Kesäkuun alussa PLUSSANNEITA.

minulla on LA.11.1.
Ja jotenkin epätodelliseltahan tämä tuntuu,varsinkin kun ei ole yhtään raskausoireita. Menen ultraan 21.6,ehkäpä se saa tuntumaan raskauden oikealta :)
Onnea odotukseen

Meillä LA myös tammi-helmikuun vaihteessa ja esikoista odotellaan, vaikka sellainen piti olla melkeimpä mahdottomuus... En halunnut uskoa lääkärin puheisiin vaikka menkkojen alkaminen aina ahdistikin, mutta loppujen lopuksi puolen vuoden yrittäminen tuotti tulosta. Ihan luomusti vieläpä. Nyt vaan jäytää mieltä sellaiset ajatukset, että voiko olla kohdunulkoinen tai onko lapsi ollenkaan terve ja miksi minä tunnen näin ja toisaalta miksi minulla ei ole kummempia oireita.......

Huolettaa välillä, ja taas välillä olemme niin mielettömän onnellisia... Tuntuu hyvältä nähdä mies onnellisena ja tuntea erilaista hellyyttä, kun hän huolehtii jo nyt lapsesta ja kyselee miten hän voi ja miten minä voin... ja puhuu masulle, jota ei edes vielä ole... :) Rv8 menossa vasta ja neuvola parin viikon päästä... Sitä odotan ja toivon kuulevani pelkkiä hyviä uutisia ja varmistuvani raskaudesta ja terveellisestä lapsesta. Piinaa nää päivät mutta ei mahda mitään. Onneksi on mies vierellä tukemassa.

Onnea molemmille odotukseen ja hyviä vointeja edelleen!

Ollaan hengessä mukana..!!

piti nyt tähän vastata, minullakin la tammi-helmikuussa, mutta olen aika nuori ja en tiedä haluanko lasta vielä, voisiko joku kertoa jotain mistä saada ajatuksia vaihtoehdoista kannattaako vai eikö kannata lapsi? Mieheni on kyllä ihana, meillä on ammatit, miehellä hyvä työpaikka ja valmiina kaksi koiraa. Mistä tiedän mitä teen? Minulla on 3positiivista testiä tehty ja olin kyllä iloinen testin kuulessani mutta toisaalta en tiedä. Oireita on paljon, mahakipua. selkäkipuajne. onko kaikki kunnossa?

Huomenia! Olipas mukava huomata, että ketju oli tavoittanut muutaman aloittelevan odottajan!
Hyvin tunnistan epävarmuuden tunteen, joka tähän raskauteen liittyy; entä jos on kohdunulkoinen tai sykettä ei löydykään, alkaako vuoto jne. En olisi uskonut, että 8 vuoden yrittämisen jälkeen plussatuloksen ilo muuttuisi niin pian epävarmuudeksi/peloksi :/
Yritän muistuttaa itseäni siitä, ettei se raskauden etenemistä todenna vaikka kuinka pelkäisin. Vaan se etenee ihan omilla ehdoilla.
Meillä on varhaisUÄ juhannusviikolla. Tulokkaamme on IVF/ICSi-tulokas, joten 1. UÄ tehdään hoitavalla klinikalla.
Mitä noihin raskausoireisiin tulee niin olemattomia ne ovat täälläkin ja sehän selittyy vähäisillä viikoillani (toivottavasti).. Olen ehkä havainnut erilaista väsymystä ja ajoittain kohdun alueella on viiltävä, lyhytkestoinen kipu. Tänä aamuna ovat rinnat äärettömän arat (tuo rintojen arkuus vaihtelee koko ajan). Mutta ei pahoinvointia tms. Ilman testiä en tietäisi olevani raskaana.

Annikki86 ja mirvu: Ollaan kuulolla ja pidetään kaikki peukut ja varpaat pystyssä onnistumisellemme!!

