Kenellä on varaa opiskella aikuisena?

Ja hui hai. Jäin työttömäksi, ja yhteiskunta kustansi opintoni maksamalla ansiosidonnaista päivärahaa opintojen ajan. Nyt heittelen seteleitä ilmaan, on millä mällätä. Ja opiskelin sitten koko rahan edestä, kahden vuoden opinnot yhdessä vuodessa ja vielä ylimääräisiä kursseja kaupan päälle.
Aloitus on muuten provo, niin tyhmä se on. Ihminen pärjää tosi vähällä, kun kyse on määräajasta. VUodessa tai kahdessa ei tarvitse vaatteita tai autoa, ja varsinkin opiskelija tulee toimeen tosi vähällä. Oppiipa penninvenytystä, tai sentin, sekin on hyvä taito.

Ensinnäkin: valtio maksaa ansiosidonnaisen päivärahan, liitto maksaa niistä n. 6 %. Eihän liitoilla yksin edes olisi sellaisiin varaa.
Toiseksi: kukaan suomalainen mies ei nykyisin elätä vaimoaan, eihän niillä siihen olisi varaakaan.
Kolmanneksi: yksinasuvalla ovat menotkin paljon perheellistä pienemmät. Esim. yhdelle riittää asunnoksi yksiö, perhe tarvitsee kolmion.
Ja vielä: opiskelija elää sillä mitä saa, ja nykyisin tämä on n. 500 - 700 e kuussa. Sillähän ne eläkeläisetkin elävät.
Pinnistä vaan sinäkin rahahanasi tiukille, niin huomaat, että myös sinulla on varaa opiskella, jos vain haluat. Vinkki: marjanpoiminnasta ei mene veroa, se on siis pelkkää tuloa. Hyvä mustikkavuosi tulossa, kuulemma.

Kun sinun naisesi on kuvailemasi kaltainen, älä yleistä. Me naiset olemme fiksuja, teemme ylitöitä, hoidamme lapset ja pyyhimme jopa sinun takapuolesi, koska et itse osaa. Siksi sinulla ei ole valtaa vaan se on naisilla, koska olet umpiurpo. Umpi urpo, jos et yhdyssanoja osaa lukea.

Hei. Opiskelu on ihan vapaaehtoista. Ammatilliseen aikuiskoulutukseen päästään, ei jouduta. Fiksut ihmiset opiskelevat oppiakseen ja kehittyäkseen ammatillisesti.

En suosittele sinulle ryhtymistä ko. puuhaan.

Opiskelu ei todellakaan ole niin rankkaa etteikö samalla kävisi töissä. Itse ainakin olen tehnyt niin jo 2 vuotta. Jos minä, nainen, kykenen siihen, luulisi sinunkin kykenevän.

Otapa hieman selvää aikuisopiskelusta. Aikuiset eivät istu joka päivä koulunpenkillä, vaan lukevat kotona suurimman osan ja käyvät lähiopetuksessa ehkä kerran viikossa tms. Ja ilman työpaikkaahan on lähes mahdotonta saada tutkintoa aikuispuolella, se nimittäin tehdään työpaikalla.

Teen 8-16 töitä päivisin ja opiskelen 17-21 iltaisin lauantait (eli taula6 tervetuloa mun arkeen, 3- 4 iltaa viikossa lauantai kotityöt, esseet jotka ei ole pieniä yhden sivun esseitä, toukokuussa väänsin 3 kpl esseitä, isoja raportteja jne esitelmiä suomeksi ja englanniksi, hiki meinasi tulla varsinkin, kun vielä väänsin töissä ylitöitä sen minkä ehdin). Aikuisena priorisointi on tärkeää, mä tartten rahaa, mutta haluan opiskella korkeakoulututkinnon hinnalla millä hyvänsä. Uuvuttavaa on, mutta onneksi on kesälomat keksitty, eikä niitä tartte töissä vääntää, kun töistäkin saa sen kuukauden oleluun. Toisaalta näinhän mä tein amiksessakin, paitsi toisin päin. Päivät olin koulussa ja illat töissä. Vaikeampaa ja reippaasti rankempaa tämä on silti. Nyt on kotitöitä koulusta enemmän, kuin amiksessa, läksyjä enemmän ja tuplaten aikaa menee kotiläksyjen tekoon alan ollessa melko haastava. Helppoa tämä ei ole missään nimessä, mutta kun jotain oikein haluaa, kykenee ihan uskomattomiin tekoihin.

