta kovassa valtamerikelissä luovi ei ole sitä mitä pallonkiertäjä odottaa reissulta.
Nykyisin on tietysti ja onneksi mahdollista seurata sään kehitystä ja valita paras mahdollinen sääikkuna niin Kap Hornin kiertoon kuin muihinkin perinteisesti hankalina pidettyihin pätkiin. Tätä etua ei noilla entisaikojen purjehtijoilla ollut, veneiden ja laivojen muista ominaisuuksista puhumattakaan. Osa varakkaammista purjehtijoista palkkaa vartavasten säämiehen, joka pitää tarkasti silmällä halutun alueen säätä ja tekee sen mukaan ennusteet ja suositukset, osa luottaa omiin sääkarttojentulkintataitoihinsa, jotkut taas liikkuvat valitettavasti edelleenkin sokkoina sään suhteen, lähinnä itsepäiset vanhat jäärät ja "kuolemattomat" nuoret hurjapäät.
Kaikki tuntemani Kap Hornin kiertäjät ovat tehneet reissun idästä länteen, joten sen perusteella tämä suunta tuntuu minusta aika normaalilta, vaikka varmasti toiseenkin suuntaan matkaajia löytyy. Niin pelätty merialue kuin onkin, eivät olosuhteet Kap Hornillakaan suinkaan aina ole myrskyisät tai hankalat, tunnenpa niitäkin, jotka ovat niemenkärjen kiertäneet vallan rauhallisissa ja miellyttävissä oloissa.
Todellakin - kuvia (mieluiten isoina ja hyvälaatuisina) kaipaisi usein blogijuttuja piristämään. Kannattaisi varmaan käyttää aika leveitä blogimalleja, joihin mahtuu isommat kuvat esillekin?
Kuvien puute taitaa olla sijainnin sanelema rajoitus. Isot kuvat ovat isoja myös datamäärältään ja sen takia niitä on vaikea lähettää keskeltä keskeltä valtamerta.Yhden nykymittapuulla keskikokoisen kuvan (esim. n. 1024x768 pikseliä) lähettäminen radiomodeemilla kestäisi jopa kymmeniä minuutteja. Satelliittipuhelin on kallis ja lähes yhtä hidas.
Sen ymmärrän, ettei kuvia tarvitse keskeltä valtamerta lähetellä, mutta maihin päästyä voisi lisätä blogiin kuvitusta, koska syrjäisimmilläkin saarilla löytyy nettiyhteys. Onhan se kuvien lähettäminen onnistunut lukuisilta muiltakin matkapurjehtijoilta, esim. Elaine näyttää laittavan mereltä tekstiä mutta maista heti jo kuviakin. Kyllä ne kuvat mukavasti piristävät ja rikastavat blogia.
Ehei, ei syrjäisimmillä saarilla mitään wifejä ole. Tai syrjäisen saaren määritelmä sitten eri ihmisillä on kovin erilainen. Varsinkaan "kaukana meistä" ei ole synonyymi "syrjäiselle". Melko syrjäisille atolleille on asenneltu gsm-mastoja, mutta wifit ovat kaupallisten marinoiden juttuja. Ne atollitkin ovat niin laajoja, ettei verkko löydy kuin sen ainoan kylän lähettyviltä. Kyky kuvittaa blogeja on siis pitkälti retinvalintakysymys.
