Päivittäinen työmatkani on reilut 100 km suuntaansa. Monenlaista ajosuoritetta ehtii nähdä. Tolkuttomia kaahareita harvoin, hidastelijoita, jotka kiihdyttävät heitä ohitettaessa vielä harvemmin. Näistä täällä tunnutaan kuitenkin suurin poru pidettävän.
Mutta perseessä roikkujia - niitä näkee joka päivä. Häiritsevätkö ne ketään muuta kuin minua?
Kyse ei ole siitä, että ajaisin poikkeuksellisen hitaasti. Jos ajan 80:n alueella 90:n mittarinopeutta, jostain saattaa ilmestyä joku, joka on kyllä ajanut minut kiinni, mutta ei mene ohi, vaan tytyy vauhtiini ja peesailee auton mitan päässä perässäni.
Toisinaan taas tilanne muodostuu siitä, siitä, että edessä on runsaasti muuta liikennettä, eikä kovempaa pääse. Ei luulisi perässä tulevan matkanteon joutuvan nopeammin sillä, että asettuu alle auton mitan päähän takapuskuristani.
Saavuttaessani hitaampaa liikennettä, josta ei voi tai kannata yrittää ohi, jätän reilun välin.
Miksikö?
Siksi, että minua...
- ei huvita yhtä mittaa polkea kaasua ja jarrua, jätinhän polkuautoilun jo 30 vuotta sitten.
- ei huvita saada kiviä, nastoja ja muuta roinaa tuulilasiin
- ei huvita saada kuorma-auton lavalta hiekkaa ja muuta lastia konepellille
- ei huvita ajaa pimennossa, sen sijaan huvittaa nähdä, jotta mahdollisen paikan auetessa ohituskin onnistuu.
Mutta mikä siinä on, että kun itse jätän nippa-nappa riittävän välin edellä ajavaan, niin taakse ilmestyy pian jonkinlainen painostusryhmä, joka tiivistää itsensä entistäkin tiukemmaksi ryppääksi kärkiauton roikkuessa n. 2 metrin päässä minusta. Sanaton viesti kuuluu, "aja se väli kiinni!"
Sitä minä olen jo lakannut ajat sitten ihmettelemästä, mitä varten minun perseessäni pitää roikkua. He varmaan ihailevat hienoa autoani. Mutta mitä varten minunkin pitäisi ajaa tappituntumalla edessä ajavaan.
Aina joskus joku painostusryhmästä erkanee ja päättää ohittaa täyttääkseen itse tuon tyhjäksi jääneen paikan. Mikäs siinä, jos vaihtelun vuoksi haluaa ajaa vaikka sen sora-auton takapuskurissa.
Mutta sitten, kun minä vähän kauempaa havaitsen ohituspaikan auenneen ja lähden kiihdyttämään, onkin tämä eteen siirtynyt yhtäkkiä tulppana edessä. Siinä vaiheessa sen nimittäin pitää myös lähteä ohittamaan, mutta sepä ei saakaan kerättyä vauhtia yhtä paljon kuin kauempaa takaa lähtenyt.
Moottoritiellä perskärpäset harrastavat sitä, että ne ohituskaistaa jonossa ajettaessa tuppautuvat myös aivan takapuolituntumaan. Jos he sillä yrittävät viestiä, että mene kovempaa, niin eikö heidän näkökykynsä riitä havaitsemaan, että edessäni on muita autoja. En minä voi niistä läpikään mennä.
Tottahan voisin väistyä, mutta miksi? Siksikö, että tämä roikkuja saisi parantaa sijoitustaan pykälällä? Kenelle siitä olisi hyötyä? Miksi joku paikka jonossa on jotain toista paikkaa parempi?
Ja kun tilaa vihdoin ja viimein tulee – ja minäkin pääsen nostamaan nopeuden tavoittelemaani lukemaan, suurin osa näistä roikkujista ajaa lopulta kanssani samaa vauhtia tai hiljempaa.
