Elämä on niin kurjaa. Olen 25-vuotias masentunut mielenterveyskuntoutuja ja ollut kuntoutustuella nyt kuutisen vuotta. Välillä tuntuu, etten ole elänyt elämääni lukion jälkeen: kaikki on mennyt kuin sumussa. Minulla ei ole koskaan ollut poikaystävää, ja kavereitakin on tosi vähän (hekin mt-kuntoutujia, monet aika huonossa kunnossa). Masentavinta on, kun kesä on kauneimmillaan ja siitä ei oikein pysty kunnolla nauttimaan, kun sitä ei ole ketään jakamassa paitsi vanhemmat. Mihinkään ei jaksa lähteä, kaikki vaatii ponnisteluja. Lisäksi jännitän sosiaalisia tilanteita, kun en jaksa enää luottaa ihmisiin. Lääkkeet ja terapiat on kokeiltu, mikään keino ei ole saanut minua työhön tai opiskelemaan. Pelottaa, että jään tällaiseksi osattomaksi reppanaksi, jonka ainoa tehtävä on päivästä toiseen antaa tekohengitystä itselleen, että jaksaisi elää vielä yhden hetken. Toivon, että olisin kuollut. Pahinta on, etten voi olla varma siitä, ettenkö jonain päivänä tee itsemurhaa.
Ikiunta odotellessa
53
515
Vastaukset
- hyväneuvo-
Mikset vaan mene töihin?
- ap
Olen sitä itsekin miettinyt, mutta "neuvosi" on kyllä aika törkeä. Jos jaksaisin käydä töissä, tuskin vuodattaisin tuskaani täällä suomi24:ssä.
- IhmettelenKovasti
Oletko kauhean ruma, vai miksei sinulla ole ollut poikaystävää?
- kiitos ja hei
Poistakaa nyt nämä spedejen viestit täältä. Peili odottaa helvetissä.
- kiitos ja hei
kiitos ja hei kirjoitti:
Poistakaa nyt nämä spedejen viestit täältä. Peili odottaa helvetissä.
Sori tästä kommentistani nimim. IhmettelenKovasti; luulin, että olet pelkkä trolli. Vähän voisit ehkä miettiä noita heittoja toisten viesteihin kuitenkin. Vaikka itseä elämä vituttaakin, niin ei tarvitse alkaa toisia kärsiviä sillä katkeruudella lyömään, vaikka se kuinka aiheellista olisikin.
- ,.-,.-.-.,.-.,.-
Elämä tosiaan on kurjaa. Olen sua vuotta nuorempi, masentunut, kuntoutus tuki hakemukset terapiaan vireillä...
En ole myöskään ikinä seurustellut en edes enää jaksa ajatella seurustelua, tai rakastumista kehenkään tuntuu jotenkin että se vaan on multa ulottumattomissa, kavereitäkin on vain muutama ja hekin kesäisin mökeillään, joten tällä hetkellä tunnen oloni aikas yksinäiseksi... sisko kyllä samasta kaupungista löytyy myös vanhemmat, mutta he ovat niin sairaita ettei heidän kanssaan jaksa olla... Mulla on jäänyt kesken lukiot, amikset kaikki mihin olen ikinäkään ryhtynyt, jossain vaiheessa uniongelmieni takia jaksa tai sitten olen niin ahdistunut etten vain enää kykene menemään kouluun...
tulevaisuus tosiaa pelottaa... yhteiskunnan vaatimukset painaa päälle...
Mietin myös usein kuolemaa... mutta ainoa asia minkä takia olen vielä täällä on tosiaan siskoni... Hän on ihminen joka on joutunut jakamaan kanssani paljon pahaa johtuen kotioloistani en halua hänellekkään lisää tuskaa siksi tosiaan ole täällä vielä...
No koitetaan löytää elämäämme jotai itsellemme minkä takia haluaisimme jatkaa täällä... - Mikä ettei!
Jumala on erikois-osaaja vaikeissa tapauksissa.
http://tv7.fi/vod/categories.html?id=314
http://tv7.fi/vod/player.html?id=10679
http://tv7.fi/vod/categories.html?id=71- mikä ettei?
Suom.kiel. tekstitys
http://tv7.fi/vod/player.html?id=10679&translation=FI
http://tv7.fi/vod/categories.html?id=383 - juuuu juuu
jumala erikois osaaja... hmmmmmmm
jumalaa ja helvettiin joutumisesta olen kuullu ihan tarpeeksi mielisairaalta, alkoholisoituneelta, helluntaiseurakuntaan kuuluvalta äidiltäni... eli se siitä erikois-osaaja Jumalasta
- alexia:::
Älä välitä näistä ihmisistä, ne vain pönkittävät omaa egoaan lyömällä lyötyä.. En osaa oikein mitään muuta neuvoa antaa, mutta toivon niin että saisit elämästä jälleen kiinni, olethan nuori vielä. Tuttavani sairasti vakavan sosiaalisten tilanteiden ahdistuksen (en tiedä mikä oikealta nimeltään), ei pystynyt menemään kauppaan, linkkuun, eikä juuri mihinkään, missä oli ihmisiä. Hän alkoi käymään terapiassa ja soitti aina saman taksin kotiovellensa. Taksi kuskina oli aina sama mies ja he tutustuivat toisiinsa. Nykyään he ovat naimisissa ja taitaa muutama lapsikin olla. Tarkoituksenani on sanoa sulle, että uskon että kyllä sinunkin asiat jotenkin järjestyvät, vaikka välillä tuntuisikin päinvastaselta. Uskon niin. Kaikkea hyvää sinulle!
- Sinussa on voimaa
Tahdon auttaa sinua kuntoutumaan terveeksi. Olen itse jo paljon vanhempi, ollut pitkään työelämässä, mutta sitten sairastuin vaikeaan masennukseen ja siitä toipuminen vei vuosia. Minulla oli paljon ystäviä, mutta masentuneena vetäydyin yksinäisyyteen ja parannuttuani olen halunnut olla yksikseni, koska näin on hyvä olla. Kun on masentunut, ei jaksa mitään, aloitekyky on ihan hukassa. Sellainen, joka ei ole masennusta kokenut, ei voi sitä ymmärtää. Se on täysin erilaista kuin se, kun ihmiset sanovat usein muuten vain, että "masentaa". Lisäksi lääkkeet vaikuttavat siten, että on ihan toimintakyvytön. Minullekin määrättiin rauhoittavia masennukseen, ei ihme sitten, että nukuin päivät. Kun ymmärsin asian ja pääsin niistä lääkkeistä eroon, piristyin ihmeesti. Lääkäri ei halunnut vain lopettaa ko lääkkeitä !!! Lääkkeitä pitää sitten vähentää pikkuhiljaa lääkärin ohjeen mukaan, itse ei saa missään nimessä lopettaa. Katso lääkkeittesi tuoteselosteet ja tutki vielä netistä, mihin tarkoitukseen ne ovat. Puhu vaikka vanhempasi kanssa siitä tekevätkö lääkkeet olosi saamattomaksi.
Koeta aloittaa kävellä pieniä lenkkejä, aina vain pidempään ja pidempään. Kävelyn on todettu tutkimuksissa auttavan masennukseen samoin kuin lääkkeet. Koeta syödä myös terveellisesti, jätä kaikki makea ja rasvainen pois ja syö paljon kasviksia ja hedelmiä. Syö monivitamiinitabletteja ja kalaöljykapseleita ja D-vitamiinia. Katso TV:stä luonto-ohjelmia, kun miettii kuinka ihmeellisiä eläimiä ja kasveja onkaan ja kuinka ne kaikki koettavat selviytyä luonnossa, saa muuta ajattelemisen aihetta.
Kun voit paremmin voit suunnitella mitä alat opiskella ja mihin menisit töihin!
Siunausta elämääsi! - toivo**
Minäkin olen pitkään ollut masentunut ja siihen päälle sosiaalisissa tilanteissa vaikeuksia. Yhteen väliin hoito auttoi (terapia) ja piristyin jonkun verran, sain itseluottamusta, tein asioita ja sain jopa poikaystävänkin, ensimmäisen sellaisen. Asiat siis voivat oikeasti muuttua. Se toivo pitäisi jostain löytyä. Tiedän ettei se tule toivomalla. Mutta voi tulla kuitenkin.
- IhmettelenKovasti
No ei poikaystävän saaminen tytölle - olipa millainen luuseri tahansa - ole mikään saavutus. Siksi ihmettelenkin miksei aloittajalla ole sellaista ollut...
- Sumppi pk-seudulta
IhmettelenKovasti kirjoitti:
No ei poikaystävän saaminen tytölle - olipa millainen luuseri tahansa - ole mikään saavutus. Siksi ihmettelenkin miksei aloittajalla ole sellaista ollut...
Sinä voit ihmetellä, sillä poikaystävän varmasti saa, jos ei ole väliä, millaisen. Ihmisillä on tervettä järkeä sen verran, että he eivät heittäydy mihin tahansa suhteeseen.
Toisaalta ei seurustelusuhde ole mikään masennuksen käänteistekijä, joka nostaa mielentilan plussalle. Huono suhde voi viedä ojasta allikkoon. - IhmettelenKovasti
Sumppi pk-seudulta kirjoitti:
Sinä voit ihmetellä, sillä poikaystävän varmasti saa, jos ei ole väliä, millaisen. Ihmisillä on tervettä järkeä sen verran, että he eivät heittäydy mihin tahansa suhteeseen.
Toisaalta ei seurustelusuhde ole mikään masennuksen käänteistekijä, joka nostaa mielentilan plussalle. Huono suhde voi viedä ojasta allikkoon."Ihmisillä on tervettä järkeä sen verran, että he eivät heittäydy mihin tahansa suhteeseen."
Sinäkin siis olet sillä kannalla, että ongelma ketjun aloittajalla on lähinnä nirsous? (Toisaalta mikä selittää kaikki ne tarinat, joissa nainen on valinnut jännittävän väkivallakon kumppanikseen?)
"ei seurustelusuhde ole mikään masennuksen käänteistekijä, joka nostaa mielentilan plussalle."
Minä väitän toisin. Ja tuntuu että myös aloittaja on samoilla linjoilla, koska erikseen mainitsi poikaystävän puuttumisen. - drfgilpäö
IhmettelenKovasti kirjoitti:
"Ihmisillä on tervettä järkeä sen verran, että he eivät heittäydy mihin tahansa suhteeseen."
Sinäkin siis olet sillä kannalla, että ongelma ketjun aloittajalla on lähinnä nirsous? (Toisaalta mikä selittää kaikki ne tarinat, joissa nainen on valinnut jännittävän väkivallakon kumppanikseen?)
"ei seurustelusuhde ole mikään masennuksen käänteistekijä, joka nostaa mielentilan plussalle."
Minä väitän toisin. Ja tuntuu että myös aloittaja on samoilla linjoilla, koska erikseen mainitsi poikaystävän puuttumisen.olette tolloja ja törkeitä.
Jos ihminen on väsy ja masentunut, niin miten siinä haetaan poikaystävää?
Poikaystävä ei ole terapeutti ja ihmissuhteen rakentaminen vaatii voimia. Jos jaksaa pitää vain itsensä kasassa niin miten haet siihen vielä toisen joka vaatii huomiota?
Sinä "hmettelenKovasti": Miten sä olet noin kylmä? - IhmettelenKovasti
drfgilpäö kirjoitti:
olette tolloja ja törkeitä.
Jos ihminen on väsy ja masentunut, niin miten siinä haetaan poikaystävää?
Poikaystävä ei ole terapeutti ja ihmissuhteen rakentaminen vaatii voimia. Jos jaksaa pitää vain itsensä kasassa niin miten haet siihen vielä toisen joka vaatii huomiota?
Sinä "hmettelenKovasti": Miten sä olet noin kylmä?Ankea elämä on tehnyt minusta tällaisen.
Olen samaa mieltä siitä, että olisi kyseenalaista pitää poikaystävää täysin ilmaisena terapeuttina. Uskon myös että syvemmän sortin ihmissuhde ei synny hetkessä, silloinkaan vaikka kummallakin olisi hyvä tahto ja asiat menisivät kerralla nappiin.
Mutta! Edelleenkin kaikenlaiset mielenterveysongelmaiset naiset ja sun muut friikit saavat seuraa. Kyllä se on todella helppoa. Ei poikaystävää tarvitse "hakea" - itse asiassa monille sellainen tulee ihan itsestään oven taakse koputtelemaan. Korkeintaan pitää viskata parin rivin deitti-ilmoitus nettiin, sekin jo riittää!
Noh, nyt näyttää siltä, että olen viimein saanut vastauksen ketjun aloittajalta. Tuolla alhaalla hän kirjoittaa: "Minulla ei ole koskaan ollut poikaystävää, vaikka tilaisuuksia olisi kyllä ollut. (...) kukaan "tarjokkaista" ole minua erityisemmin sytyttänyt". Olin siis täysin oikeassa sen nirsouden suhteen!
- Rakkaus odottaa
Nimimerkki "Ihmettelen kovasti", kun kysyit, "Oletko kauhean ruma, vai miksei sinulla ole ollut poikaystävää?", niin osoitit samalla, ettei sinulla itselläsi ole kovin paljon sielun sivistystä! Kaikki ihmiset ovat syntyneet ainutkertaisiksi henkilöiksi, jokainen on omalla tavallaan kaunis ja persoonallinen. Järkyttää ajatella, millainen sinun maailmankuvasi on, jos mielestäsi on olemassa "kauhean rumia" ihmisiä!
Minä ajattelen niin, että poika- tai miesystävän ehtii hyvin hankkia myöhemmälläkin iällä, kun on itsekin henkisesti kypsempi. Jokainen kohtaa sen oikean ennemmin tai myöhemmin, siitä ei kannata olla huolissaan, jos itsellä kestää pidempään kuin muilla. Se onkin tässä elämässä hienoa, että koskaan emme tiedä mitä hyviä asioita tulevaisuus tuo tullessaan. Voi tapahtua mitä tahansa yllättävää ja ihanaa, mistä emme ole voineet uneksiakaan.
Se ettei ole ollut poikaystävää, ei ole aina kiinni siitä, ettei ehdokkaita olisi ollut. Vaan siitä, että itse ei ole tuntenut kiinnostusta heihin. Sen tiedän omastakin kokemuksesta.- IhmettelenKovasti
"Järkyttää ajatella, millainen sinun maailmankuvasi on, jos mielestäsi on olemassa "kauhean rumia" ihmisiä!"
Minua taasen järkyttää ajatella, jos kuvittelet, että kaikki ovat "omalla tavallaan kauniita", mitä helkuttia se sitten tarkoittaakaan! Viestistäsi saa tosin sellaisen viban, että elät jonkinlaisessa jumalpsykoosissa, joten annan sinulle anteeksi.
"Jokainen kohtaa sen oikean ennemmin tai myöhemmin, siitä ei kannata olla huolissaan, jos itsellä kestää pidempään kuin muilla."
Moni tappaa itsensä yksinäisyyttään, minäkin olen sitä usein harkinnut. Onko reilua vaatia, että ihminen joka on vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä odottanut kohtaavansa jonkun, purisi jatkossakin hammasta ja itkisi itkunsa yksin? Vähättelet yksinäisiä nyt todella pahasti.
"Se ettei ole ollut poikaystävää, ei ole aina kiinni siitä, ettei ehdokkaita olisi ollut. Vaan siitä, että itse ei ole tuntenut kiinnostusta heihin."
Vihjailetko siis että ketjun aloittaja on paitsi ruma, myös hyvin nirso? - Rakkaus odottaa
IhmettelenKovasti kirjoitti:
"Järkyttää ajatella, millainen sinun maailmankuvasi on, jos mielestäsi on olemassa "kauhean rumia" ihmisiä!"
Minua taasen järkyttää ajatella, jos kuvittelet, että kaikki ovat "omalla tavallaan kauniita", mitä helkuttia se sitten tarkoittaakaan! Viestistäsi saa tosin sellaisen viban, että elät jonkinlaisessa jumalpsykoosissa, joten annan sinulle anteeksi.
"Jokainen kohtaa sen oikean ennemmin tai myöhemmin, siitä ei kannata olla huolissaan, jos itsellä kestää pidempään kuin muilla."
Moni tappaa itsensä yksinäisyyttään, minäkin olen sitä usein harkinnut. Onko reilua vaatia, että ihminen joka on vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä odottanut kohtaavansa jonkun, purisi jatkossakin hammasta ja itkisi itkunsa yksin? Vähättelet yksinäisiä nyt todella pahasti.
"Se ettei ole ollut poikaystävää, ei ole aina kiinni siitä, ettei ehdokkaita olisi ollut. Vaan siitä, että itse ei ole tuntenut kiinnostusta heihin."
