Onko jollain kokemusta SPR:n ystävätoiminnasta? Muutenkin olisi mukava kuulla kommentteja ja näkemyksiä. Olenyksinäinen mies ja kaipaan uusia ystäviä. On minulla kolme ystävää, mikä on sinänsä hyvä. Jollain ei ole ketään. Tosin näillä ystävillänikin on omat juttunsa ja näen heitä vaihtelevasti. Oikeastaan sen takia kaipaisin uusia ihmisiä elämään, koska saattaa mennä kuukausikin, ettei näitä ystäviäni näe ja joskus saattan nähdä parikin kertaa viikossa. Laajempi ystäväpiiri olisi parempi, niin olisi ehkä useammin ja varmemmin seuraa.
Vähän aikaa sitten näin jossain jutun SPR:n ystävätoiminnasta. Otin asiasta selvää ja kävin Tampereen toimipisteessä tutustumassa. Minulle kerrottiin, että he välittävät ystäviä, itse voi ilmoittautua ystäväksi yms. Minä en vielä ilmoittautunut, että olen halukas ystäväksi jollekin. He kuitenkin välittivät minulle ystävän, jonka itseasiassa jo tapasinkin.
Minulle jotenkin jäi vähän erikoinen olo keskustelustani toiminnanohjaajan kanssa ja tästä tapaamisesta. Tämä tyyppi, jonka tapasin, vaikutti kyllä ihan mukavalta. Oikeat ystäväthän soittelevat toisilleen, näkevät toisiaan ja puuhavat yhdessä kaikenlaista ihan ex tempore ja sattumanvaraisesti, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Joskus voidaan sopia etukäteen jotakin. Ystävien toiminta on sellaista luonnillista ja aitoa, eikä mitään väkisin väännettyä.
Ensinnäkin ihmetytti, että tämä toiminnanohjaaja ei kysellyt, että mistä olen kiinnostunut ja mistä pidän eli hän ei selvittänyt yhtään millainen ihminen olen eli millaista ystävää minulle kannattaa tarjota. Hän tavallaan veti hatusta jonkun tyypin, jolle sopi tapaaminen minun kanssani. Ei ystäviä saa väkisin vääntämällä. Ajattelin, että tota kautta voisi tutustua uusiin ihmisiin ja saada mahdollisesti uusia ystäviä. Ehkä SPR:n ystävänvälitys on tarkoitettu enemmän sellaisille, joilla ei ole minkäänlaista kontaktia muihin ihmisiin ja ovat totaalisen yksinäisiä. Minä vain haluaisin laajennusta ystäväpiiriini. Olen turhan paljon yksikseni ja se vaivaa minua.
Tapaaminen tämän tyypin kanssa meni ihan mukavasti. Hän aluksi esitteli SPR:n ystävätoimintaa ja kertoi siitä, että oli ollut SPR:n ystävä kurssilla jne. Hän kertoi ystävätoiminnanperiaatteista. Mukavalta tämä tyyppi vaikutti, mutta en tiedä onko hän sellainen, jonka kanssa ystävystyisin. Ei meillä kauheasti ollut mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Tämä homma menee niin, että tapaamiset sovitaan edellisen tapaamisen lopussa ja niitä on kerran viikossa. Tapaamiset kestävät tietyn ajan jne. Tästä juuri tulee sellainen kauhean teennäinen ja muovinen maku. Onhan tietenkin kiva, että tietää jo etukäteen, että jonkun näkee silloin ja silloin. Jäi sellainen vaikutelma, että muuten ei sitten olla yhteyksissä eli ei esim. soitella toisilleen sattumanvaraisesti niin kuin ystävät ja kaverit normaalisti tekevät. Tästä puuttuu kaikki aitous ja luonnillisuus. Kaipaisin nimenomaan aitoja ja oikeita ystäviä/kavereita. Sellaisia ihmisiä olen kohdannut ihan tarpeeksi, jotka esittävät kaveria tai jopa ystävää.
Uteliaisuuttani ajattelin kokeilla tätä. Ajattelin, että tämäkin olisi hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin ja mahdollisesti ystävystyä jonkun kanssa. Ilman omaa aktiivisuutta ei ystäviä saa. Minulta on vähän viimeaikoina ollut ideat loppu, että mihin ryhtyisi seuraavaksi tutustuakseen uusiin ihmisiin. Kaikki mahdollisuudet ja tilaisuudet pitää käyttää hyödyksi.
