Keskusta, tiede ja mutuprofessorit

Professori on tieteenalansa auktoriteetti, paras vertaistensa joukossa, viisas, yleensä mies. Tosin naispuolisia professoreitakin alkaa olla jo yltähyppien. Kiitos feminismin, parlamentarismin ja länsimaisen demokratian. Naisistuminen jatkuu edelleen. Vieläpä väkevästi voimistuen. Professorin toimenkuvaan kuuluu tietäminen. Sen selvittäminen, mikä tässä maailmassa on oikeaa tietoa ja mikä väärää. Kaiken väärän tiedon professori tyrmää ja päästää julkisuuteen vain oikeaa, tieteellistä tietoa. Päinvastoin kuin uskonnossa, tieteessä väittämiset perustuvat konkreettisiin, mitattaviin asioihin. Asiaa, jota ei voida mitata, ei ole olemassa. Joka muuta väittää, valehtelee.

Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virén ehdottaa, väläyttää, että Suomessakin otettaisiin käyttöön Britannian mallin mukaiset, valmistumisen jälkeen perittävät koulutusmaksut. Kysymyksessä oleva Virén perustelee maksuja sillä, että yliopistoon päätyvät saavat kohtuuttoman edun verrattuna niihin, jotka joutuvat maksamaan korkeakoulutuksen kustannukset. Virén ei katso verotuksen progression tasaavan koulutuksen hyötyjä. (Kauppalehti.fi).

Huoli, mitä ilmeisimmin on aiheellinen, mutta mitä järkeä siinä on? Ensiksi pitäisi ilmoittaa jollakin mitattavalla suurella tämän väittämän järjen määrä, jotta tämä huoli ikäänkuin saisi jonkinlaisen tärkeysasteen. Jo nyt korkeakouluopiskelija alkaa olla melkoisessa puristuksessa, kun virkamiehet ovat lyhentämässä opiskeluaikoja ja kiskomassa opiskelijoita niin sanottuun työelämään, jossa kumminkaan ei ole ensimmäistäkään järjellistä työpaikkaa tarjolla. Kun sitten opintovelkojen päälle pukattaisiin yliopiston perimät "kuppausrahat", niin johan sitä opiskelija vallan liemeen joutuisi. Mielestäni kaikkein yksinkertaisin keino olisi ruuvata progressiota lisää, kuten olen jo useampaankin kertaan tällä palstalla esittänyt. Ne raharoopet, joiden progressio ei tietyn tulotason jälkeen enää kiristy, pitäisi panna verolle hekin. Ei valtio tällaista raha-aatelia elätä. Semminkin, kun pitää vielä ryhtyä takaamaan puolen Euroopan finanssivajeita.

Laitankin toivoni Keskustaan, että se helpottaisi opiskelijan elämää ja tyrmäisi kaikkein kahjoimmat koulutuksen uudistamispyrkimykset, muiden muassa opiskeluaikojen lyhentämisen mainitun takaisinperinnän lisäksi. Jos opiskeluaikoja lyhennetään, on vaara, että tulevaisuudessa saamme entistä eksoottisempaa professoriainesta. Ainesta, jolta saattaa puuttua jopa mittaamisen alkeistiedot. Ja sehän olisi vallan kauhea asia, jos meillä jatkossa olisi vain pelkkiä mutuprofessoreita.