Vihjailetko siis että ketjun aloittaja on paitsi ruma, myös hyvin nirso?Sinulle "ihmettelen kovasti" tuntuu turhalta mitään kirjoittaakaan, koska keksit kaikesta jotain negatiivista. En tarvitse anteeksiantoasi, enkä vihjaillut mitään sellaista, että ketjun aloittaja olisi "nirso", sen sinä keksit ihan itse. Ei ihmisen tarvitse alkaa seurustella jokaisen sitä haluavan kanssa, kysymys ei ole mistään nirsoudesta, mieti nyt oikein tarkkaan asiaa. Enkä vähätellyt mitenkään yksinäisiä, senkin sinä itse keksit ihan itse.
Minusta tuntuu kirjoituksesi perusteella siltä, että sinulla itselläsi on elämässäsi vaikeaa etkä näe mitään hyvää tulevaisuudessasi tällä hetkellä. Toivon sydämestäni, että löydät hyvän ystävän tai useampia. Ja todella kovasti toivon, että löydän ihmisen, rakkaan sielunkumppanisi mahdollisimman pian. Häneltä tulet saamaan hellyyttä ja rakkautta ja huolenpitoa sekä saat itsekin antaa rakkautta. Sen jälkeen alat nähdä elämän arvokkaaksi elää.
Koeta nyt jo ajatella, että on ihmisiä, jotka vilpittömästi haluavat hyvää sinulle ja muille ihmisille. - IhmettelenKovasti
Rakkaus odottaa kirjoitti:
Sinulle "ihmettelen kovasti" tuntuu turhalta mitään kirjoittaakaan, koska keksit kaikesta jotain negatiivista. En tarvitse anteeksiantoasi, enkä vihjaillut mitään sellaista, että ketjun aloittaja olisi "nirso", sen sinä keksit ihan itse. Ei ihmisen tarvitse alkaa seurustella jokaisen sitä haluavan kanssa, kysymys ei ole mistään nirsoudesta, mieti nyt oikein tarkkaan asiaa. Enkä vähätellyt mitenkään yksinäisiä, senkin sinä itse keksit ihan itse.
Minusta tuntuu kirjoituksesi perusteella siltä, että sinulla itselläsi on elämässäsi vaikeaa etkä näe mitään hyvää tulevaisuudessasi tällä hetkellä. Toivon sydämestäni, että löydät hyvän ystävän tai useampia. Ja todella kovasti toivon, että löydän ihmisen, rakkaan sielunkumppanisi mahdollisimman pian. Häneltä tulet saamaan hellyyttä ja rakkautta ja huolenpitoa sekä saat itsekin antaa rakkautta. Sen jälkeen alat nähdä elämän arvokkaaksi elää.
Koeta nyt jo ajatella, että on ihmisiä, jotka vilpittömästi haluavat hyvää sinulle ja muille ihmisille."En tarvitse anteeksiantoasi, enkä vihjaillut mitään sellaista, että ketjun aloittaja olisi "nirso", sen sinä keksit ihan itse. Ei ihmisen tarvitse alkaa seurustella jokaisen sitä haluavan kanssa, kysymys ei ole mistään nirsoudesta, mieti nyt oikein tarkkaan asiaa."
Ei tarvitse seurustella jokaisen kanssa, ei - ja tämän väitteen sinä keksit ihan itse. Mutta edelleen on vastaamatta alkuperäinen kysymys: miksi juuri ketjun aloittajalla ei ole ollut poikaystävää? Hän mainitsee asian erikseen, joten se on tärkeä seikka. Minä keksin vain kaksi ilmiselvää syytä - mainitsemani jumalattoman rumuuden, sekä tosi kovan nirsouden - ja olisikin kivaa tietää, kummasta nyt puhutaan. Jotain tällaistahan siinä ON oltava takana, mieti nyt oikein tarkkaan asiaa.
"Minusta tuntuu kirjoituksesi perusteella siltä, että sinulla itselläsi on elämässäsi vaikeaa etkä näe mitään hyvää tulevaisuudessasi tällä hetkellä."
On ollut vaikeaa, ja luultavasti tulee aina olemaankin. Koska - toisinkuin väität - ei ole mitään takeita että "jokainen löytäisi jonkun". Tuollaista roskaa toistelevat vain naiset. Tavallaan sen ymmärtää, koska se myös pätee naisiin - ainakin miehiä paremmin - mutta se on silti objektiivisesti väärin. Olen nähnyt kaikenlaisten ongelmanaisten pariutuvan - samalla kun kymmenet miehet eivät löydä koskaan ketään, vaikkei heillä edes niin suuria ongelmia olisi. Yksinäisyyden lisäksi siis. - mies -80
IhmettelenKovasti kirjoitti:
"En tarvitse anteeksiantoasi, enkä vihjaillut mitään sellaista, että ketjun aloittaja olisi "nirso", sen sinä keksit ihan itse. Ei ihmisen tarvitse alkaa seurustella jokaisen sitä haluavan kanssa, kysymys ei ole mistään nirsoudesta, mieti nyt oikein tarkkaan asiaa."
Ei tarvitse seurustella jokaisen kanssa, ei - ja tämän väitteen sinä keksit ihan itse. Mutta edelleen on vastaamatta alkuperäinen kysymys: miksi juuri ketjun aloittajalla ei ole ollut poikaystävää? Hän mainitsee asian erikseen, joten se on tärkeä seikka. Minä keksin vain kaksi ilmiselvää syytä - mainitsemani jumalattoman rumuuden, sekä tosi kovan nirsouden - ja olisikin kivaa tietää, kummasta nyt puhutaan. Jotain tällaistahan siinä ON oltava takana, mieti nyt oikein tarkkaan asiaa.
"Minusta tuntuu kirjoituksesi perusteella siltä, että sinulla itselläsi on elämässäsi vaikeaa etkä näe mitään hyvää tulevaisuudessasi tällä hetkellä."
On ollut vaikeaa, ja luultavasti tulee aina olemaankin. Koska - toisinkuin väität - ei ole mitään takeita että "jokainen löytäisi jonkun". Tuollaista roskaa toistelevat vain naiset. Tavallaan sen ymmärtää, koska se myös pätee naisiin - ainakin miehiä paremmin - mutta se on silti objektiivisesti väärin. Olen nähnyt kaikenlaisten ongelmanaisten pariutuvan - samalla kun kymmenet miehet eivät löydä koskaan ketään, vaikkei heillä edes niin suuria ongelmia olisi. Yksinäisyyden lisäksi siis.Etkö osaa ajatella, että psyykkisistä ongelmista kärsivällä ihmisellä voi olla esim. ongelmia lähentyä ja ylläpitää läheistä yhteiseloa toisten ihmisten kanssa siten, että se seurustelu onnistuisi? Hyvä yhdessäolo vaatii oikeasti todella paljon, ja molemmilla sukupuolilla voi olla monenlaisia vaikeuksia läheisyydessä, seksissä jne. jne. Ei ne vain miehillä ne ongelmat ole, tai omalla itsellä. Eikä suhteissa ole kyse siitä, että laitetaan vaan miehiä ja naisia yhteen ja toiset saa kumppanin ja toiset ei, vaan kyse on aina kohtaamisista yksilöiden välillä. Minusta kuulostaa, ettet vain omista syistäsi suostu ymmärtämään, että naisillakin voi olla monenlaisia syitä yksinololleen/yksinäisyydelleen. Itsekin olen mies, enkä ole koskaan kunnon seurustelusuhteessa ollut, mutta tiedän sentään, ettei se naisillekaan aina ollenkaan helppoa ole, ja siihen voi olla hyvin monenlaisia hyviä syitä.
- IhmettelenKovasti
mies -80 kirjoitti:
Etkö osaa ajatella, että psyykkisistä ongelmista kärsivällä ihmisellä voi olla esim. ongelmia lähentyä ja ylläpitää läheistä yhteiseloa toisten ihmisten kanssa siten, että se seurustelu onnistuisi? Hyvä yhdessäolo vaatii oikeasti todella paljon, ja molemmilla sukupuolilla voi olla monenlaisia vaikeuksia läheisyydessä, seksissä jne. jne. Ei ne vain miehillä ne ongelmat ole, tai omalla itsellä. Eikä suhteissa ole kyse siitä, että laitetaan vaan miehiä ja naisia yhteen ja toiset saa kumppanin ja toiset ei, vaan kyse on aina kohtaamisista yksilöiden välillä. Minusta kuulostaa, ettet vain omista syistäsi suostu ymmärtämään, että naisillakin voi olla monenlaisia syitä yksinololleen/yksinäisyydelleen. Itsekin olen mies, enkä ole koskaan kunnon seurustelusuhteessa ollut, mutta tiedän sentään, ettei se naisillekaan aina ollenkaan helppoa ole, ja siihen voi olla hyvin monenlaisia hyviä syitä.
"Itsekin olen mies, enkä ole koskaan kunnon seurustelusuhteessa ollut, mutta tiedän sentään, ettei se naisillekaan aina ollenkaan helppoa ole, ja siihen voi olla hyvin monenlaisia hyviä syitä."
No luettelepa illan ratoksi näitä "hyviä syitä"?
Aloittaja kertoi että hän jännittää ihmissuhteita, ja kyllä minä voin jotenkuten sellaisen ymmärtää, koska olen tuntenut joskus sellaisia ihmisiä. Kuitenkin heistä jokainen (tyttö) parani, toisin sanoen löysin jonkun. Sairaalloinen ujouskaan ei ole este, kun netistä voi hakea seuraa.
Paitsi jos on jumalattoman ruma tai äärimmäisen nirso. - Sumppi pk-seudulta
IhmettelenKovasti kirjoitti:
"Itsekin olen mies, enkä ole koskaan kunnon seurustelusuhteessa ollut, mutta tiedän sentään, ettei se naisillekaan aina ollenkaan helppoa ole, ja siihen voi olla hyvin monenlaisia hyviä syitä."
No luettelepa illan ratoksi näitä "hyviä syitä"?
Aloittaja kertoi että hän jännittää ihmissuhteita, ja kyllä minä voin jotenkuten sellaisen ymmärtää, koska olen tuntenut joskus sellaisia ihmisiä. Kuitenkin heistä jokainen (tyttö) parani, toisin sanoen löysin jonkun. Sairaalloinen ujouskaan ei ole este, kun netistä voi hakea seuraa.
Paitsi jos on jumalattoman ruma tai äärimmäisen nirso.Joka seurustelee ja aikoo jopa avioitua pelkästään ulkokuoren perusteella, niin enpä kovin auvoista yhteiseloa osaisi ennustaa. Ulkoinen kauneus on väistyvää, tärkeintä on ihmisten keskinäinen kemia, arvot, jonka kruunaa rakkaus.
Parisuhde ei ole elämän onnen tae. Ihminen ei ole välttämättä yksinäinen, mutta silti hän saattaa elää parisuhteessaan yksin. Ei kadehdittava asia sekään. Monessa parisuhteessa kumpikin voi pahoin enemmän ja vähemmän.
Sitä paitsi seurustelukumppani ei ole onnen tae muutenkaan. Ihmisen on löydettävä itsensä, hyväksyttävä itsensä sellaisena, mitä on. Rohkenen sanoa, että rumaa ihmistä ei ole, jokaisesta naisesta saa omalla tavallaan persoonallisen ja kauniin, jos sitä haluaa. Kauneus ei kuitenkaan takaa onnea ja aja yksinäisyyttä ns. tipotiehensä.
Ihmisiä voi elää ns. sinkkuna ja silti tyytyväisenä elämäänsä eläkeikäiseksi asti, ja siitäkin eteenpäin. Sitäkään ei ole taannut "rumuus" tai nirsous. Kaikkien kohdalle ei vaan satu sitä ainoaa oikeaa rakkautta.
Suosittelen tutustumista omaan minään, esim. Anthony De Mellon kirja "Havahtuminen" saattaisi herättää unesta, mitä me ihmisinä olemme.
Ihmisen pitäisi pystyä tekemään sinukaupat itsensä kanssa, sen jälkeen on helpompi tutustua muihinkin.
Jos on teitittelyvaiheessa itsensä kanssa, on jokseenkin mahdotonta sinukauppoja kenenkään vieraankaan kanssa. Se tuttavuus ei muutu hyväksi ja pysyväksi rakkaussuhteeksi. Ensin on hyväksyttävä itsensä sellaisena, mitä on, ja käännettävä katseensa itsestä ulospäin.
Luin myös kirjaa "Löydä henkinen minäsi", jota myös suosittelen. Nämä kirjat eivät ole mitenkään uskonnollisia, jos sitä pelkäätte. Mutta voi sitä elämään ja itseensä tutustua esim. aforismeja ja elämän viisauksia lukemalla. Tie oman itsensä löytämiseen ja hyväksymiseen kulkee pätkittäin. Onnea matkaan! - Sumppi pk-seutu
IhmettelenKovasti kirjoitti:
"Itsekin olen mies, enkä ole koskaan kunnon seurustelusuhteessa ollut, mutta tiedän sentään, ettei se naisillekaan aina ollenkaan helppoa ole, ja siihen voi olla hyvin monenlaisia hyviä syitä."
No luettelepa illan ratoksi näitä "hyviä syitä"?
Aloittaja kertoi että hän jännittää ihmissuhteita, ja kyllä minä voin jotenkuten sellaisen ymmärtää, koska olen tuntenut joskus sellaisia ihmisiä. Kuitenkin heistä jokainen (tyttö) parani, toisin sanoen löysin jonkun. Sairaalloinen ujouskaan ei ole este, kun netistä voi hakea seuraa.
Paitsi jos on jumalattoman ruma tai äärimmäisen nirso.Sinulle "IhmettelenKovasti" toteaisin, että sydämen sivistys, eli sisäinen kauneus on arvoja, joita toivoisi sinultakin löytyvän. Ne kumpikin vaikuttavat kirjoitustesi perusteella olevan kovin vieraita ja kateissa. Jospa kääntäisit ajatuksesi itseesi, mitä voisit tehdä oman sisäisen mielentilasi kaunistamiseksi ja sivistämiseksi!
Toivon, että myös sinä löytäisit positiivisia asioita tutustumalla omaan minääsi. Onni, hyvä mieli, mielen tasapaino eivät tule odottaen, vaan antaen. Odottaen oletetaan, että kaikki hyvä tulee, kun sen aika on. Ei se mene niin, vaan antaessaan saa. Pieniä asioita, kun esim. olet ystävällinen, saat ystävällisyyttä takaisin, hymyysi vastataan hymyllä. Pienetkin lähimmäisen huomioimiset tuottavat sinulle itsellesi hyvän mielen, eli tuottamalla toiselle hyvää se tulee vähintään samalla määrällä takaisin.
Rahalla ei lähimmäiselta saa rakkautta, ja sisäinen rauha ei ole ostettavissa! - IhmettelenKovasti
Sumppi pk-seudulta kirjoitti:
Joka seurustelee ja aikoo jopa avioitua pelkästään ulkokuoren perusteella, niin enpä kovin auvoista yhteiseloa osaisi ennustaa. Ulkoinen kauneus on väistyvää, tärkeintä on ihmisten keskinäinen kemia, arvot, jonka kruunaa rakkaus.
Parisuhde ei ole elämän onnen tae. Ihminen ei ole välttämättä yksinäinen, mutta silti hän saattaa elää parisuhteessaan yksin. Ei kadehdittava asia sekään. Monessa parisuhteessa kumpikin voi pahoin enemmän ja vähemmän.
Sitä paitsi seurustelukumppani ei ole onnen tae muutenkaan. Ihmisen on löydettävä itsensä, hyväksyttävä itsensä sellaisena, mitä on. Rohkenen sanoa, että rumaa ihmistä ei ole, jokaisesta naisesta saa omalla tavallaan persoonallisen ja kauniin, jos sitä haluaa. Kauneus ei kuitenkaan takaa onnea ja aja yksinäisyyttä ns. tipotiehensä.
Ihmisiä voi elää ns. sinkkuna ja silti tyytyväisenä elämäänsä eläkeikäiseksi asti, ja siitäkin eteenpäin. Sitäkään ei ole taannut "rumuus" tai nirsous. Kaikkien kohdalle ei vaan satu sitä ainoaa oikeaa rakkautta.
Suosittelen tutustumista omaan minään, esim. Anthony De Mellon kirja "Havahtuminen" saattaisi herättää unesta, mitä me ihmisinä olemme.
Ihmisen pitäisi pystyä tekemään sinukaupat itsensä kanssa, sen jälkeen on helpompi tutustua muihinkin.
Jos on teitittelyvaiheessa itsensä kanssa, on jokseenkin mahdotonta sinukauppoja kenenkään vieraankaan kanssa. Se tuttavuus ei muutu hyväksi ja pysyväksi rakkaussuhteeksi. Ensin on hyväksyttävä itsensä sellaisena, mitä on, ja käännettävä katseensa itsestä ulospäin.
Luin myös kirjaa "Löydä henkinen minäsi", jota myös suosittelen. Nämä kirjat eivät ole mitenkään uskonnollisia, jos sitä pelkäätte. Mutta voi sitä elämään ja itseensä tutustua esim. aforismeja ja elämän viisauksia lukemalla. Tie oman itsensä löytämiseen ja hyväksymiseen kulkee pätkittäin. Onnea matkaan!"Sitä paitsi seurustelukumppani ei ole onnen tae muutenkaan. Ihmisen on löydettävä itsensä, hyväksyttävä itsensä sellaisena, mitä on."
