Ikävä kyllä tai toisaalta huojennukseksi: pitkäaikaiseen masennukseen tottuu aivan kuten muihinkin kroonisiin sairauksiin. Ei enää vaadi itseltä sitä samaa kuin ennen, ja on iloinen pienistäkin asioista: tänään kävin kaupassa, jaksoin peseytyä, siivoilla vähän, ottaa kontaktin toiseen ihmiseen, käydä kallonkutistajalla tms. Sen ei tarvitse olla kuin yksi pieni asia. tottuu siihenkin, etteivät sellaiset ihmiset ymmärrä, jotka eivät itse ole kokeneet lamaannuttavaa masennusta. Ja on päiviä, jolloin ei jaksa vuoteesta nousta kuin vessaan. Mutta tuskin sellaista masennusta onkaan, ettei pienen hetken olisi tyytyväinenkin johonkin. Nyt itse olen tyytyväinen, että jaksan öisin kirjoitella nettiin ja harjoitella koko ajan uutta, olen melko taitamaton tässä hommassa. Ja sain kirjoituksen onnistumaan, vaikka hiiri ei toimi ja olen taistellut tässä tuon vaihtoehtoisen systeemin kanssa.
Olen jo työkyvyttömyyseläkkeellä. Tietenkin se harmittaa, että nyt kun minulla olisi aikaa harrastaa vaikka mitä, en jaksakaan. Mutta noin 15 vuotta masennusta opettaa jo poistamaan itsesyytökset ja ymmärtämään itseään, hyväksymäänkin itsensä, vaikkei koskaan kai pitämään itsestään. Päivä kerrallaan. Toivottavasti sinun masennuksesi ei ole kroonista, jos sairaus havaitaan ajoissa, on myös suurempi mahdollisuus toipua. Mutta meitä elinikäisiä masentelijoita on uskomattoman paljon. Voimia kaikille muille samanmoisille!
Olen jo työkyvyttömyyseläkkeellä. Tietenkin se harmittaa, että nyt kun minulla olisi aikaa harrastaa vaikka mitä, en jaksakaan. Mutta noin 15 vuotta masennusta opettaa jo poistamaan itsesyytökset ja ymmärtämään itseään, hyväksymäänkin itsensä, vaikkei koskaan kai pitämään itsestään. Päivä kerrallaan. Toivottavasti sinun masennuksesi ei ole kroonista, jos sairaus havaitaan ajoissa, on myös suurempi mahdollisuus toipua. Mutta meitä elinikäisiä masentelijoita on uskomattoman paljon. Voimia kaikille muille samanmoisille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Masennukseen tietenkin tottuu ja on pakko tottua. Muistan kuitenkin pahimmat jaksot ( onneksi melko lyhyet) ja sellaisessa tilassa en todennäköisesti olisi pystynyt elämään.
Ei tätä masennusta ehkä huomaisikaan, jos ei ( ainakin joskus) keskustelisi "normaalien" ihmisten kanssa. Keskustelussa vasta huomaa, kuina erilainen oma mielenmaisema on. Voiko elämä todella olla niin helppoa kuin useimmat " terveet" ajattelevat!
Olen ajatellut, että tämä kuuluu minuun ja oleellisesti toisenlainen olotila tuntuu vieraalta. Tosin jo pienikin liikahdus huonompaan suuntaan tekee elämästä aika vaikean itselle ja varsinkin läheisille. Tilanteen huononeminen ilmenee ennen kaikkea lyhytpinnaisena ja ärtymyksenä. Myös "reaktioaika" lyhenee ja tulee turhaan sanottua liian kärkevästi ajattelematta seurauksia.
Se hyvä puoli masennuksessa tutkitusti on, että masentuneen ihmisen maailmankuva on realistisempi kuin muiden.