Sinulle mietteliäs: varmaan kannattaisi ottaa yhteyttä paikkakuntasi äitiys/perhesuunnitteluneuvolaan.

tein testin 6.6 lääkärikäynnin jälkeen.olin kärsinyt vatsa/selkäkivuista, ja kipeistä rinnoista,kuukautiset myöhässä,mutta epäilin että on vain pahat pms oireet,kuten lääkärikin epäili,ja kirjoitti minipillerireseptin pms oireisiin. no kuinka ollakkaan päätin tehdä testin ennenkuin ostan pillerit,ja yllätys oli melkoinen,kaksi viivaa tuli. emme siis ole yrittäneet raskautta,kondomi ollut käytössä,mutta niin vaan olin tullut raskaaksi.no mikään ehkäsyhän ei ole sataprosenttinen.tässä nyt sulattelen tietoa uudesta tulokkaasta. ennestään on kohta kolme täyttävä ihana mutta todella vilkas ja tempperamenttinen poika,ja tarkoitus olikin odotella vielä vuosi pari,mutta toisin kävi. toisaalta olen iloinen,mutta toisaalta jatkuva vatsa/selkäkipu ja armoton pahoinvointi kyllä hillitsee iloa:( mutta jospa tästä pahoinvoinnista pääsis pian eroon. on meinaan kamalaa kun aamulla heräät niin alkaa jo etomaan,ruoka ei maistu,lähinnä hedelmiä,muroja ja jogurtia olen saanut menemään alas,ja vettä ja vissyä,muu yököttää.:/ 11.7 on ensimmäinen neuvola käynti.netin laskurin mukaan laskettu aika olisi 13.2. toivotaan ett pahaolo hellittää ennen sitä:) esikoisen kanssa ei ollut pahoinvointia nimeksikään ja nyt sit lähes koko ajan kun on valveilla,yöks. jaksamista kaikille ja hyvää odotuksen aikaa! lähden tästä pitkäkseni ennenkuin oksennan...

täällä tuli plussa tikkuun 3.6 ja kolmatta odotellaan,laskettu olisi 11-12.2...tein myös viikkoa myöhemmin digitaalisen raskaustestin viikkonäytöllisen joka antoi vastaukseksi että olen rv 5 ,eli hedelmöityksestä 3 viikkoa,tätä ennen rv 4 kävin ottamassa hcg-arvot jotka olivat vain 62,mutta tämän digitestin peusteella ovat nousseet normaalisti! varhaisultra mulla on ens maanantaina 20.6

Täällä yksi joka plussasi 14.6.!

Heis ja tervetuloa myös äitiyhdelle, evis82 ja miimissimiim! Ennenkaikkea onnittelut plussasta!!

Laskin tuossa, että olen tehnyt 7 raskaustestiä 1,5 viikon sisällä, sillä en vieläkään usko saatuun plussaan. Niin kivinen ja pitkä on ollut oma äitiyden tie, etten varmaan tule uskomaan tähän ennen kuin pienokainen on sylissä. Kovin pitkä vikko on ollut takana juuri tuon epävarmuuden takia. Itselläni kun ei noita raskausoireita juurikaan ole. Hyvähän se on, ettei ole, mutta toisi se ehkä hiukka enemmän uskoa raskauteen...
Onko teillä minkäänlaisia epävarmuustekijöitä odotuksessanne? Itse odottelen päivittäin vuodon alkavan merkiksi keskenmenosta ja, että ensi viikon ultra osoittaa joko kohdun ulkopuolisen raskauden tai, ettei sykettä löydy/alkio on heittänyt kehittymästä.. Haluaisin niin paljon päästä nauttimaan siitä onnesta, että testi näytti ne maagiset kaksi viivaa, mutku mutku...

Evis82: Itsekin tein viikkonäytöllisen testin 4-5 pvää veritestin jälkeen, jotta sain varmistuksen viikkojen lisääntymisestä. Itsellänikin testi näytti oikein rv 5 . Onneksi!

Olisi mukava kuulla teidän alkuraskausmietteitä ja myös aiempien raskauksienne kulusta; jospa vaikka saisin sitä kautta vähennettyä menetyksen pelkoani.

Valoisia päiviä kaikille!