Olitko kenties sama kommentoija, joka ketjun toisessa viestissä ihmetteli, miksei aloittaja vain yksinkertaisesti mene töihin? Koska sitähän sinä tässä pohjimmiltaan ehdottelet. Että hän jotenkin kummallisesti hyväksyisi luuseriutensa ja sitä kautta saisi voimaa elää. Mutta kuka ihme haluaisi elää yksinäistä luuserielämää?
"Rohkenen sanoa, että rumaa ihmistä ei ole, jokaisesta naisesta saa omalla tavallaan persoonallisen ja kauniin, jos sitä haluaa."
Eli sittenkin pidät mahdollisena, että aloittaja on jumalattoman ruma, tai ainakin liian vähäisesti ehostettu? Vai miksi yhtäkkiä sanot että jokaisesta NAISESTA saa kyllä kauniin? (Kuten olen aiemmin kirjoittanut, uskon että jokainen nainen kyllä löytää jonkun, luuserinaisetkin, mutta edelleen on epäselvää, mikä aloittajalla asiassa mättää...)
"Kaikkien kohdalle ei vaan satu sitä ainoaa oikeaa rakkautta."
Etkö enää olekaan sitä mieltä että "Jokainen kohtaa sen oikean ennemmin tai myöhemmin, siitä ei kannata olla huolissaan, jos itsellä kestää pidempään kuin muilla"? Vähän turhauttavaa keskustella jonkun kanssa joka vaihtaa mielipiteitään lennosta.
Mitään höpöhöpökirjoja en ainakaan minä aio lukea, sillä kumppani löytyy tosielämästä, jos löytyy. Harvemmin tosin jos sattuu olemaan masentunut mies, ja useammin jos sattuu olemaan (melkeinpä millainen tahansa) nainen.
Edelleen: miksei aloittajalla ole ollut poikaystävää? Vai onko tuo taas kiertoilmaisu, jolla tarkoitetaan, että satunnaisia seksisuhteita on kyllä ollut sitäkin enemmän, mutta ei ketään, jota kehtaisi (saisi?) kutsua poikaystäväkseen? - mies -80
IhmettelenKovasti kirjoitti:
"Itsekin olen mies, enkä ole koskaan kunnon seurustelusuhteessa ollut, mutta tiedän sentään, ettei se naisillekaan aina ollenkaan helppoa ole, ja siihen voi olla hyvin monenlaisia hyviä syitä."
No luettelepa illan ratoksi näitä "hyviä syitä"?
Aloittaja kertoi että hän jännittää ihmissuhteita, ja kyllä minä voin jotenkuten sellaisen ymmärtää, koska olen tuntenut joskus sellaisia ihmisiä. Kuitenkin heistä jokainen (tyttö) parani, toisin sanoen löysin jonkun. Sairaalloinen ujouskaan ei ole este, kun netistä voi hakea seuraa.
Paitsi jos on jumalattoman ruma tai äärimmäisen nirso."No luettelepa illan ratoksi näitä "hyviä syitä"?"
Taisipa olla parempaa tekemistä, eikä vänkääminen kanssasi jotenkin erityisemmin huvita. Mutta mieti nyt alkuun vaikka vaikeuksia saada nautintoa seksistä (naisilla paljon yleisempää kuin miehillä), vaikeuksia olla toisen ihmisen lähillä emotionaalisista syistä johtuen (ahdistukset, vaikeat tunteet kuten häpeä, viha, pelot). Entä haluaisitko sinä itse jakaa elämäsi minkälaisen vaan ihmisen kanssa, tai onnistuisiko se ongelmitta? Mitä jos menisit ja yrittäisit käytännössä, ehkä ne molemminpuoliset ongelmat alkavat selvitä sitä kautta. Tietysti jos alusta asti syyttää vain toista osapuolta suunnilleen kaikesta, niin ei varmaan pääse pitkälle.
Eikä siinä, tottahan se voi olla, mitä sanot, että miehille on noin KESKIMÄÄRIN vaikeampaa löytää kumppani. Mutta yksinkertaistuksesi ja tuon yleisen totuuden soveltelut toisten ihmisten (naisten) elämään, joita et edes tunne, on ihan täysin vailla järkeä. Et sinäkään minään yleisenä miehenä ketään kohtaa, vaan omana itsenäsi, ja se kohdattava toinen on oma yksilöllinen itsensä myös. Kyllä siinä voi olla aika hiton monenlaisia syitä ja molemmin puolin sille, jos juttu ei ns. natsaa tai kestä pitemmän päälle. Jos olet eri mieltä, niin kehotan kokeilemaan tarkemmin käytännössä. Tai kyselemään ihmisiltä, miehiltä ja naisilta, jotka ovat tehneet niin. Aloita vaikka vanhoista, niillä on paljon kokemusta. - mies -80
mies -80 kirjoitti:
"No luettelepa illan ratoksi näitä "hyviä syitä"?"
Taisipa olla parempaa tekemistä, eikä vänkääminen kanssasi jotenkin erityisemmin huvita. Mutta mieti nyt alkuun vaikka vaikeuksia saada nautintoa seksistä (naisilla paljon yleisempää kuin miehillä), vaikeuksia olla toisen ihmisen lähillä emotionaalisista syistä johtuen (ahdistukset, vaikeat tunteet kuten häpeä, viha, pelot). Entä haluaisitko sinä itse jakaa elämäsi minkälaisen vaan ihmisen kanssa, tai onnistuisiko se ongelmitta? Mitä jos menisit ja yrittäisit käytännössä, ehkä ne molemminpuoliset ongelmat alkavat selvitä sitä kautta. Tietysti jos alusta asti syyttää vain toista osapuolta suunnilleen kaikesta, niin ei varmaan pääse pitkälle.
Eikä siinä, tottahan se voi olla, mitä sanot, että miehille on noin KESKIMÄÄRIN vaikeampaa löytää kumppani. Mutta yksinkertaistuksesi ja tuon yleisen totuuden soveltelut toisten ihmisten (naisten) elämään, joita et edes tunne, on ihan täysin vailla järkeä. Et sinäkään minään yleisenä miehenä ketään kohtaa, vaan omana itsenäsi, ja se kohdattava toinen on oma yksilöllinen itsensä myös. Kyllä siinä voi olla aika hiton monenlaisia syitä ja molemmin puolin sille, jos juttu ei ns. natsaa tai kestä pitemmän päälle. Jos olet eri mieltä, niin kehotan kokeilemaan tarkemmin käytännössä. Tai kyselemään ihmisiltä, miehiltä ja naisilta, jotka ovat tehneet niin. Aloita vaikka vanhoista, niillä on paljon kokemusta.Lisätään nyt vielä, että niiden seurustelun estävien emotionaalisten tai seksuaalisten ongelmien taustalla voi sitten olla todella hankalia kokemuksia ja traumoja kuten vaikka hyväksikäytön tai raiskatuksi tulemisen kokemuksia taustalla. Monilla naisilla on. Ja monilla on jotain muuta, mutta ennen muuta kaikki ovat yksilöitä, ja jokaisella on omat tunteensaa ja halunsa, ja niitä pitäisi kunnioittaa. Ei siinä ulkopuoliset arviot "nirsoudesta", "rumuudesta" ja "luuseriudesta" paljoa paina, jos yritetään yhtään syvemmälti yksilöllisesti toteutuvan elämän todellisuutta ajatella ja ymmärtää. Tuollaiset pinnalliset ihmisten määrittelyt ovat muutenkin ihan täyttä p***aa.
- IhmettelenKovasti
mies -80 kirjoitti:
Lisätään nyt vielä, että niiden seurustelun estävien emotionaalisten tai seksuaalisten ongelmien taustalla voi sitten olla todella hankalia kokemuksia ja traumoja kuten vaikka hyväksikäytön tai raiskatuksi tulemisen kokemuksia taustalla. Monilla naisilla on. Ja monilla on jotain muuta, mutta ennen muuta kaikki ovat yksilöitä, ja jokaisella on omat tunteensaa ja halunsa, ja niitä pitäisi kunnioittaa. Ei siinä ulkopuoliset arviot "nirsoudesta", "rumuudesta" ja "luuseriudesta" paljoa paina, jos yritetään yhtään syvemmälti yksilöllisesti toteutuvan elämän todellisuutta ajatella ja ymmärtää. Tuollaiset pinnalliset ihmisten määrittelyt ovat muutenkin ihan täyttä p***aa.
"Mutta mieti nyt alkuun vaikka vaikeuksia saada nautintoa seksistä (naisilla paljon yleisempää kuin miehillä), vaikeuksia olla toisen ihmisen lähillä emotionaalisista syistä johtuen (ahdistukset, vaikeat tunteet kuten häpeä, viha, pelot)."
Miten nämä liittyvät siihen että naiset saavat helpommin seuraa kuin miehet? Kummalla sanoisit menevän paremmin: naisella, joka saa seuraa, mutta kärsii esimerkiksi mainitsemistasi ongelmista, vaiko miehellä, joka ei saa ketään, ja saattaa kärsiä ties mistä myös yksinäisyyden lisäksi? Mainitsemasi jutut ovat marginaalisia, eivätkä ne minua siksi kiinnosta, varsinkaan kun et ole ketjun aloittaja, etkä hänen puolestaan voi vastata.
"Entä haluaisitko sinä itse jakaa elämäsi minkälaisen vaan ihmisen kanssa, tai onnistuisiko se ongelmitta?"
En haluaisi, mutta ei sekään liity tähän aiheeseen. Jos lehmillä olisi siivet, haluaisitko sinä juoda maitoa suoraan niiden utareista, jne...
"Mitä jos menisit ja yrittäisit käytännössä, ehkä ne molemminpuoliset ongelmat alkavat selvitä sitä kautta."
Minua on käytännössä aina syrjitty, joten en ole päässyt "testaamaan" yhtään mitään. Ja siksi kyselenkin täällä, että mikä hitto aloittajan ongelma oikein on. Jumalaton rumuus vaiko sairaalloinen nirsous?
"Et sinäkään minään yleisenä miehenä ketään kohtaa, vaan omana itsenäsi, ja se kohdattava toinen on oma yksilöllinen itsensä myös."
Tästä olen eri mieltä. Psykologitkin puhuvat arkki- ja stereotyyppien tärkeydestä, koska olisi henkisesti hyvin raskasta kohdata kaikki ihmiset yksilöinä. Se ei oikeasti onnistu. Sen sijaan ihmiset kohtaavat toisensa arkkityyppien kautta. Eli käytännössä minuakin verrataan jonkinlaiseen miehen arkkityyppiin, ja pääsen jatkoon (eli en) jos vastaan sitä arkkityyppiä hyviltä osin, tai pistän jopa paremmaksi. Ihmisten yksilölliset erot tulevat esiin vasta sitten kun tutustutaan paremmin - jos silloinkaan. Nimittäin uskon että suurin osa ihmisistä on myös aika tavallisia, eivätkä poikkea juurikaan toisistaan. Siksi normaaleilla ihmisillä ei ole vaikeuksia tulla toimeen toistensa kanssa, heissä kun on niin vähän eroavaisuuksia!
"Lisätään nyt vielä, että niiden seurustelun estävien emotionaalisten tai seksuaalisten ongelmien taustalla voi sitten olla todella hankalia kokemuksia ja traumoja kuten vaikka hyväksikäytön tai raiskatuksi tulemisen kokemuksia taustalla. Monilla naisilla on."
Minuakin on ihmetyttänyt, miksi niin monet naiset näennäisen vapaaehtoisesti hankkiutuvat hyväksikäytetyiksi ja raiskatuiksi. Vaikka ulkoapäin katsellen on ihan selvää ettei joidenkin tyyppien matkaan kannattaisi lähteä alunperinkään. Ja valintahan on aina naisen, kuitenkin. - kysymys sinulle
IhmettelenKovasti kirjoitti:
"Järkyttää ajatella, millainen sinun maailmankuvasi on, jos mielestäsi on olemassa "kauhean rumia" ihmisiä!"
Minua taasen järkyttää ajatella, jos kuvittelet, että kaikki ovat "omalla tavallaan kauniita", mitä helkuttia se sitten tarkoittaakaan! Viestistäsi saa tosin sellaisen viban, että elät jonkinlaisessa jumalpsykoosissa, joten annan sinulle anteeksi.
"Jokainen kohtaa sen oikean ennemmin tai myöhemmin, siitä ei kannata olla huolissaan, jos itsellä kestää pidempään kuin muilla."
Moni tappaa itsensä yksinäisyyttään, minäkin olen sitä usein harkinnut. Onko reilua vaatia, että ihminen joka on vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä odottanut kohtaavansa jonkun, purisi jatkossakin hammasta ja itkisi itkunsa yksin? Vähättelet yksinäisiä nyt todella pahasti.
"Se ettei ole ollut poikaystävää, ei ole aina kiinni siitä, ettei ehdokkaita olisi ollut. Vaan siitä, että itse ei ole tuntenut kiinnostusta heihin."
Vihjailetko siis että ketjun aloittaja on paitsi ruma, myös hyvin nirso?Minkälaisen muotin olet itse luonut päässäsi kauneudelle? Eikö kauneus ole aika häilyvä käsite noin muutenkin? Mikä sinun mielestäsi on kaunista? Se, mikä omasta mielestäsi on kaunista, ei vastaa absoluuttista kauneuden käsitystä. Suurinta osaa ihmisistä kuitenkin sattuu kiinnostamaan se, mitä vastapuolella on korvien välissä, jotta arki tuntuisi mielenkiintoiselta, on miellyttävää olla toisen kanssa.
Et ole tainnut löytää omia vahvuuksiasi, kun et ymmärrä tuota käsitettä "jokainen on kaunis tavallansa". Minäkin kyynisenä ihmisenä voin sanoa, että sillä jopa on perää. Ja vieläpä enemmän kuin mitä sen voi ymmärtää tästä ruudulta. - hyvä juttu
IhmettelenKovasti kirjoitti:
"Itsekin olen mies, enkä ole koskaan kunnon seurustelusuhteessa ollut, mutta tiedän sentään, ettei se naisillekaan aina ollenkaan helppoa ole, ja siihen voi olla hyvin monenlaisia hyviä syitä."
No luettelepa illan ratoksi näitä "hyviä syitä"?
Aloittaja kertoi että hän jännittää ihmissuhteita, ja kyllä minä voin jotenkuten sellaisen ymmärtää, koska olen tuntenut joskus sellaisia ihmisiä. Kuitenkin heistä jokainen (tyttö) parani, toisin sanoen löysin jonkun. Sairaalloinen ujouskaan ei ole este, kun netistä voi hakea seuraa.
Paitsi jos on jumalattoman ruma tai äärimmäisen nirso.Miten ihmeessä luulet netissä kirjoittelun jollekin tuntemattomalle poistavan itse ongelman, eli ujouden? Ei se väisty, vaikka helpompaahan se toki on. Netissä kirjoittelevien ujojen motiivit ovat ehkä enemmänkin siinä, etteivät kasvotusten oikein saa tuotua itseään riittävästi esille, joten netissä on helpompi "olla jotakin".
Mitä sitten kun vastapuoli ehdottaa tapaamista? Ujo ei taaskaan uskalla ja kokee, ettei ansaitse kumppania kun ei vaivaudu tämän vertaa hänen vuoksensa tehdä. Helpommin sanottu kuin tehty.
Haluaisit uskoa parempaan, mutta uskosi on nyt jotenkin koetuksella. Ainakin hyvä asia on, että sinussa elää optimismi. - IhmettelenKovasti
kysymys sinulle kirjoitti:
Minkälaisen muotin olet itse luonut päässäsi kauneudelle? Eikö kauneus ole aika häilyvä käsite noin muutenkin? Mikä sinun mielestäsi on kaunista? Se, mikä omasta mielestäsi on kaunista, ei vastaa absoluuttista kauneuden käsitystä. Suurinta osaa ihmisistä kuitenkin sattuu kiinnostamaan se, mitä vastapuolella on korvien välissä, jotta arki tuntuisi mielenkiintoiselta, on miellyttävää olla toisen kanssa.
Et ole tainnut löytää omia vahvuuksiasi, kun et ymmärrä tuota käsitettä "jokainen on kaunis tavallansa". Minäkin kyynisenä ihmisenä voin sanoa, että sillä jopa on perää. Ja vieläpä enemmän kuin mitä sen voi ymmärtää tästä ruudulta.Minun käsitykseni kauneudesta on irrelevantti. Sen sijaan, toisin kuin väität, ON olemassa objektiivinen tapa mitata kauneutta. Siis pintaa, muunlaista kauneutta kun ei ole olemassa. (Tai ainakin siitä käytetään toisia nimiä silloin.) Voidaan valita satunnainen joukko ihmisiä, ja pyytää heitä arvostelemaan toisensa ulkonäön perusteella. Mitä todennäköisimmin syntyy kellokäyrä, jossa suurin osa saa tavanomaisia pisteitä, kun taas jotkut erottuvat selvästi joko edukseen tai rumuuttaan. (Itse asiassa, kun näitä tilastointeja on tehty, miehet yleensä arvioivat naiset kokonaisuudessaan kauniimmiksi kuin naiset arvioivat miehet komeiksi. Naiset ovat siis ronkeleita luonnostaan.)
