Pahoinvointi ja krampit

Moi kaikille!

Olen 21-vuotias tyttö,ja kärsin pahoinvoinnista sekä vatsakrampeista.

Olen kärsinyt pahoinvoinnista keväästä 2006 lähtien,eli jo 5 vuotta. Vatsakrampit alkoivat jossain vaiheessa,en muista tarkalleen.Kumpaankaan ei ole loppua näkyvissä.Kerron nyt ensiksi pahoinvoinnistani.

Pahoinvointini alkoi siis vuonna 2006.Ammattikoulussa oli jo pitkään ollut vaikeuksia mun jaksamisen suhteen,kun kukaan luokkakavereistani ei tehnyt minkään näköistä yhteistyötä mun kanssa.Opettajien kanssa asioista puhuminen oli ihan turhaa,koska kaikki saatiin aina jostain kumman syystä käännettyä pelkästään mun syyksi.

Viimeinen piste iin päälle mun jaksamisen suhteen oli,kun mun veljeni meinas kuolla mun syliin.Veljeni oli kumminkin ollu mun tukena jo ala-asteelta lähtien(oon jo sieltä asti ollu koulukiusattu ihan ammattikouluun asti,ja isäni teki vielä itsemurhan 12 vuotta sitten,eli on vastoinkäymisiä riittäny jo muutenkin ihan tarpeeks).Veljeni sai kuukauden sairaslomaa,joten en millään pystynyt enää keskittymään koulunkäyntiin.Olisin saanut murehtia koulussa veljeni vointia,ja veljeni oli ensimmäinen niistä kahdesta syystä,miksi jaksoin käydä koulussa,toinen oli ihastukseni.

Siitä sitten alkoi,että suorittelin sen kevään ammattikoulussa pelkästään teorioita.Joka aamu,kun herätyskello soi,heti herättyäni iski kauhean oksettava olo.En pystynyt syömään aamuisin yhtään mitään,jo mehu lasillinenkin tuli heti ylös.Silloin pahoinvointiini vielä auttoi lomailu.Silloin sain herätä ihan "normaaliin oloon".Sitten valmistumiseeni asti suoritin ammattikoulussa pelkkiä teorioita.Käytännöt suoritin työvaltaistettuna,eli tavallaan työharjoitteluna.

Sinä aikana kävin monesti lääkärissä,tehtiin tutkimuksia ja sain uusia lääkkeitä.Ne auttoivat tietyn ajan,sitten elimistöstäni tuli taas "immuuni",ja mikään ei enää tehonnut.Olen saanut pahoinvointiini ja vatsakramppeihini useita lääkityksiä,eikä mikään tehoa pidemmän aikaa.Joistain pahoinvointilääkkeistä tuli jopa vielä huonompi olo,kuin oli ennen lääkkeenottoa.

Olen ollut vaikka missä tutkimuksissa,viimeisimpänä on tehty vatsan tähystys,joka oli muuten TOSI epämukava.Meinasin tukehtua siihen paksuun limaan,mitä mahasta tulee,kun "valokaapelia" vedetään takaisinpäin,enkä voinut edes sanoa mitään,koska on se putki suussa.Koitin puhua,mutta ääntä lähti yhtä paljon kun,jos suun edessä olisi ollut teippi,ja sairaanhoitaja vain tokaisi,että "ota rauhallisesti".Pystyiskö hän itse olemaan rauhallisena,jos meinais tukehtua?Koitin siinä vaan parhaani mukaan nieleskellä sitä limaa,sitä mukaa kun sitä tuli.Se oli oikeastaan viimeisin asia,mitä mulle voitiin tehdä.

Vatsakramppeihin on viimeisimpänä lääkityksenä ollut Librax,se auttoi jonkin aikaa,mutta viime lokakuussa se ei enää tehonnut,(siitä huolimatta,että olen käyttänyt sitä vain tosi harvoin,jos on kauheat krampit,ettei se menettäisi tehoaan),vaan jouduin menemään puoleksitoistatunniksi tiputukseen.Kramppi meni kokonaan ohi vasta yön jälkeen,ja seuraavana päivänä,olikin vatsa tosi arka.Mutta oli kiva jonottaa maha kippurassa,kauheat krampit päällä.Veljeni oli tukenani mukana päivystyksessä,ja nähtyään tuskani pyysi sairaanhoitajaa antamaan JOTAIN lääkettä,johon hoitaja tokaisi,"ettei voi antaa mitään,ennen kuin lääkäri on tutkinut".Ja silloin oli vielä tietysti jonoa.Miksi ei muka voi?Kyllähän ambulanssissakin annetaan jonkinmoinen esilääkitys.No,kun nykyään Librax ei enää auta,mulla ei ole tällä hetkellä enää mitään apua.

Nykytilanteeni on siis tämmöinen.Jos mulla iskee lievemmät krampit päälle,ja menen terveyskeskukseen,sairaanhoitaja ei anna mulle enää apua tai sairaslomaa,tokaisee vain,"että sähän olet se vatsakramppityttö".Eks ihmiset oikeesti tajua?Ei oo kiva sairastella,en kai mä huvin vuoksi lääkäreillä pompi.On kai mulla parempaakin tekemistä ja rahaakin menee.Oon käyny jopa yksityisellä.Yks käynti makso noin 200 euroo,eikä ollu sen enempää apua,kun arvauskeskuslääkäreistäkään.Kaikkien lääkärikäyntien jälkeen,on todettu,että mun vaivat johtuvat stressistä.

Pahoinvointi yleensä pahenee,jos on todella stressaavaa ,esim.työaamu. Sitten se on taas sitä ammattikoulun aikaista oireilua,jos juon jotakin,se tulee ylös,eli töissäkäynnistäkään ei tule mitään.

On tosi avuton ja turhautunut olo.Pahoinvointi ja krampit jatkuvat edelleen.Just eilen olin viimeks lääkärissä.Sanoi,että mulle on tehty just lyhyen ajan sisällä aika kattavat tutkimukset,ja jos mul tulee pahaolo,kun mä herään herätyskelloon,niin ei se voi olla fyysinen vika,kun "ei maha ajattele soiko herätyskello,vai ei",eli se on psyykkinen vika,kun johtuu stressistä.Mistään ei saa apua!Sit vaan viisastellaan,et ooks mä raskaana?

Olisiko ketään vastaavia kokenut?Olisi kiva jakaa tuntemuksia jollekin jatkossakin!