En ymmärrä tätä äitien itsekästä lauselmaa;lapsettomat(joku heidän määrittelemä kategoria ihmisryhmästä).
Eikö jokainen saa tehdä lapsia silloin ku haluaa ja siihen on valmis. aikaahan on 20-vuotta elämässä tehdä niitä lapsia.
Kaikki eivät halua niitä ollenkaan.
Mikä ihmen jaottelu ihmisistä tää oikee on? Tää vielä kuulostaa siltä, että äidit oikeen ylpeilee itseään ja sitä, että on lapsi. Mikä ylpeydenaihe lapsi muka on.?
Ero ja pettämistilastot puhuu puolestaan nykyajan perhe-elämässä, mitä hienoa se muka on edes?
Lapselliset ja lapsettomat ovat ihan samalla viivalla ku naapurin petteri tai irmeli. Ihan turhaa ylistää itseään naurettavilla asioilla, jokainen meistä on ihan normaali tavallinen pulliainen, oli lapsi tai ei. Sinkut ovat tilastollisesti onnellisempia, mutta ei se sitä tarkota etteikö lapsiperheetkin vois olla onnellisia, mutta tilastot tosiaan puhuu puolesta, että jos perhe-elämä olis niin onnellista, miksi ihmiset eroaa sitten?
On hienoa, että ihmiset elää lapsettomina niin kauan, kun omaa valmiudet perheen perustamiseen. Se ei ole ihan yksinkertaista, ne valmiudet on hyvä olla sellaiset, ettei sitten lapsen syntymän jälkeen olla enää vaimo ja mies, vaan pelkkiä onnettomia kakaroiden paimentajia, jota ei voi nimittää enää perheeksi vaan perhesäröksi. Siinä ei ole mitään ylpeilyn aihetta.
Miksi ihmiset eivät voi kohdella ihmisiä ihmisinä, elämäntilanteesta riippumatta. EI se lapsi voi olla jokapaikassa syy ylpeilyyn, etuoikeuksien vaatimiseen muiden kustannuksella, muoden huomiointiin julkisilla paikoilla, vaikka se ipana siinä touhottaaki, ei muut niistä teidän ipanoista ole kiinnostunu vaan siitä, miten ihmiset yleensä käyttäytyy.
Lapsettomat eivät ole itsekkäitä, vaan nimenomaan odottavat, rakentavat omaa elämää, ennen kuin alkaa rakentaa toisen elämää. Maksavat veroja yhteiskunnalle, myös elättävät lapsiperheiden penikat ja paljon muuta. Tekevät paljon asioita, ennen kuin ryhtyvät "lapsellisiksi".
Lapsen nojalla itsensä ylistäminen on heikkous. Kaikki samanarvoisina pitävä ja hyvä käytös(sen opettaminen myös lapselle) ja toisten kunnioittaminen on rikkaus.
Eikö jokainen saa tehdä lapsia silloin ku haluaa ja siihen on valmis. aikaahan on 20-vuotta elämässä tehdä niitä lapsia.
Kaikki eivät halua niitä ollenkaan.
Mikä ihmen jaottelu ihmisistä tää oikee on? Tää vielä kuulostaa siltä, että äidit oikeen ylpeilee itseään ja sitä, että on lapsi. Mikä ylpeydenaihe lapsi muka on.?
Ero ja pettämistilastot puhuu puolestaan nykyajan perhe-elämässä, mitä hienoa se muka on edes?
Lapselliset ja lapsettomat ovat ihan samalla viivalla ku naapurin petteri tai irmeli. Ihan turhaa ylistää itseään naurettavilla asioilla, jokainen meistä on ihan normaali tavallinen pulliainen, oli lapsi tai ei. Sinkut ovat tilastollisesti onnellisempia, mutta ei se sitä tarkota etteikö lapsiperheetkin vois olla onnellisia, mutta tilastot tosiaan puhuu puolesta, että jos perhe-elämä olis niin onnellista, miksi ihmiset eroaa sitten?
On hienoa, että ihmiset elää lapsettomina niin kauan, kun omaa valmiudet perheen perustamiseen. Se ei ole ihan yksinkertaista, ne valmiudet on hyvä olla sellaiset, ettei sitten lapsen syntymän jälkeen olla enää vaimo ja mies, vaan pelkkiä onnettomia kakaroiden paimentajia, jota ei voi nimittää enää perheeksi vaan perhesäröksi. Siinä ei ole mitään ylpeilyn aihetta.