-unissakävelijä-

Uteliaisuuttani ja tekemisen puutteessani luin tätäkin ketjua, ja -unissakävelijä-lle voin vain sanoa että ei sitä lakkaa huolehtimasta vissiin missään vaiheessa raskautta...
Itselläni ainakin meni niin että ei meinannut uskoa todeksi plussaa, vaan piti tehdä vielä muutama testi ennekuin uskalsi soittaa neuvolaan.
Sitten piti mennä yksityiselle varhaisultraan vko7 katsomaan että siellä tosiaan on joku, ettei ole kohdunulkoinen tai tuulimuna...
Vko 10 oli nt-ultra, silloin jo vähän uskalsi luottaa siihen että on lapsi tulossa.
Vko 19 jtn heräsin kamaliin supistuksiin, ajattelin että tässä se nyt sitten oli, puoleenväliin päästiin.. Onneksi ei mtn vakavaa, viikon lepoa ja kaikki hyvin.
Rakenneultraa jännäsin, onkohan se terve, onko kaikki elimet kehittynyt, jne...
Ja kaikki oli hyvin, tässä kohtaa liikkeitäkin oli tuntunut jo pari viikkoa.
Nyt vko 32 6 ja masuasukki on todella vilkas tyyppi... Ja vaikka kuinka toivoo kun hän on vilkkaimmillaan että rauhoittuisi, niin melkein huolestuu kun ei tunnekaan mitään sanotaan vaikka tuntiin, vaikka hyvin tietää että poju nukku silloin..
Ja toivoo että raskaus olisi kohta ohi, mutta ei liian kohta kuitenkaan....=)

Ja luulen että sitten kun hän on syntynyt, siitä ne huolenaiheet vasta alkaakin... =)

Ja näin siis minä, vaikka ihan luomuna, toisella yrityskierrolla jo tulin raskaaksi...
Joten en voi edes kuvitella miten paljon jännittää kun koko raskauttakin on joutunut jo kauan odottamaan.

Tsemppiä teille, ja onnea matkaan=)

Hei Unissakävelijä :)
Meillä on aika sama tausta ja tarina, ja sama laskettu aikakin. Onnea plussasta, osaan varsin hyvin kuvitella onnenne!

Kaunis kiitos viestistäsi Elokuinen! On varmasti tottai, ettei ikävistä ajatuksista välttämättä pääse eroon. Taitavat vain muuttaa muotoaan ja varmastikin jatkuvat lapsen syntymän jälkeenkin. Lohduttavaa kuitenkin saada lukea, että meitä murehtijoita on muitakin (:

Onnensakukkuloilla: KIITOS sinullekin, kun muistutit minua sellaisesta onnenkantamoisesta kuin positiivinen raskaus/hoitotulos

Onnea munki puolesta kaikille... on niin ihana ajatus se, että siellä masussa vaan kasvaa jotakin... koko ajan, päivä päivältä isommaksi ja monimutkaisemmaksi.. :)

Mua vaan on edelleen piinannu tää tilanne ja odottelu...... ku tuntuu että kaikki ei oo silti ihan reilassa.. ja siltä varmaa tuntuu monestaki naisesta, mutta en voi tälle ololle mitään. Haluaisin pelkästää nauttia ja unohtaa kaikki epäilykset mutten pysty. Miehelle en enää viiti sanoa mitää omista peloista kun se menee niin hiljaseksi. Ja päin vastoin joka päivä töitten jälkeen kysyy että miten voin ja on niin ihanaa ku meillä on oma pikkuvauva mun masussa jne. En tiä mikä se pettymys ois sille, mulle se ois aika suunnaton mutta välillä tuntuu että oon paremmi valamistautunu siihen ku mun mies... Vaikka alussa puhuttiinki avoimesti siitä kui kaikki on vielä epävarmaa. Ja päätettii nauttia silti.

