Onko teillä epilepsia aiheuttanut ahdistumista tai paniikkikohtausia? Itse sairastuin epilepsiaan kaksi vuotta sitten 19-vuotiaana,nyt olen 22. Sain kolme isoa kohtausta, jonka jälkeen aloitettiin lääkitys. Sen jälkeen ei ole ollut yhtään. Kuitenkin tuntuu, että epilepsia rajoittaa elämääni paljon. En uskalla juoda, käydä kavereitten kanssa bailaamassa, auton ajokin tuntuu joskus ylivoimaiselta. Välillä saan myös paniikkikohtauksia ja tuntuu kuin tukehtuisin, silloin on vain päästävä kotiin "piiloon". Tuntuu että vihaan epilepsiaa ja haluaisin sen vain pois. Minulla ei ole ystäväpiirissäni yhtään epileptikkoa kenen kanssa jutella asioista ja vanhempani eivät oikein ymmärrä tilannettani, vaan vain käskevät olla panikoimatta ja olemaan rohkeampi. Teenkö siis kärpäsestä härkäsen eli olenko vainoharhainen vai kuuluuko tämä vain epileptikon elämään? -Tiltu-
Paniikki epilepsiasta
Tiltu
142620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Juuri tuollaista itsekin olen kokenut. Mielestäni on järkevää olla varovainen ja siten joutuu rajoittamaan elämäänsä. Alkoholi todellakin aiheuttaa ainakin joidenkin lääkkeiden kanssa vain huonomman olon. Miten Sinulle sopii liikunta? Itse olen huomannut, että se parantaa oloani huomattavasti ja paniikkitunteetkin menee kokonaan pois, kun saanut liikutta oikein kunnolla. Tosin epilepsia voi estää liikkumistakin, mutta minä ainakin lähden pyörälenkille aina kun on vain mahdollista, jopa talvellakin.
Paniikinomaisia kohtauksia, itse sanoisin sitä ahdistuksseksi, on minulla. Esimerkiksi jouluruuhkassa ostoskeskuksissa tuntuu, että kaikki alkaa pyörimään päässä ja tuo tunne, että on pakko päästä piiloon ja turvaan on minullekin kovin tuttu. On monta kertaa, jolloin kohtaustuntemuksen tullessa olen ottanut vain suunnan kotia ja vasta kotona rauhoittunut... tai sitten saanut kohtauksen. Onhan se todella viheliäistä saada kohtaus kaupungilla, jos on yksin liikenteessä ja muutenkin... siinähän alkaa vain kavereiltaankin pyytämään anteeksi. Ole kuitenkin onnellinen, että vaikutat selkeästi älykkäältä... joten no panic... itse olen myös täysin ymmärtämätön muiden sairauksien suhteen, mutta oma sairaus on niin kouriintuntuva, että ei mahda mitään. Anna vanhemmillesi anteeksi heidän ymmärtämättömyytensä, sillä jos he eivät ole kokeneet samaa, niin on aika luonnollista, että reagoivat noin. Varmasti ovat huolissaan tilanteestasi ja toisaalta myös mielissään, että et voi ainakaan joka viikko ryypätä. Siinä on jopa vahvuutesi! Itse sain ainakin kerran jopa hyvän työpaikan, kun vakuuttavasti esitin sairastavani epilepsiaa ja sanoin, että olen pakotettu noudattamaan terveellisiä elintapoja ja en voi juoda. Sellainen on ainakin miehillä todellinen valttikortti ja tuskin kukaan mieskään pitää juopottevista naisista. Kuten ei myöskään järkevät naiset alkoholisti miehistä. Miksiköhän sain kuvan, että olet fiksu?
Ihanan piristävää, kun saa noin mieltäkohottavan viestin. Tuntuu että vihdoin joku joka tietää miltä musta tuntuu. Alkoholin olen jättänyt mielelläni pois elämästä, on ainakin hyvä syy kavereille, niin ei joudu paineen alle... Kavereiden kanssa juhlimisessa näin pelottaa ainoastaan valvominen sekä baarit, paljon ihmisiä pienessä tilassa...En todellakaan haluaisi saada kohtausta täydessä baarissa! Liikuntaa rakastan ja uiminen on minun lajini, vaikka sanotaankin, että epileptikolle uinti ei ole hyvästä, voi vaikka hukkua. Mutta mielestäni valvotuissa uimaloissa ei ole hätää ja siksi en tunne pelkoa. Uiminen minulle ainakin tekee hyvää, tunnen itseni energisemmäksi uinnin jälkeen kuin koskaan. Valitettavasti uinti on niin kallista etten opiskelijana raaski mennä kuin muutaman kerran viikossa, mutta auttaahan sekin...