Miksi ihmiset eivät voi kohdella ihmisiä ihmisinä, elämäntilanteesta riippumatta. EI se lapsi voi olla jokapaikassa syy ylpeilyyn, etuoikeuksien vaatimiseen muiden kustannuksella, muoden huomiointiin julkisilla paikoilla, vaikka se ipana siinä touhottaaki, ei muut niistä teidän ipanoista ole kiinnostunu vaan siitä, miten ihmiset yleensä käyttäytyy.
Lapsettomat eivät ole itsekkäitä, vaan nimenomaan odottavat, rakentavat omaa elämää, ennen kuin alkaa rakentaa toisen elämää. Maksavat veroja yhteiskunnalle, myös elättävät lapsiperheiden penikat ja paljon muuta. Tekevät paljon asioita, ennen kuin ryhtyvät "lapsellisiksi".
Lapsen nojalla itsensä ylistäminen on heikkous. Kaikki samanarvoisina pitävä ja hyvä käytös(sen opettaminen myös lapselle) ja toisten kunnioittaminen on rikkaus.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ei lapsettomat ja lasen omaavat ihmiset todellakaan ole samalla viivalla!
Lapsettomat eivät ymmärrä lapsiperheistä yhtään mitään, kun eivät elä sitä arkea.
Helppo se on huudella kaikennäköistä, mutta kun tosiasiassa huutelut on vain arvailuja.
Lapsettomilla ei ole vastuuta muista kuin itsestään, eikä vapaata elämää voi soveltaa mitenkään lapsiperheen arkeen.
Juuri tuokin lause sun otsikossa viittaa siihen, että et tajuu laspsiperheen asioita yhtään mitään.
arvojärjestyksessä ja ihmisarvon perusteella kyllä ovat. Ihmisarvoa ei määrittele se, onko lapsen synnyttänyt vai ei. ihmisarvo tulee jo syntyessään ja on elämän loppuun asti, oli se elämä mitä tahansa.
Kyse ei olekkaan siitä, että pitäiskö jonkun ymmärtää lapsiperheitä vai ei, tai pitäiskö lapsiperheiden ymmärtää lapsettomia.
SInä se et ymmärrä yhtään mitään ku katkeraa on lausahduksesi.
Kyse oli siitä, että ihmisiä siinä missä muutkin, oli lapsi, aikuinen, sinkku, parisuhdeessa elävä, perheellinen..aivan sama. Jokaisella saman ihmisarvo ja omaa itseään ei voi ylistää sen vuoksi, että on lapsi, vaan käyttäytymisen vuoksi.
Se ja ne, jotka käyttäytyy hyvin, huomioi toisia ihmisiä, eikö kuvittele olevansa parempi muita, ansaitsee kunnioitusta.
Kunnioitus pitää ansaita, omahyväisyys ja lapsien vuoksi itseään ylistäminen on heikkous. Ihmisten arvostelu on heikkous,oli se arvostelija lapseton tai lapsellinen.
Olen ihan samaa mieltä siitä, että lapsettomia ja "lapsellisia" tulee kohdella ja kunnioittaa ihan tasavertaisesti, toisin sanoen ihminen joka omalla käytöksellään ansaitsee kunnioitusta, ansaitsee sen oli lapsia tai ei.
Mutta huomaatko, että itse et kykene tasavertaisuuteen, vaan ylistät lapsettomia.
En ylistä ketään. Kyllä sen moni tietää, että lapsiperheiden äidit ylistää ja pitää itseään parempiarvoisina kun omaavat lapsen. sen vuoksi halusin kommentoida siihen heidän oletukseen vähän vastalausetta, ja että miksi juuri he luokittelevat ihmisiä kategorioihin ja samalla luulee itse olevansa parhaan kategorian luokassa.
Naurettavaa kuin se onkin. Mut lapsettomat ei yleensä erotu käytöksellään ihmismassoista, paitsi yleensä käyttäytyvät ihan hyvin ja huomioivat toista.
Usein lapsiperheiden äidit vaativat erityiskohtelua muilta ja suvaitsevaisuutta vaan ja ainoastaan sen vuoksi että omaavat lapsen.
EI ole mitään ihmeellistä omistaa lapsi, tai vaikka koira, tai vaikka astianpesukone.
Ihmisiä kaikki, kukin elää tavallaan, ei voi sanoa yleisesti mikä elämäntilanne paras ja ketkä on parhaita ihmisiä.
Jokainen samanarvoinen ja voi olla hyvä/huono ihminen oli lapseton tai lapsellinen tai vaikkapa lapsi.