Se, mitä ihmisillä on ns. korvien välissä, on merkityksellistä vasta jos nämä samat ihmiset pääsevät läpi tuosta ulkonäkötestistä. Toisin sanoen kukaan ei tule ottamaan selvää, millainen ruma ihminen on luonteeltaan ja ajatuksiltaan, kun taas montaa kiinnostaa mitä kaunis ihminen ajattelee. Tärkeintä on siis näyttää hyvältä, koska se on vähittäisvaatimus.
Jokainen ei todellakaan ole "kaunis omalla tavallansa", koska ruma ihminen - saadessaan aina vain negatiivista palautetta - masentuu, eikä tule koskaan kehittäneeksi edes mahdollisia kykyjään.
Mutta edelleen! Miksi ketjun aloittajalla ei ole poikaystävää? Onko hän jumalattoman ruma, vaiko sairaalloisen nirso? En keksi muita syitä, miksi joku nainen olisi yksin. - vai että semmosta
IhmettelenKovasti kirjoitti:
Minun käsitykseni kauneudesta on irrelevantti. Sen sijaan, toisin kuin väität, ON olemassa objektiivinen tapa mitata kauneutta. Siis pintaa, muunlaista kauneutta kun ei ole olemassa. (Tai ainakin siitä käytetään toisia nimiä silloin.) Voidaan valita satunnainen joukko ihmisiä, ja pyytää heitä arvostelemaan toisensa ulkonäön perusteella. Mitä todennäköisimmin syntyy kellokäyrä, jossa suurin osa saa tavanomaisia pisteitä, kun taas jotkut erottuvat selvästi joko edukseen tai rumuuttaan. (Itse asiassa, kun näitä tilastointeja on tehty, miehet yleensä arvioivat naiset kokonaisuudessaan kauniimmiksi kuin naiset arvioivat miehet komeiksi. Naiset ovat siis ronkeleita luonnostaan.)
Se, mitä ihmisillä on ns. korvien välissä, on merkityksellistä vasta jos nämä samat ihmiset pääsevät läpi tuosta ulkonäkötestistä. Toisin sanoen kukaan ei tule ottamaan selvää, millainen ruma ihminen on luonteeltaan ja ajatuksiltaan, kun taas montaa kiinnostaa mitä kaunis ihminen ajattelee. Tärkeintä on siis näyttää hyvältä, koska se on vähittäisvaatimus.
Jokainen ei todellakaan ole "kaunis omalla tavallansa", koska ruma ihminen - saadessaan aina vain negatiivista palautetta - masentuu, eikä tule koskaan kehittäneeksi edes mahdollisia kykyjään.
Mutta edelleen! Miksi ketjun aloittajalla ei ole poikaystävää? Onko hän jumalattoman ruma, vaiko sairaalloisen nirso? En keksi muita syitä, miksi joku nainen olisi yksin.Nyt ei puhutakaan median luomista matemaattisluontoisista kauneuskäsityksistä. Nämä juuri ovat niitä luuloja, mistä sinun tulisi päästä eroon. Arvosteletko esimerkiksi lihavia pareja sen vuoksi, että poikkeavat tästä suuren väkijuokon myrkyttämästä ajatuksesta, että on tietynlaista objektiivista kauneutta? Vaikka he viihtyisivät yhdessä? Kauneus lähtee siitä, kun uskaltaa olla mitä on eikä tavoittele suuruuden hulluja suuremman massan mukaisia kauneuskäsityksiä.
On siis olemassa muutakin kuin tuo ulkoinen kauneus. Ihmiset "aistivat" sen takaa tietynlaisia asioita, mitkä heitä joko viehättävät tai ei viehätä.
Taidat välittää liian paljon muiden mielipiteistä.
Rumakin voi olla vahva, riippuu juurikin siitä miten kauneuden käsittää. Rumuudesta voi olla jopa etua.
Ruma ei automaattisesti masennu. Näet hyvin pintapuolisesti kyllä asiat. On paljon muitakin tekijöitä masentumiseen, kuin tuo rumuus, joka tietysti on päällepäin huomattavissa ja näin ollen helpommin luokiteltavissa yksiksi syistä masennukseen. Rumahan kerää kaiken sen paskan kohtelun ja sonnan harteilleen, jota harvemmin kauniit kokevat. Luulisi tämän joskus tipauttavan heidät maan tasolle kun ikää kertyy ja kauneus ei enää olekaan niin itsestäänselvyys. Kyllä elämässä pitää pärjätä muillakin saroilla. Tämän vuoksi rumat ikään kuin joutuvat kehittämään luonnettansa.
Naiset voivat olla yksinäisiä siinä missä miehetkin. Mikä ihmeen sääntö se on, että nainen ei voisi olla yksin? Jopa kaunis nainen voi olla yksin! Ohhoh! Tuliko tämä sinulle yllätyksenä? Heillä voi olla niin suuria paineita, etteivät uskalla edetä mihinkään. - vai niin
IhmettelenKovasti kirjoitti:
"Mutta mieti nyt alkuun vaikka vaikeuksia saada nautintoa seksistä (naisilla paljon yleisempää kuin miehillä), vaikeuksia olla toisen ihmisen lähillä emotionaalisista syistä johtuen (ahdistukset, vaikeat tunteet kuten häpeä, viha, pelot)."
Miten nämä liittyvät siihen että naiset saavat helpommin seuraa kuin miehet? Kummalla sanoisit menevän paremmin: naisella, joka saa seuraa, mutta kärsii esimerkiksi mainitsemistasi ongelmista, vaiko miehellä, joka ei saa ketään, ja saattaa kärsiä ties mistä myös yksinäisyyden lisäksi? Mainitsemasi jutut ovat marginaalisia, eivätkä ne minua siksi kiinnosta, varsinkaan kun et ole ketjun aloittaja, etkä hänen puolestaan voi vastata.
"Entä haluaisitko sinä itse jakaa elämäsi minkälaisen vaan ihmisen kanssa, tai onnistuisiko se ongelmitta?"
En haluaisi, mutta ei sekään liity tähän aiheeseen. Jos lehmillä olisi siivet, haluaisitko sinä juoda maitoa suoraan niiden utareista, jne...
"Mitä jos menisit ja yrittäisit käytännössä, ehkä ne molemminpuoliset ongelmat alkavat selvitä sitä kautta."
Minua on käytännössä aina syrjitty, joten en ole päässyt "testaamaan" yhtään mitään. Ja siksi kyselenkin täällä, että mikä hitto aloittajan ongelma oikein on. Jumalaton rumuus vaiko sairaalloinen nirsous?
"Et sinäkään minään yleisenä miehenä ketään kohtaa, vaan omana itsenäsi, ja se kohdattava toinen on oma yksilöllinen itsensä myös."
Tästä olen eri mieltä. Psykologitkin puhuvat arkki- ja stereotyyppien tärkeydestä, koska olisi henkisesti hyvin raskasta kohdata kaikki ihmiset yksilöinä. Se ei oikeasti onnistu. Sen sijaan ihmiset kohtaavat toisensa arkkityyppien kautta. Eli käytännössä minuakin verrataan jonkinlaiseen miehen arkkityyppiin, ja pääsen jatkoon (eli en) jos vastaan sitä arkkityyppiä hyviltä osin, tai pistän jopa paremmaksi. Ihmisten yksilölliset erot tulevat esiin vasta sitten kun tutustutaan paremmin - jos silloinkaan. Nimittäin uskon että suurin osa ihmisistä on myös aika tavallisia, eivätkä poikkea juurikaan toisistaan. Siksi normaaleilla ihmisillä ei ole vaikeuksia tulla toimeen toistensa kanssa, heissä kun on niin vähän eroavaisuuksia!
"Lisätään nyt vielä, että niiden seurustelun estävien emotionaalisten tai seksuaalisten ongelmien taustalla voi sitten olla todella hankalia kokemuksia ja traumoja kuten vaikka hyväksikäytön tai raiskatuksi tulemisen kokemuksia taustalla. Monilla naisilla on."
Minuakin on ihmetyttänyt, miksi niin monet naiset näennäisen vapaaehtoisesti hankkiutuvat hyväksikäytetyiksi ja raiskatuiksi. Vaikka ulkoapäin katsellen on ihan selvää ettei joidenkin tyyppien matkaan kannattaisi lähteä alunperinkään. Ja valintahan on aina naisen, kuitenkin."Miten nämä liittyvät siihen että naiset saavat helpommin seuraa kuin miehet"
Naiset saavat helpommin seuraa siksi, että nämä epätoivoiset yksinäiset miehet yrittävät tarjota heille seuraansa. Ei suinkaan auta asiaa tämä yleinen luulo miehillä, ettei nainen voi olla yksinäinen. Etenkään jos kokee näitä läheisyyteen liittyviä ongelmia. Naisilla on miesten takia niin valtavasti paineita. Jokaista löytyvää "luurankoa" kohti sataa epäluuloisia kysymyksiä, eikä asia vain yksinkertaisesti voi olla niin simppeli, kuin että on vaikeaa tuntea läheisyyttä tai ei jaksa ylläpitää sitä. Selityksiä pitää miltei keksiä, jotta jokin vastaus kelpaisi.
"Kummalla sanoisit menevän paremmin: naisella, joka saa seuraa, mutta kärsii esimerkiksi mainitsemistasi ongelmista, vaiko miehellä, joka ei saa ketään, ja saattaa kärsiä ties mistä myös yksinäisyyden lisäksi?"
En kummallakaan. Molemmilla on omiin asioihinsa liittyvät yhtä suuret ongelmat. Ihmissuhteet luovat lisää ongelmia, mutta se ei tarkoita sitä, että tulisi tietenkään luovuttaa. - IhmettelenKovasti
vai että semmosta kirjoitti:
Nyt ei puhutakaan median luomista matemaattisluontoisista kauneuskäsityksistä. Nämä juuri ovat niitä luuloja, mistä sinun tulisi päästä eroon. Arvosteletko esimerkiksi lihavia pareja sen vuoksi, että poikkeavat tästä suuren väkijuokon myrkyttämästä ajatuksesta, että on tietynlaista objektiivista kauneutta? Vaikka he viihtyisivät yhdessä? Kauneus lähtee siitä, kun uskaltaa olla mitä on eikä tavoittele suuruuden hulluja suuremman massan mukaisia kauneuskäsityksiä.
On siis olemassa muutakin kuin tuo ulkoinen kauneus. Ihmiset "aistivat" sen takaa tietynlaisia asioita, mitkä heitä joko viehättävät tai ei viehätä.
Taidat välittää liian paljon muiden mielipiteistä.
Rumakin voi olla vahva, riippuu juurikin siitä miten kauneuden käsittää. Rumuudesta voi olla jopa etua.
Ruma ei automaattisesti masennu. Näet hyvin pintapuolisesti kyllä asiat. On paljon muitakin tekijöitä masentumiseen, kuin tuo rumuus, joka tietysti on päällepäin huomattavissa ja näin ollen helpommin luokiteltavissa yksiksi syistä masennukseen. Rumahan kerää kaiken sen paskan kohtelun ja sonnan harteilleen, jota harvemmin kauniit kokevat. Luulisi tämän joskus tipauttavan heidät maan tasolle kun ikää kertyy ja kauneus ei enää olekaan niin itsestäänselvyys. Kyllä elämässä pitää pärjätä muillakin saroilla. Tämän vuoksi rumat ikään kuin joutuvat kehittämään luonnettansa.
Naiset voivat olla yksinäisiä siinä missä miehetkin. Mikä ihmeen sääntö se on, että nainen ei voisi olla yksin? Jopa kaunis nainen voi olla yksin! Ohhoh! Tuliko tämä sinulle yllätyksenä? Heillä voi olla niin suuria paineita, etteivät uskalla edetä mihinkään."Arvosteletko esimerkiksi lihavia pareja sen vuoksi, että poikkeavat tästä suuren väkijuokon myrkyttämästä ajatuksesta, että on tietynlaista objektiivista kauneutta?"
Voin arvostella, mutta lähinnä mielessäni. Ja sitäkin eniten siitä syystä että tiedän muiden tekevän niin. Eihän loppujen lopuksi ole väliä mitä juuri minä ajattelen - mutta on kiistatonta että läskejä katsotaan kieroon.
"Vaikka he viihtyisivät yhdessä?"
Ei liity kauneuteen. Tosin en jaksa uskoa että rumat ihmiset voisivat aidosti viihtyä toistensakaan seurassa.
"Kauneus lähtee siitä, kun uskaltaa olla mitä on eikä tavoittele suuruuden hulluja suuremman massan mukaisia kauneuskäsityksiä."
Kutsuisin tuota ehkä rohkeudeksi. Tai itsevarmuudeksi. Tai realistisuudeksi. Sen sijaan kauneutta se ei ole, ei ainakaan automaattisesti. (Joskin kaunis ihminen on tietenkin myös rohkea ja itsevarma.)
"Taidat välittää liian paljon muiden mielipiteistä."
Sen verran kuin on pakko. Tiedän miten ihmiset ajattelevat, ja se on tehnyt minusta kyynisen.
"Rumuudesta voi olla jopa etua. Rumahan kerää kaiken sen paskan kohtelun ja sonnan harteilleen, jota harvemmin kauniit kokevat. Tämän vuoksi rumat ikään kuin joutuvat kehittämään luonnettansa."
Paitsi jos masentuvat ja/tai tappavat itsensä ensin. Enkä usko että negatiivisen huomion herättäminen ja ylenpalttisen huonot kokemukset aidosti kasvattaisivat ketään parempaan suuntaan. Helpompaahan se on, jos voi elää vailla huolia ja ongelmia. Käsitys, että ongelmat kasvattavat luonnetta, tuntuu viittaavan jonkinlaisen uskoon karmasta. Että ihminen on ansainnut ongelmaisen elämänsä - oppiakseen läksynsä. Perin masentava ajatus sekin.
"Naiset voivat olla yksinäisiä siinä missä miehetkin. Mikä ihmeen sääntö se on, että nainen ei voisi olla yksin?"
Eivät voi. Ja miksikö? Koska naiset saavat aina seuraa. Kaikki naiset. Aina. (Jopa jumalattoman rumat. Paitsi jos ovat tahallaan sairaalloisen nirsoja.) - IhmettelenKovasti
vai niin kirjoitti:
"Miten nämä liittyvät siihen että naiset saavat helpommin seuraa kuin miehet"
Naiset saavat helpommin seuraa siksi, että nämä epätoivoiset yksinäiset miehet yrittävät tarjota heille seuraansa. Ei suinkaan auta asiaa tämä yleinen luulo miehillä, ettei nainen voi olla yksinäinen. Etenkään jos kokee näitä läheisyyteen liittyviä ongelmia. Naisilla on miesten takia niin valtavasti paineita. Jokaista löytyvää "luurankoa" kohti sataa epäluuloisia kysymyksiä, eikä asia vain yksinkertaisesti voi olla niin simppeli, kuin että on vaikeaa tuntea läheisyyttä tai ei jaksa ylläpitää sitä. Selityksiä pitää miltei keksiä, jotta jokin vastaus kelpaisi.
"Kummalla sanoisit menevän paremmin: naisella, joka saa seuraa, mutta kärsii esimerkiksi mainitsemistasi ongelmista, vaiko miehellä, joka ei saa ketään, ja saattaa kärsiä ties mistä myös yksinäisyyden lisäksi?"
En kummallakaan. Molemmilla on omiin asioihinsa liittyvät yhtä suuret ongelmat. Ihmissuhteet luovat lisää ongelmia, mutta se ei tarkoita sitä, että tulisi tietenkään luovuttaa."Naiset saavat helpommin seuraa siksi, että nämä epätoivoiset yksinäiset miehet yrittävät tarjota heille seuraansa."
Naiset saavat helpommin seuraa siksi että kaikkia miehiä kiinnostaa seksi/naiset. Sen sijaan naisia tuntuu kiinnostavan seksi vain osan miesten kanssa, joten hyvin moni mies jää täysin vaille seksiä/naista.
"Naisilla on miesten takia niin valtavasti paineita."
Ehkä jos on täysin median vietävissä oleva cosmo-nainen. Ja silloinkin ne paineet ovat kuviteltuja. Ei naisen tarvitse tehdä elämässään yhtään mitään, ja silti heistä ollaan kiinnostuneita, he saavat seuraa.
Mutta sinä olet vailla järjen hiventä. Sen osoittaa vastauksesi tuohon esimerkkiini miehestä ja naisesta, joilla kummallakin on ongelmia, mutta vain nainen saa seuraa. Toisin sanoen vain esimerkin naisella on myös jotain positiivista elämässään. Ja silti väität ettei hänellä mene miestä paremmin! - hyvänen aika
IhmettelenKovasti kirjoitti:
"Naiset saavat helpommin seuraa siksi, että nämä epätoivoiset yksinäiset miehet yrittävät tarjota heille seuraansa."