Opiskelin työvoimakoulutuksena hiukka yli kolmikymppisenä näyttökokeen kautta ammatin hiukka yli vuodessa. Puutarhatalouden perustutkinto oli kyseessä. Siihen riittivät liiton rahat ja koulutuslisät ihan hyvin. Korkeakoulu onkin sitten toinen juttu.

Jotta voit opiskella ansiosidonnaisella, sinun on pitänyt olla työelämässä 8-vuotta ja saman työnantajan leivissä muistaakseni vuoden. Työnantaja ei käsittääkseni voi evätä sinulta tätä, vaikka opiskelisit eri alaa, kun missä työssä olet, korkeintaan voi kerran siirtää ajankohtaa. Meidän luokalla on muutama tällaisella tuella opiskelevia aikuisia (vanhin jopa 60 vuotias). Myöskin opiskelemassa on semmoisia, joilla ei ole alan työpaikkaa joten se ei ole peruste etteikö opiskelemaan pääsisi vaan onnahteleva tekosyy, toki joillekkin aloille on enemmän hakijoita ja näin ollen tiukemmat kriteerit. Opiskelemaan pääsee kyllä, se on vain sitten priorisoinnista kiinni ja siitä mihin on valmis venymään niin rahallisesti, kuin ajallisesti. Itse en aio käyttää tätä ansiosidonnaismahdollisuutta ainakaan toistaiseksi, vaikka mielessä se on käynyt. Mulla on onni olla työpaikassa, jossa on pekkasia. Tämä on helpottanut varsinkin koeviikkointa tosi paljon. Katsotaan sitten jahka päättötyön aika tulee, teen sen nykyiselle työnantajalle, joten tuskin silloinkaan opintovapaata otan.

Opiskele oppisopimuksella. Saat samalla palkkaa ja voit suorittaa tutkinnon työn ohessa.

Haluan korjata muutaman asian. Ei pidä sekoittaa opintovapaata ja tähän liittyvää aikuisopintorahaa ansiosidonnaisella opiskeluun. Eli viimeistä edeltäneessä viestissä viitattiin ilmeisesti ensin mainittuun noilla aikarajoilla. Ansiosidonnaisella opiskeluun (järjestelmä nimeltään Omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella, laki voimaan 1.1.2010) vaaditaan seuraavat asiat: Olet työtön ja oikeutettu ansiosidonnaiseen (eli liittoon/kassaan maksettu se väh. 10kk) JA työvoimaviranomainen puoltaa opiskeluasi kirjoittamalla myönteisen päätöksen. Tämä menee kassaan ja haet sieltä rahaa ihan kuin olisit työtön. Tämä on mahdollista 2 vuoden ajan, eli voit kuluttaa kaikki ansiosidonnaiseen oikeutetut päivät opiskellen. Työvoimaviranomainen puoltaa opiskelua tietyissä tilanteissa, kannattaa selvittää sopiiko oma tilanne näihin. Omalla kohdallani oli kyse siitä, että työllisyysnäkymät vanhalla tutkinnollani oli kovin heikot ja uuden saan kasaan kahdessa vuodessa.

Ja jos ansiosidonnaiset päiväsi eivät riitä, eli tutkinto kestää yli kaksi vuotta, saat loppuajalta peruspäivärahaa. Mutta tätä käytettäessä pitää siis olla työtön jo valmiiksi.

Siis minkä ihmeen takia pitäisi olla säätöjä olemassa, jos haluaa opiskella?!

Itse suoritin yhden lukuvuoden aikana avoimessa yliopistossa väyläopinnot ja pääsin tutkinto-opiskelijaksi. Silti käyn edelleen töissä ja opiskelen samalla. Asun yksin ja lyhennän asunto-ja autolainaa, eikä mitään ongelmia ole koskaan ollut siitä, että opiskelen samalla. Yliopistoissa ei ole luennoilla läsnäolopakkoa ja teen kaikki kirjatenttinä ja tenttipäivinä saan palkallisen "opintovapaa" päivän duunista. Joten mikä on se Teidän ongelma?! Jos jokin kurssi vaatii läsnäoloa, sen saa yleensä korvattua tekemällä harkkatyön tai esseen kurssia pitävälle proffalle. Eli ei edelleenkään ole mikään ongelma käydä töissä ja suorittaa tutkintoa.

