Kun tapasin tämän naisen ekaa kertaa pari vuotta sitten niin arvasin että hyvästit olisivat edessä jopa piakkoin.
En tiedä menkö kaikki jotenkin pahasti pieleen, mutta yritin kyllä parhaani.
Nyt tiimalasista on tippunut hiekka siten että muutto olisi todennäköisesti edessä.
Tunnen ikävää jo nyt ennen kuin olen lähteny ja tahtoisi pitää toisen lähempänä että olisi edes tilaisuus nähdä, mutta toisaalta satuttaa liikaa oleilla näin lähellä samassa kaupungissa kun mieli harhailee aina sinne toisen luo.
Hävettää senkin vuoksi että toinen on jo sanonut olevansa jonkun toisen kanssa.
Olisi repäistävä itsensä irti. Silti on jo ikävä.
Uni josta on herättävä.
En tiedä menkö kaikki jotenkin pahasti pieleen, mutta yritin kyllä parhaani.
Nyt tiimalasista on tippunut hiekka siten että muutto olisi todennäköisesti edessä.
Tunnen ikävää jo nyt ennen kuin olen lähteny ja tahtoisi pitää toisen lähempänä että olisi edes tilaisuus nähdä, mutta toisaalta satuttaa liikaa oleilla näin lähellä samassa kaupungissa kun mieli harhailee aina sinne toisen luo.
Hävettää senkin vuoksi että toinen on jo sanonut olevansa jonkun toisen kanssa.
Olisi repäistävä itsensä irti. Silti on jo ikävä.
Uni josta on herättävä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Illuusion särkyminen paremminki.
Anteeksi mikä?
Tarkoitat että kuvittelen edelleen että meillä voisi olla jotain?
Ei, se vaihe on jo ohitettu kylläkin. Ei ole sellaisia illuusioita enää. Kyse on siitä että välitän hänestä edelleen sekä ihan sen vuoksi että näkisin häntä vielä jonkun aikaa niin muuttaminen tuntuu vaikealta. Tekisi mieli myös vähän elää näissä muistoissa.
Onko se sinusta illuusio?
Jos sinusta eläminen on sitä että totuuden kohtaa vain olemalla ajattelematta mitään muuta kuin näppäimiä joita painat kun kirjoitat tänne tekstiä niin kovin on kapea elämäsi.
Jostakin voi katsos välittää vaikkei hän sinun olisikaan.