No nyt mua rupes harmittaa ihan tosissaan ku tajusin ettei siellä ekassa neuvolassakaa vielä mitää saa selville! Turhauttaa. Me mennää vasta 28. päivä ja oon sit seuraavana päivänä rv10. Oisin halunnu että se neuvolatäti kuuntelis es sydänäänet... Millon se eka ultra sitten on ja millon ylipäätään kaikki kohdunulkoset yms voi sulkee pois mielestä..?? Ku tuntuu että täältä netistä saa niin mitä sattuun tietoa, en enää tiä mikä oikeeta ja mikä väärää. :P tai kyllä kai tossaki mennää lähinnä paikkakuntie mukaa ja yksilöllisesti mut...... millon VIIMEISTÄÄN saan tietää?

Oon puhunu pari kertaa mun hoitajan kaa puhelimessa, joka ei kylläkään eka kerralla ota meitä vastaan kun on lomalla mutta joka tapauksessa kerroin sille että tuntuu ettei kaikki ok ja kaikista muista ajatuksista ja arjesta niin se ei osannu sanoo mulle mitään. Oli vaan hiljaa ja sano lopuksi, että kaikki naiset kokee erilai ja oo ihan rauhassa. Ok.

Mulla on muuten tällä viikolla alkanu aamusin kuvottaan... oon nyt koittanu välttää sitä epämiellyttävää heräämistä niin että käyn aamuyöllä syömässä jotakin ja pissalla ja meen takas nukkuu ja toivon ettei herätessä oo sit kamala olo. Ei okseta vielä mutta ällöttää. Ja sellane juttu, että jostai syystä kuvottaa eniten ku nukun kylellee...!! En osaa nukkua selälleenkää ja sit se on sellasta hillitöntä pyörimistä koko yö... onko kellää muulla kylelleenukkumisongelmia? :)

Mietteliäs000, ootko jutellu sun miehen kanssa? Melkeimpä kenen hoitoalan ihmisen kanssa tahansa voit jutella ja monesti kouluterkkari tai työterkkari on se lähin, johon on helppo ottaa yhteyttä ja jutella... Ne kyllä kuuntelee tällasissakin huolissa. Ja osaa ammattilaisina valita sanansa paremmin ku ehkä kukaan meistä tässä viestiketjussa. Itelläkin tekis mieli manipuloida sua, mutta se ei ehkä oo ihan reilua... Sun pitää ite harkita ja tärkeintä, että puhut siitä miehen kanssa.


Hyviä vointeja kaikille ja positiivista luottavaista mieltä!! Kyllä kaikki menee lopulta niin ku kuuluukin mennä...

Täällä olisi 4vuotta pikku kakkosta yrittänyt ja siinä viimein joulu-tammikuussa onnistunut! Laskettu aika siis syyskuussa. Koko ajan pelottaa että vauva tulee liian pian pois ja ympärillä kaikkien vauvoille sattuu jotain. Pikku hiljaa täällä uskalletaan vasta harkita jotain tunnesidettä masuasukkiin. Olen kyllä sokeasti kaikki vauvan tarvikket jo hommannut ja valmistanut isoveikkaakin tulevaan tehtäväänsä, mutta omaa tunnetta ei uskalla vielä ottaa peliin :(

Toivotaan että ihan lähiviikkoina tilanne muuttuisi.

Meillä näytti plussaa 4.6.
LA olisi 3.2.12
Tämä on ihka ensimmäinen ja kovasti toivottu jo näin 37 vuotiaana!
Olo on niin normaali, ettei voisi sen perusteella kuvitella edes olevansa raskaana... Ei mitään niitä "klassisia" oireita.
Useampi testi on pitänyt tehdä täälläkin, että ylipäätään uskoo tätä todeksi!
Viikkoja on nyt seitsemän takana.
Odotellaan ekaa neuvolaa ja jotakin konkreettista siitä, että raskaus ja lapsi on oikeasti olemassa...

Täällä yksi kesäkuun alun plussaaja ilmoittautuu mukaan. Täällä on vahinkoraskaus, mutta raskaus saa kaikesta huolimatta jatkua. Onnea kaikille plussaajille ja mukava lukea teidän odotuksesta.

Tervetuloa mukaan, mun puolesta. :) Ja onnea te 3 edellistä myös!