Työpaikoissa en ole haastatteluissa koskaan kertonut sairastavani epilepsiaa, joillakin ihmisillä kun ei ole tarkkaa kuvaa epilepsiasta ja tietämättömyys asettaa ennakkoluuloja...Työtovereilleni olen kuitenkin kertonut sen, jos asia on tullut esille ja ketään ei ole haitannut, kun vain selitän asian tarpeeksi yksityiskohtaisesti, kysymyksiä heillä kyllä on riittänyt.
Siksi varmaan en mielelläni jaa tietoa sairaudestani kun tuntuu että aina saa ison kasan kysymyksiä niskaan.
Kiitos rohkaisevista sanoista, ne olivat ihania ja paikkasivat monia haavoja. :)
Varmasti piristää kun voi "keskustella" muidenkin epileptikoiden kanssa. Voit aivan hyvin käydä tuttaviesi kanssa baarissa ja ottaa vaikka pari olutta ja pitää hauskaa. Muistat vain ottaa lääkkeet oikein jne.
Itsekin harrastan paljon liikuntaa, lenkkeilen, pelaan jääkiekkoa, pesäpalloa ym. Kyllä, uinti sopii myös epileptikoille hyvin, suositellaan vain ettei yksin mentäisi järveen uimaan mutta hallissahan on valvojia ja toisia ihmisiä. Itse olisin vasta aikoihin halunnut lähteä laitesukelluskurssillekin mutta lääkäri kehotti odottamaan vielä vuoden jotta kohtaus tilanteestani ollaan varmoja. Että, ei epileptikkojen kannata jäädä kotiin murehtimaan. Hyvä olla sinut oman terveyden kanssa ja jatkaa menoaan entiseen malliin =)
Nykyaikana työhaastattelussa tulee kertoa epilepsiastaan mutta hyvin asian kerrottuasi se ei ole este työn saamisellesi, tänä päivänä ihmiset tietävät ja ymmärtävät hyvin mitä epilepsia on. Todella hyvä että olet myös "opettanut" työkavereitasi ja voivat kysellä sinulta epilepsiasta.
Oikein hyvää jatkoa sinulle :)
Moro!
Minulla oli kaikenlaaisia paniikki ja jännitys oireita ja pääsin niistä dianetiikka menetelmällä eroon!Olen nyt ok! terv Pauli
Aivot tarvitsee ravintoa - vitamiineja, mineraaleja ja aminohappoja. Niitä on olemassa luonnollisia.Voin kertoa tarkemmin jos kiinnosta
[email protected]
ole onnelinen jos ei tarvi käydä ryypämässä ym sekoilemassa, älä hyvä ihminen kaipaa semmoista. moni olisimpi onnelisempi jos voisi olla ryyppämättä "bailaamatta". itse olen sairastanut 10v asti epilepsiaa olen vuosien saatossa saanut ns julkisessa paikassa montakin kohtausta. sitä ei voisi kuitenkaan käydä olla missään jos odottaisi tai ajattelisi voiko mennä tuleeko kohtaus vai ei, et parempi mennä minne tarvii yleensä viimeistään sairaalassa herää jos niinkin huonosti kävisi.
Moro! Sairastuin myös epilepsiaan 19-vuotiaana!Itselläni on ollut pari Grand Mal(suurta) epilepsiakohtausta sairastumisen alussa (19v).Kohtaukset ovat sittemmin pysyneet poissa.Sain lääkkeet niihin mutta en jättänyt alkoholia. Parivuotta meni ihan ok, mutta sitten mukaan tuli ns kova krapula alkoholin nauttimisen jälkeen.Olo oli aivan hirveä!!Krapulapäivinä tuli paniikkituntemuksia jotka hiljalleen ilmenivät myös muina päivinä. Parivuotta meni ennenkuin sain paniikkioireisiin lääkkeen nimeltään Seroxat. Se on auttanut aivan mielettömästi elämääni!! Nyt uskaltaa mennä hyvillämielin mm.kauppaan,ruokalaan,busseihin yms. Tosin autolla ajaessa edelleen ilmenee paniikkioireita, kylläkin lievempinä.
