Mitä tämä tunne on?

Ehkä voisit päästä tunteesta eroon jos ymmärtäisit mistä se tulee.

Näin ulkopuolisena kommentoijana sanon että tunnut jääneen jonkinlaiseen kilpailuasetelmaan miehesi eksän kanssa - mikä saattoi olla ihan todellinen asetelma suhteenne alkaessa, mutta ei varmaankaan enää.
Kuvaava tuo sinun tarpeesi (raskaaksi tullessa) näyttää miehesi eksälle että olette tosissanne. Ihan kuin seurustelunne ei olisi sitä aiemmin ollut tosissaan oloa(ko)? Ja voitonriemua tässäkin, kertomasi mukaan mies ei halunnut eksänsä kanssa lasta mutta sinun kanssa halusi.
Siis voitit erän toisensa jälkeen kunnes tulikin tämä raskausuutinen.

Tiedätkö, moni samassa asetelmassa ollut huokaisisi vain helpotuksesta kuullessaan että miehen eksä (joka aikoinaan kinusi miestä takaisin) on raskaana. Kertoohan sekin että eksä on sitoutumassa entistä tiiviimmin uuteen suhteeseensa, sen sijaan että näkisi nyt tilaisuutensa miehen suhteen tulleen kun vauvavuosi ehkä vaatii veronsa miehen uudessa (eli teidän) suhteessa.

Luulenpa että olet vain jäänyt jostain syystä kiinni kilpailemaan tämän eksän kanssa, etkä olekaan enää niin "voittaja" kun eksäkin saa lapsen. Tämmöisiä ne tunteet on, joskus ihan kummallisia.

Vastaapa rehellisesti (edes itsellesi, ei tarvitse tänne vastausta raapustaa): kun aloit seurustella miehesi kanssa, rakastuitko häneen itseensä vai siihen tunteeseen, että "voitit" hänet toiselta naiselta? Ja ketä/mitä sinä nyt tällä hetkellä rakastat?

Kiitoksia vastauksistanne, auttoi hieman ymmärtämään tunteitani.

Vastasin rehellisesti, itseasiassa eilen illalla mietin ennen nukkumaan menoa tuota kysymystäsi ainakin tunnin verran, ja tulin joka kerta samaan lopputulokseen, rakastuin suhteeni alussa mieheeni, rakastan häntä edelleenkin. Jos hänellä ei olisi ollut exää, rakastaisin häntä silti. Exä on vain "häiriöksi" tässä suhteessa, itseni kannalta. Tai eihän hän meidän elämäämme millään tavalla liity, ainoastaan minun typerissä ajatuksissani... ja niistä yritän päästä eroon, tahdon elää mieheni kanssa onnellisena ilman, että hänen exänsä kummittelee mielessäni.

Mietin ensimmäisen vastauksen pohjalta, voisiko syynä olla myös hieman huono itsetuntoni? Minulla on ollut aina hiukan huono itseturo, välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Mutta sen tiedän, että mieheni haluaa olla minun kanssani. Ja rakastaa minua sellaisena kuin olen.
Mietin myös, miksi en halua exän olevan onnellinen.. Ärsyttää tämä tunne

Miten voisin työstää asiaa eteenpäin, jotta voisin edes jollain tasolla olla sinut asian kanssa? Tai mikä parempi, unohtaisin koko jutun.

On kyllä hyvin itsekästä sanoa ja toivoa "epäonnea" toiselle, vaikka onkin eksä. Elävä ja tunteva ihminen se "ex:kin" on, ja hänellä on oikeus ja onni olla raskaana, vaikka sinä pahaa toivotkin.

Toi on pientä narsismia, kateutta, aika negatiivisia tunteita.
Sinua kiinnostaa eksän elämä, koska noin tunteilet hänen elämästä. Sitä tuskin teidän elämä kiinnostaa enää, kun on lapsi tulossa ja hyvä mies.Mitä sinä muista huolehdit?

jokseenkin tosi omituista, täytyy olla aika itsekäs ja oma-napa ajattelija, kun noin ajattelee, että toinen ei saa edes olla raskaana. Minkä takia sinulla olis sit oikeus olla raskaana? jos haluaisit voivasi päättää muiden elämästä?