Mutta perseessä roikkujia - niitä näkee joka päivä. Häiritsevätkö ne ketään muuta kuin minua?
Kyse ei ole siitä, että ajaisin poikkeuksellisen hitaasti. Jos ajan 80:n alueella 90:n mittarinopeutta, jostain saattaa ilmestyä joku, joka on kyllä ajanut minut kiinni, mutta ei mene ohi, vaan tytyy vauhtiini ja peesailee auton mitan päässä perässäni.
Toisinaan taas tilanne muodostuu siitä, siitä, että edessä on runsaasti muuta liikennettä, eikä kovempaa pääse. Ei luulisi perässä tulevan matkanteon joutuvan nopeammin sillä, että asettuu alle auton mitan päähän takapuskuristani.
Saavuttaessani hitaampaa liikennettä, josta ei voi tai kannata yrittää ohi, jätän reilun välin.
Miksikö?
Siksi, että minua...
- ei huvita yhtä mittaa polkea kaasua ja jarrua, jätinhän polkuautoilun jo 30 vuotta sitten.
- ei huvita saada kiviä, nastoja ja muuta roinaa tuulilasiin
- ei huvita saada kuorma-auton lavalta hiekkaa ja muuta lastia konepellille
- ei huvita ajaa pimennossa, sen sijaan huvittaa nähdä, jotta mahdollisen paikan auetessa ohituskin onnistuu.
Mutta mikä siinä on, että kun itse jätän nippa-nappa riittävän välin edellä ajavaan, niin taakse ilmestyy pian jonkinlainen painostusryhmä, joka tiivistää itsensä entistäkin tiukemmaksi ryppääksi kärkiauton roikkuessa n. 2 metrin päässä minusta. Sanaton viesti kuuluu, "aja se väli kiinni!"
Sitä minä olen jo lakannut ajat sitten ihmettelemästä, mitä varten minun perseessäni pitää roikkua. He varmaan ihailevat hienoa autoani. Mutta mitä varten minunkin pitäisi ajaa tappituntumalla edessä ajavaan.
Aina joskus joku painostusryhmästä erkanee ja päättää ohittaa täyttääkseen itse tuon tyhjäksi jääneen paikan. Mikäs siinä, jos vaihtelun vuoksi haluaa ajaa vaikka sen sora-auton takapuskurissa.
Mutta sitten, kun minä vähän kauempaa havaitsen ohituspaikan auenneen ja lähden kiihdyttämään, onkin tämä eteen siirtynyt yhtäkkiä tulppana edessä. Siinä vaiheessa sen nimittäin pitää myös lähteä ohittamaan, mutta sepä ei saakaan kerättyä vauhtia yhtä paljon kuin kauempaa takaa lähtenyt.
Moottoritiellä perskärpäset harrastavat sitä, että ne ohituskaistaa jonossa ajettaessa tuppautuvat myös aivan takapuolituntumaan. Jos he sillä yrittävät viestiä, että mene kovempaa, niin eikö heidän näkökykynsä riitä havaitsemaan, että edessäni on muita autoja. En minä voi niistä läpikään mennä.
Tottahan voisin väistyä, mutta miksi? Siksikö, että tämä roikkuja saisi parantaa sijoitustaan pykälällä? Kenelle siitä olisi hyötyä? Miksi joku paikka jonossa on jotain toista paikkaa parempi?
Ja kun tilaa vihdoin ja viimein tulee – ja minäkin pääsen nostamaan nopeuden tavoittelemaani lukemaan, suurin osa näistä roikkujista ajaa lopulta kanssani samaa vauhtia tai hiljempaa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Samaa olen itsekin aina ihmetellyt.
Perskärpäset eivät välttämättä aja
kovaa, mutta tykkäävät silti
ajaa perseessä kiinni. Saattaa
kertoa eräästä mieltymyksestä!
Aivan selvästi. Pidä peltikalsareita etteivät yllätä.
