Suuri kannatuslukema on pahinta

Politiikan historiassa on paljon esimerkkejä siitä mitä käy kun puolue saa yhtä-äkkiä suuren kannatuslisäyksen. Harvoin siinä on hyvin käynyt puolueelle.

Pieni puolue ei ole pystynyt rakentamaan sellaisia koneistoja että se pystyisi ajamaan painokkaasti omia asioitaan vallassa ollessaan. Suuret ja vanhat koneistot sisältävät yliopistoprofessoreita myöten laajan pohjan ja lisäksi valmiita toimintamalleja erilaisiin tilanteisiin. Erilaiset työryhmät ovat tehneet taustatyötä jo vuositolkulla ja koonneet aineistoja ja tutustuneet perusteellisesti lakeihin ja prosesseihin.

Soini itsekin on tietoinen oman puolueensa heikkoudesta tässä tilanteessa. Ja selvästi yrittääkin saada hyviä tekosyitä oppositiossa pysymiselle ja siellä hyvän puoluerahoituksen avulla rakentamaan toimivaa ohjelmatyötä. Samaan aikaan pitäisi pystyä pysymään ajankohtaisen lainsäädäntötyön tasalla ja pystyä pitämään linja koherenttina.

Ongelmana on lisäksi ristiriitaiset päämäärät. Työllisyyden kasvattaminen, eläkeläisten etujen ajaminen, verotuksen painotukset yms. Ja tietysti puolueen sisäiset linjakysymykset.

Soini tietää että menemällä hallitukseen joutuu vastuuseen kokonaisuudesta. Hän tietää myös ettei hallitus tule toimimaan Perussuomalaisten puolueohjelman mukaisesti. Joitain asioita hän voi saada menemään läpi mutta paljon jää puuttumaan. Hallituksessa olon suuri riski on sama mikä aikaisemmin SMPllä kävi. Suuret puheet kostautuivat ja kannatus kuihtui.

Niinpä Soini on tehnyt selkeän ratkaisun: Näennäisesti takertunut "tärkeään" linjakysymykseen ja esiintyy "suoraselkäisenä päättäjänä"; käyttäen tätä tehokkaana keinona pitää puolue oppositiossa ja pitää kiinni ainakin osasta vaalimenestystä seuraaviin eduskuntavaaleihin ja samaan aikaan kehittää puolueen toimivuutta ja työtapoja: ettei sitten seuraavien vaalien jälkeen pystytä vetämään hallituksessa ollessa puolueen housuja kinttuihin.