Täälläpä ei oo kirjoteltu pitkää aikaa...... eikä mullakaan vielä sen kummempia uutisia, neuvolaa odotellessa. Haluais että menee juhannus äkkiä. Oon nyt rv9 ja kuvittelin jo tovin että kylläpäs minä olen helpolla päässytkin tämän alkuraskauden, kunnes viimein tänä aamuna kurkusta tuli ylös ensimmäisenä sappinesteet, suklaapiirakat, banaanit ja lopuksi verta.... en ymmärrä miksi verta, koskaa aiemminkaa oksentaessa tullu. Mutta sitä tuli vaan lopuksi ja nyt yskin jatkuvasti....... ankeeta. ei kai tästä piä vielä silti huolestua? Aaarghh.... jos ei aiemmin niin nyt ainaki rupes tuntuu siltä että mun sisällä on joku joka on melkosen ronkeli ruuan suhtee. tullu kyllä isoisäänsä siinä. toivottavasti ei tarvi koko juhannusta punkan pohjalla viettää. Toisaalta viettäsin jos kerranki sais nukuttua, nimittäin menny tää koko viikko todella todella vähillä yöunilla...en oo saanu nukuttua vaikka hirmu väsyny oonki........

Kertokaas kuulumisia. Miten -unissakävelijä-llä menee?? ü

Hyvää keskikesän juhlaa!!

Jos olet oksentanut verta, niin suosittelen kyllä heti ottamaan yhteyttä neuvolaan. Ei kuulosta normaalilta.

Moi! Onpas täällä ollut vilskettä! Ihanaa! Tervetuloa vaan uusimmista uusimmillekin plussaajille!!

Annikki86: tuo veri oksennuksessa kuulostaa kyllä pahalta.. Jäikö se siihen yhteen kertaan? *toivottavasti* Tuollainen kannattaa varmasti tarkastuttaa.. Voihan se olla, että nielu oli ärtynyt tai ikenet vuotivat tai..tai.. Täällähän tää on vain tällaista arvailua (:
Mullakin muuten oli tuota etovaa oloa erityisesti kyljellään nukkuessa. Mutta vain parina yönä...

Minä oon lomilla mökkeilemässä nyt muutaman viikon, joten netissä tulee käytyä tod. harvoin. Aktivoidun varmasti taas kunhan kotiin pääsen :)
Meille kuuluu sellaista, että käytiin toissapäivänä varhaisultrassa. Siellähän se oli; meidän pieni Unelma! Sydän tykytti vahvasti ja tasaisesti, ja lääkärin mukaan kaikki muukin vaikutti tähän mennessä hyvältä. Paljoahan siitä ei voi vielä sanoa kun kokoa oli huikeast 6.5 mm :D Sydänäänteen kuuleminen oli jotain aivan fantastista! Sekin tuntui kuin unelta, kun lääkäri totesi "yksi elävä sikiö". Toinen huurunenistämme ei siis ollut kiinnittynyt, mutta ei se tee onneamme yhtään pienemmäksi

Heipsan!

Ihania uutisia... :)) Oon mielissään teidän puolesta vaikka itellä ei menekkään nyt kovinkaan lujaa...

Me käytiin eilen vihdoin ja viimein eka neuvolassa.. siellä oli joku mukava nuori tuuraaja jolla oli vähän hommat hakusessa mutta kaippa se kaiken tarvittavan teki. Oli ihan ok jutustella. Mutta ei kuultu sydänääniä vaikka tän terkkarin mukaan rv10 0 menossa. Vähän se rupes mietityttämään vaikka se terkka sanoikin ettei välttämättä mitään kuulu...

Mulla on kääntyny vointi ihan päälaellee... joskus murehin sitä ettei ollu oikein vaivoja... antasin mitä vaan että saisin ne ajat takasin!!! Juhannus meni ku ihmeen kaupalla hyvin. Ehkä olin sitte riittävästi ulkona, ja liikuin.... kuin myös nukuin. Se verioksentelu jäi siihen yhteen aamuun. Ehkä nielu tosiaan ärtyny.. Ja ajatelkaa, unohin eilen mainita koko asiasta! Oli niin paljo muutakin.....

