RUKOUKSEN VOIMA - MIELEN ILLUUSIO

Koitui vain pahaa kun paljastin koulutustaustasta
tämänkin verran...haittaa keskusteluihin
osallistumista, jos on leimautunut. Liika
henkilöityminen on ikävää, kun täällä vapaa sana
on tavoitteena.

Aivan ja varmasti saat apua, mutta pohdi,
pystyisitkö siihen ilman rukouksen
uskonnollisuutta? Eli onko kyse suggestopediasta?

Kyse on uskosta.En tietenkään rukoile itseäni,jos
niin luulet.

Nalle kirjoitti:

Kyse on uskosta.En tietenkään rukoile itseäni,jos
niin luulet.

En toki luule, että itseäsi rukoilet.

Voitko 100%:sti sanoa, että Jumala auttaa, etkä
sinä auta itse itseäsi purkamalla asioita, kun
niitä Jumalalle kerrot? Tavallaan olet oma
terapeuttisi?

Jumala käsitettä vois pohtia enemmän.Miksei
pohdita?

eli ihminen tekee itsensä terveeks ja
uskonnolliset kokemukset ovat mielen
aikaansaannosta, jos turvallisuutta yhteisöistäki
haetaa

onks uskonto sitte vaan ihmise itselleen luomaa
harhaa?

Samaa mieltä siitä, että ilman uskontoakin voi
saada apua. Mutta mikä tahansa terapia ei auta,
ja jotkut jopa sanovat, että 'täältä' ei ole
paluulippua, saattavat jopa puoltaa itsemurhaa
(omien kirjoitustensa perusteella). Suggestio
utopistin käsissä voi olla myös vaarallinen
väline. (Esim: False memory syndrom....Tiedätkö
sinä näistä mitään? )Terapeutin ei tule
selvitellä eikä tarjota omia uskonnollisia
vakaumuksiaan terapiassa, jossa asiakkaan
itsenäinen ajattelu on etsimessä.. Tämä ei ole
oomaperäinen näkemykseni.. :-)

False memory kirjoitti:

Samaa mieltä siitä, että ilman uskontoakin voi
saada apua. Mutta mikä tahansa terapia ei auta,
ja jotkut jopa sanovat, että 'täältä' ei ole
paluulippua, saattavat jopa puoltaa itsemurhaa
(omien kirjoitustensa perusteella). Suggestio
utopistin käsissä voi olla myös vaarallinen
väline. (Esim: False memory syndrom....Tiedätkö
sinä näistä mitään? )Terapeutin ei tule
selvitellä eikä tarjota omia uskonnollisia
vakaumuksiaan terapiassa, jossa asiakkaan
itsenäinen ajattelu on etsimessä.. Tämä ei ole
oomaperäinen näkemykseni.. :-)

Lue lisää

tietenkin suggestio jokaisessa väärässä kädessä
on vakava asia.

hitelerin nyrkissä se oli tosi vakava.
myös islamilaisten ja kristittyjen
fundamentalistien kiihkoilijoitten kädessä
joukkosuggetioilmiö on karmea voima, jota he
kutsuvat vielä kaiken lisäksi jumalan tahdoksi.
kyllä siellä taustalla riehuvat useimmiten
poliittiset valtapyrkimykset enemmän kuin jumalan
henki.

Lähtisitkö spekuloimaan asiaa ja pohtimaan kuinka
paljon ryhmään hakeutuminen, yhteenkuuluvuus ja
turvallisuus ovat vaikuttaneet itse uskontojen
syntymiseen. Eli onko jonkin suuremman voiman
mukaan ottaminen vain keino rakentaa yhteisö?

No kirjoitti:

Jumala käsitettä vois pohtia enemmän.Miksei
pohdita?

Aloita keskustelu aiheesta, uusi siis...tee siitä
jotenkin raflaava, niin tulee kävijöitä.

no se mikä aikaansaa tuollaisissa tilanteissa
ihanan vibraation on varmasti toisen ihmisen aito
välittäminen.
valtava terapeuttinen voima.

Motiivi ei kuitenkaan ole huijauksessa paha.
Usko jumalaan vain kieltää totuuden, vaikka
uskoville se onkin itse totuus.

Kerronpa vaikka sinulle hevoinen tavallisen
ihmisen kokemuksen. Olen hyvin pitkälle samaa
mieltä kanssasi. Ei-uskovakin voi yhtäkkiä vain
huomata olevansa tilanteessa, joka on pelkkää
rukousta - sitä ei tarvitse välttämättä itselleen
sanoilla selittää. (Kirjoitan tämän nyt tähän,
kaipa joku lukee muukin). Olin kesällä matkalla
kirjastoon, se oli muuttanut, en löytänyt,
minulla oli hirveä jano, ja jotenkin absurdi,
tuskainen olo (olin silloin uskontotieteen
peruskurssilla jollain) ja olin alkanut suhtautua
rauhallisemmin monenlaisiin ajan ilmiöihin, new
aget ym hermostuttivat, kultit ym). Olin
kerrassaan eksyssissä, 'mihin helvettiin se
kirjasto on kadonnut, miksei ole ovien päällä
numeroita', pyörrytti. No lopulta se löytyi
(Kaisaniemessä jonkn tavaratalon oven kautta
pitikin mennä) Hoipuin hyllyjen väliin. Silmissä
musteni. Polvistuin ennenkuin pyörryin - kuten
luulin. - Voi, Jumala, tähänkö kuolen! En kehtaa
pyytää ketään juoksuttamaan vettä - ajatuksia
sekavia, mitä tehdä... Otin jonkin lehden
alahyllyltä - luulevat ohikulkijat, että 'luen'.
(älä naura! tämä ei ole pilaa!) Olin siinä
polvillani, suljin silmät, tuntui kuin olisin
hetkeksi hävinnyt jonnekin, olin sulkenut käteni
toisiinsa) - Kun avasin silmäni oli väsymys, paha
olo ja tuskaisuus kaikki poissa. - Niin, tämähän
oli kuin rukous, tätä se tarkoittaa, ajattelin
hajamielisesti, minua alkoi naurattaa
itsekseni... Löysin kirjan jota olin tullut
hakemaan. Ja hullunkurisinta oli, että kaulallani
oli arabihuivi - miltä kaikki näytti ulospäin? Ei
miltään, 'Jaa, siinä joku rukoilee', olisi
kenties joku ajatellut, jos olisi minuun
huomionsa kiinnittänyt... En tiedä, mutta ihminen
voi koota voimiaan rukoilemalla, palauttaa
tasapainon, ja saada uutta voimaa, niin minulle
kuitenkin kävi. En epäile sitä enää yhtään!

En ole itsestäni tässä puhunut ja kuka sanoo,
etten olisi kokeillut mainitsemiasi asioita. Enkä
myöskään kieltänyt Jumalaa tai uskontoja. Asia
vain on todella mielenkiintoinen käsiteltäväksi.