Tuohon vielä lisäisin yhden moottoritiekäyttäytymiselle ominaisen piirteen, jota on vielä vaikeampaa ymmärtää. Perskärpänen tulee takaluukun tuntumaan, kun ajan vasenta kaistaa ja ohitan autoa. Kun siirryn takaisin oikealle kaistalle, siirtyy myös tämä perskärpänen oikealle. Sama toistuu seuraavassa ohituksessa. Näitäkin näkee vähintään joka toinen viikko. En kykene millään ymärtämään tuonlaista toimintaa.
Optinen harha. Perässäroikkuja automaattisesti luulee, että ajat liian hiljaa, koska edessäsi on rakoa. Ja suomalaiset keskivertoa paremmat kuskit ovat niin malttamattomia, etteivät voi ajaa turvavälin päässä.
Ajelin moottoritiellä vasenta eli ohituskaistaa ohittaen hitaampia. Edessäni oli myös ohittavia autoja 4-5 kpl:tta, joten pidin hyvän turvavälin. Takaa lähestyi auto nopeaa vauhtia ja siirtyi oikealle yrittäen päästä sieltä koukkaamaan edelleni. Voi helvetti, mikä idiootti. Olisiko meidän kaikkien viiden ohittavan auton väistyttävä tämän teiden ritarin edestä, jotta hänen matka jatkuisi - no ei tietenkään. Sälli ei päässyt koukkaamaan eteeni, koska oikealla kaistalla hitaampi ohitettava blokkasi tien. Kusipää joitui jäämään taakse ja odottamaan vuoroaan.
On sitä logiikkaa kyselty näissä keskusteluissa ennenkin, mutta vaille vastausta ollaan jääty. Kun keksisi edes yhden hyvän syyn sille, miksi joillain on tuollainen tapa, mutta kun ei.
takasumuvalo päälle, nin eiköhän vitustuskäyrä nouse persekärpäsellä tappiin. Tässä vauheessa pitäisi kyllä ääliömäisimmälläkin persekärpäsellä ruveta raksuttamaan.
pimeällä niin että perskärpänen lyö pitkät päälle, on siinä sitte kiva ajella kun peilit loistaa satavattisia silmiin. nimim. kokemusta on.
on ollut painaa kevyesti jarrupoljinta et jarruvalot syttyy. Kyllä ne on yleensä alle minuutissa menneet ohi tai jättäytyneet taaemmaksi.
Turvavälin pitämisestä sen verran, että ei siitä mitään tule, aina joku änkeää siihen väliin luullen olevansa kotona paljon aikaisemmin kuin, että ajaisi minun takana.
Tosta pitkien loisteesta ei ole ollut haittaa .
Sattuu olemaan nykyisessä autossa himmenevä tausta-peili. Yks parhaita keksintöjä autoihin, sama vaikka perskärpänen polttais päreensäkin niin ei häikäise.
Ei muuta kuin lasinpesuun. Liian korkealle säädetyt pissapojat on hieno keksintö.Itsellä on vänkärin ruisku korkeammalla joten takana tulevat saa coctailin silmiinsä. Ei vahinkoa kenellekkään ja väli syntyy. Ainakin saa naureskella omassa autossa jos ei muuta hyötyä.....
...ja tosihauskaa kun perässä on avoauto.
...tai vielä parempaa jos perässä on prätkä!!! buahaa, roikkukaa vaan perässä, kyllä nestettä riittää...vituttaa niin paljon kun pitää siellä takapuskurissa roikkua.
Eipä tuota selvemmin voi selittää. Kuvailemaasi käytöstä esiintyy käsittämättömän paljon. Olisi tosiaan mukava kuulla tämmöisen "perskärpäsen" suusta järkevät perustelut käytökselleen. Elikkä jos tämän lukee joku ko. ihmisryhmään kuuluva niin kertokaa ihmeessä perustelunne (siis ne järkevät, perusteeksi ei siis riitä että tunnustaa olevansa tyhmä. No, kaikille ei ole annettu kauhalla, minkä sille voi...).
