eli ajattelin yrittää itsemurhaa.
kannattaisiko hypätä parvekkeelta alas ?
jos jään henkiin , saattaisinko vammautua pahasti ?
kannattaisiko hypätä parvekkeelta alas ?
jos jään henkiin , saattaisinko vammautua pahasti ?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miksi sinä haluat kuolla...? Haluaisitko puhua siitä ennen kuin teet itsellesi mitään... Se voisi vaikka helpottaa oloasi. Jos sinulla ei ole ketään, jolle voisit puhua, niin kirjoita vaikka minulle sähköpostia: [email protected]
Voidaan tehdä yhdessä itsari! Ja vammautumisesi riippuu siitä kuinka korkealla parvekkeesi on, mutta minulla on vain 2. kerroksessa, joten en halua sairaalaan pyörätuoliin koko loppuelämäksi ikää kumminkin saman verran mitä sinulla ja elämäni on jo tarpeeksi kurjaa muutenkin! mutta niin entä viesti vanhemmille? mulla on jo!
Mitenkäs olisi loppuelämä neliraajahalvaantuneena pyörätuolissa, hengityskoneessa ja vaipoissa. Siis niin, että ainoa mikä pelaa, on aivot.
Toivon sydämeni pohjasti, ettet tee mitään pahaa itsellesi. Aina on toivoa paremmasta tulevasta, vaikka juuri nyt tuntuisi pahalta ja toivottomalta. Onko sinulla ketään aikuista jolle voisit puhua noista ajatuksista? Tai onko kaveria tai ystävää, jolle voisit kertoa tuntemuksistasi?
Lue tämä, ennen kuin teet mitään:
http://ohdarling.posterous.com/nurse-reveals-the-top-5-regrets-people-make-o
5 asiaa, jota ihmiset katuivat kuolinvuoteellaan:
1. Kunpa minulla olisi ollut rohkeutta elää itselleni uskollisena, sen sijaan että elin muiden odottamalla tavalla.
2. Kunpa en olisi tehnyt niin kovasti töitä.
3. Kunpa minulla olisi ollut rohkeutta ilmaista tunteitani.
4. Kunpa olisin ollut yhteysessä ystäviini.
5. Kunpa olisin antanut itseni olla onnelllisempi.
Käy sitten näillä sivuilla:
http://www.apua.info/Kategoriat.aspx?classID=0f7b9707-3316-4517-8c48-7ac574bfd647
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus
Lopuksi sanoisin sinulle vielä, että lähes kaikilla ihmisillä on jossain elämänsä vaiheessa (nuorena, aikuisena, vanhuksena) itsemurha-ajatuksia. Itsemurha-ajatusten, kuten ei minkään muidenkaan ajatusten, perusteella ei kannata aina toimia, sillä tavallahan antaisi omalle mielelleen vallan. Sinä sen sijaan voit ottaa tuon vallan itsellesi omalta mieleltäsi ja ajatuksiltasi.
Jos sinulla on paha mieli tai voit tosi huonosti, puhu ystävillesi, jollekin luotettavalle aikuiselle tai ota yhteyttä noihin auttaviin tahoihin. Vaikka tänään olisi kaikki asiat tosi huonosti, jonkin ajan päästä ne voivat olla jo paljon paremmin.
Ei kannata. Vaikka tiedän ettei puheet tai kirjoittelut muuta päätöstäsi, niin aika tekee sen. Anna siis itsellesi aikaa. Jossain vaiheessa olet ikuisesti kiitollinen sille päätökselle, että annat ajan hoitaa..
Eli ajattelit vai?
Ällöttävää lässytystä!
Ai saattaisitko?
Meilläpäin muutama kesä sitten yks känninen teinityttö vietti kesäiltaa tyhjennetyllä uima-altaalla kavereineen, laittomasti tietysti, aidattu alue ja silleen. Kiipesi hyppytorniin kaljoittelemaan ja sit tuli hups vaan alas että mätkähti - kuivaan altaaseen. Lantiosta alaspäin piuhat poikki. Pyörätuolissa ja vaipoissa lopun elämän, ikää tais olla jotain 16-17.
Mitä itsarin tekemiseen tulee niin se että ilmoitat asiasta etukäteen kertoo ettet sinä oikeasti halua delata vaan haluat apua. Hankkiudu johonkin paikkakuntasi mielenterveystoimistoon tms.