Jos avun tuo mieli, ei usko tai Jumala, niin
kyllähän se vie pohjaa uskonnolta. Niinhän se nyt
näyttää olevan, että mielen voima, joka ilmenee
puhumisena, itsereflektiona ja ajatteluna on
vaikuttava tekijä rukoilussa ja uskossa.

Haluan olla mahdollisimman skeptinen ja etsiä
tietoa, jotta epävarmuudet ja ihmisten
kirjoittamat epätotuudet Raamatussakin selviäsi.
Uskon kyllä, mutta olen aikalailla omassa
uskossani (en siis itseeni).

Kerronpa vaikka sinulle hevoinen tavallisen
ihmisen kokemuksen. Olen hyvin pitkälle samaa
mieltä kanssasi. Ei-uskovakin voi yhtäkkiä vain
huomata olevansa tilanteessa, joka on pelkkää
rukousta - sitä ei tarvitse välttämättä itselleen
sanoilla selittää. (Kirjoitan tämän nyt tähän,
kaipa joku lukee muukin). Olin kesällä matkalla
kirjastoon, se oli muuttanut, en löytänyt,
minulla oli hirveä jano, ja jotenkin absurdi,
tuskainen olo (olin silloin uskontotieteen
peruskurssilla jollain) ja olin alkanut suhtautua
rauhallisemmin monenlaisiin ajan ilmiöihin, new
aget ym hermostuttivat, kultit ym). Olin
kerrassaan eksyssissä, 'mihin helvettiin se
kirjasto on kadonnut, miksei ole ovien päällä
numeroita', pyörrytti. No lopulta se löytyi
(Kaisaniemessä jonkn tavaratalon oven kautta
pitikin mennä) Hoipuin hyllyjen väliin. Silmissä
musteni. Polvistuin ennenkuin pyörryin - kuten
luulin. - Voi, Jumala, tähänkö kuolen! En kehtaa
pyytää ketään juoksuttamaan vettä - ajatuksia
sekavia, mitä tehdä... Otin jonkin lehden
alahyllyltä - luulevat ohikulkijat, että 'luen'.
(älä naura! tämä ei ole pilaa!) Olin siinä
polvillani, suljin silmät, tuntui kuin olisin
hetkeksi hävinnyt jonnekin, olin sulkenut käteni
toisiinsa) - Kun avasin silmäni oli väsymys, paha
olo ja tuskaisuus kaikki poissa. - Niin, tämähän
oli kuin rukous, tätä se tarkoittaa, ajattelin
hajamielisesti, minua alkoi naurattaa
itsekseni... Löysin kirjan jota olin tullut
hakemaan. Ja hullunkurisinta oli, että kaulallani
oli arabihuivi - miltä kaikki näytti ulospäin? Ei
miltään, 'Jaa, siinä joku rukoilee', olisi
kenties joku ajatellut, jos olisi minuun
huomionsa kiinnittänyt... En tiedä, mutta ihminen
voi koota voimiaan rukoilemalla, palauttaa
tasapainon, ja saada uutta voimaa, niin minulle
kuitenkin kävi. En epäile sitä enää yhtään!

spot kirjoitti:

En ole itsestäni tässä puhunut ja kuka sanoo,
etten olisi kokeillut mainitsemiasi asioita. Enkä
myöskään kieltänyt Jumalaa tai uskontoja. Asia
vain on todella mielenkiintoinen käsiteltäväksi.

Jos avun tuo mieli, ei usko tai Jumala, niin
kyllähän se vie pohjaa uskonnolta. Niinhän se nyt
näyttää olevan, että mielen voima, joka ilmenee
puhumisena, itsereflektiona ja ajatteluna on
vaikuttava tekijä rukoilussa ja uskossa.

Haluan olla mahdollisimman skeptinen ja etsiä
tietoa, jotta epävarmuudet ja ihmisten
kirjoittamat epätotuudet Raamatussakin selviäsi.
Uskon kyllä, mutta olen aikalailla omassa
uskossani (en siis itseeni).

Lue lisää

Minullakin on tuo tiedon halu ja siinä suhteessa
taidan olla kuin 'iilimato'.. Se on yksi tie ja
sitä se on ollut monelle varmaan jo luostareissa
kauan, kauan sitten.. En ole uskossa, mutta en
kiellä mitään uskontoa. 'Rukouksen' kuvaus on
minun ja voi harmi, miten se meni tuolla tavalla
kahteen kertaan).. Luulen kyllä, että kokemukseni
vei minut lähemmäksi jotakin mitä vielä silloin
ehdottomasti vastustin - eli tuo asenne 'Ne
uskovaiset! oli minulla päässä vielä silloin! Se
asenne on minusta kokonaan kadonnut! Tapauksesta
on kolme, neljä vuotta..

....!...... kirjoitti:

Kerronpa vaikka sinulle hevoinen tavallisen
ihmisen kokemuksen. Olen hyvin pitkälle samaa
mieltä kanssasi. Ei-uskovakin voi yhtäkkiä vain
huomata olevansa tilanteessa, joka on pelkkää
rukousta - sitä ei tarvitse välttämättä itselleen
sanoilla selittää. (Kirjoitan tämän nyt tähän,
kaipa joku lukee muukin). Olin kesällä matkalla
kirjastoon, se oli muuttanut, en löytänyt,
minulla oli hirveä jano, ja jotenkin absurdi,
tuskainen olo (olin silloin uskontotieteen
peruskurssilla jollain) ja olin alkanut suhtautua
rauhallisemmin monenlaisiin ajan ilmiöihin, new
aget ym hermostuttivat, kultit ym). Olin
kerrassaan eksyssissä, 'mihin helvettiin se
kirjasto on kadonnut, miksei ole ovien päällä
numeroita', pyörrytti. No lopulta se löytyi
(Kaisaniemessä jonkn tavaratalon oven kautta
pitikin mennä) Hoipuin hyllyjen väliin. Silmissä
musteni. Polvistuin ennenkuin pyörryin - kuten
luulin. - Voi, Jumala, tähänkö kuolen! En kehtaa
pyytää ketään juoksuttamaan vettä - ajatuksia
sekavia, mitä tehdä... Otin jonkin lehden
alahyllyltä - luulevat ohikulkijat, että 'luen'.
(älä naura! tämä ei ole pilaa!) Olin siinä
polvillani, suljin silmät, tuntui kuin olisin
hetkeksi hävinnyt jonnekin, olin sulkenut käteni
toisiinsa) - Kun avasin silmäni oli väsymys, paha
olo ja tuskaisuus kaikki poissa. - Niin, tämähän
oli kuin rukous, tätä se tarkoittaa, ajattelin
hajamielisesti, minua alkoi naurattaa
itsekseni... Löysin kirjan jota olin tullut
hakemaan. Ja hullunkurisinta oli, että kaulallani
oli arabihuivi - miltä kaikki näytti ulospäin? Ei
miltään, 'Jaa, siinä joku rukoilee', olisi
kenties joku ajatellut, jos olisi minuun
huomionsa kiinnittänyt... En tiedä, mutta ihminen
voi koota voimiaan rukoilemalla, palauttaa
tasapainon, ja saada uutta voimaa, niin minulle
kuitenkin kävi. En epäile sitä enää yhtään!

