Outoja muistoja varhaislapsuudesta..

VL-lastenraiskaaminen siis valemuisto?

Etkö enää muuten osaa uhrejanne halveksia?

Toivon sinulle parempaa tulevaisuutta. Kaikenlaisissa ympäristöissä on lapsuudessa tekijöitä, jotka vaikuttavat kuvaamiasi oireita. Uskonnon nimissäkin voidaan tehdä vahinkoa, minkä tahana uskonnollisen yhteisön sisällä. Vanhempien suhtautumisella on lapselle suurin merkitys, koululla ja koulutovereilla sen jälkeen. Tunnen itse toisen uskonnollisen liikkeen hedelmänä näin kuin sinä kokeneita ja sitten sellaisiakin entisiä vl:liä jotka ovat kuitenkin kertoneet, että heidän vanhempansa olivat avarakatseisia, kun lapset luopuivat vanhoillislestadiolaisuudesta ja menivät naimisiin toisen uskontokunnan jäsenen kanssa totesivat, että tärkeintä on rakkaus. Ihmisen sydämen usko syntyy ilman pakotteita, luterilaisen uskon mukaan Jumalan kutsuna.

etsivä-xx kirjoitti:

Toivon sinulle parempaa tulevaisuutta. Kaikenlaisissa ympäristöissä on lapsuudessa tekijöitä, jotka vaikuttavat kuvaamiasi oireita. Uskonnon nimissäkin voidaan tehdä vahinkoa, minkä tahana uskonnollisen yhteisön sisällä. Vanhempien suhtautumisella on lapselle suurin merkitys, koululla ja koulutovereilla sen jälkeen. Tunnen itse toisen uskonnollisen liikkeen hedelmänä näin kuin sinä kokeneita ja sitten sellaisiakin entisiä vl:liä jotka ovat kuitenkin kertoneet, että heidän vanhempansa olivat avarakatseisia, kun lapset luopuivat vanhoillislestadiolaisuudesta ja menivät naimisiin toisen uskontokunnan jäsenen kanssa totesivat, että tärkeintä on rakkaus. Ihmisen sydämen usko syntyy ilman pakotteita, luterilaisen uskon mukaan Jumalan kutsuna.

Lue lisää

Ahdasmielinen ja ankara, ruumiilliseen kurittamiseen perustuva vl-kasvatus on jättänyt pysyvät arvet monille ihmisille. Turha sitä on alkaa kiistämään. Juttele vaikka jonkun vl-potilaita hoitaneen psykiatrin kanssa, jos haluat oikeaa tietoa Ry:n propagandan lisäksi.

Tieto lisää tuskaa kirjoitti:

Ahdasmielinen ja ankara, ruumiilliseen kurittamiseen perustuva vl-kasvatus on jättänyt pysyvät arvet monille ihmisille. Turha sitä on alkaa kiistämään. Juttele vaikka jonkun vl-potilaita hoitaneen psykiatrin kanssa, jos haluat oikeaa tietoa Ry:n propagandan lisäksi.

Lue lisää

"ruumiilliseen kurittamiseen perustuva vl-kasvatus"

Taisi päästä melkoinen sammakko suustasi. Ruumiillinen kuritus ei ole ollut laillista lähes 30 vuoteen, joten mene poliisille, jos sinulla on tietoa pahoinpitelyistä. Ennen muistaakseni vuotta 1984 vitsan antaminen oli sallittua eikä pahoinpitelyä. Itsekin sain lapsena vitsaa ja se oli OK, mutta ei kuulu nykyajan sallittuihin menetelmiin. Ennen vanhaan se oli normaalia, jos teki ilkeyksiä eikä totellut vanhempia.

Nimimerkkisi on tieto lisää tuskaa, joten et ole sitten ymmärrettävästi vaivautunut hirveästi tietoa hankkimaan ainakaan tuon ruumiillisen kuritus-kommentin osalta. Muuten en kuitenkaan tarkoita vähätellä tietoasi, jota voi olla paljonkin, mutta tuo kommentti menee metsään mielestäni.