Joo, kaikille ei ole annettu kauhalla, mutta ei pitäisi ajo-oikeuksiakaan jakaa kauhalla kuin ne olisivat jonkinlainen jokamiehen oikeus. Näkyvää valvontaa pitäisi lisätä selvästi, pieniin turvaväleihin pitäisi puuttua nykyistä ankarammin ja kuljettajien inssiajo pitäisi uusia vähintään kymmenen vuoden välein. Luonnollisesti inssi olisi joka kerralla entistä vaativampi. Nämä keinot voisivat auttaa ainakin jollain tasolla. Onko parempia ehdotuksia?
En tiedä käsittävätkö perässä roikkujat sitä, että he ajavat kaiken aikaa itse vaaratilanteen sisällä, enkä välitäkään siitä. Heidän pitäisi kuitenkin tiedostaa, että he aiheuttavat vaaratilanteen myös edellä ajavalle sekä muille tienkäyttäjille. Jos teet äkkijarrutuksen moottoritiellä ja takapuskurissa tulee joku samankokoinen tai isompi auto niin olet aika pian vastaantulevien tai metsähallituksen puolella.
Minun mielestäni jokainen, joka syyllistyy törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, tulisi määrätä suorittamaan inssiajo uudelleen ennen ajo-oikeuden takaisin antamista. Omalla kustannuksellaan, tietysti. Tosin tämä vaatisi ajo-oikeudetta ajamisesta annettavien sanktioiden tuntuvaa tiukentamista, sillä törkeimpiä tapauksia ei ajo-oikeuden puuttuminen juuri hetkauta nykysanktioilla.
Niinpä, ajokieltoja pitäisi jakaa paljon nykyistä helpommin ja niiden pitäisi olla tarpeeksi pitkiä. Ei tietysti vaikuta näihin törkeimpiin taparikollisiin, mutta luulisi esimerkiksi nuorien korttelirallia rajoittavan tieto siitä, että kortti saattaa lähteä kuivumaan viideksi vuodeksi, jos ajat törkeää ylinopeutta. Suurin osta näistä nuorista tuntuu muuten kuitenkin olevan fiksua porukkaa, jotka eivät välttämättä kortitta lähtisi ajelemaan saatika riskeeraamaan sitä ajo-oikeutta typerillä kilpa-ajoilla. Tällä hetkellä kiinnijäämisen riski on vain todella olematon ja siitäkin selviää yleensä pelkillä sakoilla, jotka isi sitten maksaa.
Tampereenväylä Helsinkiin päin Ti. 1.6.2004.
Ajan ohituskaistaa ohittaen hitaampia. Saavutan jonon, joka ohituskaistalla myöskin ohittaa hitaampia, mutta minua pienemmällä nopeuserolla.
Autoja on edessäni yli 10. Koska en voi mennä niistä läpi, jään 30 - 40 metrin päähän odottamaan, että suma purkautuu. Jonon vauhti vaihtelee välillä 100 - 120 km/h.
Taakseni ilmaantuu 5-10-vuotias farmari-Volvo, YCY-415, joka ajaa lähes takaluukkuuni kiinni. Seuraavat kymmenen kilometriä kuluvat rattoisasti ko. auto kahden metrin päässä takapuskurista roikkuen.
Painan vasemmalla jalalla varovasti jarrua, Volvo hidastaa ja jättäytyy 10 metrin päähän, mutta huomattuaan tulleensa huijatuksi palaa takaisin tappituntumaan. Nostan oikean jalan kaasulta ja painan sillä kevyesti jarrua. Volvo ottaa parimetriä etäisyyttä jääden kuitenkin enintään auton mitan päähän.
Nyt se alkaa kiemurrella perässä kuin olisi renkaita lämmittämässä. Välillä näyttää siltä kuin se olisi menossa pientareen kautta ohi.