Jokainen nimenomaan käytöksellään ansaitsee kunnioituksen, eikä jonkin asian seurauksesta tai omistamisesta. Aito, muista välittävä ihminen, joka ei tuojottele omaan napaan, ansaitsee juuri sitä kunnioitusta, eikä asettele muita ihmisiä eriarvoiseen asemaan itsensä kanssa.
Niin, siis eihän lapset tee kenestäkään yhtään parempaa ihmistä. En ole huomannut, että kukaan olisi niin väittänytkään, joten jos noin tulkitset "kaikkien" lapsellisten sanomiset, niin onkohan sinulla jonkinlainen itsetunto-ongelma.
Lapselliset ja lapsettomat ovat täysin erilaisissa elämäntilanteissa, joten he voidaan siinä mielessä yleistää kahdeksi eri ryhmäksi silloin kun puhutaan asioista, joissa tällaisilla eroilla on merkitystä. Ihan niin kuin usein puhutaan miehistä ja naisista kahtena eri ryhmänä ihmisiä, vaikka ei se automaattisesti anna ymmärtää, että toinen ryhmä olisi parempi kuin toinen.
kyllä ovat erilaisissa elämäntilanteissa, mutta aika ajoin kuulee täältä, kun äidit arvostelevat lapsettomia, että he ovat oman navan tuijottajia.
miten joku voi sanoa noin? yleistää kaikkia. ihan järjetöntä. miten sellainen arvostelija pärjää työelämässä yms, joka asettaa sen vuoksi alempaan arvoon, jos ei ole vielä perhettä.
jokaisella yksi elämä, ja valinnat miten haluaa tämän elämän elää. jos kaikki ei halua perustaa perhettä kakskymppisenä, niin johan on hullua ku monet äidit leimaa rämäpääksi lapsettomaksi.
siis täh. eikö ihmiset saa rauhassa enää opiskella, rakentaa tulevaisuutta, elää omaa elämää ilman että haukutaan itsekkääksi? siis ei voi ymmärtää oikeesti.
vastuullisempaa ja epäitsekkyyttä se enemmän on, kun elää yhteiskunnan tukien varassa ilman mitään koulutusta tai päämäärää ja varsinkaan olla kiinnostumaton tekemään edes töitä.
Ei ole pelkästään äitien suunnalta jaottelua. Ihan yhtälailla lapsettomat kutsuvat äitejä mammoiksi sellaisella äänensävyllä, ettei jää epäselväksi, mitä mieltä näistä naisista ovat. Ei siinä ole arvostuksesta tietoakaan, vaikka äidit pyörittävät melkoista arkea...
Minä en ainakaan halua minua kutsuttavan miksikään mammaksi. Olen ensisijaisesti ihan vaan nainen ja sitten toissijaisesti ÄITI ja vaimo.
En nyt oikein ymmärrä pointtiasi. Sanot, että lapsettomat ja "lapselliset" ovat kaikki saman arvoisia, samalla viivalla ja yhtä arvokkaita. Seuraavassa kappaleessa luokittelet lapsiperheet kakkosluokan kansalaisksi, joiden penikoita lapsettomat veronmaksajat elättävät. Halusitko kuitenkin sanoa, että kaikki ovat saman arvoisia, mutta lapsettomat vähän arvokkaampia.
Ja BTW, kaikkein törkeimpään jaotteluun ja kahtiajakoon törmää tällä palstalla nimenomaan sinun kirjoituksissasi. Jotta menepä itseesi.
ei ole mitään kahtia jaottelua. ei sellaista ole. kyse on vain siitä, että kun törmää moneesti kärryillä jyrääviä mammoja ja suvaitsevaisuutta vaaditaan ja etuoikeuksia oman lapsensa tähden. Se on epäreilua käytöstä ja muiden ihmisten polkemista oman lapsen nojalla. se ei ole syy sellaiseen käytökseen.
kyse ei ole arvostelemisesta tai kahtiajaosta, vaan siitä että joidenkin perheen äidit oppisivat arvostamaan myös muita ihmisiä ja opettamaan omia lapsiakin siihen, eikä kaikella sontaisella käytöksellään häiriköi muita ja vaatimassa kaikenmaailman suvaitsevaisuutta ja oikeuksia. käyttäytymissäännöt koskee myös perheitä, ja syy olla huonokäytöksinen ja ylimielinen ei voi lähteä siitä, että on lapsi.