Ja totta kai psykiatreilla on vl- ja ex-vl-potilaita. Puhutaan valtavan suuresta yhteisöstä ja kun mielenterveysongelmat ovat yleensäkin yhteiskunnassa melko yleisiä, niin ei se yllätys ole, että potilaita on kaikista kansansosista ja ongelmien syitä haetaan tietysti lapsuudesta ja aiemmista kokemuksista. Se on sitten toinen kysymys, missä määrin vl:iä voidaan yhteisönä syyttää näistä asioista. Ylilyönneistä (esim. ns. hoitokokouksissa tapahtuneet) pitäisi kantaa vastuu. Ei kuitenkaan kannata puhua "ruumiilliseen kurittamiseen perustuvasta vl-kasvatuksesta". Vaikka en itse pystyisikään uskomaan samoin kuin lapsuuskodissani, niin minun on sanottava, että se oli hyvä kasvatus kuitenkin eikä sen siihen aikaan sallittu vitsan käyttö ollut mikään säännöllinen kasvatuksen perusjuttu.

Turvallinen vl-pedofiilikoti on paras kasvualusta lapselle.

Mikäänhän ei vaikuta mihinkään, niinkö? Väitätkö ettei lapsuudella ole mitään tekemistä sen asian kanssa millainen minä olen tai olin??

esim.raakaa ruummillista kurittamista kokeneena ja vierestä katsoneena en voi sietää minkäänlaista väkivaltaa nykyään, en henkistä enkä fyysistä.

Se mikä ei tapa vahvistaa, voinhan sen niinkin ajatella jos siitä jotain hyvää haluaa hakemalla hakia, mutta omille lapsilleni en omaa lapsuuttani haluais.

Ja tiedoksi vaan vaikka en lapsiani vl-oppien mukaan kasvatakaan, on heille todellakin asetettu turvalliset rajat kotona, sanojasi lainatakseni.

Ja en tarvitse esirukouksiasi, osaan kyllä itse rukoilla omasta ja perheeni puolestani jos tarvetta on.

kaukana paha maailma kirjoitti:

Mikäänhän ei vaikuta mihinkään, niinkö? Väitätkö ettei lapsuudella ole mitään tekemistä sen asian kanssa millainen minä olen tai olin??

esim.raakaa ruummillista kurittamista kokeneena ja vierestä katsoneena en voi sietää minkäänlaista väkivaltaa nykyään, en henkistä enkä fyysistä.

Se mikä ei tapa vahvistaa, voinhan sen niinkin ajatella jos siitä jotain hyvää haluaa hakemalla hakia, mutta omille lapsilleni en omaa lapsuuttani haluais.

Ja tiedoksi vaan vaikka en lapsiani vl-oppien mukaan kasvatakaan, on heille todellakin asetettu turvalliset rajat kotona, sanojasi lainatakseni.

Ja en tarvitse esirukouksiasi, osaan kyllä itse rukoilla omasta ja perheeni puolestani jos tarvetta on.

Lue lisää

Samanlaiset kokemukset minullakin. VL-kodissani meitä lapsia hakattiin ja tukistettiin kaksin käsin niin, että hiustupot jäivät äidin nyrkkeihin. Luulin aina, että niskat katkeavat. Orjatyötä aamusta iltaan eikä kiitosta koskaan, aina vaan liian paljon oli jätetty vanhemmille huolta omasta perheestään. Ry:llä elämä vasta helvettiä olikin; mummoja nöyryytettiin yötä myöten ja myöhemmin me nuoret miehet olimme vuorossa.

Tästä jäi sellainen muisto, että puolustan aina heikompaa osapuolta vahvemman mielivallalta, vaikka saisin siitä itse kärsiä. Hävettää vieläkin, etten noussut SRK:n julmia hoitomiehiä vastaan ja asettunut puolustuskyvyttömien vanhusten puolelle kun heitä kidutettiin henkisesti. Yritän antaa itselleni armon siksi, että olin liian nuori ja vailla elämänkokemusta, mutta minut tieten ei mitään sellaista enää koskaan tapahdu! Kenellekään.

Itse kasvatan myös lapseni "rakkautta ja rajoja" -periaatteella. En anna heidän missään tapauksessa kiusata muita enkä myöskään muiden kiusata heitä. VL-menneisyyteni vuoksi minulla on tässä nollatoleranssi. Nyt kun joskus lapsuuden kotipaikkakunnallani käydessäni näen näitä pahimpia hoitojulmureita, he yrittävät olla niin mielin kielin ja kyselevät "kiinnostuneina" elämästäni, mutta koska näen heidän lävitseen, eipä juurikaan kiinnosta keskustella...