Lääkärin lähete psykiatriselle poliklinikalle, mitä tapahtuu ??

Tämä tulee nyt mutuna koska ei ole omakoht. kokemusta sairastumisesta saatikka psykiatrisella käynnistä. Toivottavasti joku muu vastaa omasta kokemuksesta.

Eipä syytä pelkoon, olethan menossa tapaamaan ihmistä, joka tuntee ihmismielen suht. hyvin. :) Itse olisi utelias, kyselisin psykiatrilta (tai kuka vastassa onkin) kaiken mahdollisen sairaudesta, jota lääkäri siis vasta epäilee sinun sairastavan. Onhan se sinunkin etusi ymmärtää mikä sulla on ja miten se elämääsi vaikuttaa, onko se loppuelämän diagnoosi vai paraneeko siitä ja miten, jne jne...

Sinua pelottaa uusi ja tuntematon. Se on ihan normaalia. Jokainen meistä olisi ihan samassa hämmennyksen tilassa jos oireilisi ja saisi sitten lähetteen psykiatriselle. Luonnollisestikin se aiheuttaa hirveästi kysymyksiä, onhan kyse omasta terveydestä.
No, sitä varten on koulutettuja ihmisiä, että ei tarvi sairastuessaankaan elellä vain omien kuvitelmiensa varassa. Faktatietoa kannattaa siis hakea ihan itsensä tähden, koska luulo ei ole tiedon väärti, kuten sanonta kuuluu.

Minä toivon, että sinä saat apuvälineitä olosi tasapainottamiseen, sillä sehän on kaiken terveydenhuollon päätarkoitus.

Moro.

Tosiaan lähinnä pelottaa toi joutuuko sinne osastolle jäämään, tätä tietenki varmaaan mahdoton sanoa kenenkään tämän perusteella :) Ihan omasta tahdostani menin lääkärille puhumaan ja se tuntui kyllä hyvältä, mutta nyt rupesi vaivaamaan tosiaan tämä psykiatrinen klinikka asia.

Itsellä ollut monta vuotta jo kausia (4-5 kertaa vuodessa) että saatan olla makuuhuoneessa sängyssä viikonki putkeen hyvin ahdistuneena ja pahoinvoivana, poistun ainoastaan vessaan ja syömään jotain. Myös silloin saattaa olla itselleni käsittämättömiä kiukkupuuskia ja myös raivokohtauksia että tavarat lentää pitkin seiniä, en tunne itseäni silloin yhtään enkä pysty selittämään asiaa mitenkään. Asia on suht rankkaa ollut puolisolleni ja varsinki itselle. Muuten olen iloinen ja positiivinen ihminen kyllä. Myös yksisyy oli lääkärille meno se, jonka myös sanoin lääkärille että en voi mennä takuuseen ettenkö tekisi jotain pahaa koska en pysty hillitsemään itseäni silloin tai en voi olla 100% varma siitä:( En tosin ole koskaan tehnyt kenellekkään mitään pahaa fyysisesti, enkä usko että tekisinkään koskaan mutta mutta koska en tunne silloin itseäni enkä voi kontrolloida. Onpa kurjaa luettavaa itelle tämä.


Nyt olisin vain hirveän helpottunut jos joku osaisi kertoa mitä siellä psykiatrisella klinikalla tapahtuu kun saannut lähetteen sinne, jutellaanko siellä, pistääkö ne johonki osastolle mitä ihmettä. En tajunnut kysyä lääkäriltä tätä ja nyt ahdistaa koko klinikka ajatus todella pahasti ,enkä saa mielestäni pyörimästä tätä asiaa. Jostain syystä ajattelen jopa että oli virhe käydä juttelemassa koska pelkään jollain tasolla nyt koko mahdollista hoitoa... ääh onpas tämä nyt hankalaa.

Poliklinikka tarkoittaa avohoitopaikkaa; se on paikka, jossa käydän ajanvarauksen perusteella kuten esim. terveyskeskuslääkärillä. Kun saat ajan, menet paikalle. Ilmottaudu luukulla ellei siinä erikseen lue, ettei ajan varanneiden tarvitse ilmottautua. Jää odottamaan ja sinut kutsutaan huoneeseen. Tapaamasi hoitohenkilö voi olla lääkäri, mutta myös sairaanhoitaja tai psykologi. Hänellä on lähete käytössään ja siitä hän on jo lukenut, mistä suurinpiirtein (lähettävän lääkärin käsityksen mukaan) on kysymys. Sitten hän varmaan tekee kysymyksiä ja lähdette yhdessä kartoittamaan, millaiset asiat ovat sinulle vaikeita ja mitä jatkossa olisi hyvä tehdä. Kun lähdet, olisi hyvä, että sinulla olisi käsitys jatkosta: miten ongelmasi on ymmärretty ja mitä jatkossa tapahtuu. Jatko on mahdollisesti uusia aika tälle samalle ihmiselle. Alkukartoitus voi kestää muutaman käynnin tai sinulle suositellaan hoitosuhdetta (saman ihmisen tai jonkun muun), joka tarkoittaa sitä, että hoitotaho sitoutuu pitempiakaisesti auttamaan sinua. Hoitosuhteessa on hyvä tehdä jonkinlainen hoitosopimus (antaa turvaa) esim. tavataan kerran viikossa kolmen kuukauden ajan ja pysähdytään sitten yhdessä meittimään miltä on tuntunut, onko jo auttanut ja jatketaanko.
Avohoito on aina vapaaehtoista (myös lääkityksen aloittaminen tai se, ettei aloita on vapaaehtoista). pakkopäätöksellä sairaalaan joutuu/pääsee kukaan hyvin harvoin. Sairaalahoidot yleensäkin ovat tulleet yhä harvinaisemmiksi ja lyhyemmiksi.
Yksityiskohdat vaihtelevat hoitopaikoittain, mutta suuret linjat (esim. poliklinikka on vain avohoitopaikka) ovat kaikkialla samat.

Okei, kiitos paljon! Asia itselle täysin uusi ja kun ei ollut millään tasolla tuttu, niin rupesi vähän jännittää että mitähän ihmettä siellä tapahtuu ja klinikka kuullosti siltä että sinne pitää jäädä tjms. Mutta tosiaan kiitos kovasti, ei jännitä enään kun tietää mitä tapahtuu:) !!

Lähinnä keskustelua psykiatrin kanssa ja yritää saada selvyys onko kyseessä todella bipolaari häiriö vai jonkin muu sekä mahdollisesti keskustelua lääkityksestä. Bipolaarihäiriön II-tyypin tunnistaminen ei ole kovinkaan helppoa ja nopeaa, I-tyypinen bipot taas oireilevat sen verran voimakkaasti, että diagnoosin antaminen ei ole kovinkaan vaikeaa.

Suljetulle et joudu, jos et ole voimakkaasti maaninen tai tekemässä itsemurhaa.