Toki pidin saldovapaata pakollisten kielikurssien takia, joten ei edelleenkään ollut mikään ongelma...!

Laittakaa vähän realismia peliin, äläkääkä aina valittako, että kaikki on niin vaikeaa.

Ja olen kohta viittä vaille valmis KTM;)

Itse kävin 2 vuotta koulua aikuisena enkä käynyt töissä samalla. En olisi ehtinyt/jaksanut, koska 100 km suuntaansa matkaa ja koulua oli 8- 16, 5 päivää/vko koko opiskelujen ajan. Viikonloput meni kyllä ihan tehtävien merkeissä ja tentteihin lukiessa. Rahallisesti tiukkaa oli, mutta jotenkin selvittiin...

KTM: Hienoa, että sulla on niin helppoa tuo koulunkäynti, toista se on meillä ja mun alalla. Meillä sairastuin kerran ja olin pari viikkoa pois koulusta. Jäin niin pahasti jälkeen, että kiinniottaminen oli työn ja tuskan takana. Teoriassa läsnäolopakkoa tunneilla ei ole, mutta käytännössä osa opettajista ei anna edes nettiin läksyjä ja matskuja joten periaatteessa läsnäolopakko, mikäli meinaat suoriutua tentistä.

Paskat! Suurin osa ihmisistä on ehkä veltostunut pilalle jo kolmikymppisinä, mutta on kuitenkin olemassa paljonkin päälle nelikymppisiä, jotka osaavat tulla vähällä toimeen siinä missä keskiverto vajaa parikymppinenkin.

Eläminen Suomessa ja etenkin pääkaupunkiseudulla on kallista. Tämän ymmärtää maalainenkin. Itse lähtisin kuitenkin liikkeelle siitä ajatusmallista, että omalla aktiivisuudella pärjää Helsinginkin harmaassa arjessa.

Nimittäin päätoimisella opiskelijalla on oikeus opintotukeen, ja opintolainaakin on tarvittaessa mahdollisuus hakea. Opintolainalla ei kuitenkaan ole tarkoitus kenenkään rikastua, joten opintolainalla pelkästään on hankala tulla toimeen jokapäiväisessä elämisessä. Ellei sitten elä mamman ja papan kustannuksella lopun ikäänsä. Näin ollen päätoimisenkin opiskelijan tulisi tehdä töitä - oli kyse sitten tulevan oman alan töistä tai opiskeluajan väliaikaisista töistä. Työssä käyminen puolestaan on omasta vapaa-ajasta pois. Voi voi.

Tiedän monia tapauksia, jotka "opiskelevat" päätoimisesti yliopistolla saamatta kuitenkaan opintojaan tavoitetahdilla etenemään. Aivan käsittämätöntä. Samalla nämä tyypit valittelevat a) rahapulaansa ja b) opintotuen pienuutta. Ongelma ei kuitenkaan minun mielestäni ole kummassakaan näissä vaan siinä, että meitä harvoja jotka teemme aktiivisesti töitä opintojen ohella, ei huomioda opintotukiasioissa. Loppupeleissä se homma menee siihen, että kelalle täytyy palautella omalla aktiivisella työllä tienaamansa rahat, koska on tienannut liikaa. Eihän se näin voi olla.

Opintotukea saavien max. tulorajoja pitäisi huomattavasti nostaa tai poistaa kokonaan. On aivan kestämätön tilanne, että ahkeria rangaistaan ja hanurillaan istuvia valittelevia opiskelijoita holhotaan.

Yhtä kaikki, on aivan höpö höpöä ettei opiskelujen ohella pystyisi tekemään töitä. Kyse on vaan oman ajan järjestelyistä ja omasta aktiivisuudesta. Jos opinnot vievät kaiken aikasi - on syytä tarkastella opiskelutapojasi. Näin se on.

Pakko käydä samalla töissä. Muuten ei voisikaan opiskella.

