Itselleni tämä on vielä uusi asia, ensimmäinen kohtaus oli vuodenvaihteessa jasiitä tilanne kroonistui aika pian. Ja nyt tuntuu, että alkaisi kovasti kaipaamaan vertaistukea. Migreenioireet alkavat olla päivittäisiä estolääkkeistä huolimatta ja tasapainoilu työn, perheen ja migreenin välillä alkaa ottaa oikeasti voimille. Estolääkityksen aloittamisen jälkeen minulla ei onneksi juuri ole enää rajuja päänsärkyjä. Kohtaukset ovat lähinnä toiminnallisia eli päässä tuntuu puutumista ja toiseen silmään tulee näköhäiriöitä ja toiminnan taso laskee. Sekä näitten lisäksi ääni ja valoherkkyyttä ja niska jämähtää jumiin. Olisi ihana vaihtaa jonkun toisen kanssa kokemuksia, tuntuu että olen asian kanssa niin yksin ja lääkäreiltä ja hoitajiltakin tahtoo saada niin ristiriitaista tietoa asiasta.
Löytyykö muita 'tuoreita' kroonikkoja?
annha
7526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei, ymärrän vaikeutesi elämän suhteen. Mutta voin iloksesi kertoa että kuvailemiesi oireiden perusteella ei ole Hortonin neuralgia, joka on hermoperäinen, kauhistuttava ja usein migreeniin yhdistetty sairaus. Olen itse kärsinyt siitä useita vuosia ja voin kertoa etten enää ihmettele miksi sitä kutsutaan myös itsemurhapäänsäryksi. Tuskat ovat niin kovat että on ihmisiä jotka ovat tappaneet itsensä tuskien vuoksi. Suosittelisin neurologilla käyntiä asian tutkimiseksi sekä pään tietokonetomografiaa tiettyjen asioiden pois sulkemiseksi. Kivun hoitoon taas olen sitä mieltä, että neurologille kerrot avoimesti kohtausten aiheuttamaan kyvyttömyyteen perheesi ja työsi suhteen !! Eipä muuta kuin onnea, että oikea lääkitys löytysi. T; Shawn Toikka
Hei vaan!
Olen kärsinyt migreenioireista lähes 20 vuoden ajan, mutta aikaisemmin onneksi harvakseltaan pari kertaa vuodessa. Minulla ei koskaan ole ollut kovin voimakasta kipuilua, lähinnä niin outoa olo ja kömpelyyttä, että normaali elämä vaikeutuu. Viime syksynä tilanne kuitenkin muuttui. Puutumisoireita, näköhäiriöitä ja outouden tunnetta alkoi olla melkeinpä jatkuvalla syötöllä. Taas kerran kuvattiin päätä magneetilla ja aivoverenkiertokin tarkistettiin, niiltäosin kaikki oli kunnossa. Olin sairaalassa yhteensoittoon viikon ajan ja kaikki mahdolliset lääkitykset ja akupunktiotakin kokeiltiin, eikä mistään tuntunut apua löytyvän. Puolisen vuotta kitkuttelin näiden oireitteni kanssa ja sitten eräs terveyskeskuslääkäri ehdotti, että kokeilisin hormoonihoitoa. Aloitin Terolut hormoonin syönnin, kuukautiskierron puolesta välistä aina 10 tablettia. Oireet hävisivät ja kerran hormoonin aloittamisen jälkeen ollut yksi kohtaus, mikä laukesi täsmälääkkeillä. Tietenkin hormoonin käyttöönkin liittyy omat riskinsä, mutta mieluummin näin kuin kroonikkona.
Minulla näköhäiriöitä jotka parin vuoden sisällä muuttuneet lähes jatkuviksi.Huimausta ja toisen korvan ääniherkkyyttä myös. Magneettikuvassa todettiin nyt chiari 1. vielä parivuotta sitten ei kuvissa näkynyt mitään. Millaisia teidän näköhäiriöt ovat olleet?
Hei taas!
Minulla näköhäiriöt ovat tavallisimmillaan sahalaitoja näkökentän ääreisosissa, myös selkeitä näköpuutoksia on ollut useita kertoja. Näkökentästä osa häviää. Sellaista on ollut myös, että näkökentän keskeltä alkaa pallomainen sirinä, mikä sitten ikäänkuin laajenee. Näitä näköhäiriöitä on tavallisesti oikealla puolella, mutta muutaman kerran ollut myös vasemmalla. Joskus myös molemmin puolin. Hieman vaikeaa selittää tarkasti millaisia ovat ;) Itselläni ei koskaan ole ollut varsinaista valonarkuutta migreenikohtausten aikana.
Itsellä ainakin valo laukaisee usein näköharhoja, jotka eivat yleensä kuitenkaan johda särkyyn tms... todella usein pienikin valoärsyke tummentaa näkökentän yli 5 minuutiksi.
säryn kanssa sitten näkyy myös niitä sahalaitaisia auroja toisinaan.
Joskus myös huimausta tummentuneen näkökentän lisäksi.
Onko muilla säryttömän migreenin tuntuista oloa kuten näköharhaa tai huimausta?
Näköhäiriö alkaa mulla keskeltä näkökenttää ja jatkuu sahalaitaisena juovana joko vasemmalle tai oikealle reunaan. Lukeminen ja katseen keskittäminen on vaikeaa silloin. Pahimmillaan en ole nähnyt mitään näkökentässä oikealla puolella, se on paha paikka jos on liikkeellä jossain.
Ihan ensin on ihmeellisen hyvä ja energinen olo. Sitten alkaa puheen tuottaminen olla vaikeaa, hyppää sanojen yli ym.. Pian alkavat värikkäät sirinät levitä pienestä pisteestä laajeten näkökentän laidoille. Ei pakosti näe edessä seisovaa ihmistä, kun aivot eivät rekisteröi näkymiä. Seuraava vaihe on kielen ja käsien leviävä puutuminen. Kaikki aistit herkistyvät. Pian puutumisen kadottua alkaa päänsärky, joka poistuu täysin vasta parin vuorokauden kuluttua. Pahoissa kohtauksissa myös oksettaa.
Onneksi kohtaukset ovat harventuneet huomattavasti..