Maanantaiyönä rupesin voimaa todella pahoin. 4 ja 11 välillä oksensin 7 kertaa vaikka en kerenny paljoa etes syömään oksentelujen välillä... Yritin väkisin jotain mikä tuli saman tien ulos... lisäksi yökin vaikkei ollu yökittävää. Se oli kammottavaa. Ja on edelleen. En koko päivänä saanu ittiäni ylös sängystä. Ma-ti yö meni aika hyvin, sain nukuttua, olin lopen uupunu. Ja kroppa niin rääkätty ettei koskaa. Ajattelin että kunhan neuvolaa selviän....... Ei se terkkari siellä osannu kauheasti auttaa, sanoi vain että syödä tarpeeksi usein. En muista enää millon aloin ekaa kertaa ripuloida mutta muistaakseni just neuvolassa käynnin jälkeen. Yritin pitää huolen riittävästä juomisesta. Iltaa kohti vatsa tuntu pitkästä aikaa täydemmältä vaikka taas rupes kuvottaan mikä tahansa ruoka. Söin väkisin. Ja tuloksena sitten se että rupesin taas aamuyöllä oksentamaan. Ensin kävin ripulilla. Enkä tiedä kuin kauan meni, mutta luulen ettei tuntiakaan kun tuli mahalaukkukin tyhjäksi... ja taas ripulia vähän ajan päästä. Tuntuu nyt etten todellakaan jaksa. Muutaman tunnin on ollu sellanen olo ettei okseta mutta mahaa vääntää ja suoli solisee. Mietin soittasinko jo lääkäriin.....

Mulla olis sitten ultra onneksi jo ens viikon torstaina... sanoin etten halua yhtää venyttää tätä epätietosuutta... Kaikki oli muuten eilen ok, verenpaineet, pissa-arvot, hemoglobiini... sydänääniä ei kuultu. Kumpa siellä olis kaikki hyvin.... minun jaksaminen on ihan kiikun kaakun..


Voimia kaikille. Nauttikaa raskaudesta jos pystytte. ja lämpimistä keleistä! Yritän muistella itekkin niitä parempia aikoja.......

Moikka kaikki kanssasisaret.

Alkuraskaus tuottaa näköjään erinäisiä vaivoja ja huolia ja murheita. Jaan samat tuntemukset teidän kanssa. Itse olen ollut tämän viikon kuumeessa :/

Olisin kysynyt teiltä vinkkejä syömiseen. Minun täyty syödä tunnin välein ja tuntuu, että mulla alkaa paino nousta. Mitä hyviä pieniä välipaloja syötte? Mulle oikeastaan lähes kaikki ruoka maistuu, mutten jaksa kovin paljon panostaa välipalojen tekemiseen esim. en jaksa tehdä itse mitään pirtelöitä tms. Oletteko ottaneet jo vitamiinit käytöön? Miten muuten huolehditte hyvvoinnistanne?

Heips taas pitkästä aikaa! Huomasin, että lomailun aikana oli ilmaantunut HELMI-vauvoja ja LA helmikuussa 2012 -ketjutkin :)
Annikki86: Ensimmäisellä neuvolakäynnillä terkkari sanoi, ettei heidän laitteilla syke näy yleensä vasta kuin 12 viikoilla.. Mikäli sinut on ultrattu "sellaisella" laitteella niin sitten se tehtiin liian aikaisin (:
Onpas sinulle kyllä heitetty rajuilta kuulostavat oireilut :o Itselläni on ollut etova/kuvottavaa olo, vaihtelevaa rintojen arkuutta ja sellaista jatkuvaa "krapulaista" oloa, mutta kuvaamiisi oireisiin nähden todella lieviä! Yhden kerran olen vain oksentanut..
Odottelen nyt kovasti niskaturvoke uä:tä, jotta jälleen näen masuasukin

Täällä plussattiin juhannuksen aikaan,mutta vasta selvisi moinen seikka,että raskaus on huomattavasti pidemmällä. :) Kävimme sitten verikokeissa ja neuvolan hoitotäti ollut päivittäin puh.yhteydessä ja kertoillut mitä nyt tapahtuu seuraavaksi.Kuulosti,että ensiviikolla pääsemme jo ultraankin. :)

Kiinnittymiskipuja tälläkin (eli alavatsan nipistelyä), iltaisin etomista, rintojen arkuus ( ja jo ½ kuppia kasvua!! ja muutenki olen tod rintava) Paino laskenu,mutta turvotusta tullu runsaasti..ja tottahan toki voisin nukkua jatkuvasti ja ah kaikki ihanat mielihalut! Onneksi on ihana mies ja paljon höösääviä ystäviä ja ennen kaikkea lähisukulaiset!