Julkisilla paikoilla kun vaan on huomioitava muita ihmisiä ja oltava ystävällinen,ei voi ajatella vaan itsensä ja lapsensa olevan maailman napa, jos nimenomaan ei halua tulla leimatuksi.
Kyse ei ole kakkosluokan kansasta, mutta eikö se näin ole että oli sosiaalipummi äiti, sinkku, ihan kuka vaan. jos on työkykynen eikä työ maistu vaan lekotellaan jalat homeessa kotona eikä aikomustakaan töihin, niin silloin se ei mitään yhteiskunnan jäsenyyttä ole, vaan yhteiskunnan ja muiden työntekijöiden/opiskelijoiden kustannuksella elämistä ja pummailua.
Vaikka on äiti, niin se ei sitä tarkota että pitäs koko elämä muiden siivellä elää. sellaiset laiskiaiset ja kotona makaavat kaikki tietää. lapsien hoito on elämää, ei työtä. se kuuluu elämään ja on tietoinen valinta. perheen perustaminen ei ole syy työttömyyteen, syrjäytymiseen tai yhteiskunnan jäsenyydestä pois sulkemiseen. sosiaaliluukkuilijat on aina kakkoskastia, koska he eivät ole millään tavalla hyödyksi yhteiskunnalle, kun niitä makaajia on myös, jotka olisivat työkykyisiä mutta eivät vain viisti, kun suomi maksaa kaiken elämisen.
ahkerat ja oman elämän rakentajat ja tavoitteelliset ihmiset palkitaan :) ja näitä voi olla perheelliset, sinkut, parisuhteessa elävät, vanhemmat, ihan kaikki. elämä ja miten sen elää on ihan itsestään kiinni ja etenkin minkälainen on muita ihmisiä kohtaan :)
Tämän pitäisi olla Äitien jutut -palsta mutta enevässä määrin täällä lapsettomat ja sinkut paasaavat kaikesta siitä, mitä me äidit sanomme, teemme ja arvostamme. Kummallista, että näitä varsinaisia juttuja, joista meitä äitejä koko ajan kritisoidaan, ei näy.
Olen lapsistani erityisen ylpeä koska mikään saavutus tai teko ei ole mitään oman lapsen merkityksen rinnalla.
Ja sinkut eivät ole onnellisempia, tutkipa tilastoja uudelleen. Mitä vanhemmaksi sinkku tulee, sitä epätoivoisempi ja masentuneempi hänestä tulee. Äidellä käyt juuri päin vastoin.
Siinäpä sinulle kommentteja, jotta voit oikeasti nalkuttaa meistä itsekkäistä äideistä, jotka ajattelemme vain lapsiamme. Joka muuten on totta, koska olen nainen ja siksi äiti!!!!!!!½!!!
hahahah mies on varmaa lähteny ton lapsikeskeisen elämäntyylin johdostasi? olet juuri sellainen emakko, joka jauhaa vain omista lapsistaan. miten muut muuten yleisesti kestävät kuunnella sua työpaikalla(jos edes tiedät mitä työ on), ystävien luona ja ylipäätään kun juttelet ja kerrot vain sun omista lapsista?
Jos elämässäsi ei ole kuin omat lapset ja miehen kans olit vain lapsenhankkimista varten ni huonosti menee.
onneksi on ehjiä perheitä, jossa myös miestä arvostetaan. jos kokoajan ajatellaan vain lapsia ja elämä ei ole muuta ku lapsi sitä lapsi tätä ni missäs se parisuhde sitten on vai onko sitä ollenkaan?
Aika kärkäs äiti olet :D varmaan jokainen on onnellinen ihan sellaisista asioista kun on, ei kaikki lapsia edes halua.
meillä on yks muksu ja mulla on elämässä muutaki ku lapsi esim. ihana aviomies :)
vaikka mulla on muksu niin olen nimen omaan vaimo, nainen ja äidin rooli lastani varten, ei miestä. ja äidin rooli ei ole kokoajan päällä, toisin kuin sinulla.
mä en jauha kokoajan kaikille mun lapsesta, en ole itsekäs, päinvastoin elämässä on muutaki juteltavaa ja ajateltavaa ku lapsi. lapsi on elämää ja itse yrittää tehdä parhaansa äitinä olona, mutta en mä meidän lapsi sitä meidän meidän-kotkotuksia muille latele.
olen äiti, mutta en itsekäs.olen nuori nainen ja ei vois vähempää kiinnostaa keskustelut paskavaipoista ja läskeistä ja pullamössöistä.
