Olen sosiaalinen ihminen, tulen hyvin toimeen miltei kenen tahansa kanssa, olen nopea sanainen, hyvä puhumaan, avulias, kuunteleva, osaan pitää hauskaa.
Mutta sitten olen suurimman osan ajastani yksin. Kun pääsen työharjoittelemasta poljen kotiin ja vietän lopun päivän neljän seinän sisässä.
Tällä viikolla pitä pyytää kaveria käymään, en saanut aikaiseksi.
Tykkään hengailla ulkona, kaupungilla kaupoissa olla ihmisten seurassa, baareissa en osaa käydä kun en käytä alkoholia.
Nyt ikää alkaa olla 21v. en ole ikinä seurustellut... vaikka ei mitään ongelmaa tyttöjen/naisten seurassa ole ikinä ollut, minulle ihan sama kenelle puhun en jännitä sen enenpää. Yksi ainut tosi kaveri on pysynyt lapsuudesta asti, vaikka lukuisiin ihmisiin olen elämäni aikana tutustunut jotenkin he ovat vain jääneet.
Ja ehkä kaikkein pahinta on etten tunne enää mitään en pode yksinäisyyttä, en tunne olevani yksinäinen.
Olen yksin mutten yksinäinen?? Mitä.....
Mutta sitten olen suurimman osan ajastani yksin. Kun pääsen työharjoittelemasta poljen kotiin ja vietän lopun päivän neljän seinän sisässä.
Tällä viikolla pitä pyytää kaveria käymään, en saanut aikaiseksi.
Tykkään hengailla ulkona, kaupungilla kaupoissa olla ihmisten seurassa, baareissa en osaa käydä kun en käytä alkoholia.
Nyt ikää alkaa olla 21v. en ole ikinä seurustellut... vaikka ei mitään ongelmaa tyttöjen/naisten seurassa ole ikinä ollut, minulle ihan sama kenelle puhun en jännitä sen enenpää. Yksi ainut tosi kaveri on pysynyt lapsuudesta asti, vaikka lukuisiin ihmisiin olen elämäni aikana tutustunut jotenkin he ovat vain jääneet.
Ja ehkä kaikkein pahinta on etten tunne enää mitään en pode yksinäisyyttä, en tunne olevani yksinäinen.
Olen yksin mutten yksinäinen?? Mitä.....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Baareissa pärjää hyvin ilman alkoholia.. No alkuillan ainakin ja sen jälkeen voikin lähteä pois jollain klassisella verukkeella.
Tää viesti vaikutti pelottavan tutulta, lukuun ottamatta loistavia sosiaalisia taitoja.
Aloittajan kirjoitus sopii muhun Lahtelaiseen miekkoseen. Täytän pian 23, enkä myöskään ole koskaan seurustellut. Nyt ryhdyin lukemaan näitä yksinäisten ketjuja, jos vaikka saisin seuraa.
Voin melkeinpä allekirjoittaa tuon aloittajan viestin. Vähän sama tilanne minulla. Tulen aina toimeen kaikkien kanssa ja yleensä pidän kaikista ihmisistä, mutta kavereita saati ystäviä minulla ei ole seurustelukumppanista puhumattakaan. Tietysti vanhemmat, sisarukset ja sukulaiset on läheisiä, mutta ei se kuitenkaan ole sama kuin ystävät.
Olen 20 vuotias nainen ja nuorempana tuli ajateltua, että pakko minussa on olla jotain vikaa. Olenko liian ruma, lihava, köyhä, rumat vaatteet, hiukset yms. yms. Nyt vanhempana sitä ymmärtää, että ei asia ihan mene noin. Toiset vaan ovat enemmän tai vähemmän erakkoja eikä se tarkoita että olisi pakko olla jotain vikaa...
Ymmärrän hyvin pohdintojasi, olen itsekin miettinyt, että pitäisikö tästä huolestua, kun ei yksinäisyys enää tunnu niin pahalta. Ehkä siitä jopa jollain tavalla nauttii tai sitten siihen on vain niin tottunut.
Vaikea kuvitella toisenlaistakaan elämää kun on aina ollut yksin. Tietysti aina on ollut niitä joiden kanssa "hengailla" mutta koulun/töiden jälkeen olen aina yksin.Yksi oikea ystävä minulla oli lukiossa, mutta tavallaan "kasvettiin erilleen" hän kun rupesi käymään baareissa ja sai sitä kautta uusia ystäviä... Toisaalta on yksinäisyydessä hyvätkin puolensa; oppii tuntemaan itseänsä ja kuuntelemaan itseänsä paremmin.
Mutta summa summarum, tuskin sinussa mitään vikaa on, jostain syystä nyt on näin, mutta ei se tarkoita että aina olisi. Koita nauttia yksinolosta jos pystyt. Esim onhan elokuvissa käynti ja matkustelu kivempaa jos on joku jonka kanssa jakaa kokemuksia, mutta ei se hullumpaa ole yksinkään :)