Heips ja tervetuloa Agnes-Ceciliakin!
Ketjussa on hiljaista, mutta ajattelin silti raapustella kuulumisia...Vaikka mitään erityisiä sellaisia ei ookaan (:
Annikki_86: Oletko käynyt uudelleen uä:ssä/onko selvinnyt mitään uutta? Toivottavasti siellä on kaikki hyvin!

Me ollaan 10-viikolla ja aika MATELEE!!1 Minun vähäisetkin raskausoireet ovat kadonneet ja huoli masukin hyvinvoinnista kasvaa :( Olen alkanut harkitsemaan yksityisellä ultrassa käymistä ihan vain oman ahdistuksen vähentämiseksi.
Onko kukaan teistä käynyt ennen niskaturvoke uä:tä yksityisellä "väliultrassa"?

Luin jostain ketjusta, että ovat alkaneet hankkia lastenvaatteita ja -tarvikkeita heti plussatuloksen jälkeen.. Voi kun olisikin sellainen luottamus tähän raskauteen! Itse olen just ja just ohimenne vilkaissut vauvantarvikkeita kaupassa.. Missään nimessä en ole tohtinut edes ajatella, että menisin jotain ostamaan näillä viikoilla.
Koko raskaus asia on edelleen minulle epätodellista, ja pelko kaiken päättymistä voimakkaasti läsnä *huoks*. Olemme kertoneet raskausuutisen tuttaville ja lähimmille sukulaisille varhaisuä:n jälkeen, mutta minua vieläkin "hävettää" kun joku tulee onnittelemaan.. Häkellyn, koska en koe olevani raskaana.

Olis tooooosi mukava lukea teidän muidenkin kuulumiset!!

-unissakävelijä-

ei meilläkään paahemmin enää oireita ole ja välillä meinaakin unohtua koko raskaana olo.kuitenkin sen verran uusi kokemus ja outo tilanne.myöskin mietiskellyt pysyykö tuo masukki menossa mukana,mutta ei kyllä mitään ole poiskaan tullut.Kouluun paluu jännittää ihan kamalasti,kun olen niin kamalan uninen ja varsinkin aamuisin! rv8 menossa jossain kohtaa ja kovasti ultraa odotellaan,että saadaan tietää tarkemmin masukin vaiheet.

toivottavasti aika menis vaan nopsaa. :)

Hjellou! Onneksi Agnes-Cecilia olet seurana, ettei tarvitse yksinpuhelua harrastaa :)
Varasin ajan "väliultraan" yksityiseen neuvolaan. Aika on vasta viikon kuluttua, mutta on se kuitenkin paaaaaljon ennen kuin nt-UÄ. Kesälomien vuoksi meidän nt-uä toteutuu vasta rv 13

Oireita ei vielkään.. Ajoittain jotain pientä nippailua alavatsalla ja vihlaisuja.. Vissiin hyviä merkkejä (?) Sen lisäksi tein tänään hurjat temput ja tilasin vauvalle ensimmäisen asusteen. Jääpähän sitten vaikka muistoksi raskaudesta, jos en ikinä saa masuasukin ylle niitä pukea :(

-unissakävelijä- (rv10:n loppupuolella)

Viisaammat minnuu valistaneet,et kasvukipusia näin alkuvaiheessa nuo masun pinistelyt on. :) täällä tympäsee kamalasti,ku erehty uimaan luonnon vesissä ja aivan kauhea kutiseva ihottuma nyt koko kropassa! :( samoin ku seisomatyö rasittaapi alaselkää kamalasti ja on muutes kipeä.

Voih