Lue lisää

tervetuloa taas etti!
ehkäpä nuo ajatukset alkaa selvitä ku niitä saa
jollekin tolkuttaa.

tervetuloa! kirjoitti:

tervetuloa taas etti!
ehkäpä nuo ajatukset alkaa selvitä ku niitä saa
jollekin tolkuttaa.

Mitähän ongelmia on tulossa, en tiedä... ken
tietää..

...!... kirjoitti:

Minullakin on tuo tiedon halu ja siinä suhteessa
taidan olla kuin 'iilimato'.. Se on yksi tie ja
sitä se on ollut monelle varmaan jo luostareissa
kauan, kauan sitten.. En ole uskossa, mutta en
kiellä mitään uskontoa. 'Rukouksen' kuvaus on
minun ja voi harmi, miten se meni tuolla tavalla
kahteen kertaan).. Luulen kyllä, että kokemukseni
vei minut lähemmäksi jotakin mitä vielä silloin
ehdottomasti vastustin - eli tuo asenne 'Ne
uskovaiset! oli minulla päässä vielä silloin! Se
asenne on minusta kokonaan kadonnut! Tapauksesta
on kolme, neljä vuotta..

Lue lisää

Luin sen tarinan ja sen voi selittää melkein
millä vain, eikö totta? Vaikkapa juuri
suggestiolla, aineenvaihdunnan tilapäisellä
häiriöllä ja korjaantumisella, kylmä lattia
korjasi tilanteen tai parempi ilma...

Sitä juuri yritän nyt hakea, totuutta ja tietoa
uskonnollisten kokemusten takaa. Vaikuttavatko
ajatukset, mieli, analysointi, hakeutuminen
ryhmiin, turvallisuuden kaipuu, pelko
tulevaisuudesta tai liika yksinolo uskontoihin
hakeutumiseen ja uskonnollisten tunteiden
kokemiseen? Kuka sen voi varmasti sanoa. Siksi
herättelin keskustelua asiasta.

tervetuloa! kirjoitti:

tervetuloa taas etti!
ehkäpä nuo ajatukset alkaa selvitä ku niitä saa
jollekin tolkuttaa.

Eiköhän tuommoinen voisi jo loppua...asiallinen
kritiikki on hyvästä, mutta liika on liikaa.

ei enää kirjoitti:

Eiköhän tuommoinen voisi jo loppua...asiallinen
kritiikki on hyvästä, mutta liika on liikaa.

Myönnän! Kyllä teki kylmä suihku ankaraa ja olisi
hyvä että en sitä unohtaisi...on siellä jossain
sellainen kynsikoura minulla jossain, että ehkäpä
se hoitaa homman. Omatunto vai toisentunto.. no,
niin..

spot kirjoitti:

Luin sen tarinan ja sen voi selittää melkein
millä vain, eikö totta? Vaikkapa juuri
suggestiolla, aineenvaihdunnan tilapäisellä
häiriöllä ja korjaantumisella, kylmä lattia
korjasi tilanteen tai parempi ilma...

Sitä juuri yritän nyt hakea, totuutta ja tietoa
uskonnollisten kokemusten takaa. Vaikuttavatko
ajatukset, mieli, analysointi, hakeutuminen
ryhmiin, turvallisuuden kaipuu, pelko
tulevaisuudesta tai liika yksinolo uskontoihin
hakeutumiseen ja uskonnollisten tunteiden
kokemiseen? Kuka sen voi varmasti sanoa. Siksi
herättelin keskustelua asiasta.

Lue lisää

Kyllä sen voi selittää aivan miten tahansa, sitä
mieltä olen... minusta näyttää siltä, että monet
seikat vaikuttavat siihen mihin tulkintaan
päätyy - en tarkoita, että ihmiset kokevat
asioita ja sitten analysoivat ja sitten
johtop..jne. En! Vaan asiat tulkkiutuvat
itsestään, mutta miten, jokin perusta on
jokaisella, jokin maailmankuva, m.käsitys, mitä
selittäviä käsityksiä siihen kuullu, eivätkä ne
tietenkään aina tai useinkaan ole jäsentyneitä,
vaan 'kuva' voi olla hatara ja ristiriitainen,
eikä varmaan niistä pääse itsekseen perillekään
noin vaan.. Mutta yksi kokemus joskus voi olla
ratkaiseva, ja maailmankuva jäsentyy sitten
äkkiä.. En tiedä, mutta tutkijat sanovat, että
vaikka ihminen itse selittää, että herätys tuli
ykskaks, niin ei se sitten muka niin olekaan,
että kyllä niitä elementtejä on tullut kerättyä
jo pitkään... en tiedä. Terapiaan liittyvistä
käsityksistäni en tähän nyt kirjoita.. Jotain
mullakin olisi kyllä, mutta toinen kerta sitten
jos sinua kiinnostaa. Sitä mitä nyt on muutama
vuosikymmen nimitetty terapiaksi on kai ollut
kautta aikojen.., ja - ei ole muuten mun
mielipide... osa niistä on korvaamassa jotain
osaa identiteetistä - mentalite..no,, sen mille
ennen uskonto, oma uskonto, oma ryhmä,
kirkko..antoi merkityksen, vastauksen
perimmäisiin huolen aiheisiin. Mun mielestä ne on
isoja juttuja ja vaikeita, ja kun niin paljon
tapahtuu alalla juuri nyt niin ei voi olla oikein
näköalaa kun jotenkin on itse keskellä sitä
kaikkea. Kristikunta on pirstaloitunu ajan
saatossa niin moneen palaan ja niin erilaisiin,
että ei ole ihme, että aina joku on sitä mieltä,
että 'tämä on se oikea', ja niin sen pitää
ollakin, mun mielestä.. tai en käsitä miten se
vois muuten olla..