Kun suma viimein purkautuu, painan vakionopeussäätimestä vauhdin takaisin alkuperäiseen arvoon. Volvo reagoi hitaammin ja jää. Siirryn oikealle kaistalle, Volvo ilmestyy aivan takapuskuriin kiinni. Tällä kertaa alan hidastaa vauhtia nostamalla jalan kaasulta. Vauhdin pudottua alle 100:n Volvo menee ohi, siirtyy eteeni ja jatkaa suunnilleen samaa nopeutta, jota itsekin ajoin.
Miettiessäni syitä Volvo-kuskin käytökseen, tulee mieleeni vain yksi ainoa vaihtoehto: kyseinen, keski-ikäinen mieshenkilö on seinähullu.
ja näitä kun on tuolla liikenteessä pilvin pimein.
Älä nyt vaan sano, että oikeanpuoleisella kaistalla olisi ollut tilaa, mutta ajoit silti vasemmalla? Nimittäin moottoritien vasemman kaistan tukkiminen sitä pitkin jatkuvasti ajamalla on ehdottomasti kielletty. Se on tarkoitettu ainoastaan yksittäisiin ohituksiin, eikä varsinaiseen etenemiseen, jos oikealla kaistalla on tilaa.
Ei sillä, että volvokuskin käytös olisi mitenkään hyväksyttävämpää.
kaikki volvoilijat on mielisairaita
Lue raporrttini uudestaan. Jos ei vieläkään valkene, pyydä jotakuta toista selittämään. Olin tasan yhtä paljon ohituskaistan tukkeena kuin se takanani ajanut Volvokin. Molemmat ajoimme kovempaa kuin autot oikeanpuoleisella kaistalla. Olisimme ajaneet vielä kovempaa, jos edessä olisi ollut tilaa. Mutta kun ei ollut, niin minä pidin väliä ja perskärpänen ei.
Ja mitä vasempaan kaistaan yleisellä tasolla tulee, se on tarkoitettu ohittamiseen. Ohituksen kestoa ja ohitettavien autojen lukumäärää ei ole tieliikennelaissa eikä -asetuksessa määritelty.
Nyrkkisääntönä on se, että varsinaisen sivuuttamisen lisäksi ohitustilanne kattaa riittävän turvavälin ennen ja jälkeen sivuutuksen.
Jos tämän tapahtuman aikana saavutat uuden ohitettavan, ohittamistilanne jatkuu.
Ajettiin työporukalla n. 300km:n matka. Puheeksi tuli juuri em. tilanne ja se, että ei ne nykypäivänä ole mersu tai bmw-miehet, jotka ohittelee, vaan volvot, uudehkot 60-80 sarjaiset ja aina ratissa keski-ikäinen mieshenkilö. Ajavat ihan puskurissa kiinni, ohittavat päin vastaantulevaa liikennettä, kiilaavat eteen kun vauhti ei riitä ohituksissa. Ei riittänyt kahden käden sormet vastaaviin tilanteisiin ja näistä oli 1 ainut auto jokin muu, kuin uudehko iso-volvo.
Kerran jututin erästä kuskia joka ohitteli vaarallisesti ja oltiin samalla tankilla sattumalta (ohitus kannatti). Hän sanoi että "minulla on niin iso ja tehokas auto, että kyllä sillä ehtii" - näin ehti, tosin kiilaamaan minut ja aiheuttamaan vaaratilanteen ja minä jopa ehdin tankata nopeammin.
Minä tiedän mistä se johtuu. Syitä on kaksi ja molemmat pätee. Perseessäroikkujien autot ovat niin paskoja että ne eivät ikinä pääsisi ohitsesi ilman sitä korkeintaan viiden metrin etäisyyttä seuraavaan. Paska kun ei kiihdy - niin ohi ei pääsisi. Ja koska tietynlainen mieltymys samalla tuo itsensä tunnettuksi... Niin tilanne on jo mahdoton. Pakkohan siihen on jäädä toisen persuksiin.