Ensin vuorotellen, sitten opintovapailla, lopuksi on pakko pudottautua opintotuelle, jonka sivussa on tehtävä töitä. Yksineläjillä ja -huoltajilla tietty hankalampaa, kahden aikuisen perheessä pärjää kyllä mainiosti kun osaa käyttää rahaa. Säästöjä on jonkun verran, lisäksi veronpalautukset on aina pidetty hyvinä. Opintotuelle jäädessä täytyy taas palaiila töihin, joko uudelle alalle tai hätätapauksessa omalle. Vakituisesta työstä ei kannata irtisanoutua opiskelujen takia ennen kuin on viimeinen pakko.

foliohattu päähän tai hommaat jonkun kämppiksen nii kulut puolittuvat ;)

Käyn vuorotöissä joten opiskelu työn ohessa ei onnistuisi kun yhdellä viikolla on työaika klo 6-14, seuraavalla 14-22 ja niin poispäin.
Saakohan opintolainaakaan esim. kolmen vuoden pientä palkkaa vastaavan summan, esim. 75.000 euroa = 25.000e per vuosi jolla aikuinen tulee jotenkin toimeen ettei tarvitsisi edes rahasta huolehtia vaan voisi keskittyä opiskeluun sen 3 vuotta?

Muutamalla satasella kuussa ei tässä maassa kertakaikkiaan aikuinen ihminen tule millään toimeen! Enhän minä opintotuella saisi maksettua edes asuntoni vuokraa!

Nytpä se pian loppuu se vuorotteluvapaahömppäkin, ellei ole 20 vee työkokemusta alla....itse joutuisin vielä odottelemaan täällä työelämän melskeissä 7 vuotta, että voisin vuorottelua anoa. opintovapaata saisin sen 2 vuotta, mutta ei siinä ajassa saa kuin ammattikoulututkintoja ja niitä en tarvii. olen tuomittu tähän matalapalkka-alaan loppuiäkseni, siltä' se nyt tuntuu.

Eiköhän sitä tee työkseen mitä osaa ....
Ai että opiskelemaan :))))) siitä vaan sano....

Opiskeltu on melkein koko elämä. 7-vuotiaana aloitin kansakoulun, siitä on opintoputki jatkunut eläkeikään asti muutamin välivuosin. Plakkarissa yksi ammattitutkinto ja yksi ylempi yliopistotutkinto, nämä molemmat kokonaan työn ohella, lisänä opintotuki. Muuten on opiskeltavaa riittänyt työväenopiston tumppukurssista yliopiston täydennysopintoihin. Kaikki melkein ilmaiseksi tai halvalla. Koko ajan olen elättänyt itseni alle 20-vuotiaasta työllä. Nyt eläkkeellä.

Minä opiskelin aikuisena yliopistossa usean vuoden. Olin yksinhuoltaja. Sain opintotuen, jonka opintoraha oli silloin tosi pieni. Otin myös opintolainan. Yksinhuoltajana sain ansaita hieman enemmän kuin yksinäinen opiskelija, joten olin säännöllisessä ansiotyössä. Yksinhuoltajana en saanut opintotukeen kuuluvaa asumislisää vaan yleisen asumistuen. Tililleni tuli joka kuukausi myös pikkuinen elatustuki ja neljä kertaa vuodessa lapsilisä. Talous oli hyvin tiukka, mutta sosiaalitoimistoon ei ollut asiaa.

Valmistuttuani sain heti alani töitä. Tulot kohenivat, maksoin opintolainan pois. Nyt on helppoa. Ansioiden mukainen eläke sallii mukavat eläkepäivät senttejä laskematta.

Minulla oli varaa opiskella ja on vieläkin, mutta nyt ihan vain hauskana harrastuksena, jonka parissa tapaa samanhenkisiä ihmisiä. Minusta Suomessa opiskelumahdollisuudet ovat loistavat kaikissa elämän vaiheissa.

Ei tarvitse olla niin paljon säästöjä. Kun on ollut vähintään 8 vuotta töissä, niin voi hakea ansiosidonnaista aikuiskoulutusrahaa. Sillä elää ihan hyvin pari vuotta.