onneksi mulla on ihana mies rinnalla, ja meillä kokonainen perhe. mies on mulle ihan yhtä rakas kuin kapsi, eikä meillä ole mitää sijaislukuja. mua ei vois vähempää kiinnostaa toitottavan jotain tiettyä asiaa ja halveksien samalla toista. kaikki samanarvoisia, mutta tottakai lapsi on meille miehen kans yhdessä se tärkein, sillä olemmehan miehemme kans yhtä.
mutta sinä oot just sellanen suomijuntti, joka nalkuttaa miehelle ja jyrää toisten ihmisten yli kärryillä ja halveksii muita. ylistää itseään ja kersojaan ja päivänpuheenaihe työpaikalla, ystäville(jos sulla edes niitä on, epäilen)on meidän sirkka ja tapio sitä tätä.
Luuletko tosissas, että muita kiinnostaa sinun lapses nii paljo, että kiinnostais tuhlata aikansa sinun äpäristäsi puhumiseen? ;) anteeksi lapsista, et oo varmaa vielä karkottanu miestä ympäriltäs lapsipsykoosia sairastaessasi, tuskin muistat sen edes olemassa olon ku lapset vie sun kaikki ajatukset.onneks tollaset jää ennenmittaa yksin, joka ei koko perhettä arvosta tai edes näe kokonaisuutena.
mä aijon joskus kymmenen vuoden päästä lapsia tehdä ja perheen haluan, mutta elämässä on muutaki ku lapset, myös meillä. esim. mies on yksi perheen pää tulevassa perheessä, jota myös kunnioitan ja rakastan viimeiseen asti.varjelen suhdettamme, vaikka lapsi syntyykin.
tällähetkellä tosi onnellinen olo mieheni kanssa kahden. saadaan olla itsekkäitä ja elää omilla ehdoitta, vapaa tekemään ja menemään millon halutaan ja miten halutaan.
tässä vaan yks linkki tosta onnellisuusjutusta. asiasta on monta kantaa. mutta lapset myöhemmin, ja nuoruus ja vapaus ensin :) se on ehkä onnellisinta.
http://ylioppilaslehti.fi/2010/12/ilonpilaaja/
"Olen lapsistani erityisen ylpeä koska mikään saavutus tai teko ei ole mitään oman lapsen merkityksen rinnalla."
-. ei muita välttis toisten lapsenteon ihmeellisyydet kiinnosta, siispä kaikille se on päivänselvää eikä suolla niitä muille yrittääkseen vakuutella jotain.
"Siinäpä sinulle kommentteja, jotta voit oikeasti nalkuttaa meistä itsekkäistä äideistä, jotka ajattelemme vain lapsiamme. Joka muuten on totta, koska olen nainen ja siksi äiti!!!!!!!½!!! "
- Näin itsekkään ja narsistisen mallin anto lapselle tietää lisää itsekkäitä ihmisiä, jotka ei ajattele muita ihmisiä, ei edes miestä. Onneksi miehet ymmärtää lähteä tollasesta suhteesta, missä vaimo on kadonnu jäljettömiin ja ikuinen äiti-hahmo tilittää vieressä jokapäiväisistä kakkavaipoista yms miehelleen ja ystävilleen.
näin itsekkäitä ihmisiä on onneksi harvassa, jotka eivät osaa käyttäytyä julkisilla paikoilla, eikä huomioi muita ihmisiä. nämä yksilöt erottuu, eikä heidän sosiaaliverkostonsa ja elämä muutenkaan niin hääppöstä ole. Kaikissa tilanteissa ei voi ajatella oman lapsen nojalla, vaan on tilanteita esim.ihmisten ilmoilla että joskus vaan joutuu huomioimaan muitakin esim.työtovereita, ystäviä.jos tällasta taitoa ei ole, on hän hyvin inhottu ja etova ihminen. lapsi ei valitettavasti voi olla aina se ykkönen, jos ollaan esim.mökkeilemässä, ihmistenilmoilla, matkoilla, kylässä. ylläoleva äiti ajattelee näin, ja hän antaa lapsilleen sellaista elämänmallia, että he ovat parempiarvoisia kuin muut ja voivat polkea muiden ihmisten yli ja käyttäytyä kuin huvittaa vaikka sylkästä toisten ihmisten päälle. ei se häntä kiinnosta ku lapsi aina ensin, saa tehdä mitä huvittaa. ei sääntöjä, ei mitään rajoja.