..!... kirjoitti:

Kyllä sen voi selittää aivan miten tahansa, sitä
mieltä olen... minusta näyttää siltä, että monet
seikat vaikuttavat siihen mihin tulkintaan
päätyy - en tarkoita, että ihmiset kokevat
asioita ja sitten analysoivat ja sitten
johtop..jne. En! Vaan asiat tulkkiutuvat
itsestään, mutta miten, jokin perusta on
jokaisella, jokin maailmankuva, m.käsitys, mitä
selittäviä käsityksiä siihen kuullu, eivätkä ne
tietenkään aina tai useinkaan ole jäsentyneitä,
vaan 'kuva' voi olla hatara ja ristiriitainen,
eikä varmaan niistä pääse itsekseen perillekään
noin vaan.. Mutta yksi kokemus joskus voi olla
ratkaiseva, ja maailmankuva jäsentyy sitten
äkkiä.. En tiedä, mutta tutkijat sanovat, että
vaikka ihminen itse selittää, että herätys tuli
ykskaks, niin ei se sitten muka niin olekaan,
että kyllä niitä elementtejä on tullut kerättyä
jo pitkään... en tiedä. Terapiaan liittyvistä
käsityksistäni en tähän nyt kirjoita.. Jotain
mullakin olisi kyllä, mutta toinen kerta sitten
jos sinua kiinnostaa. Sitä mitä nyt on muutama
vuosikymmen nimitetty terapiaksi on kai ollut
kautta aikojen.., ja - ei ole muuten mun
mielipide... osa niistä on korvaamassa jotain
osaa identiteetistä - mentalite..no,, sen mille
ennen uskonto, oma uskonto, oma ryhmä,
kirkko..antoi merkityksen, vastauksen
perimmäisiin huolen aiheisiin. Mun mielestä ne on
isoja juttuja ja vaikeita, ja kun niin paljon
tapahtuu alalla juuri nyt niin ei voi olla oikein
näköalaa kun jotenkin on itse keskellä sitä
kaikkea. Kristikunta on pirstaloitunu ajan
saatossa niin moneen palaan ja niin erilaisiin,
että ei ole ihme, että aina joku on sitä mieltä,
että 'tämä on se oikea', ja niin sen pitää
ollakin, mun mielestä.. tai en käsitä miten se
vois muuten olla..

Lue lisää

Sanoit, että ihminen ei analysoi vaan asiat
selittyvät 'itsestään' maailmankuvan pohjalta.
No, onhan siihen kognitiivinen teoria, skeemat.
Sisäiset mallit, jotka jäsentävät maailman osia
ja sen tapahtumia. Skeemat toki muuttuvat
kokemusten myötä, mutta tapahtumien selittämiseen
nopeasti lyö leimansa juuri nämä sisäiset mallit,
kokemukset, jotka vaikuttavat tulkintaan.

Eli jos lapsi on saanut uskonnollisen kasvatuksen
ja on elänyt elämänsä kirkollisissa piireissä,
niin muototuvat skeemat ovat varmasti ainakin
osittain kyseisen opin kyllästämiä. Näin selitys
tapahtumiin on skeemoihin pohjautuvaa ja siten
uskonnolista tässä tapauksessa.

Ei pidä tietenkään yleistää, mutta onpahan yksi
teoreettinen lähestymistapa.

Niin ja, omista skeemoista voi toki tulla
tietoiseksi tulkitsemalla omaa toimintaansa,
reflektoimalla, näin selitysmalleillekin löytää
syitä ja itseään voi kehittää ajattelun taidoissa.

'Terapeutti' voisi valaista asiaa tarkemmin.

..!... kirjoitti:

Kyllä sen voi selittää aivan miten tahansa, sitä
mieltä olen... minusta näyttää siltä, että monet
seikat vaikuttavat siihen mihin tulkintaan
päätyy - en tarkoita, että ihmiset kokevat
asioita ja sitten analysoivat ja sitten
johtop..jne. En! Vaan asiat tulkkiutuvat
itsestään, mutta miten, jokin perusta on
jokaisella, jokin maailmankuva, m.käsitys, mitä
selittäviä käsityksiä siihen kuullu, eivätkä ne
tietenkään aina tai useinkaan ole jäsentyneitä,
vaan 'kuva' voi olla hatara ja ristiriitainen,
eikä varmaan niistä pääse itsekseen perillekään
noin vaan.. Mutta yksi kokemus joskus voi olla
ratkaiseva, ja maailmankuva jäsentyy sitten
äkkiä.. En tiedä, mutta tutkijat sanovat, että
vaikka ihminen itse selittää, että herätys tuli
ykskaks, niin ei se sitten muka niin olekaan,
että kyllä niitä elementtejä on tullut kerättyä
jo pitkään... en tiedä. Terapiaan liittyvistä
käsityksistäni en tähän nyt kirjoita.. Jotain
mullakin olisi kyllä, mutta toinen kerta sitten
jos sinua kiinnostaa. Sitä mitä nyt on muutama
vuosikymmen nimitetty terapiaksi on kai ollut
kautta aikojen.., ja - ei ole muuten mun
mielipide... osa niistä on korvaamassa jotain
osaa identiteetistä - mentalite..no,, sen mille
ennen uskonto, oma uskonto, oma ryhmä,
kirkko..antoi merkityksen, vastauksen
perimmäisiin huolen aiheisiin. Mun mielestä ne on
isoja juttuja ja vaikeita, ja kun niin paljon
tapahtuu alalla juuri nyt niin ei voi olla oikein
näköalaa kun jotenkin on itse keskellä sitä
kaikkea. Kristikunta on pirstaloitunu ajan
saatossa niin moneen palaan ja niin erilaisiin,
että ei ole ihme, että aina joku on sitä mieltä,
että 'tämä on se oikea', ja niin sen pitää
ollakin, mun mielestä.. tai en käsitä miten se
vois muuten olla..

Lue lisää

Mun piti vielä lisätä tuohon ykskaks-juttuun,
että niin kuin nykyisin terapioissakin - vaikka
näennäisesti hitaammin ja vähän eri tavalla-,
niin usk.herämisen jälkeen koko elämäkerta saa
uuden kehyksen ja kaikki on sitten suht. selvää
johdonmukaista.. no, tää nyt oli.. kai päivän
selvää. Mutta terapiat ei pelaa sittenkään ihan
noin vaan niin kuin toivoisi, tää onkin se juttu
mistä mä nyt en jaksa. Kyllä vakaa vaikka
körttiläinen usko varmaan on kestävämpi, tie
sitten.. Keksikää uus otsake? Tää on yt tän
rukouksen alla, vaikka mitä sen väliä.. Monet kun
tarvitsee kohta jotain uutta terapiaa .

spot kirjoitti:

Sanoit, että ihminen ei analysoi vaan asiat
selittyvät 'itsestään' maailmankuvan pohjalta.
No, onhan siihen kognitiivinen teoria, skeemat.
Sisäiset mallit, jotka jäsentävät maailman osia
ja sen tapahtumia. Skeemat toki muuttuvat
kokemusten myötä, mutta tapahtumien selittämiseen
nopeasti lyö leimansa juuri nämä sisäiset mallit,
kokemukset, jotka vaikuttavat tulkintaan.