Kiitos sinullekin vastauksestasi.

Tiesin, että joku tule jossai vaiheessa minulle noin sanomaan, siksi en tästä ystävilleni oikeastaan tahdo puhua. Tiedän, että vaikutan itsekkäältä, tiedän sen varsin hyvinkin. Oikeasti olen epäitsekäs, haluan muille vain hyvää ja pistän aina perheen ja ystävät itseni edelle. Paitsi tässä tilanteessa. Tämä tunne vi*uttaa minua niiiin paljon, koska en halua missään nimessä ajatella mieheni exästä noin, tottakai haluan, että hän on onnellinen ja saa treveen lapsen yms mitä kuka tahansa toivoo, mutta silti jokin pieni mörkö tuolla pääkopassani toivoo pahaa. Ja minä en toedä miksi! En halua olla kateellinen hänelle, en edes ymmärrä miksi olisin sillä itselläni on asiat todella hyvin.

Minä en kertakaikkiaan vain ymmärrä tunteitani, koskaan aikaisemmin en ole tuntenut ketään kohtaan näin. Tämä typerä tunne välillä voimistuu ja välillä taas häviää. Ahdistaa, koska tämä on vastoin omaa luonnettani...
Olenko oikeasti sitten vain niin kateellinen...

Miksi ihmiset luo kateutta, vihaa, katkeruutta, inhoa? Toisia ihmisiä kohtaan. Kaikki me ollaan samalla planeetalla ja yhtä loppupeleissä.
Se ei johda mihinkään.
Jos sulle sattuu jotain, tai koet jotain vastoinkäymistä elämässäsi, ehkä sitten arvostat nykyistä elämäntilannettasi ja et keskity muiden asioihin ja raskauksiin.

Olipas taas käsittämättömän lapsellinen aloitus, että hohhoijaa... onkohan kyseessä nyt edes täysi-ikäinen ihminen joka kirjoittelee? Ei aikuinen nainen hanki lapsia sitä varten että pääsee näyttämään miehen eksälle. Ei voi muuta sano kuin surku tulee lapsiparkaa, joka tuollaisessa perheessä joutuu elämään. Tosin todennäköisesti kohta yh iskän tai äiskän kanssa, kun ei tuollaiset teini"rakkaudet" kestä normaalia arkea ja elämää. Tilanne kun tuosta tasaantuu, niin äitylille tulee tarve päästä näyttämään taas jollekkin, että minä olen parempi/ihanampi kuin sinä, minä saan kenet vaan!! Ja siinä ei silloin enää lapsen tarpeet paljon paina. Kyllä tää on nähty niin monta kertaa...

Vai lapsellinen aloitus.. justjust.

Itse koin ihan samanlaisia tuntemuksia, tilanne vaan ihan eri. Luokallani oli tyttö, jota inhosin sydämeni pohjasta.. En tiedä miksi, emme juurikaan olleet missään tekemisissä tms. Hänen olemuksensa ja käytöksensä vain inhotti minua, ylimielinen ja alentava, ei koskaan tervehtinyt tai kysellyt kuulumisia, tykkäsi leuhkia asioillaan ja VALITTI ääneen joka asiasta, jos jollain oli asiat paremmin, kuului selän takaa naureskelua ja osoittelua.. Jep ja ikäähän meillä tässä on jo reilusti päälle kaksikymmentä.
Tulin itse raskaaksi, pohdimme ja suunnittelimme mieheni kanssa pitkään yrityksen aloittamista ja kun plussa tuli, ei löytynyt maailmasta sanoja kuvaamaan sitä tunnetta. No, meni pari kuukautta kun tämä kyseinen nainen ilmoitti myös olevansa raskaana, sydän jätti kyllä lyönnin välistä.. En tiedä miksi mutta tuntui vain siltä ettei hän olisi sitä iloa ja onnea ansainnut, miten niin negatiivinen ja inhottava ihminen edes pystyy kokemaan sitä ilon tunnetta jonka itse koin. Meni ihan oikeasti pari päivää "toipua" tästä uutisesta.