Naiset saavat helpommin seuraa siksi että kaikkia miehiä kiinnostaa seksi/naiset. Sen sijaan naisia tuntuu kiinnostavan seksi vain osan miesten kanssa, joten hyvin moni mies jää täysin vaille seksiä/naista.
"Naisilla on miesten takia niin valtavasti paineita."
Ehkä jos on täysin median vietävissä oleva cosmo-nainen. Ja silloinkin ne paineet ovat kuviteltuja. Ei naisen tarvitse tehdä elämässään yhtään mitään, ja silti heistä ollaan kiinnostuneita, he saavat seuraa.
Mutta sinä olet vailla järjen hiventä. Sen osoittaa vastauksesi tuohon esimerkkiini miehestä ja naisesta, joilla kummallakin on ongelmia, mutta vain nainen saa seuraa. Toisin sanoen vain esimerkin naisella on myös jotain positiivista elämässään. Ja silti väität ettei hänellä mene miestä paremmin!"Naiset saavat helpommin seuraa siksi että kaikkia miehiä kiinnostaa seksi/naiset. Sen sijaan naisia tuntuu kiinnostavan seksi vain osan miesten kanssa, joten hyvin moni mies jää täysin vaille seksiä/naista."
Tämäkin. Ja on yhtenä vaikuttajana myös naisiin kohdistuvista paineista. Miten nainen voisi tuntea itsensä ainutlaatuiseksi, arvostetuksi ja kunnioitetuksi jos miehiä tuntuu kiinnostavan vain seksi? Nainen ei välttämättä haluaisi, mutta on pakko jos ei halua tulla petetyksi tai leimatuksi pihtariksi tai muuten vain epäseksuaaliseksi. Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan naisten paineilla? Miehillä tuntuu olevan painetta vain alakerrassa, joten vaikeampihan se kai on ymmärtää.
"Ehkä jos on täysin median vietävissä oleva cosmo-nainen. Ja silloinkin ne paineet ovat kuviteltuja. Ei naisen tarvitse tehdä elämässään yhtään mitään, ja silti heistä ollaan kiinnostuneita, he saavat seuraa."
Pfft, jokainen itseään kunnioittava nainen tietää, että Cosmopolitanit on ihan hömpän pömppää.
Kyllä naisten tarvitsee tehdä. Ja paljon.
- On näytettävä kauniilta ja huolehdittava itsestään
- On huolehdittava huushollista ja mahdollisista lapsista
- On samaan aikaan ehkä jopa käytävä töissäkin.
Jos näitä ei tee, on täysi lusmu. Miehen varoilla elävä itsenäistymätön rosvo.
Mielestäni kommenttisi tuollaisen perusteella, osoittaa että _sinulla_ ei tässä asiassa ole järjen hiventä. Et oikein osaa ajatella monipuolisesti.
Luulet siis, että ihmisten ongelmat ovat jotenkin hierarkiassa mitattavissa? No hienoa. Vertailet varmaan ihmisten arvoakin. En haluaisi tuntea sinua.
Siinä missä naisella on seuraa, voi tuntua aivan yhtä yksinäiseltä sielussaan kuin miehellä, jolla ei ole ketään. Etenkään kun naisella on nämä epäluulot vielä mitä nämä "epätoivon" sankarit aiheuttavat. - selvän teki
IhmettelenKovasti kirjoitti:
"Arvosteletko esimerkiksi lihavia pareja sen vuoksi, että poikkeavat tästä suuren väkijuokon myrkyttämästä ajatuksesta, että on tietynlaista objektiivista kauneutta?"
Voin arvostella, mutta lähinnä mielessäni. Ja sitäkin eniten siitä syystä että tiedän muiden tekevän niin. Eihän loppujen lopuksi ole väliä mitä juuri minä ajattelen - mutta on kiistatonta että läskejä katsotaan kieroon.
"Vaikka he viihtyisivät yhdessä?"
Ei liity kauneuteen. Tosin en jaksa uskoa että rumat ihmiset voisivat aidosti viihtyä toistensakaan seurassa.
"Kauneus lähtee siitä, kun uskaltaa olla mitä on eikä tavoittele suuruuden hulluja suuremman massan mukaisia kauneuskäsityksiä."
Kutsuisin tuota ehkä rohkeudeksi. Tai itsevarmuudeksi. Tai realistisuudeksi. Sen sijaan kauneutta se ei ole, ei ainakaan automaattisesti. (Joskin kaunis ihminen on tietenkin myös rohkea ja itsevarma.)
"Taidat välittää liian paljon muiden mielipiteistä."
Sen verran kuin on pakko. Tiedän miten ihmiset ajattelevat, ja se on tehnyt minusta kyynisen.
"Rumuudesta voi olla jopa etua. Rumahan kerää kaiken sen paskan kohtelun ja sonnan harteilleen, jota harvemmin kauniit kokevat. Tämän vuoksi rumat ikään kuin joutuvat kehittämään luonnettansa."
Paitsi jos masentuvat ja/tai tappavat itsensä ensin. Enkä usko että negatiivisen huomion herättäminen ja ylenpalttisen huonot kokemukset aidosti kasvattaisivat ketään parempaan suuntaan. Helpompaahan se on, jos voi elää vailla huolia ja ongelmia. Käsitys, että ongelmat kasvattavat luonnetta, tuntuu viittaavan jonkinlaisen uskoon karmasta. Että ihminen on ansainnut ongelmaisen elämänsä - oppiakseen läksynsä. Perin masentava ajatus sekin.
"Naiset voivat olla yksinäisiä siinä missä miehetkin. Mikä ihmeen sääntö se on, että nainen ei voisi olla yksin?"
Eivät voi. Ja miksikö? Koska naiset saavat aina seuraa. Kaikki naiset. Aina. (Jopa jumalattoman rumat. Paitsi jos ovat tahallaan sairaalloisen nirsoja.)"Voin arvostella, mutta lähinnä mielessäni. Ja sitäkin eniten siitä syystä että tiedän muiden tekevän niin. Eihän loppujen lopuksi ole väliä mitä juuri minä ajattelen - mutta on kiistatonta että läskejä katsotaan kieroon."
Tämän vuoksi otinkin esimerkiksi lihavat ihmiset. Minäkin arvostelin. Eikö se jo ollut selkeää aiemmassa kommentissani?
"Ei liity kauneuteen. Tosin en jaksa uskoa että rumat ihmiset voisivat aidosti viihtyä toistensakaan seurassa."
Jos tälle linjalle lähdetään, koko kauneus aihe ei liittynyt tähän keskusteluun.
"Kutsuisin tuota ehkä rohkeudeksi. Tai itsevarmuudeksi. Tai realistisuudeksi. Sen sijaan kauneutta se ei ole, ei ainakaan automaattisesti. (Joskin kaunis ihminen on tietenkin myös rohkea ja itsevarma"
Eli olet siis mustavalkoinen, etkä näe pieniä hienoja asioita yhdessä isossa kokonaisuudessa? Nyt ymmärrän. Et näe kauneutta muuta kuin malleissa ja sen sorttisissa.
Näihin malleihin ja muihin kohdistuu enemmän kritiikkiä kuin muihin tavallisiin ihmisiin, joten uskoisin paineiden olevan täysin eri sfääreissä kuin meillä tavallisilla pulliaisilla.
"Sen verran kuin on pakko. Tiedän miten ihmiset ajattelevat, ja se on tehnyt minusta kyynisen."
No hienoa, että tiedät miten jokainen ajattelee. Menetät ehkä helmet joukosta, kun et halua nähdä ihmisissä hyvää.
"Paitsi jos masentuvat ja/tai tappavat itsensä ensin. Enkä usko että negatiivisen huomion herättäminen ja ylenpalttisen huonot kokemukset aidosti kasvattaisivat ketään parempaan suuntaan. Helpompaahan se on, jos voi elää vailla huolia ja ongelmia. Käsitys, että ongelmat kasvattavat luonnetta, tuntuu viittaavan jonkinlaisen uskoon karmasta. Että ihminen on ansainnut ongelmaisen elämänsä - oppiakseen läksynsä. Perin masentava ajatus sekin."
Luonteen lujuutta on myös olemassa. Tällaiset ihmiset keräävät enemmän kiinnostusta kuin kauniit, joilla ei ehkä ole mitään jaettavanaan.
Kukaan ei ole ansainnut ongelmiaan, tästähän se ajatus lähteekin. Ei ole ansaittu, mutta on selvitty sellaisesta mitä harva kokee elämänsä aikana. Ongelmakohdat tulisi kääntää voitoksi, eikä häviöksi.
"Eivät voi. Ja miksikö? Koska naiset saavat aina seuraa. Kaikki naiset. Aina. (Jopa jumalattoman rumat. Paitsi jos ovat tahallaan sairaalloisen nirsoja.)"
Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia tästä, vai mistä moinen luulo?
Kanssasi on vaikeaa väitellä. Koen sen melkeinpä turhaksi, sillä tunnut olevan niin täysin jyvällä kaikista asioista, etkä ota vastaan uusia näkökulmia. Miksi edes keskustelet mielipidepalstalla? - ja muuten
IhmettelenKovasti kirjoitti:
"Arvosteletko esimerkiksi lihavia pareja sen vuoksi, että poikkeavat tästä suuren väkijuokon myrkyttämästä ajatuksesta, että on tietynlaista objektiivista kauneutta?"
Voin arvostella, mutta lähinnä mielessäni. Ja sitäkin eniten siitä syystä että tiedän muiden tekevän niin. Eihän loppujen lopuksi ole väliä mitä juuri minä ajattelen - mutta on kiistatonta että läskejä katsotaan kieroon.
"Vaikka he viihtyisivät yhdessä?"
Ei liity kauneuteen. Tosin en jaksa uskoa että rumat ihmiset voisivat aidosti viihtyä toistensakaan seurassa.
"Kauneus lähtee siitä, kun uskaltaa olla mitä on eikä tavoittele suuruuden hulluja suuremman massan mukaisia kauneuskäsityksiä."
Kutsuisin tuota ehkä rohkeudeksi. Tai itsevarmuudeksi. Tai realistisuudeksi. Sen sijaan kauneutta se ei ole, ei ainakaan automaattisesti. (Joskin kaunis ihminen on tietenkin myös rohkea ja itsevarma.)
"Taidat välittää liian paljon muiden mielipiteistä."
Sen verran kuin on pakko. Tiedän miten ihmiset ajattelevat, ja se on tehnyt minusta kyynisen.
"Rumuudesta voi olla jopa etua. Rumahan kerää kaiken sen paskan kohtelun ja sonnan harteilleen, jota harvemmin kauniit kokevat. Tämän vuoksi rumat ikään kuin joutuvat kehittämään luonnettansa."
Paitsi jos masentuvat ja/tai tappavat itsensä ensin. Enkä usko että negatiivisen huomion herättäminen ja ylenpalttisen huonot kokemukset aidosti kasvattaisivat ketään parempaan suuntaan. Helpompaahan se on, jos voi elää vailla huolia ja ongelmia. Käsitys, että ongelmat kasvattavat luonnetta, tuntuu viittaavan jonkinlaisen uskoon karmasta. Että ihminen on ansainnut ongelmaisen elämänsä - oppiakseen läksynsä. Perin masentava ajatus sekin.
"Naiset voivat olla yksinäisiä siinä missä miehetkin. Mikä ihmeen sääntö se on, että nainen ei voisi olla yksin?"
Eivät voi. Ja miksikö? Koska naiset saavat aina seuraa. Kaikki naiset. Aina. (Jopa jumalattoman rumat. Paitsi jos ovat tahallaan sairaalloisen nirsoja.)"Tosin en jaksa uskoa että rumat ihmiset voisivat aidosti viihtyä toistensakaan seurassa."
Voiko näin kapeakatseiseen väitteeseen oikein sanoa mitään? Keksisikö kukaan mitään? - IhmettelenKovasti
hyvänen aika kirjoitti:
"Naiset saavat helpommin seuraa siksi että kaikkia miehiä kiinnostaa seksi/naiset. Sen sijaan naisia tuntuu kiinnostavan seksi vain osan miesten kanssa, joten hyvin moni mies jää täysin vaille seksiä/naista."
Tämäkin. Ja on yhtenä vaikuttajana myös naisiin kohdistuvista paineista. Miten nainen voisi tuntea itsensä ainutlaatuiseksi, arvostetuksi ja kunnioitetuksi jos miehiä tuntuu kiinnostavan vain seksi? Nainen ei välttämättä haluaisi, mutta on pakko jos ei halua tulla petetyksi tai leimatuksi pihtariksi tai muuten vain epäseksuaaliseksi. Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan naisten paineilla? Miehillä tuntuu olevan painetta vain alakerrassa, joten vaikeampihan se kai on ymmärtää.
"Ehkä jos on täysin median vietävissä oleva cosmo-nainen. Ja silloinkin ne paineet ovat kuviteltuja. Ei naisen tarvitse tehdä elämässään yhtään mitään, ja silti heistä ollaan kiinnostuneita, he saavat seuraa."
Pfft, jokainen itseään kunnioittava nainen tietää, että Cosmopolitanit on ihan hömpän pömppää.
Kyllä naisten tarvitsee tehdä. Ja paljon.
- On näytettävä kauniilta ja huolehdittava itsestään
- On huolehdittava huushollista ja mahdollisista lapsista
- On samaan aikaan ehkä jopa käytävä töissäkin.
Jos näitä ei tee, on täysi lusmu. Miehen varoilla elävä itsenäistymätön rosvo.
Mielestäni kommenttisi tuollaisen perusteella, osoittaa että _sinulla_ ei tässä asiassa ole järjen hiventä. Et oikein osaa ajatella monipuolisesti.
Luulet siis, että ihmisten ongelmat ovat jotenkin hierarkiassa mitattavissa? No hienoa. Vertailet varmaan ihmisten arvoakin. En haluaisi tuntea sinua.
Siinä missä naisella on seuraa, voi tuntua aivan yhtä yksinäiseltä sielussaan kuin miehellä, jolla ei ole ketään. Etenkään kun naisella on nämä epäluulot vielä mitä nämä "epätoivon" sankarit aiheuttavat."Miten nainen voisi tuntea itsensä ainutlaatuiseksi, arvostetuksi ja kunnioitetuksi jos miehiä tuntuu kiinnostavan vain seksi?"
Miten mies voisi tuntea itsensä arvostetuksi, jos/kun hän ei kiinnosta naisia millään tavalla?
"Nainen ei välttämättä haluaisi, mutta on pakko jos ei halua tulla petetyksi tai leimatuksi pihtariksi tai muuten vain epäseksuaaliseksi. Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan naisten paineilla? Miehillä tuntuu olevan painetta vain alakerrassa, joten vaikeampihan se kai on ymmärtää."
Edelleen: naisella on parempi asema, koska hän voi yrittää, hän voi osallistua. Hänellä on jotain, mitä häneltä halutaan. En ymmärrä miksi kutsut sitä paineeksi, jos on pelkkiä mahdollisuuksia! Sillä ainahan on myös mahdollisuus jäädä koko leikistä ulos, jättää lunastamatta naiseuden edut, jos muka niin paljon asia stressaa. Eli naiselle voi käydä vain hyvin.
"Kyllä naisten tarvitsee tehdä. Ja paljon.
- On näytettävä kauniilta ja huolehdittava itsestään
- On huolehdittava huushollista ja mahdollisista lapsista
- On samaan aikaan ehkä jopa käytävä töissäkin."
- Itsensä tuunaus on voiton maksimointia. Vähempikin riittää. Moni mies pitää luonnollisista naisista eniten.
- Kuten myös miesten, näin tasa-arvon aikoina.
- Kuten myös miesten, ja varsinkin miesten. Juuri ikinä ei nainen pysy töissä ja mies pääsee jäämään kotiin.
"Luulet siis, että ihmisten ongelmat ovat jotenkin hierarkiassa mitattavissa?"
Ovat ne. Kuten kauneuden suhteen, myös ongelmista voi tehdä kyselyn, ja kyllä se jonkinlaisia vastauksia tuottaa. Voidaan myös ajatella Maslow'n tarvehierarkiaa, vaikkei se tähän juttuun täysin sovellukaan.
"Vertailet varmaan ihmisten arvoakin. En haluaisi tuntea sinua."
En ole yllättynyt. Sillä olenhan mies, ja minun täytyisi olla jotain tosi speciaalia, jotta haluaisit.
"Siinä missä naisella on seuraa, voi tuntua aivan yhtä yksinäiseltä sielussaan kuin miehellä, jolla ei ole ketään."
Ei voi. Se on täysin mahdotonta. Yksinäisin on se, joka on yksin. Ja nainen ei ole koskaan yksin. (Tuollaiset typerryttävät väitteet, kuin sinäkin tuossa teet, on muuten se syy, miksi entisinä aikoina ajateltiin, ettei naisella ylipäätänsä edes voi olla sielua.)