Ps.Hienoa kuulla muidenkin tuntemuksista
Oho. Luulin olleeni valveutunut epilepsiani hoidossa, mutta kun puhut, että olet saanut apua paniikkilääkkeistä niin tulipas mieleen, että minullakin on juuri tuollaista, että en mielelläni mene ruuhkaan, kauppaan tai julkisille paikoille. En tiedä onko se paniikkia minulla, mutta sellanen pelko se kuitenkin on... välillä ei jaksa edes välittää, kun kassan neiti katsoo, kun kädet tärisee ja maksun kuittaamisesta ei meinaa tulla mitään. Olen monesti päättänyt lopettaa alkoholin käytön, koska kokemuksestakin tiedän, että sen lopettaminen saa aikaa todella hyvän olon ja krapulani ovat todellakin hirveitä, kuten itsekin varmaan tiedät kokemuksestasi. Aiemmin alkoholi oli minulle todella hyvänolon tuoja, mutta nyt sekään ei enää hirveästi toimi ja kaljamahan terassilla istumisesta lähinnä saa, vaikka näkeekin tietenkin uskomattomia kaunottaria:).
Miten paniikki ilmenee autoa ajaessa? Kärsitkö siitä vain kaupunkiajossa vilkkaassa liikenteessä vai myös maantiellä?
Olen kanssasi samaa mieltä, että muiden kokemukset antavat paljon!
Juuri ruuhkassa varsinkin kaupungissa ajaessa olo tuli hieman tukalaksi, hikoilua ja ilman loppumisen tunne olivat ikävimmät oireet.Ehkä syynä tuohon paniikkiin on pelko epilepsiakohtauksesta...
Mulla sama tilanne. Tää sairaus aiheuttaa mussa pelkoa ja ahdistusta.Jos tulee pahempi kohtaus, tunnen herätessäni surua ja jopa kuolemanpelkoa.
Koen myös että elämäni on rajoitettua.
Kohtauspelko on lähes jatkuvasti.
ensinnäkin korjaan että epilepsia ei ole sairaus vaan oire...
itse olen sinut epilepsian kanssa nyt,vaikka mulla meni vakituinen työpaikka ja paljon muuta mut eletään täyttä elämää ja muistappa tämä Tiltu että"epilepsia ei ole kuin huonoa sähköä"!
Synnytin 20v.keskoslapsen, pelkäsin menettäväni hänet, mies muuttti edeltä Ruotsiin... Lapsen ollessa 3kk. hän haki meidät luokseen. Alkoi 1100 kilometrin automatka,jännitin, pelkäsin. Kunnes 4 tunnin kuluttua sain rajun kohtauksen, olin tajuton 15min. perille päästyämme tutkittiin, todettiin stressi...olin oireeton n. 5v. sitten alkoi pienet koh.(mieheni oli kuollut)Aloitettiin lääkitys. Nyt 47v. voi psyykkisesti hyvin enkä käytyä e-lääkkeitä lainkaan, lopetin vuosi sitten.
Kiitos neuvoista, nyt sain syksyllä aikaiseksi mennä lääkärille, koska kesä oli aika stressaava ja pelottava. Sain paljon paniikkikohtauksia ja jopa vanhemmat huolestuivat musta. Lääkärillä kuunneltiin ja sain rauhoittavaa illaksi ja kuukautisten ennen ja jälkeen jonkinmoista piristävää, paljon parempi olo, vaikka ei se pelko mihinkään heti katoa. Ohjattiin myös psykologille ja kuntoutusohjaajalle. Aloin siis käydä terapiassa ja odottelenkin nyt miten terapia auttaa. Uskon kuitenkin tilani parantuneen ja katson jo paljon positiivisemmin mielin tulevaisuuteen. Muille neuvona jos tunnet itsesi masentuneeksi tai saat paniikkioireita epilepsiasta tai muista syistä johtuen, mene lääkäriin, itse sain ainakin heti apua, ja nyt on paljon parempi olo. Mukavaa syksyä kaikille!
Juuri noin. Varmaksi ei voi sanoa, että nuo auttavat, mutta toimit juuri kuin pitää. Mielestäni jo pelkästään se, että tekee voitavansa itsestään ja etenkin terveydestään huolehtimisestaan auttaa tilanteeseen. Eikun ota kaikki apu vastaan ja Suomessahan terapiakin on ilmaista... vaikka eihän se yhteiskunnalle ole. Voit ajatella, että säästät jokaisella hoitokerralla rahaakin ja hoidat lisäksi terveyttäsi! Keep on going same way!