Pieni säästösummma on silti hyvä kaiken varalta, tai ainakin kannattaa säästää lomapäiviä, ellei ole sellainen sopimus että opintovapaan ajaltakin kertyy lomaa. Se on asia, joka kannattaa selvittää etukäteen. Osan kesästä voi olla töissä tai opiskella, mutta on hyvä levätäkin.

Aikuisopiskelija saa usein hyväksilukuja sen verran, että opiskeluaika on lyhyempi kuin aivan suoraan koulun penkiltä tulleella kokemattomalla nuorella. Kolmannen vuoden opintoja moni rahoittaa myös tekemällä töitä opintojensa ohessa, joko uudella alalla tai vanhassa työpaikassaan.

Työpaikasta ei kannata yleensä koskaan luopua ennen kuin uusi työpaikka on varma. Työttömänä ei voi saada aikuiskoulutusrahaa, mutta voi tietyin edellytyksin sopia opiskelusta ansiosidonnaisella työttömyyskorvauksella. Miksi kukaan aikuinen edes haluaisi opiskella sellaista alaa, jolla on huono työtilanne?

Aikuisopiskelu kannattaa! Opiskelemalla voit kehittää itseäsi monipuolisesti ja saada tutkinnon ja kunnon ammatin. Opiskelemalla pääset haastavampaan ja parempipalkkaiseen työhön kuin ilman koulutusta.

Opiskelu avaa uusia ovia, avartaa maailmankuvaa ja antaa uusia tietoja ja taitoja, mm. paremman yleissivistyksen ja kielitaidon.

Haluatko tehdä eläkkeelle asti huonosti palkattua p***ahommaa, joka on ihan hanurista, sieltä ja syvältä? Ei kukaan normi-ihminen halua olla jonain v***n puhelinmyyjänä, grillikioskimyyjänä tai huoltoaseman kassalla eläkkeelle asti!

No en tiedä ihmistä, joka ei pärjäisi opintotuki opintolaina satunnaiset viikonlopputyöt yhdistelmällä. Jos asuu jossain kalliissa asunnossa helvetin isot velat niskassa, niin se on oma valinta.

Meillä on hyvin pienet asumiskulut, eikä ostetaan mitään lainaksi, koska ei koskaan tiedä mitä käy. Pärjätään ok, vaikka molemmat jäis työttömiksi/lähtis opiskelemaan ja pärjätään älyttömän hyvin kun molemmat on työelämässä.

Opiskelun ja aikuisiän yhdistäminen on tasan niin hankalaa, kuin siitä itselleen tekee. Jos jotain todella haluaa, niin sen eteen myös tekee uhrauksia ja laskee sitä elintasoaan. Suomessa on pirun helppoa ja halpaa opiskella (ja siitä vielä maksetaan), niin älkää tehkö asioista hankalampia kuin mitä ne oikeasti on.

"Käyn vuorotöissä joten opiskelu työn ohessa ei onnistuisi kun yhdellä viikolla on työaika klo 6-14, seuraavalla 14-22 ja niin poispäin."

Voit opiskella, vaikka nykyinen työsi on vuorotyötä. TE-toimistoissa on ilmaiset ammatinvalintapsykologin palvelut, koulutusneuvontaa ja ammatinvalinta- ja uraohjausta. Oppilaitoksissa on ilmaiset hakupalvelut ja opinto-ohjausta.

Haet ensin itseäsi kiinnostavaa opiskelupaikkaa. Ammattikorkeakouluissa on paljon monimuoto-opetusta eli lähiopetusta on esim. 5-6 päivänä/kk, iltaisin tai viikonloppuisin. Yliopistossa on melko vapaat aikataulut eli läsnäolopakko on vain joillakin kursseilla. Ammattikouluissa on paljon opetusta, on mahdollisuus hankkia tutkinto oppisopimuksella jne.

Kun olet saanut opiskelupaikan, haet nykyiseltä työnantajaltasi opintovapaata. Opintovapaa on työntekijän lakisääteinen oikeus. Etukäteen voit hakea Koulutusrahastolta ennakkopäätöksen aikuiskoulutustuesta. Voit tietyin edellytyksin opiskella päätoimisesti aikuiskoulutustuella ja pitää samalla nykyisen työpaikkasi.