Aiemmassa viestissäni en ehkä tarkoittanutkaan ihan niin syrjäisiä paikkoja, joissa ei mitään wifejä ole, kuten tuossa aiemmin kommentoit. Moni kuitenkin purjehtii myös sellaisilla seuduilla, joissa aina välilä pystyisi viemään kuviakin nettiin ja blogiin näytille. Kuvat elävöittävät tekstiä ja tekevät blogista huomattavasti mielenkiintoisemman. Itse en ainakaan jaksa lukea kovinkaan montaa blogia, joissa esiintyisi pelkkää mustaa valkoisella - olen tainnut oppia ja tottua liikaa siihen, että haluan sisällön ja sen esitystavan olevan houkutteleva, kun niitä houkuttelevia vaihtoehtojakin on yleensä olemassa. Tosin ei ehkä suomeksi... Eli minulle kelpaisivat kuvat ja tarinat muualtakin kuin niiltä kaikkien extriimeimmiltä ja syrjäisimmiltä purjehdusseuduilta :)
No ei toki missään asumattomilla atolleilla ole wifiä, mutta syrjäisilläkin asutuilla saarilla on kyllä nettiyhteydet, jos ei nyt ankkuripaikalle ulottuvaa wifiä niin nettikahvila tms, jossa pääsee kyllä halutessaan nettiin ja lähettämään niitä kuvia. Tai jos reippaasti ja rohkeasti tutustuu paikallisiin, voi saada kutsun heidän kotiinsa netittämään. Sen verran paljon olen noita muitakin blogeja lukenut, että aika pieniltä ja syrjäisiltä saarilta ovat onnistuneet laittamaan päivityksiä kuvineen päivineen. Eikä todellakaan vain marinoista, niitähän moni matkapurjehtija nimenomaan kaihtaa, jos ei erityistä tarvetta ole. Eli ei se nettiin pääsy oikeasti nykyaikaan ole enää mikään ongelma, kuten voimme huomata ylivoimaisesti suurimmasta osasta blogeja.
Valentinalla ei ole yhtä ainutta kuvaa esim. Pääsiäissaarelta, vaikka siellä on useitakin vaihtoehtoisia nettikahviloita ja wifejä. Ja Ranskan Polynesiassakin joka ainoalla asutulla saarella löytyy myös nettiyhteys, eläväthän paikallisetkin nykyaikaa ja käyttävät nettiä! Luulisi matkapurjehtijan pistäytyvän nyt ainakin silloin tällöin "kylille" jo bunkraustarpeenkin takia, samalla olisi helppo käydä netittämässä. Mutta jokaisella on omat prioriteettinsa eikä kellään tietenkään ole mitään velvollisuutta laittaa kuvia blogiin, olisi vain lukijoiden kannalta kivempi ja kiinnostavampi. Voisihan niitä kuvia laittaa edes niistä paikoista, joissa nettiin pääsee...
Joo, hyviä purjehdusmatkailukertomuksia. Niitä löytyy lisää, mutta ei blogista. Eihän lähes tuhatta sivua ja satoja kuvia voi panna blogiin. www.snoopy.fi
Lopeta nyt saatana se kirjasi tuputtaminen. Nolaat itseäsi. Jos kirja on hyvä, sen maine kyllä kiriää täälläkin...
Osoitteesta www.shiptrak.org kutsulla oh2fmc löytyy S/Y Fågel Blå (S&S40), joka on menossa kohti Kap Hornia. Ei siis blogia, mutta matkaa voi seurata, kunhan matkalaiset sijaintiaan päivittävät.
Muistan joskus saaristomerellä nähneeni kyseisen veneen ja täytyy kyllä sanoa, että kyseessä on tosi kaunis pursi.
Näitä Fågel Blå -veneitä on Suomessa kaksi. Molemmat ovat tummansiniäkin. Tämä kyseinen on siis S&S40 (tai Aquarius toiselta nimeltään) ja se toinen on Swan 36. Veneet muistuttavat aika paljon toisiaan; nehän ovat molemmat Olin Stephensin kynästä ja samalta aikakaudelta.
Näkemäni yksilö taisikin olla juurikin tuo Swan 36. Taisi olla sama vene myös Swan-regatassa Turussa.
Elainen tuoreimpia blogiviestejä lukiessa tulee selvästi esiin ero pitkänmatkanpurjehduksessa ja lyhyemmissä rannikkoretkissä. Elaine mainitsee jokaisen jiipin ja purjemanööverin erikseen mainitsemisen arvoisina tapahtumina, kun niitä sattuu vain muutaman päivän välein, jos niinkään usein, muuten vene vain menee itsekseen autopilotin ohjauksessa annettuun suuntaan ja päivän muut mainittavat tapahtumat liittyvät lähinnä kalastukseen, syömiseen, juomiseen ja lukemisiin. Kiinnostavaa luettavaa joka tapauksessa, ja aika hyvää kyytiä menevät reippaissa keleissä. Toivottavasti autopilotti jaksaa perille asti, noissa oloissa olisi aika raskasta ihmisvoimin ohjata, varsinkin kahden hengen miehistöllä.