Kuvittelin säteilytyksen vaikuttavan eliontoimintojani rajoittavasti.
Viime sunnuntaina vedin, vastoin viime viikkojen käytäntöä, 8:n sarjat maastavetoa 160 - 180 pyramidihuipun asemesta.
"Loppukiri"!
Eilen, ennen ensimmäistä säteilysatsia junttasin pienet lihasryhmät tukkoon kuvitellessani ettei säteilyn jälkeen voi tehdä mitään.
Tänään jumputin aerobisia 115 - 130:n tasolla 50min.
Ei tuntunut mitään.
Huomisen säteilyn jälkeen on tarkoitus treenata selkä ja vatsa napakasti.
Monipuolisesti pitkiä sarjoja runsaasti.
Torstaina vuorossa aerobinen päivä ja perjantaina pienet lihasryhmät maanantain malliin.
Eli, olinko pelännyt turhaan sivuvaikutuksia vai onko tämä ennenaikaista itsetyytyväisyydessä piehtarointia?
Viime sunnuntaina vedin, vastoin viime viikkojen käytäntöä, 8:n sarjat maastavetoa 160 - 180 pyramidihuipun asemesta.
"Loppukiri"!
Eilen, ennen ensimmäistä säteilysatsia junttasin pienet lihasryhmät tukkoon kuvitellessani ettei säteilyn jälkeen voi tehdä mitään.
Tänään jumputin aerobisia 115 - 130:n tasolla 50min.
Ei tuntunut mitään.
Huomisen säteilyn jälkeen on tarkoitus treenata selkä ja vatsa napakasti.
Monipuolisesti pitkiä sarjoja runsaasti.
Torstaina vuorossa aerobinen päivä ja perjantaina pienet lihasryhmät maanantain malliin.
Eli, olinko pelännyt turhaan sivuvaikutuksia vai onko tämä ennenaikaista itsetyytyväisyydessä piehtarointia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eipä tuo viikon säteilytys taida/tainnut tuntua missään. Se annetaan niin pienelle alueelle. Mutta ensi viikon jälkeen kyllä menee aikaa ennen kuin jumputat moisia sarjoja.
Ei sädetys heti alkuun missään tunnu. Vasta se minullakin tuntui 20 sädetyskerran jälkeen. Sitten sitä loppu vasta olikin, ja karmeet tuskat, palovammat
Ennenaikainen uho.
Viime yönä syntyi lakana- ja pyjamapyykkiä.
Ilman ennakkovaroitusta tapahtui alapään purkaus.
Yö meni tunnin välein vessassa hyppiessä ja väliajat sohvan päälle levitetyn, käytöstä poistetun vahakankaan päällä löhötessä.
Tämän päivän säteilyssä mammat sanoivat sen kuuluvan asiaan niillä tehoilla.
Kävin salilla pikaisesti mutta jo pelkkä valvottu yö veti terän pois.
Kaksi kertaa jäljellä.
Tasan neljä vuotta sitten kuljin samaa polkua kuin sinä nyt. Juhannusviikolla sädetykset ja 27.6. leikkaus, jossa poistettiin kasvain peräsuolesta ja tehtin väliaikainen avanne. Helpottava tieto n. kolmen viikon päästä: Ei tarvita sytostaatteja! N. neljän viikon kuluttua leikkauksesta suokitukos, joka aukeni itsestään muutaman päivän sairaalassa olon jälkeen. Syyskuussa avanteen sulku. Tammikuussa 2008 kiinnike oli kuronut suolen tukkoon ja jouduttiin leikkaamaan osa ohutsuolta pois. Sitten alkoi toipuminen. Kontrolleissa tähän asti kaikki OK, tosin tänä vuonna jouduttiin J-pussin aukkoa laajentamaan. (J-pussi on paksusuolesta tehty säiliö, joka korvaa poistetun peräsuolen)
Sädehoidosta oli sivuvaikutuksena lievä pahoinvointi ja ripuli, munasarjojen toiminnan ja siten myös hormonituotannon loppuminen. Suurin ongelma on ollut liian vilkkaasti toimiva suoli, mutta senkin kanssa on oppinut elämään niin, että olen jo matkustellutkin, vaikka alkuun ei voinut edes mennä ravintolaan syömään, kun kesken aterian joutui käymään vessassa.
Toivotan sinulle onnea leikkaukseen ja elämässä eteenpäin. Välillä elämä meitä koettelee, mutta koskaan ei kannata menettää toivoa.
Kiitoksia tiedoista!
Ensimmäinen kerta kun saan tietoa noista jälkimaininkivaihtoehdoista.
Vaihtoehtoihin varautuminen ei mielestäni ole vahingon enne vaan mahdollisiin pettymyksiin varautumista.
Sehän minua on inhottanut että olen ikäisekseni ilmeisen hyvässä lihas- ja myös aerobisessa kunnossa.
Maastaveto 180kg, leukoja 10:n sarjoja jne.
Kai tuo säteily vaikutti minuunkin.
Jo aikaisempi anuksen oireilu haittasi intiimiä kanssakäymistä siten että vaimon kiintiöimä, 1krt / viikko oli riittävä.
Nyt on senkin saanut unohtaa.
No, harmeista pienimpiä.
Olen optimistisena odotellut josko syys- lokakuun lentolipuille olisi käyttöä mutta täytynee varautua niiden takaisinperintään matkavakuutuksen kautta.
Hitonmoinen muutos elämään.
Onneksi ehdin viettämään 10 joutovuotta täysin terveenä ja hyväkuntoisena.
Lisäksi 5 osa-aikaista valmistautumisvuotta.
Mites sinulla tuo hormonitoiminnan loppuminen on vaikuttanut intiimiin kanssakäymiseen ja mielialaan? Siihenkin kai lienee keinot olemassa?
Siis tämä teksti oli tietenkin lysulle!
Hitonmoinen muutos totta tosiaan. Puhunkin entisestä elämästäni, kun tarkoitan aikaa ennen syöpään sairastumista.
Toipumisen kannalta on tärkeää, että olet nyt hyvässä kunnossa, sillä yllättävän paljon kunto romahtaa tällaisen ison suolileikkauksen jälkeen.
Cancerilla on nimim. Keeko kirjoittanut omista kokemuksistaan. Kannattaa lukea.
Mielialamuutoksia ei sen kummemmin ole ollut. Olenkin sanonut, ettei minulla ollut murrosikää eikä ole nyt mitään vaihdevuosikiukunpuuskiakaan. Tasaisen tylsä luonne. Limakalvot on kuivat, mutta mitään hormooneja tms.en halua käyttää.
Liukuvoiteetkin on keksitty.
Ei tarvita hormoneja, mutta alapään limakalvoille kannattaa laittaa öljyä, esim. Ceridalia, niiden hyvinvoinnin takia virtstatiehyttulehduksen ehkäisemiseksi. On varmaan muita keinoja, jolloin limakalvot pysyvät kohtuullisen hyvinä, ainakin oman mukavuuden takia.