Onko rinnanpoisto vaikuttanut seksielämään? Mulle tehtiin osapoisto, mut perjantaina leikataan lisää. Miten aviomiehet suhtautuneet ja te naiset itse. Tuntuis että aina alkuvaikeuksia voi olla, mutta jos pitkä ja luja suhde takana, ei varmaan tuota kovasti ongelmiä.Oma mieheni sanoo, että kaikki pois. Tärkeintä että sairaudesta paranis. Ehkä naiset itse kokee se enmmän haitalliseksi? Haluaisin miestenkin kommentteja tähän(siis joiden omalta kumppanilta poistettu rinta).
Ps. Joku kehoitti käymään muilla keskustelupalstoilla, mut kävin selaamassa ja kirjoitinkin sinne, mut niistä on tullut vain muutaman saman ihmisen chattikeskustelu. Ei mulle tullut keltään kysymyksiini vastausta. Sellaisia niistä pyrkii tulemaan . Ikävä kyllä.
Ps. Joku kehoitti käymään muilla keskustelupalstoilla, mut kävin selaamassa ja kirjoitinkin sinne, mut niistä on tullut vain muutaman saman ihmisen chattikeskustelu. Ei mulle tullut keltään kysymyksiini vastausta. Sellaisia niistä pyrkii tulemaan . Ikävä kyllä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minun mieheni ei voi edes katsoa koko arpea.Sukupuolielämästä puhumattakaan.Itse ehdotine,ttä pidänkö sitten liivit tai jonkun paidan päällä ja se tuntui sopivan.
Sytostaatit kyllä veivät halut ja kuukautiset ja heikensivät limakalvoja ja kudoksia.Vaikka en itse haluaisikaan,suostun tietysti jos mies haluaa.Samalla se omankinhalu syttyy taas.Liukuvoiteet kannattaa ottaa heti käyttöön omien limakalvojen takia.
ehkä se vaikeinta oli itselleni. Ennen mies on aina ollut sellainen "tissifani", seksinkin aikaan koko aika koskettelut rintoja, mutta nyt se on jäänyt. Kyllä mies sen hyväksyy ja pystyy kyllä sitä arpea ihan hyvin katsomaan jo. Ei me enää sekstailla niin että mulla olis paita päällä. Välillä vaan tulee itselleni sellainen kauhea ahdistus ja alan itkeä. Kyllä rinnat on iso osa naisen seksuaalisuutta, oli ne sitten kuinka pienet tahansa alunperin. Se joka muuta väittää, valehtelee. Mutta kaikkeen tottuu, jopa tähän. Seksin määrä on kai pysynyt suunnilleen ennallaan, hoitojen aikaan kyllä väheni. Tsemppiä vaan sinulle!
Seurustelen nyt toista vuotta naisen kanssa jolta poistettu rintasyövän myötä toinen rinta. Se oli pois jo silloin kun tavattiin, enkä ole ehkä siksi sitä puuttuvaa koskaan ikävöinyt :) ..en tiedä - näin mä sillä asialla olen leikitellyt.
Itse arvostan ihan eri juttuja kumppanissani ja mitä olen kysynyt miespuolisilta kavereiltani, eivät he luulisi itsekään pitävänsä asiaa kovin merkittävänä seurustelun ja seksin suhteen.
Siltä osin ensin oli vaikeaa, etten tiennyt miten suhtautua niin, että kumppanilla olis turvallinen olo. Jos siis miehen on esimerkiks vaikea katsoa arpea, se voi johtua enemmän kohteliaisuussyistä ja tietämättömyydestä naisen ajatuksista ja suhtautumisesta katsomista ja koskemista kohtaan.
Meillä kävi niin, että kumppani otti riskin ja kertoi mulle asiasta suht nopeasti tavattuamme. Mielestäni kannatti olla rohkea. Jossain vaiheessahan se vastaan olisi tullut.
Oli se mulle ens ihan uus ja kumma asia, mut ei toi ole ollut koskaan mikään "mörkö" mulle.
Sulla on hyvin kun on tuollainen mies.
Terve suhtautuminen asiaan hänellä!