En ole ihan vakuuttunut tästä SPR:n ystävätoiminnasta. Tuli jotenkin väkisinkin mieleen, että tässä joku kiltteyttään tapailee toista ihmistä (tässä tapauksessa minua), mutta siitä puuttuu sellainen aitous ja olemus, jota on oikeiden ystävien ja kavereiden kesken, jos ymmärrätte taas mitä tarkoitan. Vähän vaikea selittää. Ehkä minä en kuitenkaan kuulu ihan kohderyhmään. Olisi kiva synnyttää keskustelua aiheesta. Sekin oli mielenkiintoista, kun tämä "ystävä" kertoi, että kaikki kaikki kesksustelut ovat luottamuksellisia ja hänen kanssaan voi keskustella mistä vaan. Eikös tämän pitäisi olla päivänselvää, että ystävän kanssa voi jutella ihan mistä vaan vaikeistakin asioista ja ne jäävän kahdenvälisiksi, eikä niitä kerrota muille? Tulee mieleen psykologi-potilas suhde. No katstotaan, mitä tästä tulee ja voihan tapaamiset lopettaa, jos siltä tuntuu. Minä olen ihan tarpeeksi kohdannut epäaitoja ihmisiä ja epäaitoja ihmissuhteita, joten niitä en kaipaa. Haluaisin nimenomaan aitoja ja oikeita ystäviä.
Vähän aikaa sitten näin jossain jutun SPR:n ystävätoiminnasta. Otin asiasta selvää ja kävin Tampereen toimipisteessä tutustumassa. Minulle kerrottiin, että he välittävät ystäviä, itse voi ilmoittautua ystäväksi yms. Minä en vielä ilmoittautunut, että olen halukas ystäväksi jollekin. He kuitenkin välittivät minulle ystävän, jonka itseasiassa jo tapasinkin.
Minulle jotenkin jäi vähän erikoinen olo keskustelustani toiminnanohjaajan kanssa ja tästä tapaamisesta. Tämä tyyppi, jonka tapasin, vaikutti kyllä ihan mukavalta. Oikeat ystäväthän soittelevat toisilleen, näkevät toisiaan ja puuhavat yhdessä kaikenlaista ihan ex tempore ja sattumanvaraisesti, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Joskus voidaan sopia etukäteen jotakin. Ystävien toiminta on sellaista luonnillista ja aitoa, eikä mitään väkisin väännettyä.
Ensinnäkin ihmetytti, että tämä toiminnanohjaaja ei kysellyt, että mistä olen kiinnostunut ja mistä pidän eli hän ei selvittänyt yhtään millainen ihminen olen eli millaista ystävää minulle kannattaa tarjota. Hän tavallaan veti hatusta jonkun tyypin, jolle sopi tapaaminen minun kanssani. Ei ystäviä saa väkisin vääntämällä. Ajattelin, että tota kautta voisi tutustua uusiin ihmisiin ja saada mahdollisesti uusia ystäviä. Ehkä SPR:n ystävänvälitys on tarkoitettu enemmän sellaisille, joilla ei ole minkäänlaista kontaktia muihin ihmisiin ja ovat totaalisen yksinäisiä. Minä vain haluaisin laajennusta ystäväpiiriini. Olen turhan paljon yksikseni ja se vaivaa minua.
Tapaaminen tämän tyypin kanssa meni ihan mukavasti. Hän aluksi esitteli SPR:n ystävätoimintaa ja kertoi siitä, että oli ollut SPR:n ystävä kurssilla jne. Hän kertoi ystävätoiminnanperiaatteista. Mukavalta tämä tyyppi vaikutti, mutta en tiedä onko hän sellainen, jonka kanssa ystävystyisin. Ei meillä kauheasti ollut mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Tämä homma menee niin, että tapaamiset sovitaan edellisen tapaamisen lopussa ja niitä on kerran viikossa. Tapaamiset kestävät tietyn ajan jne. Tästä juuri tulee sellainen kauhean teennäinen ja muovinen maku. Onhan tietenkin kiva, että tietää jo etukäteen, että jonkun näkee silloin ja silloin. Jäi sellainen vaikutelma, että muuten ei sitten olla yhteyksissä eli ei esim. soitella toisilleen sattumanvaraisesti niin kuin ystävät ja kaverit normaalisti tekevät. Tästä puuttuu kaikki aitous ja luonnillisuus. Kaipaisin nimenomaan aitoja ja oikeita ystäviä/kavereita. Sellaisia ihmisiä olen kohdannut ihan tarpeeksi, jotka esittävät kaveria tai jopa ystävää.