Joo itteeki äitinä ärsyttää sellaset äidit, jotka kuvittelee heidän kakaransa olevan parempi ku muiden. kukaan ei ole parempi ihmisenä, vaan ero tulee siinä, että omaa lasta rakastaa eniten, sen tietää tyhmäki,mutta sen käyttäytymisen ei tarvitse olla muita halventavaa oli kyseessä toinen äiti ja sen lapsi, tai he, joilla ei ole lapsia tai mummo tai pappa.
on paljo sellasia äitejä, joilla ei muita puheenaiheita ole ku "heidän lapsi". se on sitä ylistämistä, ilman että ei voi olla muita puheenaiheita tai että joskus kysyttäs mitä muille kuuluu. muitten asioista kiinnostumaton, ittee ja lasta hehkuttava ei ansaitse ystäviä.
Äidit puhuu lapsista ja isät armeijasta!
Hienoa!
Oonkin jo odotellu millon tämä hullu äitien vastainen haaska rantautuu ÄITIEN palstalle! :D Ja odotus palkittiin, se on kehitellyt jo sivupersoonia, kaikki vain tunnistaa samasta lapsellisesta kirjoitustyylistä ja kamalasta määrästä kirjoitusvirheitä. Millon on lapsia, millon sinkku ja elää elämänsä "onnellisinta" aikaa. :D
HAHHAHHAAA! Ihan totta, tolla on pakko olla itsellään jotenkin kieroutunut äiti-lapsi- suhde! :D
Mua ei ainakaan kiinnosta VI**UAKAAN alkaa sen juttuihin kommentoimaan, toistaa vain tuota samaa paskaa mitä ennenkin.
Näinpä. Olen miettinyt, että paras suhtautumistapa tämän kirjoittajan aloituksiin olisi joko ignorata koko hörhö täysin tai sitten järjestelmällisesti ilmiantaa ylläpidolle kommentit asiattomina viesteinä. Tuo "murhaajalapsiperhe"-ketju ainakin täyttää asiattoman keskustelun tunnusmerkit.
Mietin sitä ketjua kans juuri ja kyllä se on todella asiaton. Tämä tyyppi pilaa kaikkien äitien fiiliksen noilla jutuillaan. Täytyy ilmottaa asiattomasta aloituksesta!
Kun täällä päivästä toiseen jauhat näitä samoja juttuja, niin voisitko nyt ystävällisesti kertoa että miten ja milloin lapsiperheet ovat loukanneet sinun ihmisarvoasi, polkeneet ihmisoikeuksiasi, vaatineet erityiskohtelua sinun kustannuksellasi, jyränneet vaunuillaan ylitsesi, millaisilla sanakäänteillä vaatineet suvaitsemaan lastensa huonoa käytöstä tai yrittäneet pakottaa sinua ihailemaan ja tykkäämään lapsistaan? Haluaisin ihan konkreettisia esimerkkejä elävästä elämästä, tapauksia jotka ovat sattuneet juuri sinulle. Ja mielellään myös perustelut siitä, miksi oletat että tapahtumat johtuivat nimenomaan siitä, että tapauksen toinen osapuoli oli niin täynnä omaa vanhemmuuttaan.
Anna palaa.
"En ymmärrä tätä äitien itsekästä lauselmaa;lapsettomat(joku heidän määrittelemä kategoria ihmisryhmästä)."
No mikä sinä sitten olet jos et lapseton? Jos sinulla ei ole lapsia niin silloinhan sinä olet lapseton. Mitä pahaa siinä on? Ellet sitten itse koe asiaa niin. Sinun omassa kirjoituksessasi itse yleistät ja luokittelet äidit tietynlaisiksi ihmisiksi. Koko kirjoituksesi on hyvin tuomitseva äitejä kohtaan. Jos suhtaudut itse äiteihin ymmärtämättömästi ja heidän "etuoikeuksiaan" kadehtien niin miten voit edes olettaa saavasi omalle kohdalle pään silitystä? Mitä nämä äitien etuoikeudet ovat? Osaatko edes nimetä näitä väittämiäsi?
Lisäksi oletat perhe-elämää elävien olevan automaattisesti onnettomia ja kaikkien parisuhteiden huonoja. Melkoista yleistämistä siinäkin. Aloituksestasi huomaa, että et tunne kovinkaan laajaa skaalaa ihmisiä kun noin mustavalkoisesti ajattelet. Koko kirjoituksesi on pelkkää äitien mustamaalaamista ja perhe-elämän luokittelua huonommaksi kuin lapsettoman elämä. Syyllistyt juuri itse siihen samaan mistä täällä moitit äitejä. Opettele ensin itse suvaitsemaan muita ennenkuin tulet sitä vaatimaan muilta.