Ei siitä rinnasta varmaan ole helppo muutenkaan luopua. Olen sen kumppanistani huomannut miten tärkeät rinnat tuntuvat naiselle olevan naiseuden kannalta. Taitaa olla silti yhtä turhia pelkoja kuin meillä miehillä kalun kokoon liittyvät murheet. Kokoasiat ja puuttuminen eivät silti ole mitenkään verrannollisia. Enpä silti osaa verrata rinnan poistoa yhteenkään miehellä olevan osan poistoon, mikä olisi vastaavasti elämään vaikuttava.
Sikäli en siis vähättele naisen tuntemuksia.
Kyllä uskon ihan täysin että kykenet normaaliin seksielämään poiston jälkeen.
Ole itse rohkea ja luottavainen.
Ei mies siinä tilanteessa arastele muuta kuin sitä, että osaa itse toimia luontevasti ja tehdä hyvän ja turvallisen olon kumppanilleen.
Jos näytät vihreää valoa miehen pienelle kömpelyydelle miehen toiminnan suhteen, saat monin verroin itsellesi nautintoa.
Älä peittele itseäsi, jos mahdollista. Anna miehen katsoa myös arpea vapaasti jos haluaa.
Itse en ensin uskaltanut katsoa vain sen vuoksi etten olisi tehnyt kumppanille vaivaantunutta oloa, eikä kumppanikaan olisi halunut arpea näyttää.
Kun sain luottamuksen kasvamaan ja sain tutustua arpeen, hävisi myös kumppanin häpeä ja arvesta alkoi tulla luonnollinen ja luontevasti mukana kulkeva, huomaamaton osa kehoa.
Nautin siitä yhdestä rinnasta (täysin rinnoin) :)
Olen miettinyt joskus tilanteen ettei olisi kumpaakaan. Tuskin asioita mihinkään kaataisi sekään tilanne. Ei todellakaan!
Ei rinnan puuttuminen ole todellakaan ongelma miehelle. JOS on, miehellä on silloin itsellään ongelma. Vika ei ole silloin sinussa.
Puhumalla ja käsittelemällä asiaa kaikist ongelmist pääsee.
kuulostaa kuin olisit oma miesystäväni; piti ihan kysyä että ootko sinäkin ruvennut täällä käymään, ei kuulemma ole joten teitä fiksuja miehiä on siis muitakin!
Minä en ollut vakinaisessa parisuhteessa kun rintani jouduttiin poistamaan ja voitte uskoa kaikki että se ensimmäinen kerta sitten pari vuotta myöhemmin oli tavallaan pahempi paikka kuin se kaikkein ensimmäinen kerta aikanaan! Vaikka olin miehelle kertonut asiasta heti kun huomasin että tästä jutusta voisi jotain tulla (monestakohan mahdollisesta suhteesta mahdoinkaan perääntyä pelätessäni miehen reaktiota...), kesti pitkään ennen kuin uskalsin edes seksiä kanssaan harkita. Muutama eka kerta oltiin pimeässä ja nappasin miehen kädestä kiinni heti kun alkoi mennä liian lähelle arpea enkä yhdynnästä nauttinut oikeastaan lainkaan kun jännitin niin. Mutta vähän kerrallaan aloin luottaa mieheen ja itseeni ja nyt meillä on hyvä suhde joka tosiaan ei ole rinnasta kiinni (vaikka minulla nyt onkin vatsamakkarasta tehty uusi rinta...)
Ensimmäisen kirjoittajan kommenttia lukiessani ensimmäinen ajatukseni oli että jos miehesi todella inhoaa uutta kroppaasi noin paljon, ei suhde kovin vankalla pohjalla taida olla vaan kyse on enempi seksisuhteesta - mutta asiaa mietittyäni arvelen että kyse ei miehen kannalta ehkä olekaan niin paljon inhosta kuin pelosta. Vaikea mennä neuvomaan mutta ehdottaisin silti että riisuisit (siis tämä ensimmäinen nimimerkki) vaan reippaasti sen paidan pois päältäsi ja sanoisit että tällainen minä olen, ota tai jätä. Pakko miehen on jossain vaiheessa se kuitenkin hyväksyä - tai sitten suhteenne todella on heikoilla...