Uteliaisuuttani ajattelin kokeilla tätä. Ajattelin, että tämäkin olisi hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin ja mahdollisesti ystävystyä jonkun kanssa. Ilman omaa aktiivisuutta ei ystäviä saa. Minulta on vähän viimeaikoina ollut ideat loppu, että mihin ryhtyisi seuraavaksi tutustuakseen uusiin ihmisiin. Kaikki mahdollisuudet ja tilaisuudet pitää käyttää hyödyksi.
En ole ihan vakuuttunut tästä SPR:n ystävätoiminnasta. Tuli jotenkin väkisinkin mieleen, että tässä joku kiltteyttään tapailee toista ihmistä (tässä tapauksessa minua), mutta siitä puuttuu sellainen aitous ja olemus, jota on oikeiden ystävien ja kavereiden kesken, jos ymmärrätte taas mitä tarkoitan. Vähän vaikea selittää. Ehkä minä en kuitenkaan kuulu ihan kohderyhmään. Olisi kiva synnyttää keskustelua aiheesta. Sekin oli mielenkiintoista, kun tämä "ystävä" kertoi, että kaikki kaikki kesksustelut ovat luottamuksellisia ja hänen kanssaan voi keskustella mistä vaan. Eikös tämän pitäisi olla päivänselvää, että ystävän kanssa voi jutella ihan mistä vaan vaikeistakin asioista ja ne jäävän kahdenvälisiksi, eikä niitä kerrota muille? Tulee mieleen psykologi-potilas suhde. No katstotaan, mitä tästä tulee ja voihan tapaamiset lopettaa, jos siltä tuntuu. Minä olen ihan tarpeeksi kohdannut epäaitoja ihmisiä ja epäaitoja ihmissuhteita, joten niitä en kaipaa. Haluaisin nimenomaan aitoja ja oikeita ystäviä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei ole aidon kaverin voittanutta. Muu tuntuu luonnollisestikin epäaidolta. Itse oon onneksi saanut kavereita ja baarissa on puolituttuja. Itse haluisin löytää naispuolisen ystävän. Jaa-a..
No siis tuo on nimenomaan vapaaehtoisTYÖtä. Toki kyseinen ihminen ihan vilpittömästi ja ilman esim. rahallista korvausta on siihen lähtenyt mukaan ja kokee varmasti jotain siitä itsekin saavansa, mutta silti se on hänelle vapaaehtoistyötä jolle hän on varannut vain tietyn ajan viikossa/kuukaudessa.
Hienoa, että olet rohkaistunut hankkimaan tuollaisen ystävän, älä missään tapauksessa lopeta sitä. Voittehan yhdessä tehdä sellaisia asioita, joista saa sitten niitä "oikeita" ystäviä. Varmasti tulee paremmin yhdessä lähdettyä erilaisiin paikkoihin kuin yksin.
Mun mielestä voisit hyvin antaa tuon viestisi luettavaksi myös sille toiminnanohjaajalle, jotta voivat parantaa omaa toimintaansa. Ihan asiallisia pointteja tuossa oli, esim. niistä kiinnostuksenkohteista ja ettei niistä kyselty.
"Minä en vielä ilmoittautunut, että olen halukas ystäväksi jollekin."
Aiotko ilmoittautua jollekin ystäväksi?
Toi varmaan toimisi sitten paremmin, jos voisi tavata useampia ihmisiä, eikä vain sitä yhtä. Ja jos sitten jonkun kanssa kemiat kohtaisivat, niin siinä voisi olla aineksia aitoonkin ystävyyteen.
Toi oli hyvä idea antaa kirjoittamasi luettavaksi toiminnanohjaajalle ja miksei tälle vapaaehtoiselle ystävällekin.