"Etenkään kun naisella on nämä epäluulot vielä mitä nämä "epätoivon" sankarit aiheuttavat."
Nytkö vaikeudet ja vastarannankiiskien mielipiteet eivät enää karaisekaan ja tee parempia ihmisiä? - joojaa ja joo
IhmettelenKovasti kirjoitti:
"Miten nainen voisi tuntea itsensä ainutlaatuiseksi, arvostetuksi ja kunnioitetuksi jos miehiä tuntuu kiinnostavan vain seksi?"
Miten mies voisi tuntea itsensä arvostetuksi, jos/kun hän ei kiinnosta naisia millään tavalla?
"Nainen ei välttämättä haluaisi, mutta on pakko jos ei halua tulla petetyksi tai leimatuksi pihtariksi tai muuten vain epäseksuaaliseksi. Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan naisten paineilla? Miehillä tuntuu olevan painetta vain alakerrassa, joten vaikeampihan se kai on ymmärtää."
Edelleen: naisella on parempi asema, koska hän voi yrittää, hän voi osallistua. Hänellä on jotain, mitä häneltä halutaan. En ymmärrä miksi kutsut sitä paineeksi, jos on pelkkiä mahdollisuuksia! Sillä ainahan on myös mahdollisuus jäädä koko leikistä ulos, jättää lunastamatta naiseuden edut, jos muka niin paljon asia stressaa. Eli naiselle voi käydä vain hyvin.
"Kyllä naisten tarvitsee tehdä. Ja paljon.
- On näytettävä kauniilta ja huolehdittava itsestään
- On huolehdittava huushollista ja mahdollisista lapsista
- On samaan aikaan ehkä jopa käytävä töissäkin."
- Itsensä tuunaus on voiton maksimointia. Vähempikin riittää. Moni mies pitää luonnollisista naisista eniten.
- Kuten myös miesten, näin tasa-arvon aikoina.
- Kuten myös miesten, ja varsinkin miesten. Juuri ikinä ei nainen pysy töissä ja mies pääsee jäämään kotiin.
"Luulet siis, että ihmisten ongelmat ovat jotenkin hierarkiassa mitattavissa?"
Ovat ne. Kuten kauneuden suhteen, myös ongelmista voi tehdä kyselyn, ja kyllä se jonkinlaisia vastauksia tuottaa. Voidaan myös ajatella Maslow'n tarvehierarkiaa, vaikkei se tähän juttuun täysin sovellukaan.
"Vertailet varmaan ihmisten arvoakin. En haluaisi tuntea sinua."
En ole yllättynyt. Sillä olenhan mies, ja minun täytyisi olla jotain tosi speciaalia, jotta haluaisit.
"Siinä missä naisella on seuraa, voi tuntua aivan yhtä yksinäiseltä sielussaan kuin miehellä, jolla ei ole ketään."
Ei voi. Se on täysin mahdotonta. Yksinäisin on se, joka on yksin. Ja nainen ei ole koskaan yksin. (Tuollaiset typerryttävät väitteet, kuin sinäkin tuossa teet, on muuten se syy, miksi entisinä aikoina ajateltiin, ettei naisella ylipäätänsä edes voi olla sielua.)
"Etenkään kun naisella on nämä epäluulot vielä mitä nämä "epätoivon" sankarit aiheuttavat."
Nytkö vaikeudet ja vastarannankiiskien mielipiteet eivät enää karaisekaan ja tee parempia ihmisiä?"Miten mies voisi tuntea itsensä arvostetuksi, jos/kun hän ei kiinnosta naisia millään tavalla?"
Eivät naisetkaan oikeasti kiinnosta, ainoastaan jalkovälin vuoksi. Tasapeli. Tasa-arvon nimessä.
"Edelleen: naisella on parempi asema, koska hän voi yrittää, hän voi osallistua. Hänellä on jotain, mitä häneltä halutaan. En ymmärrä miksi kutsut sitä paineeksi, jos on pelkkiä mahdollisuuksia! Sillä ainahan on myös mahdollisuus jäädä koko leikistä ulos, jättää lunastamatta naiseuden edut, jos muka niin paljon asia stressaa. Eli naiselle voi käydä vain hyvin"
Kerropa sitten, miksei mies voisi osallistua? Sallitaanko miehille ikään kuin sellainen loikoilu? Onko tässä siitä kyse?
Ja mitä sillä on väliä jos naiselta halutaan jotakin, mihin asemaan hän ei ole muutenkaan tyytyväinen?
Mielestäni on outoa, että ensin miellät asiatermit hyvinkin kirjaimellisesti ja nyt olet valmis mieltämään paineet mahdollisuuksiksi. Minkä asian tässä näet mahdollisuutena? Yrittää pyrkiä, olla tarjottimella? Mitä haet takaa?
Ja miten käsität naiseuden. Asiat kun eivät ole niin yksiselitteisiä.
"- Itsensä tuunaus on voiton maksimointia. Vähempikin riittää. Moni mies pitää luonnollisista naisista eniten.
- Kuten myös miesten, näin tasa-arvon aikoina.
- Kuten myös miesten, ja varsinkin miesten. Juuri ikinä ei nainen pysy töissä ja mies pääsee jäämään kotiin."
Eikö se ole aina ollutkin miesten tehtävä hankkia leipä pöytään jos näin yksinkertaisiksi aletaan? Jos naisen on oltava kaunis esillä oleva mallikappale, niin eihän sitä enää töissä jouda käymään, saatika sitten fyysisellä työllä pilata vasta kampaajalla laitettuja hiuksia.
"Ovat ne. Kuten kauneuden suhteen, myös ongelmista voi tehdä kyselyn, ja kyllä se jonkinlaisia vastauksia tuottaa. Voidaan myös ajatella Maslow'n tarvehierarkiaa, vaikkei se tähän juttuun täysin sovellukaan."
Voi ajatella hierarkioita, tai sitten omilla aivoillaan. Kukin päättää itse onko tilastoäly vai käytännön järki mielekkäämpää.
Ongelmista voi tehdä kyselyitä mielinmäärin, mutta se ei poista ihmisen sisintä tuntemusta ongelman laadusta tai siitä koetusta kärsimyksestä.
"En ole yllättynyt. Sillä olenhan mies, ja minun täytyisi olla jotain tosi speciaalia, jotta haluaisit."
Speciaaliksi sinut tekee rankka arvostelukykysi naisia kohtaan, en sitten tosin tiedä hyvälläkö vai huonolla tavalla, mutta huomiota sillä ainakin tulet saamaan. Minusta vähän tuntuu, että näet ihmiset liian samankaltaisina, etkä halua nähdä heitä omina yksilöinään. Aivan sama miltä näyttää, et taida tuntea sisintäkään.
"Ei voi. Se on täysin mahdotonta. Yksinäisin on se, joka on yksin. Ja nainen ei ole koskaan yksin. (Tuollaiset typerryttävät väitteet, kuin sinäkin tuossa teet, on muuten se syy, miksi entisinä aikoina ajateltiin, ettei naisella ylipäätänsä edes voi olla sielua.)"
Kyllä voi. On omakohtaistakin kokemusta, mutta yleisellä palstalla en siitä ala enempää kertomaan. Kerroinpahan vain, että tiedän mistä puhun.
Mielestäni sinun väitteesi tuntuu typerältä, etenkään kun et ikinä voi tietää kenen kanssa keskustelet.
"Nytkö vaikeudet ja vastarannankiiskien mielipiteet eivät enää karaisekaan ja tee parempia ihmisiä?"
Ei vaikeudet tee kenestäkään parempia ihmisiä. Voisin verrata kuitenkin siihen, että ajatusmaailma päivittyy uudempaan, parempaan suuntaan jos kaikesta siitä pääsee yli.
Ja kyllä voi karaista. Haet varmasti tällä takaa sitä, että naisten on oikeutettua tuntea itsensä yksinäiseksi. - IhmettelenKovasti
selvän teki kirjoitti:
"Voin arvostella, mutta lähinnä mielessäni. Ja sitäkin eniten siitä syystä että tiedän muiden tekevän niin. Eihän loppujen lopuksi ole väliä mitä juuri minä ajattelen - mutta on kiistatonta että läskejä katsotaan kieroon."
Tämän vuoksi otinkin esimerkiksi lihavat ihmiset. Minäkin arvostelin. Eikö se jo ollut selkeää aiemmassa kommentissani?
"Ei liity kauneuteen. Tosin en jaksa uskoa että rumat ihmiset voisivat aidosti viihtyä toistensakaan seurassa."
Jos tälle linjalle lähdetään, koko kauneus aihe ei liittynyt tähän keskusteluun.
"Kutsuisin tuota ehkä rohkeudeksi. Tai itsevarmuudeksi. Tai realistisuudeksi. Sen sijaan kauneutta se ei ole, ei ainakaan automaattisesti. (Joskin kaunis ihminen on tietenkin myös rohkea ja itsevarma"
Eli olet siis mustavalkoinen, etkä näe pieniä hienoja asioita yhdessä isossa kokonaisuudessa? Nyt ymmärrän. Et näe kauneutta muuta kuin malleissa ja sen sorttisissa.
Näihin malleihin ja muihin kohdistuu enemmän kritiikkiä kuin muihin tavallisiin ihmisiin, joten uskoisin paineiden olevan täysin eri sfääreissä kuin meillä tavallisilla pulliaisilla.
"Sen verran kuin on pakko. Tiedän miten ihmiset ajattelevat, ja se on tehnyt minusta kyynisen."
No hienoa, että tiedät miten jokainen ajattelee. Menetät ehkä helmet joukosta, kun et halua nähdä ihmisissä hyvää.
"Paitsi jos masentuvat ja/tai tappavat itsensä ensin. Enkä usko että negatiivisen huomion herättäminen ja ylenpalttisen huonot kokemukset aidosti kasvattaisivat ketään parempaan suuntaan. Helpompaahan se on, jos voi elää vailla huolia ja ongelmia. Käsitys, että ongelmat kasvattavat luonnetta, tuntuu viittaavan jonkinlaisen uskoon karmasta. Että ihminen on ansainnut ongelmaisen elämänsä - oppiakseen läksynsä. Perin masentava ajatus sekin."
Luonteen lujuutta on myös olemassa. Tällaiset ihmiset keräävät enemmän kiinnostusta kuin kauniit, joilla ei ehkä ole mitään jaettavanaan.
Kukaan ei ole ansainnut ongelmiaan, tästähän se ajatus lähteekin. Ei ole ansaittu, mutta on selvitty sellaisesta mitä harva kokee elämänsä aikana. Ongelmakohdat tulisi kääntää voitoksi, eikä häviöksi.
"Eivät voi. Ja miksikö? Koska naiset saavat aina seuraa. Kaikki naiset. Aina. (Jopa jumalattoman rumat. Paitsi jos ovat tahallaan sairaalloisen nirsoja.)"
Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia tästä, vai mistä moinen luulo?
Kanssasi on vaikeaa väitellä. Koen sen melkeinpä turhaksi, sillä tunnut olevan niin täysin jyvällä kaikista asioista, etkä ota vastaan uusia näkökulmia. Miksi edes keskustelet mielipidepalstalla?"Tämän vuoksi otinkin esimerkiksi lihavat ihmiset. Minäkin arvostelin. Eikö se jo ollut selkeää aiemmassa kommentissani?"
Puhuit jotain luuloista, mitä en tajunnut, varsinkaan jos myönnät että ei ole mikään harhaluulo, että läskeille nauretaan.
"Jos tälle linjalle lähdetään, koko kauneus aihe ei liittynyt tähän keskusteluun."
Minun kantani on, että kaikki naiset saavat seuraa - ja kauniit eniten, sekä laadukkainta. Ketjun aloittaja kuitenkin vaikeroi olevansa vailla poikaystävää. Miksi? Onko hän jumalattoman ruma, vaiko kenties sairaalloisen nirso?
"Et näe kauneutta muuta kuin malleissa ja sen sorttisissa."
En ole kertaakaan maininnut malleja tai mitään "sen sorttista". En tiedä mistä sinä siis puhut. Minä olen puhunut ihan tavallisista miehistä ja naisista - ja siitä miten epätasaisesti seura silti jakautuu heidän kesken.
"No hienoa, että tiedät miten jokainen ajattelee. Menetät ehkä helmet joukosta, kun et halua nähdä ihmisissä hyvää."
Kyllä minä näen. Ja ennenkaikkea tiedän mitä muut näkevät, ovathan nämä asiat objektiivisia. Eli vaikka en esimerkiksi välttämättä ole samaa mieltä kaikkien muiden kanssa siitä, kuka on kaunein ja kuka on komein - niin silti tiedän ketkä ovat huipulla. Enkä minä näihin helmiin pääse käsiksi, totta.
"Luonteen lujuutta on myös olemassa. Tällaiset ihmiset keräävät enemmän kiinnostusta kuin kauniit, joilla ei ehkä ole mitään jaettavanaan."
Ei minua ainakaan kiinnosta kukaan ongelmainen/"lujaluonteinen" tyyppi. Vaan ne kauniit. Tunnut elävän jossain fantasiamaailmassa, jos väität, että kauniit eivät ole halutuin ihmisryhmä.
"Ei ole ansaittu, mutta on selvitty sellaisesta mitä harva kokee elämänsä aikana. Ongelmakohdat tulisi kääntää voitoksi, eikä häviöksi."
Eli jos joltakulta esimerkiksi viillellään kasvot silpuksi, niin hänen tulisi vain reteästi ajatella että hän on kohdannut jotain minkä harva kokee? Eivätkä arvet haittaa mitään, ehei, ne voi kääntää voitoksi? Onhan niin speciaalia olla arpinaama.
"Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia tästä, vai mistä moinen luulo?"
Jos omakohtaiseksi kokemukseksi lasketaan se, etten tunne yhtään naista, joka ei saisi seuraa niin halutessaan, niin kyllä, minulla on kokemuksia siitä.
"Kanssasi on vaikeaa väitellä. Koen sen melkeinpä turhaksi, sillä tunnut olevan niin täysin jyvällä kaikista asioista, etkä ota vastaan uusia näkökulmia. Miksi edes keskustelet mielipidepalstalla?"
Täysin jyvällä? Toisin sanoen "spot on", eli ihan oikeassa? Hait ehkä ilmausta täysin ULALLA... Mutta miksikö kirjoittelen tänne? Koska haluan tietää miksei aloittajalla ole poikaystävää, vaikka kaikki naiset saavat sellaisen. Paitsi jos ovat jumalattoman rumia tai sairaalloisen nirsoja. - IhmettelenKovasti
joojaa ja joo kirjoitti:
"Miten mies voisi tuntea itsensä arvostetuksi, jos/kun hän ei kiinnosta naisia millään tavalla?"
Eivät naisetkaan oikeasti kiinnosta, ainoastaan jalkovälin vuoksi. Tasapeli. Tasa-arvon nimessä.
"Edelleen: naisella on parempi asema, koska hän voi yrittää, hän voi osallistua. Hänellä on jotain, mitä häneltä halutaan. En ymmärrä miksi kutsut sitä paineeksi, jos on pelkkiä mahdollisuuksia! Sillä ainahan on myös mahdollisuus jäädä koko leikistä ulos, jättää lunastamatta naiseuden edut, jos muka niin paljon asia stressaa. Eli naiselle voi käydä vain hyvin"
Kerropa sitten, miksei mies voisi osallistua? Sallitaanko miehille ikään kuin sellainen loikoilu? Onko tässä siitä kyse?
Ja mitä sillä on väliä jos naiselta halutaan jotakin, mihin asemaan hän ei ole muutenkaan tyytyväinen?
Mielestäni on outoa, että ensin miellät asiatermit hyvinkin kirjaimellisesti ja nyt olet valmis mieltämään paineet mahdollisuuksiksi. Minkä asian tässä näet mahdollisuutena? Yrittää pyrkiä, olla tarjottimella? Mitä haet takaa?
Ja miten käsität naiseuden. Asiat kun eivät ole niin yksiselitteisiä.
"- Itsensä tuunaus on voiton maksimointia. Vähempikin riittää. Moni mies pitää luonnollisista naisista eniten.
- Kuten myös miesten, näin tasa-arvon aikoina.
- Kuten myös miesten, ja varsinkin miesten. Juuri ikinä ei nainen pysy töissä ja mies pääsee jäämään kotiin."
Eikö se ole aina ollutkin miesten tehtävä hankkia leipä pöytään jos näin yksinkertaisiksi aletaan? Jos naisen on oltava kaunis esillä oleva mallikappale, niin eihän sitä enää töissä jouda käymään, saatika sitten fyysisellä työllä pilata vasta kampaajalla laitettuja hiuksia.
"Ovat ne. Kuten kauneuden suhteen, myös ongelmista voi tehdä kyselyn, ja kyllä se jonkinlaisia vastauksia tuottaa. Voidaan myös ajatella Maslow'n tarvehierarkiaa, vaikkei se tähän juttuun täysin sovellukaan."
