Kova paikka..

Olet itse mielisairas koska terve ei katselisi tuollaista käytöstä.

Näinhän se on, alkaa vaan niitä huonoja hetkiä olla niin paljon enemmän.

Nyt kun omaa tekstiä lukee ja kuvittelee sen jonkun toisen kirjoittamaksi niin ajattelen itsekin samaa; oonko ihan viisas kun tuollaiseen tyyppiin tuhlaan aikaani saati tunteitani.

En ole kuullut hänestä pariin päivään enkä aio itse ottaa mitään yhteyttä. Jospa viimeinen riitamme oli hänellekin liikaa ja eroamme näin kaikessa hiljaisuudessa.

alicia` : kiitos aloituksestasi. Olet näemmä jo pitkälle pohtinut asioita, huomannut miten homma mennyt ja edennyt. Havainnut poaljon N-henkilön käyttäytymisessä asioita.

N-suhteessa monelle käy juuri näin: näkee asiantilat, mutta sulkee niiltä silmänsä. Mitäpä sitä nyt pikkuasioista välittämään? :-)
Ajan mittaan arvelee mielessään, ehkäpä juuri minä pystyn auttamaan/muuttamaan/parantamaan tuota toista osapuolta. Huomaten, että hullummaksi vaan menee. Ja kaikessa hienosäätöisyydessään asiat eivät todellakaan suhteen alkuaikana näy samoin kuin ne tajuavat suhteen loppumisen jälkeen; miten asiat todella menivät.

Suhteessahan elää kuin illuusiossa. Rakkaudesta siitä ehkei ole kysymys, alussa mahdollisesti, hullaantumisesta ehkäpä hyvinkin. Ja se kaikennielevä koukuttaminen; se vie voimat ja kyvyn nähdä/toimia keneltä tahansa. Minä painotan tätä; keneltä tahansa. Paluuajatus seuraa koukukuttamisen ja luopumisen tuskan aiheuttamana hyvinkin voimakkaana. Se sattuu niin kovasti että olisi valmis vaikka ryömimään tuon ihmishirviön eteen tallottavaksi. Sitten on syytä kysyä itseltään; haluanko jatkaa kynnysmaton uraani?

Eroaika on usein tuskallinen prosessi. Siinä käy läpi syyllisyyden, raivon, ikävän, vihan, epätietoisuuden ja kaipuun jatkuvia ja alati muuttuvia lukemattomia muita tunteita. Tunteet on hyvä elää, niin kipeää kuin se tekeekin. Niiden kokeminen ja ymmärtäminen auttaa myöhemmässä vaiheessa ymmärtämään myös itseään ja omaa käyttäytymistään. Ja se auttaa myös siinä, ettei katkeruudessaan jää makaamaan; muuttuen itsekin, vähitellen, vihaavaksi ja välinpitämätöttämäsi, hänen kaltaisekseen.

Voimia alicia`. Tervetuloa enempikin kommentoimaan. Matkaa meistä moni on tehnyt kuka minkin aikaa. Itse sanoisin että se kannattaa.

Kiitoksia, eiköhän tämä tästä lähde jotenkin päin kulkemaan. Mies on yhä hiljaa (piti vielä tänään yksi txt lähettää, jossa pyysin anteeksi pahoja sanojani ja sanoin katuvani riitojamme; näin syvään on juurtunut ajatus että kaikki on minun syytäni), mutta palailee nyt viikonloppuna samaan kaupunkiin, ja oletan että juo päänsä täyteen. Silloin on hänen mielestä aika keskustella.

Hurjalta tuntuu kun osa ystävistämme, tai ovat oikeastaan miehen pitkäaikaisia tuttuja, pyytävät minua odottamaan vielä ja ottamaan mies taas takaisin, ollaanhan me niin hyvä pari!! He tuntevat miehen hauskana, kilttinä ja reiluna kaverina, joka maksaa kyllä velkansa (ei minulle koskaan), ja ovat nähneet miten hellästi mies minua kohtelee. Tiedän että jos yrittäisin kertoa mitä kaikkea meidän välillämme on tapahtunut ja yrittäisin puolustaa itseäni kääntyisi se minua vastaan; mies sanoisi minun itkevän peräänsä ja että olen katkera kun hän jätti... Onneksi on muutama joka miehen tuntee ja he jaksavat tsempata.

Täytyy nyt vaan odotella, jotain miehen tavaroita on vielä luonani ja viesti tulevansa hakemaan ne. Päättyykö tämä juttu sitten niinkuin suhteet normaalisti, en oikein jaksa uskoa kun kokemuksia narsistista eroamisesta lukee.

Hieno kirjoitus elisakettu, olet tämän palstan "suola" ;-). Olet todellakin nähnyt, kokenut ja oivaltanut narsismin eloa ja osaat antaa hienoja kommentteja niitä tarvitseville. Et provosoi, et kyseenalaista etkä syyllistä, annat vain asiallista tietoa. On ilo lukea kommenttejasi, saa samalla itsekin toivoa selviämiseensä.