Eli jos lapsi on saanut uskonnollisen kasvatuksen
ja on elänyt elämänsä kirkollisissa piireissä,
niin muototuvat skeemat ovat varmasti ainakin
osittain kyseisen opin kyllästämiä. Näin selitys
tapahtumiin on skeemoihin pohjautuvaa ja siten
uskonnolista tässä tapauksessa.

Ei pidä tietenkään yleistää, mutta onpahan yksi
teoreettinen lähestymistapa.

Niin ja, omista skeemoista voi toki tulla
tietoiseksi tulkitsemalla omaa toimintaansa,
reflektoimalla, näin selitysmalleillekin löytää
syitä ja itseään voi kehittää ajattelun taidoissa.

'Terapeutti' voisi valaista asiaa tarkemmin.

Lue lisää

no enpä osaa juuri paremmin aihetta selittää niin
hyvin sinä tätä selität.

spot kirjoitti:

Sanoit, että ihminen ei analysoi vaan asiat
selittyvät 'itsestään' maailmankuvan pohjalta.
No, onhan siihen kognitiivinen teoria, skeemat.
Sisäiset mallit, jotka jäsentävät maailman osia
ja sen tapahtumia. Skeemat toki muuttuvat
kokemusten myötä, mutta tapahtumien selittämiseen
nopeasti lyö leimansa juuri nämä sisäiset mallit,
kokemukset, jotka vaikuttavat tulkintaan.

Eli jos lapsi on saanut uskonnollisen kasvatuksen
ja on elänyt elämänsä kirkollisissa piireissä,
niin muototuvat skeemat ovat varmasti ainakin
osittain kyseisen opin kyllästämiä. Näin selitys
tapahtumiin on skeemoihin pohjautuvaa ja siten
uskonnolista tässä tapauksessa.

Ei pidä tietenkään yleistää, mutta onpahan yksi
teoreettinen lähestymistapa.

Niin ja, omista skeemoista voi toki tulla
tietoiseksi tulkitsemalla omaa toimintaansa,
reflektoimalla, näin selitysmalleillekin löytää
syitä ja itseään voi kehittää ajattelun taidoissa.

'Terapeutti' voisi valaista asiaa tarkemmin.

Lue lisää

Tarkoitin sillä, että i:t 'eivät anlysoi..jne'
sitä vaan, että nämä skeemat, kognitiot ym,
välineet, ei niitä varsinaisesti 'tarvita', tätä
mä vaan tarkotin! Tietenkin ihmiset ovat aina
anlysoineet, mutta ei tarvitse mennä
opiskelemaan, että ymmärtäisi itseään, sitä vaan..

Kyllä, nuo lapsuuden kodin ja ympäristön
vaikutukset, kyllä, kyllä. Näitä olen joitain
seurannut ja nähnyt, että kun esim lapsi
itsenäistyy suht tiukan uskonnollisesta
vanhemmasta (toinen ei ole uskossa), niin tämä
prosessi vei toiseen uskontokuntaan ja kesti
hyvin kauan, kunnes se uusi ei kestänytkään.
Jokin 'dissonanssi' (anteeksi nyt kauheasti) oli
kytebyt aina (tämä on tietenkin nyt karmea
yksinkertaistus niin ku noi tiet. ternit voi
olla). Tapahtu jotain aika merkillistä. Ja tästä
seuraisi erikoinen kysymys, joka taas menee sillä
tavalla sivuun, että puhutaan siitä joskus sitten
(.vihjaa..liittyy kuoleman muuttumiseen ainoaksi
vaihtoehdoksi, ilman, että henkilö 'tulee
hulluksi'.... Onko kukaan kuullut lausetta:
Ihminen tuli niin hyväksi, että alkoi kärsiä,
kärsiä hyvyydestään.. tää nyt koolostaa
kahjolta.. mutta mulla on tähän ajatuksen
poikanen, mutta sitä ennen mun pitää kysyä
muualta yks juttu vanhan testamentin profeettojen
itsesyytöksistä..)

..!.. kirjoitti:

Tarkoitin sillä, että i:t 'eivät anlysoi..jne'
sitä vaan, että nämä skeemat, kognitiot ym,
välineet, ei niitä varsinaisesti 'tarvita', tätä
mä vaan tarkotin! Tietenkin ihmiset ovat aina
anlysoineet, mutta ei tarvitse mennä
opiskelemaan, että ymmärtäisi itseään, sitä vaan..

Kyllä, nuo lapsuuden kodin ja ympäristön
vaikutukset, kyllä, kyllä. Näitä olen joitain
seurannut ja nähnyt, että kun esim lapsi
itsenäistyy suht tiukan uskonnollisesta
vanhemmasta (toinen ei ole uskossa), niin tämä
prosessi vei toiseen uskontokuntaan ja kesti
hyvin kauan, kunnes se uusi ei kestänytkään.
Jokin 'dissonanssi' (anteeksi nyt kauheasti) oli
kytebyt aina (tämä on tietenkin nyt karmea
yksinkertaistus niin ku noi tiet. ternit voi
olla). Tapahtu jotain aika merkillistä. Ja tästä
seuraisi erikoinen kysymys, joka taas menee sillä
tavalla sivuun, että puhutaan siitä joskus sitten
(.vihjaa..liittyy kuoleman muuttumiseen ainoaksi
vaihtoehdoksi, ilman, että henkilö 'tulee
hulluksi'.... Onko kukaan kuullut lausetta:
Ihminen tuli niin hyväksi, että alkoi kärsiä,
kärsiä hyvyydestään.. tää nyt koolostaa
kahjolta.. mutta mulla on tähän ajatuksen
poikanen, mutta sitä ennen mun pitää kysyä
muualta yks juttu vanhan testamentin profeettojen
itsesyytöksistä..)

Lue lisää

Minä ainakin uskon, että ihminen voi kärsiä
hyvyydestään. Jos sitä on liikaa, niin kyllä tämä
maailma on vain melko ankea paikka elää ja
katsella ihmisten itsekeskeisyyttä.

..!.. kirjoitti:

Tarkoitin sillä, että i:t 'eivät anlysoi..jne'
sitä vaan, että nämä skeemat, kognitiot ym,
välineet, ei niitä varsinaisesti 'tarvita', tätä
mä vaan tarkotin! Tietenkin ihmiset ovat aina
anlysoineet, mutta ei tarvitse mennä
opiskelemaan, että ymmärtäisi itseään, sitä vaan..