Voi ajatella hierarkioita, tai sitten omilla aivoillaan. Kukin päättää itse onko tilastoäly vai käytännön järki mielekkäämpää.
Ongelmista voi tehdä kyselyitä mielinmäärin, mutta se ei poista ihmisen sisintä tuntemusta ongelman laadusta tai siitä koetusta kärsimyksestä.
"En ole yllättynyt. Sillä olenhan mies, ja minun täytyisi olla jotain tosi speciaalia, jotta haluaisit."
Speciaaliksi sinut tekee rankka arvostelukykysi naisia kohtaan, en sitten tosin tiedä hyvälläkö vai huonolla tavalla, mutta huomiota sillä ainakin tulet saamaan. Minusta vähän tuntuu, että näet ihmiset liian samankaltaisina, etkä halua nähdä heitä omina yksilöinään. Aivan sama miltä näyttää, et taida tuntea sisintäkään.
"Ei voi. Se on täysin mahdotonta. Yksinäisin on se, joka on yksin. Ja nainen ei ole koskaan yksin. (Tuollaiset typerryttävät väitteet, kuin sinäkin tuossa teet, on muuten se syy, miksi entisinä aikoina ajateltiin, ettei naisella ylipäätänsä edes voi olla sielua.)"
Kyllä voi. On omakohtaistakin kokemusta, mutta yleisellä palstalla en siitä ala enempää kertomaan. Kerroinpahan vain, että tiedän mistä puhun.
Mielestäni sinun väitteesi tuntuu typerältä, etenkään kun et ikinä voi tietää kenen kanssa keskustelet.
"Nytkö vaikeudet ja vastarannankiiskien mielipiteet eivät enää karaisekaan ja tee parempia ihmisiä?"
Ei vaikeudet tee kenestäkään parempia ihmisiä. Voisin verrata kuitenkin siihen, että ajatusmaailma päivittyy uudempaan, parempaan suuntaan jos kaikesta siitä pääsee yli.
Ja kyllä voi karaista. Haet varmasti tällä takaa sitä, että naisten on oikeutettua tuntea itsensä yksinäiseksi."Eivät naisetkaan oikeasti kiinnosta, ainoastaan jalkovälin vuoksi. Tasapeli."
Kirjotin aiemmin että miehiä kiinnostaa seksi/naiset. Kyllä siinä on se nainenkin siis osatekijänä, eikä pelkkä jalkoväli. Mikäli asia olisi toisin, miehille riittäisi jonkinlainen yksinkertainen seksilelu. Mutta ei kukaan sellaiseen tyydy, ellei ole ihan pakko.
Sen sijaan moni nainen polleasti saattaa julistaa vaikkapa pitävänsä lemmikeistään enemmän kuin miehistä. Toisin sanoen kyseessä ei todellakaan ole tasapeli, koska mies on naisten tarvelistalla jossain suklaan ja lemmikeiden alapuolella.
"Kerropa sitten, miksei mies voisi osallistua? Sallitaanko miehille ikään kuin sellainen loikoilu?"
Mies ei voi osallistua, koska hänellä ei ole pelimerkkejä. Kukaan ei halua häneltä mitään. Eli ei voida sanoa että miehelle erityisesti sallittaisiin loikoilu - pikemminkin ketään ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, mitä mies tekee. (Paitsi jos hän tekee jotain speciaalia.)
"Ja mitä sillä on väliä jos naiselta halutaan jotakin, mihin asemaan hän ei ole muutenkaan tyytyväinen? Minkä asian tässä näet mahdollisuutena?"
Naisella on mahdollisuus saada seuraa, jos haluaa. Sitä laadukkaampaa, mitä kauniimpi on. Tai hän voi jäädä yksinkin, jos haluaa ja ihan tahallaan, kuten moni nainen tuntuu tekevän. Aloittaja sen sijaan valitteli poikaystävän puutetta. Miksi?
"Ja miten käsität naiseuden."
Puhuin naiseuden tuomista eduista. Loputon määrä seuraa ja seksiä. Mahdollisuus olla tavallinen ilman että se tarkoittaisi mitään negatiivista.
"Ongelmista voi tehdä kyselyitä mielinmäärin, mutta se ei poista ihmisen sisintä tuntemusta ongelman laadusta tai siitä koetusta kärsimyksestä."
Onko väitteesi että jokainen tunne on oikea, ja että jokaisella on oikeus tuntea mitä vain? Rikas saa tuntea itsensä köyhäksi, jos vaan sattuu olemaan sellainen fiilis, eikä sitä voi kritisoida? Nainen, mahdollisuuksineen saada loputtomasti seuraa, saa väittää olevansa silti yksinäinen, vaikka se olisi kuinka todellisuudesta irrallaan oleva tunne? (Saavatko pedofiilit muuten tuntea asioita lapsia kohtaan?)
"Speciaaliksi sinut tekee rankka arvostelukykysi naisia kohtaan, en sitten tosin tiedä hyvälläkö vai huonolla tavalla, mutta huomiota sillä ainakin tulet saamaan."
Jos se nyt ei muka vielä tullut selväksi, niin voin hitaammille vinkata, että HUONOLLA tavalla. Mutta en tietenkään tarkoittanut speciaalilla mitään huonoa, vaan erityistä, hienoa.
"Minusta vähän tuntuu, että näet ihmiset liian samankaltaisina, etkä halua nähdä heitä omina yksilöinään."
Suurin osa ihmisistä ei ole yksilöitä, ei sillä tavalla että he olisivat jotain speciaalia. On hyvin länsimainen ja moderni ajatus että jokainen olisi yksilö. Jokaisella toki on oma persoonallisuutensa, mutta se ei tee heistä erityisiä. Enkä ymmärrä miksi tuo koetaan kielteisenä asiana. Minun mielestäni olisi pirun hienoa olla niinkuin kaikki muutkin! Elämä olisi helppoa ja lokoisaa.
"On omakohtaistakin kokemusta, mutta yleisellä palstalla en siitä ala enempää kertomaan. Kerroinpahan vain, että tiedän mistä puhun."
Et voi vedota asioihin joista et ole valmis keskustelemaan.
"Ei vaikeudet tee kenestäkään parempia ihmisiä."
Mutta kun tämä oli juuri se, mitä aiemmin väitit!
"Voisin verrata kuitenkin siihen, että ajatusmaailma päivittyy uudempaan, parempaan suuntaan jos kaikesta siitä pääsee yli."
Se on aika iso jos. Ja asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, koska naisilla on helpompi reitti kuljettavanaan. - vainiin vainiin
IhmettelenKovasti kirjoitti:
"Tämän vuoksi otinkin esimerkiksi lihavat ihmiset. Minäkin arvostelin. Eikö se jo ollut selkeää aiemmassa kommentissani?"
Puhuit jotain luuloista, mitä en tajunnut, varsinkaan jos myönnät että ei ole mikään harhaluulo, että läskeille nauretaan.
"Jos tälle linjalle lähdetään, koko kauneus aihe ei liittynyt tähän keskusteluun."
Minun kantani on, että kaikki naiset saavat seuraa - ja kauniit eniten, sekä laadukkainta. Ketjun aloittaja kuitenkin vaikeroi olevansa vailla poikaystävää. Miksi? Onko hän jumalattoman ruma, vaiko kenties sairaalloisen nirso?
"Et näe kauneutta muuta kuin malleissa ja sen sorttisissa."
En ole kertaakaan maininnut malleja tai mitään "sen sorttista". En tiedä mistä sinä siis puhut. Minä olen puhunut ihan tavallisista miehistä ja naisista - ja siitä miten epätasaisesti seura silti jakautuu heidän kesken.
"No hienoa, että tiedät miten jokainen ajattelee. Menetät ehkä helmet joukosta, kun et halua nähdä ihmisissä hyvää."
Kyllä minä näen. Ja ennenkaikkea tiedän mitä muut näkevät, ovathan nämä asiat objektiivisia. Eli vaikka en esimerkiksi välttämättä ole samaa mieltä kaikkien muiden kanssa siitä, kuka on kaunein ja kuka on komein - niin silti tiedän ketkä ovat huipulla. Enkä minä näihin helmiin pääse käsiksi, totta.
"Luonteen lujuutta on myös olemassa. Tällaiset ihmiset keräävät enemmän kiinnostusta kuin kauniit, joilla ei ehkä ole mitään jaettavanaan."
Ei minua ainakaan kiinnosta kukaan ongelmainen/"lujaluonteinen" tyyppi. Vaan ne kauniit. Tunnut elävän jossain fantasiamaailmassa, jos väität, että kauniit eivät ole halutuin ihmisryhmä.
"Ei ole ansaittu, mutta on selvitty sellaisesta mitä harva kokee elämänsä aikana. Ongelmakohdat tulisi kääntää voitoksi, eikä häviöksi."
Eli jos joltakulta esimerkiksi viillellään kasvot silpuksi, niin hänen tulisi vain reteästi ajatella että hän on kohdannut jotain minkä harva kokee? Eivätkä arvet haittaa mitään, ehei, ne voi kääntää voitoksi? Onhan niin speciaalia olla arpinaama.
"Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia tästä, vai mistä moinen luulo?"
Jos omakohtaiseksi kokemukseksi lasketaan se, etten tunne yhtään naista, joka ei saisi seuraa niin halutessaan, niin kyllä, minulla on kokemuksia siitä.
"Kanssasi on vaikeaa väitellä. Koen sen melkeinpä turhaksi, sillä tunnut olevan niin täysin jyvällä kaikista asioista, etkä ota vastaan uusia näkökulmia. Miksi edes keskustelet mielipidepalstalla?"
Täysin jyvällä? Toisin sanoen "spot on", eli ihan oikeassa? Hait ehkä ilmausta täysin ULALLA... Mutta miksikö kirjoittelen tänne? Koska haluan tietää miksei aloittajalla ole poikaystävää, vaikka kaikki naiset saavat sellaisen. Paitsi jos ovat jumalattoman rumia tai sairaalloisen nirsoja."Puhuit jotain luuloista, mitä en tajunnut, varsinkaan jos myönnät että ei ole mikään harhaluulo, että läskeille nauretaan."
Nauretaan, solvataan, pilkataan. Minä en kuitenkaan kuulu tähän ihmisryhmään, joka halveksisi. Arvostelen kylläkin.
"Minun kantani on, että kaikki naiset saavat seuraa - ja kauniit eniten, sekä laadukkainta. Ketjun aloittaja kuitenkin vaikeroi olevansa vailla poikaystävää. Miksi? Onko hän jumalattoman ruma, vaiko kenties sairaalloisen nirso?"
Kaikki naiset eivät kyllä saa seuraa, vaikka haluaisivatkin, on minun pointtini. Miten määrittelet jonkin laadukkaimman seuran?
Ketjun aloittajalla voi olla saman tyyppisiä ongelmia kuin minullakin, mutta arkaluonteisuuden vuoksi jätänkin mainitsematta vaikka niin kovasti haluaisitkin tietää.
Kyllä miehetkin saavat seuraa halutessaan jos yrittävät kovasti. Samalla periaatteella, kuin sinun mainitsemasi rumatkin naiset. Ei rumien naisten luokse kauheasti tunkua ole.
"En ole kertaakaan maininnut malleja tai mitään "sen sorttista". En tiedä mistä sinä siis puhut. Minä olen puhunut ihan tavallisista miehistä ja naisista - ja siitä miten epätasaisesti seura silti jakautuu heidän kesken."
Ihan tavallisista miehistä ja naisista? No mikä tässä sitten enää on niin ongelmallista? Emmekö me kaikki ole ihmisiä ja sellaisinaan kunnioitettavia? Vai tunnetko vain henkilökohtaista vääryyttä tästä asiasta? Onko sinut jätetty sen kummemmin perustelematta, vai?
"Kyllä minä näen. Ja ennenkaikkea tiedän mitä muut näkevät, ovathan nämä asiat objektiivisia. Eli vaikka en esimerkiksi välttämättä ole samaa mieltä kaikkien muiden kanssa siitä, kuka on kaunein ja kuka on komein - niin silti tiedän ketkä ovat huipulla. Enkä minä näihin helmiin pääse käsiksi, totta."
Tiedän minäkin, mutten havittele sellaista. Miksi luot niin suuren merkityksen kauneudelle? Onko elämässäsi muita mielenkiintoja?
"Ei minua ainakaan kiinnosta kukaan ongelmainen/"lujaluonteinen" tyyppi. Vaan ne kauniit. Tunnut elävän jossain fantasiamaailmassa, jos väität, että kauniit eivät ole halutuin ihmisryhmä."
No ehkä sinua ei. Onko sinun mielipiteesi sitten muidenkin mielipide? Elätkö sen nimisessä fantasia elokuvassa kuin "Kauneuden helmet - Ei mitään jakoa" ? Ulkonäkö on ensimmäinen asia, johon ihmisessä kiinnittää huomiota, joten on selvää, että siitä kiinnostuu jos on kiinnostuakseen. Se ei kuitenkaan lupaa lopullista onnellista avioelämää. Jostain suunnasta on aina lähdettävä etsimään. Pian voi tajuta, että kannattaakin hyväksyä vain se tavallinen, jolla on jotain kerrottavaakin. Ja mitä siitä kauneudesta täällä Suomessa ainakaan hyötyy? Jos on niin julmetun kaunis, niin eihän sitä katsoakaan uskalla tai pelkää että joku muu vie.
"Eli jos joltakulta esimerkiksi viillellään kasvot silpuksi, niin hänen tulisi vain reteästi ajatella että hän on kohdannut jotain minkä harva kokee? Eivätkä arvet haittaa mitään, ehei, ne voi kääntää voitoksi? Onhan niin speciaalia olla arpinaama."
Shokkitilassa ei luultavasti ensimmäisenä ajatella järkiperäisesti, kuten oletan sinun tajuavan.
"Jos omakohtaiseksi kokemukseksi lasketaan se, etten tunne yhtään naista, joka ei saisi seuraa niin halutessaan, niin kyllä, minulla on kokemuksia siitä."
Ei varsin riittävästi minun makuuni.
"Täysin jyvällä? Toisin sanoen "spot on", eli ihan oikeassa? Hait ehkä ilmausta täysin ULALLA... Mutta miksikö kirjoittelen tänne? Koska haluan tietää miksei aloittajalla ole poikaystävää, vaikka kaikki naiset saavat sellaisen. Paitsi jos ovat jumalattoman rumia tai sairaalloisen nirsoja."
Jep, en viitsinyt käyttää karskeja nimityksiä, sillä joku herkkähipiäinen saattaisi vaikka vetää herneet nenään. Joten muodostan lauseeni uudelleen: Olet niin itseriittoinen, että muiden mielipiteillä ei ole väliä. Mitä vielä siis kirjoittelet täällä?
Miksi sinulle on niin tärkeää tietää onko aloittajalla poikaystävää vai ei? Haluaisitko olla hänen ehdokkaansa?
Yhteystietoja sitten vain vaihtamaan. - IhmettelenKovasti
vainiin vainiin kirjoitti:
"Puhuit jotain luuloista, mitä en tajunnut, varsinkaan jos myönnät että ei ole mikään harhaluulo, että läskeille nauretaan."
Nauretaan, solvataan, pilkataan. Minä en kuitenkaan kuulu tähän ihmisryhmään, joka halveksisi. Arvostelen kylläkin.
"Minun kantani on, että kaikki naiset saavat seuraa - ja kauniit eniten, sekä laadukkainta. Ketjun aloittaja kuitenkin vaikeroi olevansa vailla poikaystävää. Miksi? Onko hän jumalattoman ruma, vaiko kenties sairaalloisen nirso?"
Kaikki naiset eivät kyllä saa seuraa, vaikka haluaisivatkin, on minun pointtini. Miten määrittelet jonkin laadukkaimman seuran?
Ketjun aloittajalla voi olla saman tyyppisiä ongelmia kuin minullakin, mutta arkaluonteisuuden vuoksi jätänkin mainitsematta vaikka niin kovasti haluaisitkin tietää.
Kyllä miehetkin saavat seuraa halutessaan jos yrittävät kovasti. Samalla periaatteella, kuin sinun mainitsemasi rumatkin naiset. Ei rumien naisten luokse kauheasti tunkua ole.
"En ole kertaakaan maininnut malleja tai mitään "sen sorttista". En tiedä mistä sinä siis puhut. Minä olen puhunut ihan tavallisista miehistä ja naisista - ja siitä miten epätasaisesti seura silti jakautuu heidän kesken."
Ihan tavallisista miehistä ja naisista? No mikä tässä sitten enää on niin ongelmallista? Emmekö me kaikki ole ihmisiä ja sellaisinaan kunnioitettavia? Vai tunnetko vain henkilökohtaista vääryyttä tästä asiasta? Onko sinut jätetty sen kummemmin perustelematta, vai?
