Eli olen 18 v tyttö, ja sairastanut emetofobiaa eli oksennuskammoa n. 8 vuotiaasta asti ja aika on todellakin tuntunut ikuisuudelta...
Olen ehkä hieman päässyt kammostani eroon ja pystyn elämään suht normaalia elämää (mitä nyt pesen käsiäni normaalia enemmän, siivoan PALJON ja katson tarkaan mitä suuhuni laitan). Kuitenkin muutun edelleen yhtä hysteeriseksi kuin aina kuullessani että joku on oksennustaudissa...
Olen yrittänyt elää pelkoni kanssa mutta se alkaa tuntua koko ajan raskaammalta, koko ajan täytyy vahtia onko poikaystävä kipeenä, tunnenko itseni kipeeksi ja olenko ollut tekemisissä jonkun kipeenä olevan kanssa. Lisäksi pelkoni vaikuttaa selvästi ammatinvalintaani. En missään nimessä voisi olla esim. sairaanhoitaja, lääkäri, tai lastentarhantäti. Tätä kautta kammoni vaikuttaa myös tulevaisuuteeni, tällä hetkellä todellakin tuntuu etten ikinä halua hankkia lapsia juuri sen takia että pelkään raskauspahoinvointia tai sitä että lapseni sairastuisivat...
Luulen että olisi jo korkea aika hakea apua.. Eli siis haluaisin tietää onko joku hakenut apua pelkoonsa ja miten eri hoitomuodot ovat toimineet ??
Tietenkin kohtalotovereiden tarinoita on aina mukava lukea :)
Voimia kaikille ketkä kärsivät tästä julmetusta pelosta !
Olen ehkä hieman päässyt kammostani eroon ja pystyn elämään suht normaalia elämää (mitä nyt pesen käsiäni normaalia enemmän, siivoan PALJON ja katson tarkaan mitä suuhuni laitan). Kuitenkin muutun edelleen yhtä hysteeriseksi kuin aina kuullessani että joku on oksennustaudissa...
Olen yrittänyt elää pelkoni kanssa mutta se alkaa tuntua koko ajan raskaammalta, koko ajan täytyy vahtia onko poikaystävä kipeenä, tunnenko itseni kipeeksi ja olenko ollut tekemisissä jonkun kipeenä olevan kanssa. Lisäksi pelkoni vaikuttaa selvästi ammatinvalintaani. En missään nimessä voisi olla esim. sairaanhoitaja, lääkäri, tai lastentarhantäti. Tätä kautta kammoni vaikuttaa myös tulevaisuuteeni, tällä hetkellä todellakin tuntuu etten ikinä halua hankkia lapsia juuri sen takia että pelkään raskauspahoinvointia tai sitä että lapseni sairastuisivat...
Luulen että olisi jo korkea aika hakea apua.. Eli siis haluaisin tietää onko joku hakenut apua pelkoonsa ja miten eri hoitomuodot ovat toimineet ??
Tietenkin kohtalotovereiden tarinoita on aina mukava lukea :)
Voimia kaikille ketkä kärsivät tästä julmetusta pelosta !
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi!
Olen myös 18 vuotias nuori tyttö. Kaikki mitä kerroit itsestäsi ja myös poikaystävän vahtimisesta liittyvät niin minuunkin. Olen "sairastanut" emetofobiaa myös n. 8 vuotiaasta asti. Viimeksi oksensin ala-asteella, kun olin vatsa taudissa. Voi kun jaksasinkin luetella kaikki ne helvetilliset yöt pelon kanssa. Talvisin joka ikinen ilta/yö on järkyttävää, muttei kesäisin. Tämä vaikuttaa minun normaaliin elämään myös. En uskalla lähteä ystävieni kanssa viettämään iltaa ulos koska pelkään kauheasti että oksentaisin seuraavana aamuna, Ja nyt parin viimeisen vuoden sisään minulle on tullut uusi (einiin mukava) taito, osaan jo kuvitella itselleni huonon olon. Ja kyllä minä myös pesen jatkuvaan käsiäni ja kuljen käsidesi pullo kainalossa.
Ja kyllä minä olen opiskelemassa lähihoitajaksi. Kaikki harjoittelu jaksoni ovat olleet talvella, joten se kaikki on niin hirveää kun pöpöjä liikkuu osastolta toiselle sairalassa. Kukaan lähimmäisistäni ei tiedä tästä paitsi entinen poikaystäväni. Porukat ilkkuvat ja vetävät vitsiä tästä asiasta. Kuitenkin joulun aikaan päätin mennä terveydenhoitajalle sekä kuraattorille puhumaan tästä, koska jokainen yö kävi yhä tuskallisemmaksi valvoa ja aamuisin nousta kouluun/töihin. Sain koululta lähetteen lasten mielenterveys aseman vastaanotolle, jossa kävin yhteensä 5 kertaa. Nyt olen ollut ilman käyntejä huhtikuusta saakka. Pelkoni ei ole muuttunut eikä varsinkaan lähtenyt pois, ainut mikä alkaa pikku hiljaa järkkyä on mun mielenterveys. Tuntuu etten jaksa pelätä enää, koska tiedän etten tule tästä ikinä "parantumaan".
Sinuna ottaisin kyllä yhteyttää jonnekkin psykologille omalla paikkakunnallasi. Toivottavasti siitä olisi hyötyä! :)
Et ole pelkosi kanssa yksin!
nimimerkillä, taas yksi yö valvottuna
http://emetofobiaa.blogspot.fi/