http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/06/kuolema_aikaistuu_kun_psyyke_on_kovilla_2656718.html
That's me: M, 30-v., epäterveet elämäntavat, unenpuute, työkyvyttömyys/ylikuormitus, yksineläjä, ystävyyssuhteet loppu kavereiden perheenperustamisten ym. myötä.
On onni päästä pois tästä paskamaisesta helvetistä, jota elämäksi kutsutaan. En minä edes haluaisi elää enää montaa vuotta. Sydän on kai sitten viisas ja lopettaa tämän kärsimyksen.
That's me: M, 30-v., epäterveet elämäntavat, unenpuute, työkyvyttömyys/ylikuormitus, yksineläjä, ystävyyssuhteet loppu kavereiden perheenperustamisten ym. myötä.
On onni päästä pois tästä paskamaisesta helvetistä, jota elämäksi kutsutaan. En minä edes haluaisi elää enää montaa vuotta. Sydän on kai sitten viisas ja lopettaa tämän kärsimyksen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tiedän tunteesi, ystävä hyvä..
Aina jaksetaan ylistää elämän hienoutta ja ihanuutta, kun se todellisuudessa on jotain aivan muuta.. epäluuloa, kärsimystä, päätöksentekoa, stressiä..
Haluaisin itsekin päästä pois täältä, mutta kyllä jaksetaan tuputtaa, kuinka elämä on vasta edessä 19-vuotiaana, niin siihen alkaa melkein uskoa.
Laskeutuminen todellisuuteen on tosin aina yhtä raju.
Voimia.
Kiitos... Samoja sinulle!
Itse olin vähän päälle parikymppinen, kun elämä hajoili... Mutta onhan tässä niitä hyviäkin hetkiä nähty sen jälkeen. Sellaisen totuuden kun saisi toimimaan, että huominen tai vaikka seuraava hetki on aina uusi ja aavistamaton, niin kai tässä vielä mentäisiin hyvin ja numeroista riippumatta.
Ota parikymppisen vuosista irti kaikki, mitä saat. Eipä niistä tulevista ajoista kai paljon tiedä ja ymmärrä ennen kuin tulevat. Kun on elämää, on toivoa, niin kai se menee, vaikka olen välillä hiton huono uskomaan...
onneksi se pumppukin alkaa pikkuhiljaa hajoamaan tämän mahdottomuuden, ihmisten elämän kanssa.
harmi vaan. olen kai outo masentunut ihminen, kun haluaisin elää mahdollisimman vanhaksi ja nähdä miten hulluksi maailma menee?
Niin, minäkin haluaisin elää mahdollisimman vanhaksi. Ja aika vanhaksi olen elänytkin, olen 52. Ikä on mennyt masennellessa. Mikä on muuttunut nuoruudesta? Lääkitystä on nyt melkoinen kasa, pumppulääkekin. Kiloja on kertynyt lisää. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, minusta on tullut passiivisempi, edes uutisia ei tule katsottua kuin harvoin. Lapsia en halunnut tehdä tähän maailmaan, vaikka kai niistä olisi iloa itselle ollut. Nukuskelen paljon, vähän väliä. Käyn kaupassa jos vain jaksan.
Ainoa muutos on se, että yritän uskoa Jumalaan ja paratiisiin. Niin että tämä elämä olisi vain välitila.
Kuluu se aika masennellessakin.
Haluaisin niin matkustella, mutta rahavarat ei anna myöten.
Käsittääkseni "death clockissakin" yksi harvoista muuttujista on "oletko pessimisti vai optimisti".