Kyllä, nuo lapsuuden kodin ja ympäristön
vaikutukset, kyllä, kyllä. Näitä olen joitain
seurannut ja nähnyt, että kun esim lapsi
itsenäistyy suht tiukan uskonnollisesta
vanhemmasta (toinen ei ole uskossa), niin tämä
prosessi vei toiseen uskontokuntaan ja kesti
hyvin kauan, kunnes se uusi ei kestänytkään.
Jokin 'dissonanssi' (anteeksi nyt kauheasti) oli
kytebyt aina (tämä on tietenkin nyt karmea
yksinkertaistus niin ku noi tiet. ternit voi
olla). Tapahtu jotain aika merkillistä. Ja tästä
seuraisi erikoinen kysymys, joka taas menee sillä
tavalla sivuun, että puhutaan siitä joskus sitten
(.vihjaa..liittyy kuoleman muuttumiseen ainoaksi
vaihtoehdoksi, ilman, että henkilö 'tulee
hulluksi'.... Onko kukaan kuullut lausetta:
Ihminen tuli niin hyväksi, että alkoi kärsiä,
kärsiä hyvyydestään.. tää nyt koolostaa
kahjolta.. mutta mulla on tähän ajatuksen
poikanen, mutta sitä ennen mun pitää kysyä
muualta yks juttu vanhan testamentin profeettojen
itsesyytöksistä..)

Lue lisää

älä kirjoita ääneenajattelujasi, vaan kirjoita
meille niin että me pysymme mukana.
yksi asia kerrallaan.
ja lopeta joka lause pisteellä.
vedä yksi ajatus loogisesti loppuun ja ota sitten
ja tee sama seuraavalle ajatukselle.

vai haluatko vain välittää oman kaaoksesi
kokemusken meille.
siinä olet kyllä onnistunut 100%!

neutraali kirjoitti:

Minä ainakin uskon, että ihminen voi kärsiä
hyvyydestään. Jos sitä on liikaa, niin kyllä tämä
maailma on vain melko ankea paikka elää ja
katsella ihmisten itsekeskeisyyttä.

Lue lisää

Kaikki tämä on varmaan ihan spekulaatiota, mutta
jotenkin näytti siltä, että tämä ihminen tunsi
aivan tajutonta lempeyttä rakkautta ja katumusta
ja syyllisyyttä kaikkea yhtä aikaa, niin
ylitsekäyvästi, että ei sitä yksi ihminen kestä.
Hän yritti itsemurhaa lääkkeillä toistuvasti.. ja
tapahtumien vyöryyn sekottui onnettomuus, josta
henkilö myös otti syyn itselleen (puoliso ajoi
kaksi lasta kuoliaaksi juovuksissa , vankilaan).
Kaikki yirttivät tukea ja auttaa, lapset upeat
kaksi, vanhemmat, uskonsisaret eivät syytelleet
vaan yrittivät, kaikki - lääkäri sairaalassa
sanoi: teillä on depressio(!), kyllä siinä oli
paljon muutakin asiaa.. Mutta vaikea oli tilanne.
Ja se päättyi sitten, mikään ei voinut sitä
estää, paitsi ehkä - kuten öidin kanssa
ajattelimme, tämä ihminen olisi pitänyt, kuten
äiti sanoi, ottaa kuin lapsi kirjaimellisesti
syliin uudelleen.. (se profeettojen kärsimys..
siitä myöh) Viimeissen kerran kun hän heräsi,
siis pakolla, hän sanoi:Menkää pois, minä olen
paha ihminen! Sitten se loppui parin päivän
päästä.

kaaoskokemus kirjoitti:

älä kirjoita ääneenajattelujasi, vaan kirjoita
meille niin että me pysymme mukana.
yksi asia kerrallaan.
ja lopeta joka lause pisteellä.
vedä yksi ajatus loogisesti loppuun ja ota sitten
ja tee sama seuraavalle ajatukselle.

vai haluatko vain välittää oman kaaoksesi
kokemusken meille.
siinä olet kyllä onnistunut 100%!

Lue lisää

Kaaos varmasti oli. (Minä niin kuin viilipytty)
Tietenkin muistan kaiken tavallaan niin kui se
tapahtui silloin. En mennyt siihen mukaan. Olin
ulkopuolinen enkä paikalla silloin.

On nimittäin sellainen teoria VT:n profeettojen
kuvauksia kärsimyksistään kauheita 'tekoja,
(insestiä, ties mitä), joista he ikään kuin
syyttävät itseään, 'tunnustavat' huonoutta,
alhaisuuttaan.

Luennoitsija viittasi teoriaan, että näitä
kertomuksia ei tulisi ottaa kirjaimellisesti, ne
ovat 'runokuvia' juuri sisäisestä kaaoksesta',
siis 'pahuudesta'. Jollakin oudolla tavalla hyvä
ja paha todella sekoittuvat ja vaihtavat paikkaa.
En ole tät kertonut siksi, että se minua koskee
tai että minulla olisi tässä kaaos, mutta
pelkästään itse tapaus vaikuttaa väistämättä,
sellainen sitä vain on.

Jotakin samankaltaista oli tässä henkilössä.
Mutta en tietenkään heille mitään sellaista
selitellyt, että tässä on nyt 'dissonanssia',
herraisä!

Kysymykseksi jäi, miten asiat olisivat sujuneet
jos lääkärillä, joka silloin oli vastuussa ja
teki päätöksiä kotiin lähettämisestä ja avo- tai
suljetulle menosta, olisi ollut tietoa.. Äiti
sanoi, että hän tiesi, että tämä on nyt menoa,
mutta ei voinut henkilön kotiinkaan mennä kiinni
pitämään. Se ei kuitenkaan ollut pelkkä
depressio.. (pidin kiirettä äsken ja annoin vain
mennä, tuli vähän tajunnan virtaa vissiin )

etti kirjoitti:

Kaaos varmasti oli. (Minä niin kuin viilipytty)
Tietenkin muistan kaiken tavallaan niin kui se
tapahtui silloin. En mennyt siihen mukaan. Olin
ulkopuolinen enkä paikalla silloin.

On nimittäin sellainen teoria VT:n profeettojen
kuvauksia kärsimyksistään kauheita 'tekoja,
(insestiä, ties mitä), joista he ikään kuin
syyttävät itseään, 'tunnustavat' huonoutta,
alhaisuuttaan.

Luennoitsija viittasi teoriaan, että näitä
kertomuksia ei tulisi ottaa kirjaimellisesti, ne
ovat 'runokuvia' juuri sisäisestä kaaoksesta',
siis 'pahuudesta'. Jollakin oudolla tavalla hyvä
ja paha todella sekoittuvat ja vaihtavat paikkaa.
En ole tät kertonut siksi, että se minua koskee
tai että minulla olisi tässä kaaos, mutta
pelkästään itse tapaus vaikuttaa väistämättä,
sellainen sitä vain on.

Jotakin samankaltaista oli tässä henkilössä.
Mutta en tietenkään heille mitään sellaista
selitellyt, että tässä on nyt 'dissonanssia',
herraisä!