Yhdistykset, klubit ja kerhot on yhdenlainen tapa tutustua ihmisiin. Siellä on aina paljon porukkaa! (Ei tarvitse yksin tuskailla, että "seinät kaatuu päälle")
Nyt olemme sitten jonkin aikaa tapailleet kerran viikossa. Välillä on ollut taukoa, kun olen ollut muualla. Kyllä tässä nyt vähän kävi niin kuin meinasinkin tässä voivan käydä. Me olemme täysin erilaisia ihmisiä. Olemme kiinnostuneita aivan eri asioista, eikä meillä ole oikeastaan mitään yhteistä. Tästä puuttuu myös se aitous, jota on oikeiden kavereiden välillä. Tapaamiset kestävät kaksi tuntia ja viime kerralla tuli viimeiset puolituntia ajateltua, että lähtisi tämä "kaveri" nyt vaan jo menemään. Eikä hän ole sellainen, jonka kanssa tekisi mieli jutella mieltäni painavista asioista. Vähän kokeilin jutella ja kyllä siitä jonkinlainen keskustelu syntyi, mutta ei sekään oikein luonnistunut. Teoriassa SPR:n ystävätoiminta on hyvä juttu, mutta pitäisi pyrkiä saattamaan yhteen edes vähän samanhenkisiä ihmisiä. Ei sellaista ihmistä jaksa tapailla, jonka kanssa eroaa kaikin tavoin kuin yö ja päivä. Ymmärtääkseni syksyllä voi olla jotain SPR:n järjestämiä tapaamisia muiden ystäväpalvelua käyttävien kanssa. En tiedä viitsinkö odottaa siihen asti. Minä en ehkä ole ihan kohderyhmää, vaa tämä taitaa olla tarkoitettu sellaisille joilla ei tosiaankaan ole yhtään ketään ihmistä lähellään. Minulla sentään on joitakin.
No, tulipahan kokeiltua tätäkin juttua. Kaikkea voi kokeilla ainakin kerran. Mitäköhän sitä seuraavaksi keksisi? Jotain pitäisi kehittää, jotta voisi saada kavereita ja ystäviä, mutta mitä?
Sama ongelma mullaki. Muutama ystävä on joita näkee sillon tällön, mutta lisää ystäviä kaipaisin. Varsinkin kun nykyset ystävät on pikkasen erilaisia kun minä. Ois kiva löytää semmosia ihmisiä, joiden kanssa pääsis samalle aallonpituudelle.
aaltopituuden puuttuminen on se joka ystävyyden tappaa, koska on määrite "ystävyys tarvitsee alltopituuden" ja kaveruus on enemmän käsite jossa toista voi peilata itseensä, kaveruus on pinnallisempaa ( koska ei ole tuota aaltopituutta) olen sitä mieltä, että tuo srr:n ystävyysprojetki on ennemminkin kaveriprojekti.
kaverin kanssa voi harrastaa, mennä tulla, huitoa, mutta ystävä on se joka sinusta näkee kaiken, ystävänsilmiltä ei voi mitään peittää, ystävä on kultaakin kalliimpaa, kaveruus hopeaa.
m,uuta kun jostain on kuitenkin aloitettava, miksi ei siis vaikka tästä. kokeile tuota ehdotusta että menisit itse ystäväksi (kaveriksi) vappaehtoiseksi ja kun sinulle tarjotann näitä ehdokkaista, niin iseltä oikeasti voisi löyäkkin aarre, ja sinä tapaisit silloin enemmän ihmisiä viikossa, kuin tuon nykyisen yhden.
ja jos et tapaisikaan sitä oikeata ystävää, niin ainakin tapaisit ihmisiä joita vasten voisit sitten peilata tuota omaa tuntemustasi ihmisenä, oppisit uusia asioita, kuulusit uusia näkökantoja, kuulisit ihmiskohtaloita ja saisit uutta rytmiä elämääsi, joku voi opettaa sinua enemmän asioissa joita et ehkä osaa niin hyvin kuin haluaisit.
kokeile ennen kuin teilaat ajatukset ryhtyä yhtään mihinkään.
itselläni on useita kavereita jotka ovat ilman tätä aaltopituutta, kavereitani, heiltä olen oppinut mm. atk taitoja, käsitöitä, niksejä kodinhoitoon ymym, ystävät ovat erikseen, he eivät ole kavereitani, he ovat ystäviäni.