"Kyllä minä näen. Ja ennenkaikkea tiedän mitä muut näkevät, ovathan nämä asiat objektiivisia. Eli vaikka en esimerkiksi välttämättä ole samaa mieltä kaikkien muiden kanssa siitä, kuka on kaunein ja kuka on komein - niin silti tiedän ketkä ovat huipulla. Enkä minä näihin helmiin pääse käsiksi, totta."
Tiedän minäkin, mutten havittele sellaista. Miksi luot niin suuren merkityksen kauneudelle? Onko elämässäsi muita mielenkiintoja?
"Ei minua ainakaan kiinnosta kukaan ongelmainen/"lujaluonteinen" tyyppi. Vaan ne kauniit. Tunnut elävän jossain fantasiamaailmassa, jos väität, että kauniit eivät ole halutuin ihmisryhmä."
No ehkä sinua ei. Onko sinun mielipiteesi sitten muidenkin mielipide? Elätkö sen nimisessä fantasia elokuvassa kuin "Kauneuden helmet - Ei mitään jakoa" ? Ulkonäkö on ensimmäinen asia, johon ihmisessä kiinnittää huomiota, joten on selvää, että siitä kiinnostuu jos on kiinnostuakseen. Se ei kuitenkaan lupaa lopullista onnellista avioelämää. Jostain suunnasta on aina lähdettävä etsimään. Pian voi tajuta, että kannattaakin hyväksyä vain se tavallinen, jolla on jotain kerrottavaakin. Ja mitä siitä kauneudesta täällä Suomessa ainakaan hyötyy? Jos on niin julmetun kaunis, niin eihän sitä katsoakaan uskalla tai pelkää että joku muu vie.
"Eli jos joltakulta esimerkiksi viillellään kasvot silpuksi, niin hänen tulisi vain reteästi ajatella että hän on kohdannut jotain minkä harva kokee? Eivätkä arvet haittaa mitään, ehei, ne voi kääntää voitoksi? Onhan niin speciaalia olla arpinaama."
Shokkitilassa ei luultavasti ensimmäisenä ajatella järkiperäisesti, kuten oletan sinun tajuavan.
"Jos omakohtaiseksi kokemukseksi lasketaan se, etten tunne yhtään naista, joka ei saisi seuraa niin halutessaan, niin kyllä, minulla on kokemuksia siitä."
Ei varsin riittävästi minun makuuni.
"Täysin jyvällä? Toisin sanoen "spot on", eli ihan oikeassa? Hait ehkä ilmausta täysin ULALLA... Mutta miksikö kirjoittelen tänne? Koska haluan tietää miksei aloittajalla ole poikaystävää, vaikka kaikki naiset saavat sellaisen. Paitsi jos ovat jumalattoman rumia tai sairaalloisen nirsoja."
Jep, en viitsinyt käyttää karskeja nimityksiä, sillä joku herkkähipiäinen saattaisi vaikka vetää herneet nenään. Joten muodostan lauseeni uudelleen: Olet niin itseriittoinen, että muiden mielipiteillä ei ole väliä. Mitä vielä siis kirjoittelet täällä?
Miksi sinulle on niin tärkeää tietää onko aloittajalla poikaystävää vai ei? Haluaisitko olla hänen ehdokkaansa?
Yhteystietoja sitten vain vaihtamaan."Nauretaan, solvataan, pilkataan. Minä en kuitenkaan kuulu tähän ihmisryhmään, joka halveksisi. Arvostelen kylläkin."
En ymmärrä mikä ero näissä on. "Olette tuhmia, kun olette läskejä", sitäkö on "arvostelu"? Tai ehkä "ugly fatties, nul points"?
"Kaikki naiset eivät kyllä saa seuraa, vaikka haluaisivatkin, on minun pointtini. Ketjun aloittajalla voi olla saman tyyppisiä ongelmia kuin minullakin, mutta arkaluonteisuuden vuoksi jätänkin mainitsematta vaikka niin kovasti haluaisitkin tietää."
Et edelleenkään saa vedota niihin. Ja minne ketjun aloittaja muutenkaan on hävinnyt? Veti jo itsensä kiikkuun?
"Miten määrittelet jonkin laadukkaimman seuran?"
Kuten mainitsin, kauniit ihmiset ovat myös itsevarmoja/rentoja ja älykkäitä ja kaikkea muuta sellaista. Maailma on heille auki, he ovat halutuinta seuraa.
"Kyllä miehetkin saavat seuraa halutessaan jos yrittävät kovasti. Samalla periaatteella, kuin sinun mainitsemasi rumatkin naiset. Ei rumien naisten luokse kauheasti tunkua ole."
Ei kauheasti - mutta vähän joka tapauksessa. Toisin kuin rumien miesten, tai jopa tavallisten miesten. Ja ei, en usko että miehillä olisi mahdollisuus juurikaan parantaa saumojaan. Se vaatisi jotain tosi radikaalia, kuten lottovoiton.
"Ihan tavallisista miehistä ja naisista? No mikä tässä sitten enää on niin ongelmallista?"
Se että naiset saavat helpommin seuraa kuin miehet. Naiset eivät voi koskaan joutua olemaan yksin, paitsi ihan tahdosta tai väkisin yrittämällä. Tämän takia naisten on typerää valitella yksinäisyyttä, kuten ketjun aloittaja tekee.
"Emmekö me kaikki ole ihmisiä ja sellaisinaan kunnioitettavia?"
Kiva ideaali - ei toteudu käytännössä.
"Vai tunnetko vain henkilökohtaista vääryyttä tästä asiasta? Onko sinut jätetty sen kummemmin perustelematta, vai?"
En VAIN henkilökohtaista, kyllä minua turhauttaa tämä kuvio ihan kokonaisvaltaisesti. Naisten tekopyhyys ja opportunismi ärsyttää. (Minua ei ole jätetty, koska ei ole ikinä otettukaan. Pakkeja toki olen saanut monasti.)
"Miksi luot niin suuren merkityksen kauneudelle? Onko elämässäsi muita mielenkiintoja?"
Ehkä on, ehkä ei. Mutta yleisesti ottaen pointti oli se että ihmiset ovat pinnallisia.
"Ulkonäkö on ensimmäinen asia, johon ihmisessä kiinnittää huomiota, joten on selvää, että siitä kiinnostuu jos on kiinnostuakseen. Se ei kuitenkaan lupaa lopullista onnellista avioelämää."
En usko että monikaan etsii "lopullista onnellista avioelämää", tai ainakaan naisten valinnat eivät tunnu viittaavan sellaiseen. Toki tähänkin voisi ketjun aloittaja vastata, että mitä hän oikein haki takaa, mutta tuskin mitään kauhean ihmeellistä, kun puhe oli poikaystävästä.
"Pian voi tajuta, että kannattaakin hyväksyä vain se tavallinen, jolla on jotain kerrottavaakin."
Tuntuu että naiset tajuavat tuon vasta siinä vaiheessa kun kauneus on alkanut jo kadota, jos sitä on siis ollut alunperinkään. Sitä ennen pyörivät mieluiten komeiden pelimiesten kainaloissa.
"Olet niin itseriittoinen, että muiden mielipiteillä ei ole väliä. Mitä vielä siis kirjoittelet täällä? Miksi sinulle on niin tärkeää tietää onko aloittajalla poikaystävää vai ei?"
Oman taustani takia symppaan hänen tarinaansa jossain määrin. Ja samalla turhauttaa se tieto, että joku miespuolinen hänen tilanteessaan ei todellakaan saisi ketään. Naisilla kuitenkin on mahdollisuus. Miksei hän ole siihen tarttunut?
"Haluaisitko olla hänen ehdokkaansa?"
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, tarkoittaako "ei ole ollut koskaan poikaystävää" myös sitä, että hän on neitsyt. Sehän olisi jotain speciaalia, varsinkin tuossa iässä.
"Yhteystietoja sitten vain vaihtamaan."
Niin, varsinkin kun mokasin, ja kirjoitin yhden viestin ihan oikealla tunnuksellani tuohon alle... oh well. :/
- Äläpä ihmettele enää
"Minua taasen järkyttää ajatella, jos kuvittelet, että kaikki ovat "omalla tavallaan kauniita", mitä helkuttia se sitten tarkoittaakaan! Viestistäsi saa tosin sellaisen viban, että elät jonkinlaisessa jumalpsykoosissa, joten annan sinulle anteeksi."
Mitäs jos ottaisit ja menisit itseesi? Sen myötä saat ehkä vastauksen tuohon kauneus-kysymykseenkin sitten lopulta. Ja mikä jumala sinä itse kuvittelet olevasi ahdasmielisine, kaikentietävine maailmankuvinesi? Spede. - kaikki varattu
Ap, millaisella eläkkeellä olet?
Mielestäni eläkevaihtoehto voisi olla ihan käypä vaikeasti ja pitkään masentuneille ihmisille.. silloin heille ei enää tulisi paineita yhteiskunnan puolesta ja voisivat tehdä sitä mikä kiinnostaa. Ei kukaan voi rehellisesti sanoa, että opiskelu ja työn raataminen on sitä mitä oikeasti haluaa. Stressiä se vaan tuo ja vie elämäniloa.
Itse olen "vasta" 19-vuotias, mutta nuo aiemmat kriteerit kyllä täyttyvät.. ei kukaan voi leipoa vaikeasti masentunutta kuin pullataikinaa ja tehdä tästä innokasta työnarkomaania!
Voimia kaikille. - *vm*
Olet vielä nuori. Siksi kaikki masennuksen "seuraukset" (työkyvyttömyys, rakkauselämän puute) tuntuvat sinusta niin pahalta kuin tuntuvat. Ulkopuolisuuden ja osattomuuden tunne voi olla suuri.
Mutta iän myötä kaikki tämä muuttuu. Voi löytää itsensä ja elämäntavan myös sellaisena reppanana kuin on. - tsemppiä eteenpäin.
Ymmärrän sinua jollakin tavoin. Kuitenkin Jumala on sinutkin luonut ja olet hyvin tärkeä ja ainutlaatuinen yksilö Hänen suunnitelmissaan. Ei usko ole mikään patenttiratkaisu masennukseen, mutta kuitenkin usko Jumalaan ja iankaikkiseen elämään antaa voiman ja yhden syyn ja elämään masennuskenkin keskellä. Monet ovat jopa parantuneet, kun ovat saaneet kohdata Jumalan rakkauden ja sen myötä tarkoituken olemassaoloonsa. Jumalan luomana jokainen on tasavertainen ja yhtä arvokas - oli sitten sairas, terve, työtön, työssä, vanha tai nuori ym.
Jospa pikkuhiljaa uskaltautuisit lähtemään ihnmisten seuraan. Mieti asioita, jotka tuiottavat sinulle vaikka pikkuisenkin mielihyvää. Anna vain hyvällä omallatunnolla itsellesi sitä tekohengitystä - olet sen arvoinen. Usein tervehtyminen alkaa hyvin pienestä. Jos on mahdollista, alkaa tekemään jotakin vapaaehtoistyötä, josta on hyötyä itsellesi, jollekin henkilölle taikka luonnolle. Ota tavoitteeksi elämässä vaikka yksi päivä taikka viikko. Tietenkin masentuneena ei oikein jaksa innostua mmistään, mutta kun ryhtyy johonkin huomaa, että aika menee nopeaan ja saattaa olla välillä niitä mukavia hetkiä... - poika 17v
Itsekin kärsin masennuksesta ja paniikkihäiriöistä. Paniikkihäiriö iskee aina itsellä yleensä kun olen yksin ja mietin "liikaa".- Masennus ja paniikkihäiriö iskee aina yleensä vain talvella mutta nyt oon ollu jo pitkään masentunut. Ihmeellisintä tässä on se että masennun tullessani omaan huoneeseeni, en edes enää muista miltä tuntuu herätä ilman että masentaa, olla onnellinen, kaikki on niin epätodellista. Kesätöissä oon jaksanut käydä VIELÄ vaikka tiedän että nekin vielä jossain vaiheessa lopetan. Kumminkin aina kun vierailen tyttöystäväni luona, kaikki se paha katoaa siihen asti, kunnes pääsen kotiin. Tappelen jatkuvasti itseni kanssa jostakin asiasta ja koko ajan joku pelottaa, kun olen päässyt jostain pelosta, tulee toinen. joskus taas tulee vaiheita jolloinka ajattelen "kyllä mä tästä selviän" ja sitte 5min niin ajattelen taas että oon kokoloppuelämän tällainen. Olisi kiva olla kokonaan vapaa tästä kaikesta, jospa sitä joskus vielä parantuisi..
- Back to life
Hei,
kirjoitin juuri kohtalotoverillesi (ks. HaluanElää), jossa kerroin oman masennukseni paranemisesta. Koita jaksaa! - 25 v. eläkeläinen
Hei kaikki! Alkuperäinen täällä taas ilmoittautuu elävien kirjoihin, toistaiseksi. : ) En ole käynyt ketjua katsomassa sen epätoivoisen illan jälkeen, kun tänne kirjoitin ensimmäistä kertaa. Kirjoitukseni on näköjään herättänyt paljon keskustelua: kiitos kaikille kommentoijille. On lohduttavaa kuulla, että muilla on samanlaisia kokemuksia ja tunteita kuin minulla, vaikkeivat ne tietenkään miellyttäviä ole. Kiitos siis myötätunnosta, kaikki te ihanat ihmiset.
Kaikki kirjoittamani on täysin totta. Minulla ei ole koskaan ollut poikaystävää, vaikka tilaisuuksia olisi kyllä ollut. En ole siis ruma, kuten joku spekuloi, vaan olen kokenut, ettei oma mielenterveyteni ole kyllin vankka hyvän parisuhteen solmiseen ja ylläpitämiseen. Eikä kukaan "tarjokkaista" ole minua erityisemmin sytyttänyt, vaikken nyt lähde tässä erityisiä syitä ruotimaan. Pääongelmat ovat vaikeus luottaa ihmisiin ja huono itsetunto, mikä johtuu masennuksesta. Masennus taas johtuu varmaan koulukiusaamisesta ja vaikeasta perhetilanteesta, mutta myös omasta persoonallisuudestani. Olen herkkä, pitkävihainen ja vaativa - jos joku pettää luottamukseni, sitä ei saa takaisin. Vastaavasti, jos uskon, ettei minusta ole mihinkään, en saakaan mitään aikaan. Olen erittäin kyllästynyt olemaan minä.
Useimmat parantuvat masennuksesta noin vuodessa. Siksi on jännä juttu, että vaikka minulla on todella terveet elämäntavat, en silti parane. Syön terveellisesti, otan ne monivitamiinit, liikun joka päivä luonnossa, en tupakoi enkä polta. Ikinä en ole halunnut enkä tehnyt kenellekään pahaa, olen se, jota on poljettu jalkoihin. Kuitenkin minä ja monet muut jaksamme päivästä toiseen jonkin asian voimalla. Olen kiitollinen siitä, että minulla on perhe ja varsinkin äiti, joka tukee minua todella paljon. Haluaisinkin rohkaista kaikkia muitakin tarttumaan johonkin oljenkorteen, on se mikä tahansa vaikka pienikin asia. Tsemppiä kaikille, ja kiitos vielä rohkaisusta! - Katsotaivasta
25 v. eläkeläinen
Toivon sinulle onnellista tulevaisuutta ja että oppisit arvostamaan itsesi ainutkertaisuutta ja huomaisit mitä kaikkea hyvää sinussa onkaan. Kirjoittamasi perusteella vaikutat todella rakastettavalta ihmiseltä. On hyvä, että äitisi tukee sinua paljon. Itse olen saanut voimaa mm. lukemalla vanhoja viisauksia ja mietelmiä. Suosittelisinkin, että lukisit Axel Fredenholmin pikku kirjasen "Näin olen kuullut". Siinä on paljon hyvää asiaa ajateltavaksi. Hänellä on myös muita kirjoja, mutta tuota pidän parhaana.
Minä en usko tuota, ettei sinusta olisi mihinkään. Masentuneena vain tuntuu siltä. Tiedän sen itse omasta kokemuksestani. Jos vain jaksat voit vaikka ostaa puisia tms. helmiä ja lukot ja siimaa tai tilata netistä ja alkaa tehdä helmiä, vaikka ensin äidillesi. Minä tein helmiä ensin, kun toivuin masennuksesta. Tuntui hyvältä, kun sai jotain näkyvää aikaiseksi. Sen jälkeen innostuin kutomaan ja tekemään kortteja.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p646225Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "813896Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242851- 232400
No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452282Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1621863Kulukusuunnat
Eikö kuhmolaiset iha oikiasti tiiä kumpi o vasen ja kumpi oikia? Tuolla ku liikennemerkissä näkyy nuolet ylös ja alas, v61709Muusikko yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan
Karu epäily: Muusikko, 32, yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan Oulussa. IS:n selvityksen perusteella miestä ei ole syy851332- 341291
81-vuotias Frederik avoimena - Ei omasta mielestä kelpaa tästä syystä realityihin: "Veemäinen..."
Junttidiscon kuninkaana tunnettu Frederik, 81, on esiintymislavoilla suvereeni tekijä. Mies on viihdyttänyt ympäri Suome201266