Ei kyllä nyt

Olen aivan samaa mieltä kuin yllä kirjoittaja. Turhaa täältä yrität hakea ja jos sattuisi että oikean ihmisen löytäisit niin sata tuiki tuntematonta tulisi sotkemaan koko jutun omilla kirjoituksillaan.

Ehdottomasti äkkiä pois.
Ei kannata jatkaa enää hetkeäkään.
Itse olisin halunnut, että eräs henkilö olisi
tullut itse toteamaan silmistäni sen tuskan ja kärsimyksen,
jota on aiheuttanut. Vastaamaan kysymykseen, että mitä oikein teet.
Eipä ollut pokkaa näyttää naamaansa, enkä sitä odottanutkaan.
En tiedä mikä maailmanparantaja on itsessä vikana, kun aina pitää
jaksaa ymmärtää ja taputtaa päähän muita. Että vaikka mitä joutuu
käymään läpi, niin vielä riittää ymmärrystä sitä toista kohtaan.
Ei taida riittää enää. Jos en saa olla rauhassa, niin pistän asian kohta esitutkintaan,
vaikka ilman minkäänlaista näyttöä. Halusin kyllä yrittää selvittää asioita muulla tavalla ensin, mutta ei se näytä olevan mahdollista. Kun kaikki vaan huutaa tekijänsä epätoivoa ja pahaa oloa, niin mikään nyt ei olisi niin kamalaa kuin saisi sen kierteen ensin katkaistua. Kun tarpeeksi kauan huutaa sitä omaa asiaansa, niin ruokkii ja kasvattaa sitä omaa pahoinvointiansa ja uskoo omien tekojensa oikeutukseen. Sen vuoksi tasapuolinen keskustelu on aina parempi vaihtoehto.
Itse olen vielä jonkinlaisessa sokissa ja varsinainen viha tulee vasta myöhemmin.
En usko, että enää koskaan pystyn tuntemaan positiivisia tunteita tätä henkilöä kohtaan. Toivottavasti joskus ymmärtää oman käytöksensä, koska muuten sitä todellista rakkautta voi olla vaikea enää mistään löytää.

katkaise kierre kirjoitti:

Ehdottomasti äkkiä pois.
Ei kannata jatkaa enää hetkeäkään.
Itse olisin halunnut, että eräs henkilö olisi
tullut itse toteamaan silmistäni sen tuskan ja kärsimyksen,
jota on aiheuttanut. Vastaamaan kysymykseen, että mitä oikein teet.
Eipä ollut pokkaa näyttää naamaansa, enkä sitä odottanutkaan.
En tiedä mikä maailmanparantaja on itsessä vikana, kun aina pitää
jaksaa ymmärtää ja taputtaa päähän muita. Että vaikka mitä joutuu
käymään läpi, niin vielä riittää ymmärrystä sitä toista kohtaan.
Ei taida riittää enää. Jos en saa olla rauhassa, niin pistän asian kohta esitutkintaan,
vaikka ilman minkäänlaista näyttöä. Halusin kyllä yrittää selvittää asioita muulla tavalla ensin, mutta ei se näytä olevan mahdollista. Kun kaikki vaan huutaa tekijänsä epätoivoa ja pahaa oloa, niin mikään nyt ei olisi niin kamalaa kuin saisi sen kierteen ensin katkaistua. Kun tarpeeksi kauan huutaa sitä omaa asiaansa, niin ruokkii ja kasvattaa sitä omaa pahoinvointiansa ja uskoo omien tekojensa oikeutukseen. Sen vuoksi tasapuolinen keskustelu on aina parempi vaihtoehto.
Itse olen vielä jonkinlaisessa sokissa ja varsinainen viha tulee vasta myöhemmin.
En usko, että enää koskaan pystyn tuntemaan positiivisia tunteita tätä henkilöä kohtaan. Toivottavasti joskus ymmärtää oman käytöksensä, koska muuten sitä todellista rakkautta voi olla vaikea enää mistään löytää.

Onko esitutkinta ihan oikeasti oikea tapa hoitaa noita asioita? Kuulostaa aika kovalta keinolta ja suuttuminen ei tee muuta kuin pahaa. Pitäisi aina pystyä rauhoittumaan ja katsomaan niitä asioita hieman kauemmasta perspektiivistä. Jutteleminen ystävien kanssa on yksi hyvä tapa missä saa erilaisia mielipiteitä ja voi oivaltaa muutankin kuin yksin asioita miettien.