Kysymykseksi jäi, miten asiat olisivat sujuneet
jos lääkärillä, joka silloin oli vastuussa ja
teki päätöksiä kotiin lähettämisestä ja avo- tai
suljetulle menosta, olisi ollut tietoa.. Äiti
sanoi, että hän tiesi, että tämä on nyt menoa,
mutta ei voinut henkilön kotiinkaan mennä kiinni
pitämään. Se ei kuitenkaan ollut pelkkä
depressio.. (pidin kiirettä äsken ja annoin vain
mennä, tuli vähän tajunnan virtaa vissiin )

Lue lisää

Ja tätä kautta kun nyt päädyttiin tähän kaaoksen
kokemiseen ja mihin se voi viedä, niin tullaan
terapiakulttuuriin.. Tässä on ihmetykseni aihe:
kuinka voi olla mahdollista että tätä kaaoksen
kokemusta jotkut hakevat/saavat vaikka eivät hae.
Insestin mieleen palauttaminen, kuvitellun tai
koetun. Tästä olen muussa yhteydessä puhunut
yhden sairaalapapin kanssa - aivan toinen tapaus -
missä sama kokemus johti kuiluun, josta aukesi
aina uusi kuilu ja loputtomiin uusia fantasioita
(rankka psykoosi), jossa henkilö vakuuttui, että
odotti 'saatanaa' (oli raskaana).. Tämä voi
kuulostaa nyt aivan kreisiltä ja sellaiselta
sialta, että minulla ei olisi oikeastaan mitään
oikeutta edes puhua koko asiasta ... Aikaa
kulunut 7-8 vuotta. Miksi sellaista terapiaa?
(Mutta nyt täytyy kohta mennä nukkumaan..)

..!.. kirjoitti:

Ja tätä kautta kun nyt päädyttiin tähän kaaoksen
kokemiseen ja mihin se voi viedä, niin tullaan
terapiakulttuuriin.. Tässä on ihmetykseni aihe:
kuinka voi olla mahdollista että tätä kaaoksen
kokemusta jotkut hakevat/saavat vaikka eivät hae.
Insestin mieleen palauttaminen, kuvitellun tai
koetun. Tästä olen muussa yhteydessä puhunut
yhden sairaalapapin kanssa - aivan toinen tapaus -
missä sama kokemus johti kuiluun, josta aukesi
aina uusi kuilu ja loputtomiin uusia fantasioita
(rankka psykoosi), jossa henkilö vakuuttui, että
odotti 'saatanaa' (oli raskaana).. Tämä voi
kuulostaa nyt aivan kreisiltä ja sellaiselta
sialta, että minulla ei olisi oikeastaan mitään
oikeutta edes puhua koko asiasta ... Aikaa
kulunut 7-8 vuotta. Miksi sellaista terapiaa?
(Mutta nyt täytyy kohta mennä nukkumaan..)

Lue lisää

..en voi tätä aivan niin tarkkaan kertoa, edes
sitä minkä omin silmin näin ja henkilön kanssa
keskustelin, viikon aikana, myös. Vähän kerron
lisää, koska arvelen, että jossain herää
kysymyksiä. Tilanne oli alkanut kehittyä
itseapukirjan lukemisesta, itseapuryhmään
hakeutumisesta, siellä 'vihan' tunteitten
purkamisesta ..ja johtanut kirjan kirjoittajaan
kiintymiseen.

Silloin jo tiesin USA:n false memory -jutuista,
mutta osastolla asia jakoi henkilökunnan rankasti
kahtia. Mahdoton keskustelun aihe. pastori oli
ainoa, joka otti reilusti kantaa..

..!.. kirjoitti:

Ja tätä kautta kun nyt päädyttiin tähän kaaoksen
kokemiseen ja mihin se voi viedä, niin tullaan
terapiakulttuuriin.. Tässä on ihmetykseni aihe:
kuinka voi olla mahdollista että tätä kaaoksen
kokemusta jotkut hakevat/saavat vaikka eivät hae.
Insestin mieleen palauttaminen, kuvitellun tai
koetun. Tästä olen muussa yhteydessä puhunut
yhden sairaalapapin kanssa - aivan toinen tapaus -
missä sama kokemus johti kuiluun, josta aukesi
aina uusi kuilu ja loputtomiin uusia fantasioita
(rankka psykoosi), jossa henkilö vakuuttui, että
odotti 'saatanaa' (oli raskaana).. Tämä voi
kuulostaa nyt aivan kreisiltä ja sellaiselta
sialta, että minulla ei olisi oikeastaan mitään
oikeutta edes puhua koko asiasta ... Aikaa
kulunut 7-8 vuotta. Miksi sellaista terapiaa?
(Mutta nyt täytyy kohta mennä nukkumaan..)

Lue lisää

pienen lapsen insesti kokemukset ovat vaikeasti
todistettavia.
aikuinenkin ehkä pystyy muistamaan ne vasta
jonkun syväterapian aikana.
onhan fantasiat seksuaalisella sisällöllä myös
hyvin tavallisia.
siksi on aika mahdotonta jälkeenpäin olla varma
mitä joskus pienenä on oikeastaan tapahtunut.

ruotsissahan oli yksi merkittävä tapaus, jossa
pienen lapsen terapeuttiset piirustukset otettiin
todistusaineistoksi erään naismurhan yhteydessä,
murhan johon liittyi myös insesti tätä lasta
kohtaan. hyvin perverssi rikos, jossa tosiaan
lapsen piirustukset toimivat hänen isäänsä
vastaan todisteina.

varmasti pienenä koettu todellinen insesti voi
aiheuttaa myöhemmin psykooseja ja kaottisia
elämyksiä, meneehän tällaisen tapahtuman
poispitämiseen tietoisuudest valtavasti
psyykkistä energiaa.

terapeutti kirjoitti:

pienen lapsen insesti kokemukset ovat vaikeasti
todistettavia.
aikuinenkin ehkä pystyy muistamaan ne vasta
jonkun syväterapian aikana.
onhan fantasiat seksuaalisella sisällöllä myös
hyvin tavallisia.
siksi on aika mahdotonta jälkeenpäin olla varma
mitä joskus pienenä on oikeastaan tapahtunut.

ruotsissahan oli yksi merkittävä tapaus, jossa
pienen lapsen terapeuttiset piirustukset otettiin
todistusaineistoksi erään naismurhan yhteydessä,
murhan johon liittyi myös insesti tätä lasta
kohtaan. hyvin perverssi rikos, jossa tosiaan
lapsen piirustukset toimivat hänen isäänsä
vastaan todisteina.

varmasti pienenä koettu todellinen insesti voi
aiheuttaa myöhemmin psykooseja ja kaottisia
elämyksiä, meneehän tällaisen tapahtuman
poispitämiseen tietoisuudest valtavasti
psyykkistä energiaa.