Mä ymmärrän sua ja voin kuvitella miten sua ärsyttää nää kaikki pelastusyrityk-
set!Oon ite halunnut kuolla n.15-vuotiaasta asti ja kuitenkin olen jo melkein 5-
kymppinen.Tavallaan yks hailee,mutta on noissa vuosissa joskus jotain kivaakin
ollut(paljon myös ei-kivaa).Niin että mieti,mieti,mieti...
Äh, ärsyttää nää jotkut kommentit, meitä "teinejä" ei oteta vakavasti.. Ihan ku me ei voitas olla oikeasti masentuneita.
Älä tee mitään hätiköityä, kokeile kaikkia mahdollisia parantumiskeinoja, ja ennen kaikkea: pyydä Jumalalta apua. Yks mun ystävä on parantunu pitkäaikasesta masennuksesta Jumalan avulla, tässä olen rukoillu samasta syystä ja voimia olen saanu.
Äh, ärsyttää nää jotkut kommentit, meitä "teinejä" ei oteta vakavasti.. Ihan ku me ei voitas olla oikeasti masentuneita.
Älä tee mitään hätiköityä, kokeile kaikkia mahdollisia parantumiskeinoja, ja ennen kaikkea: pyydä Jumalalta apua. Yks mun ystävä on parantunu pitkäaikasesta masennuksesta Jumalan avulla, tässä olen rukoillu samasta syystä ja voimia olen saanu.
Teillä on vielä pitkä ikä edessä, miettikää hyvii asioita jos masentaa ja kertokaa aikuiselle asiasta. Itse murha on huono vaihto ehto aina on mahdollisuus aloittaa alusta, ei kannata luovuttaa ja heittää elämää turhaan pois!
Mieti mitä kivaa sulla on edessäpäin.
1. työ
2. perhe
3. kaverit
4. harrastukset
5. vapaa-aika
6. Haaveet
Vaikka mitä hauskaa vielä edessä nyt ei kannata luovuttaa.
jos sinua kiusataan niin sano aikuselle se ei ole yhtään pelkurimaista vaan rohkeutta aina on mahdollista korjata asiat. kuunnelkaa toi kappale niin se auttaa ja miettikää kannattaako heittää kaikki haaveet pois ja nukkua pois?
http://www.youtube.com/watch?v=2S2jcL_j7Fc
Kevyen tytön ei todellakaan kannata kokeilla parvekkeelta hyppäämistä. Sun tarttee katsoa elokuva nimeltä:
Tuhannen taalan tyttö:
http://www.imdb.com/title/tt0405159/
Tuttu tunne. Haluun kuolla nyt heti.
#15 vuotias tyttö
Haulikolla pää tohjoksi, 100% varmuudella henki pois ja tuskimpa siinä mitään kipua ehtii tuntea. Siisti tapahan se ei ole lähteä kylläkään.
Oon 14 ja oon miettiny itsemurhaa ainaki 5 vuotta!!! Mun elämä on nii vitunmoist paskaa:(( !
Kerrohan mitä mitä se sinun v****moinen P***** on. Ei tarvitse maksaa tutoa 70 euroa jos kerrot tarinaasi meille.
vituttaa , kohta ihanaa
annattaisiko hypätä parvekkeelta alas ?
Ei.
jos jään henkiin , saattaisinko vammautua pahasti ?
Kyllä.
Muuten ohjeeni on että anna itsellesi 10 vuotta aikaa äläkä ala käyttää huumeita, koska niiden kanssa hommat menee niin solmuun että hyvä elämä on yleensä mahdotonta niin monelta kantilta.... Noin kaksviitosena alkaa elämä olla silleen urautunut ja nähnyt oikeasti onko tämä sätkimisen arvoista ja mikä on oma rooli elämässä. Sitä ennen lähtöyritykset on mielestäni kohtuutonta pessimismiä.
Yleensäkin elämä ei ole tarkoitettukaan helpoksi tai miellyttäväksi ja luultavasti jokainen kohtaa kohtuuttomiakin asioita matkansa varrella. Täten siis vaikka nyt olosi olisi kuinka paska se välttämättä ei ole kokototuus. Itse eläisin mieluusti ikävuoteni 20-26 toistekin, sensijaan sitä ennen ja sen jälkeisen ajan voisin kyllä skipata. Täten siis - niin ikävää kuin se on kuolemankaipuun ymmärtävänä ihmisenä esittää - niin jaksa elämääsi vielä toistaiseksi.