Itse kallistuisin tasapuoliseen keskusteluun kuten ehdotit. Pitää vain löytää semmoinen sopiva neutraali paikka tuohon keskusteluun. Eiköhän keskustelun ja kautta tuo sinunkin ongelma ratkea ja tämä toinen ymmärrä virheensä ja pyydä niitä anteeksi kasvotusten.. Se toinenkin ihminen varmasti ymmärtää sinua jos pystytte avoimesti ja rauhallisesti keskustelemaan tunteista ja tuntemuksista. Pitää olla kivestä tehty jos ei ymmärrä loukanneensa ja pyydä anteeksi jos toinen ihminen itkee...itse ainakin heltyisin täysin. Ihminen on yleensä sokea omille virheilleen ja teoilleen ja kuvittelee olevansa absoluuttisen oikeassa. Keskustelemaan ja sopua hieromaan vain niin asiat ratkeaa :)

-aurinkoa- kirjoitti:

Onko esitutkinta ihan oikeasti oikea tapa hoitaa noita asioita? Kuulostaa aika kovalta keinolta ja suuttuminen ei tee muuta kuin pahaa. Pitäisi aina pystyä rauhoittumaan ja katsomaan niitä asioita hieman kauemmasta perspektiivistä. Jutteleminen ystävien kanssa on yksi hyvä tapa missä saa erilaisia mielipiteitä ja voi oivaltaa muutankin kuin yksin asioita miettien.

Itse kallistuisin tasapuoliseen keskusteluun kuten ehdotit. Pitää vain löytää semmoinen sopiva neutraali paikka tuohon keskusteluun. Eiköhän keskustelun ja kautta tuo sinunkin ongelma ratkea ja tämä toinen ymmärrä virheensä ja pyydä niitä anteeksi kasvotusten.. Se toinenkin ihminen varmasti ymmärtää sinua jos pystytte avoimesti ja rauhallisesti keskustelemaan tunteista ja tuntemuksista. Pitää olla kivestä tehty jos ei ymmärrä loukanneensa ja pyydä anteeksi jos toinen ihminen itkee...itse ainakin heltyisin täysin. Ihminen on yleensä sokea omille virheilleen ja teoilleen ja kuvittelee olevansa absoluuttisen oikeassa. Keskustelemaan ja sopua hieromaan vain niin asiat ratkeaa :)

Ei tämä ole suuttumusta vaan järkytystä.
Ja päätin jo ajat sitten, että yritän vielä keskustella asioista ennen niiden
viemistä esitutkintaan. Ettei se nyt ole mikään hetken mielijohde.
Enkä tarvitse mitään anteeksipyytelyä, se on typerää.
Jos käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, niin se on oma valinta ja kärsii sitten ne seuraukset.
Typerää ja käsittämätöntä ymmärtäväisyyttä on vain se, etten ole vienyt asioita jo eteenpäin. Mutta kuten sanottu, nyt olen valmis siihen, jos en saa olla rauhassa.

-aurinkoa- kirjoitti:

Onko esitutkinta ihan oikeasti oikea tapa hoitaa noita asioita? Kuulostaa aika kovalta keinolta ja suuttuminen ei tee muuta kuin pahaa. Pitäisi aina pystyä rauhoittumaan ja katsomaan niitä asioita hieman kauemmasta perspektiivistä. Jutteleminen ystävien kanssa on yksi hyvä tapa missä saa erilaisia mielipiteitä ja voi oivaltaa muutankin kuin yksin asioita miettien.

Itse kallistuisin tasapuoliseen keskusteluun kuten ehdotit. Pitää vain löytää semmoinen sopiva neutraali paikka tuohon keskusteluun. Eiköhän keskustelun ja kautta tuo sinunkin ongelma ratkea ja tämä toinen ymmärrä virheensä ja pyydä niitä anteeksi kasvotusten.. Se toinenkin ihminen varmasti ymmärtää sinua jos pystytte avoimesti ja rauhallisesti keskustelemaan tunteista ja tuntemuksista. Pitää olla kivestä tehty jos ei ymmärrä loukanneensa ja pyydä anteeksi jos toinen ihminen itkee...itse ainakin heltyisin täysin. Ihminen on yleensä sokea omille virheilleen ja teoilleen ja kuvittelee olevansa absoluuttisen oikeassa. Keskustelemaan ja sopua hieromaan vain niin asiat ratkeaa :)

jospa se oiskin noin helppoo, mut ku ei vaan oo ... kaikkien kohdalla ainakaan.

liian myöhäistä kirjoitti:

Ei tämä ole suuttumusta vaan järkytystä.
Ja päätin jo ajat sitten, että yritän vielä keskustella asioista ennen niiden
viemistä esitutkintaan. Ettei se nyt ole mikään hetken mielijohde.
Enkä tarvitse mitään anteeksipyytelyä, se on typerää.
Jos käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, niin se on oma valinta ja kärsii sitten ne seuraukset.
Typerää ja käsittämätöntä ymmärtäväisyyttä on vain se, etten ole vienyt asioita jo eteenpäin. Mutta kuten sanottu, nyt olen valmis siihen, jos en saa olla rauhassa.

Jos et saa olla rauhassa täällä S24:ssa vai jossain muualla??

Tuli vaan mieleen, että joskus lukenut palstoilta, että joku herneet nokkaan vetäistyään vie palstailut poliisille :D