Aikuiskoulutustuesta lisätietoa:
- http://www.koulutusrahasto.fi/fi/aikuiskoulutustuen-hakijoille/

Jos olet "vaarassa tulla irtisanotuksi tai sinut on irtisanottu taloudellisten tai tuotannollisten syiden perusteella", voit hakea ammattiliitosta muutosturvaa eli ansiosidonnaista päivärahaa mm. opiskeluun:
- http://www.talousapu.fi/muutosturva

Kyllä on varaa, onhan ilmainen koulutus ja monenlaisia tukijärjestelmiä. Opiskeluajatkin on järjestetty niin, että työssäkäynti onnistuu.

Ongelma on ettei Suomessa saa noin vain opiskelupaikkaa sellaiselle alalle, millä olisi töitä. Olen jo kaksi kertaa hakenut ensihoitajaksi ja sairaanhoitajaksi, mutta ainakin Etelä-Suomessa on vaikea päästä edes pääsykokeisiin, jos on tavalliset keskinkertaiset paperit. Ehkä johonkin kauemmas pääsisi, mutta perheellisen on vaikea muuttaa, ja työssäkin olisi tarkoitus käydä opiskelujen ohessa, mikä ei jossain syrjässä onnistu. Nyt kerään iltatöinä lisäpisteitä vapaaehtoistöistä, niin ehkä ensi keväänä pääsen pääsykokeisiin.

Mikä ongelma tässä nyt on. Voi käydä täysipäiväisesti töissä, olla perheenäiti ja opiskella AMK:ssa. Kohta kaksi vuotta takana. Ei mullakaan olisi varaa VAIN opiskella, koska on talolainat ja muut menot, enkä ole mennyt naimisiin miljonäärin kanssa. Mutta on paljon mitä voi tehdä, sensijaan että keskittyisi surkuttelemaan, että ei voi opiskella.

Opiskelen monimuotokoulutuksessa ja paljon itsenäisenä. Sovin suoraan kyseisten aineiden opettajien kanssa, että miten suoritan minkäkin kurssin. Suurimman osan suuntaavista opinnoista teen siten, että luen matskut moodlesta, teen annetut tehtävät ja näytän naamani tentissä :) Olen käynyt koululla kevään aikana tunneilla ehkä kahtena päivänä alkuvuodesta, loput tenttinäyttäytymisiä, onnistuu joustavasti myös keskellä päivää käydä töistä piipahtamassa koululla ja tulla takaisin tentin jälkeen. Keskiarvo kiitettävä. Kaikki valttikortit löytyy sun omista käsistä, kukaan ei sitä puolestasi tee.

Vaatiihan se paljon, tottakai, mutta tälläinen vaihe on nyt vain elettävä, mikäli mielii suunnata työelämässä uusille urille. Itseasiassa pääsinkin jo reilun vuoden opiskelun jälkeen oman alani töihin. Tätäkään ei olisi tapahtunut, jos olisin jäänyt kotiin listaamaan syitä, että miksi EN VOISI opiskella.

Opiskella voi työn ohessa. Itse opiskelen juuri nyt työn ohessa yhtä tutkintoon johtavaa koulutusta ja toista kurssiputkea. Opinotoviikot tulevat melko helposti ja opiskelutahti tuntuu liian hitaalta. Lisäksi opiskelen itsekseni lisää, koska asia kiinnostaa. On perhe huollettavana ja talo ja muut systeemit. Jää hyvin aikaa loikoiluunkin.

"Olen jo kaksi kertaa hakenut ensihoitajaksi ja sairaanhoitajaksi, mutta ainakin Etelä-Suomessa on vaikea päästä edes pääsykokeisiin, jos on tavalliset keskinkertaiset paperit."

Aseta tavoite, välitavoitteet ja ala tehdä töitä tavoitteen eteen! Hae kolmannen kerran. Valmistaudu pääsykokeisiin kunnolla. Jos kouluun pitää lukea pääsykoekirjoja, hanki ne kirjat ja ala lukea ajoissa! Hae johonkin muualle kuin Etelä-Suomen isoille paikkakunnille.

Hain ja pääsin Tamkiin - en ole mikään Einstein :)) Vuoden sisällä valmistun ja sijaisuuksia löytyy sairaanhoitajaopiskelijalle niin paljon kun haluaa, jaksaa ja ehtii tehdä.