Minua suunnattomasti häiritsee tuo että kuvitellaan että äitien saamat tuet yms ovat "ilmasta" rahaa. Kyllä minulla ainakin menee veroa jokaisesta tuesta,lapsilisä lukuunottamatta. Eikä oma veroprosentti nyt mikään kauheen pieni ole,etteikö tuntuisi jo valmiiksi pienissä tuissa paljon...
Tahtoisin myöskin kuulla esimerkkejä tuosta äitien saamasta/vaatimasta erityiskohtelusta ja "etuoikeuksista".
Ja kyllä tuolla ihmisten ilmoilla liikkuessä huomaa että huonosti käyttäytyviä ja erityiskohtelua vaativia ihmisiä löytyy ihan joka ikisestä ihmisryhmästä...
juurikin noista tuista aina valitellaan että eletään veronmaksajien rahoilla. ilmeisesti he eivät tiedä sitä että niistäkin tuista menee veroa, eikä se ole mikään pieni veroprosentti, aina kelan tuista menee vähintään 20%veroa. eli niitä veronmaksajia me kotiäiditkin olemme ihan samalla tavalla kuin te työssäkäyvätkin.
No kyllä on ihan yleistä, että nimenomaan äidit haluavat tehdä jotain kahtiajakoa juurikin lapsettomiin ihmisiin ja usein ilman mitään syytä. "Kun sulla ei ole lapsia, niin mä en leiki enkä kaveeraa sun kaa"...jep!
Minulla ei ole lapsia, vielä, mutta monella ystävälläni on. Ihan hyvin on ystäväsuhteet jatkuneet ja säilyneet näihin ystäviin. Vaikka en äiti olekaan enkä pode vauvakuumettakaan tällä hetkellä, suhtaudun lapsiin myönteisesti. Olen kahden ystävän lapsen kummi (ja luultavasti kohta kolmannenkin), ja minulla on hyvät välit ystäviini ja positiivinen suhtautuminen heihin niin ystävänä kuin äitinä, samoin heidän lapsiinsa.
Sen sijaan vieraita äitejä olen alkanut pelätä. Jos joku tietää tai arvaa että olen lapseton, voin varautua kommentteihin "voi voi kun te lapsettomat olette niin itsekkäitä ja oman elämän ympärillä vaan teidänkin touhut pyörii", "teidän on varmaan niin vaikea tajuta meitä perheen äitejä", "te vaan vapaana pörräilette ja baareissa juoksette" jne ja näitä kommentteja tulee tosiaan aivan tarpeettomasti ja ilman mitään perusteita. Ihan rauhassa olen ollut, millään tavalla en ole omalta osaltani neuvonut äitejä tai pyrkinyt lyömään kiilaa väliin, jutellut ihan tavallisesti asioista ja vielä tuonut esille että suhtaudun myönteisesti lapsiin ja jos lapsia on ollut paikalla niin suhtautunut heihin myönteisesti ja sanonut jotain mukavaa/kannustavaa/kehuvaa heidän lapsesta. Kateellisuus ja katkeruusko siitä toisen "vapaudesta" saa nämä kommentit aikaan, en tiedä.
Myös nämä perheelliset ystävät myöntävät että osa äideistä muuttuu tällaiseksi: lapsettomiin ihmisiin ei osata suhtautua, ja kun ei osata suhtautua, niin pyritään sitten lyttäämään se lapseton siksi ettei hän ole vielä kokenut äitiyttä. No, helppo (tosin melko ala-arvoinen) tapahan se onkin tehdä niin.
Itselläni ei ole lapsia, koska nuori vielä olen, mutten poissulje lasten hankintaa tulevaisuudestani.
Kaikki riippuu ihmisestä, ei lapsellisuudesta tai lapsettomuudesta. Monissa maissa lapsiperheille annetaan ihan vapaaehtoisia etuuksia, kuten jonoissa alle 3-vuotiaiden muksujen kanssa olevia päästetään eteen ihan kaikkien mukavuuden vuoksi; lapsi turhautuu ja alkaa huudollaan koettelemaan muiden jonottajien hermoja. Ei lapsiperheille kohtuuttomat edut kuulu, mutta pienet yleistä viihtyvyyttä ajavat edut kuten esimerkkini, loppupelissä ovat kaikkien kannalta paremmat. Hieman inhimillistä ymmärtäväisyyttä voisi ajaa kehiin!
Ottakaa eräs asia huomioon; lapsiperheet tekevät vapaaehtoista työtä valtiolle, jonka perustana ovat ihmiset. Vanhemmat vapaaehtoisesti minimikorvauksella tekevät ja kasvattavat uusia veronmaksajia valtiolle korvauksetta eli eivät saa työstään mitään varsinaista palkkaa. Siksi mielestäni on ihan perusteltua, että he saavat kohtuullisia etuja, joita laki heille nykyäänkin sallii.
Lapsi ei ole mikään harvinainen kummajainen, vaan ihan tavallinen ilmestys yhteiskunnassamme. Tämä ei tarkoita, ettei lapsestaan voi olla ylpeä, koska loppupelissä se, millainen aikuinen lapsesta kasvaa, johtuuvanhempien kasvatuksesta. Ylpeyttä voi tuntea myös lemmikistään, taideteoksestaan tai vaikkapa keittiöstään. Ylpeä saa olla mistä tahansa, muttei se tarkoita, että ketään ylistää täytyy sen takia. Lasta kasvattava tekee tärkeää ja raskasta työtä, muttei se hänestä ihmisenä sen parempaa tai huonompaa tee.
Haluaisin kannustaa ihmisiä myötätuntoon ja inhimillisestä ymmärryksestä johtuvaan tilannetajuun. Toista tulee huomioida ja auttaa mahdollisuuksiensa mukaan. Jos se viiden kiljuvan muksun kanssa kaupassa oleva mamma seisoo jonon perällä, niin eiköhän olisi kaikkien kannalta parempi, että hän menisi kassalle ensin ja lähtisi äkkiä kaupasta ulos muiden hermoja koettelemasta. Äidit puolestaan voivat olla arvostelematta lapsettomien bilettämistä ja haukkumatta heitä "huitiloiksi".
Mielestäni on turha puhua äitien rahallisista etuuksista. Suurin osa vanhemmista on töitä tehnyt ja maksanut veroja vuosikausia ennen vanhemmuusstuille pääsemistä ja siten jo itse maksanut saatavat tukensa.
Itse olen vielä lapseton (raskaana) ja olen aina huomioinut äitejä joilla on esim. pieniä lapsia matkassa (kaupassa, jonoissa jne). Paitsi kun äidit ovat selvästi ollut siinä käsityksessä että tämä huomioiminen on oikeus mikä hänelle kuuluu. Itse palvelualalla työskentelevänä olen useasti törmännyt äiteihin jotka hyökkää vaunuillaan, tukkii tiet vaikka näkee että joku haluaa ohitse, vaatii että muut odottavat kunnes hänen tarpeet on täytetty, katsoo murhaavasti ellei muut juokse salamana ovelle kun äiti haluaa vaunujen kanssa ulos ja sovittaa vaatteita kaupassa tuntikausia huutava lapsi mukanaan.
Sitä en ole koskaan tajunnut miksi lapset otetaan väkisin mukaan kun tiedetään, ettei juhlamekon tai kenkien osto ole mikään nopea toimitus. Lapselle ei ole mitään herkkua odottaa saamatta tehdä muuta kun seisoa hiljaa kun äiti shoppailee. Siinä menee tietenkin hermot ja alkaa itku ja kiukuttelu mikä myös häiritsee muita asiakkaita. Ja pitää muistaa antaa myös esim. myyjille työrauha. On melko stressaavaa tehdä töitä ympäristössä missä äidit huudattavat lapsiaan koko työpäivän ajan. Myöskään alennusmyynnit ja muut kiireiset ajat eivät ole sopivia pienille lapsille.
Suurin osa äideistä ei kuitenkaan kuuluu ylläolevaan kuvailuun, onneksi. Tiedän että äideillä on hankalampi arki kuin lapsetomilla ja se tulee meidän muiden ottaa huomioon ja autetaan kun voidaan. Ja äiti voi myös tuolloin olla kiitollinen avusta, joka ei ole hänen oikeutensa. Kaikki äidit varmasti tietävät ennenkuin lapsia hankkivat, että elämä muuttuu ja monet asiat hankaloituvat. Siitä ei voi syyllistää lapsettomia ja päivitellä heidän helppoa elämäänsä, koska kukin on oman valintansa lapsien suhteen tehnyt. Kuitenkin kehoitan myös lapsettomia olemaan empaattisia äitejä kohtaan jotka tekevät raskaamman työn mitä me lapsettomat voimme kuvitellakaan.