Lue lisää

Tätä täyty miettiä lisää myöhemmin. Muistan
Ruotsin tapauksen. Mutta on tapauksia,
joissa 'muisto' on paljastunut vääräksi. lapsella
on muitakin 'insestisiä kokemuksia', erilaiset mm
ruiskeet, erilaisia lääket. tutkimukset,
katedroinnit, tähystykset, luuydintutkimukset,
näitä ja muita ahdistavia kokemuksia, joille
lapsi ei voi selityksiä saada, vaikka niitä
annettaisiin (ikä 0-2-3-4?). ne jättävät myös
muiston, joka saatetaan herättää, eikä sillä
vieläkään ole nimeä - paitsi jos terapeutti sen
antaa.. kuten on tapahtunut, että terapeutti
suoraan tulkitsee 'oudon olon'.

etti kirjoitti:

Tätä täyty miettiä lisää myöhemmin. Muistan
Ruotsin tapauksen. Mutta on tapauksia,
joissa 'muisto' on paljastunut vääräksi. lapsella
on muitakin 'insestisiä kokemuksia', erilaiset mm
ruiskeet, erilaisia lääket. tutkimukset,
katedroinnit, tähystykset, luuydintutkimukset,
näitä ja muita ahdistavia kokemuksia, joille
lapsi ei voi selityksiä saada, vaikka niitä
annettaisiin (ikä 0-2-3-4?). ne jättävät myös
muiston, joka saatetaan herättää, eikä sillä
vieläkään ole nimeä - paitsi jos terapeutti sen
antaa.. kuten on tapahtunut, että terapeutti
suoraan tulkitsee 'oudon olon'.

Lue lisää

Tästä vain taas päätyy joihinkin tutkimuksiin,
joita on tehty ihan normaaleista uskonnollisista
kääntymys- ja käännyttämiskokemuksista. Niissä
myös tuo kaaos, (sanaakaan ins:stä ei tarvita
eikä se tietenkään asiaan kuulukaan, mutta kauhu
ja kaaos muistuttavat toisiaan), arvojen
kääntyminen lopulta niin, että kaaoksessa oleva
on valmis mihin tahansa. Mutta terapiassa, jossa
ins. on jotenkin teemana mukana, on
ongelmallista, 'millä tavalla' joku muistaa... ja
vielä enemmän tulee ongelmia, jos uskonnolliset
teemat sekoittuvat tulkintoihin..

Nyt on pakko mennä yöpuulle, yötä

...!.. kirjoitti:

Tästä vain taas päätyy joihinkin tutkimuksiin,
joita on tehty ihan normaaleista uskonnollisista
kääntymys- ja käännyttämiskokemuksista. Niissä
myös tuo kaaos, (sanaakaan ins:stä ei tarvita
eikä se tietenkään asiaan kuulukaan, mutta kauhu
ja kaaos muistuttavat toisiaan), arvojen
kääntyminen lopulta niin, että kaaoksessa oleva
on valmis mihin tahansa. Mutta terapiassa, jossa
ins. on jotenkin teemana mukana, on
ongelmallista, 'millä tavalla' joku muistaa... ja
vielä enemmän tulee ongelmia, jos uskonnolliset
teemat sekoittuvat tulkintoihin..

Nyt on pakko mennä yöpuulle, yötä

Lue lisää

(ristiriitaa...

Nämä terapiassa mieleen palautuneet, oikeat tai
väärät, ins.kokemukset, joissakin tapauksissa
johtavat kai toipumiseen (kun kokemus on oikea?),
mutta joissakin (kun se ei ehkä olekaan?) ei.
Jälkimmäisessä tapauksessa henkilö saattaa jäädä
tavallaan 'kiinni' asiaan, ja joissakin
tapauksissa heistä tulee
eräänlaisia 'lähettiläitä'. he etsivät jatkuvasti
kuulijoita kertomukselleen, johon he ehkä
sisimmässään eivät todella usko - siinäkö syy -
että eivät pääse asista irti??? Kukaan ei voi
tietää, mutta syytetty on aina 'syyllinen'.. kuka
hänet vapauttaa? Anu Suomela tietää näistä..

Ja hulluinta on, että kun vääristä muistoista
puhutaan, saattaa todellinen kokemus jäädä vaille
ymmärtäjää myös.

Vielä tämä asia: Mitä enemmän asiasta puhutaan
sitä vakuuttuneemmaksi ne, jotka asiaa pitävät
luonnollisena tai eivät voi siitä pidättyä,
tulevat siitä, että se on 'luonnollista' - 'sitä
on tuolla ja tuolla, siis muutkin. Mutta asia on
tabu, se on sitä mitä suurimmassa määrin ja
sellaisena tulee pysymään. Varmasti saamme
odottaa kauan, ennen kuin tämä tau rikotaan,
silloin palattaisiin Zarathustran aikaan, siellä
se kuului asiaan (niin , tai joihinkin varhais-
ja myöhemmän keskiajan anarkomillenaareihin
lahkoihin) LOPPU

etti kirjoitti:

(ristiriitaa...

Nämä terapiassa mieleen palautuneet, oikeat tai
väärät, ins.kokemukset, joissakin tapauksissa
johtavat kai toipumiseen (kun kokemus on oikea?),
mutta joissakin (kun se ei ehkä olekaan?) ei.
Jälkimmäisessä tapauksessa henkilö saattaa jäädä
tavallaan 'kiinni' asiaan, ja joissakin
tapauksissa heistä tulee
eräänlaisia 'lähettiläitä'. he etsivät jatkuvasti
kuulijoita kertomukselleen, johon he ehkä
sisimmässään eivät todella usko - siinäkö syy -
että eivät pääse asista irti??? Kukaan ei voi
tietää, mutta syytetty on aina 'syyllinen'.. kuka
hänet vapauttaa? Anu Suomela tietää näistä..

Ja hulluinta on, että kun vääristä muistoista
puhutaan, saattaa todellinen kokemus jäädä vaille
ymmärtäjää myös.

Vielä tämä asia: Mitä enemmän asiasta puhutaan
sitä vakuuttuneemmaksi ne, jotka asiaa pitävät
luonnollisena tai eivät voi siitä pidättyä,
tulevat siitä, että se on 'luonnollista' - 'sitä
on tuolla ja tuolla, siis muutkin. Mutta asia on
tabu, se on sitä mitä suurimmassa määrin ja
sellaisena tulee pysymään. Varmasti saamme
odottaa kauan, ennen kuin tämä tau rikotaan,
silloin palattaisiin Zarathustran aikaan, siellä
se kuului asiaan (niin , tai joihinkin varhais-
ja myöhemmän keskiajan anarkomillenaareihin
lahkoihin) LOPPU

Lue lisää

olemme näköjään aloittaneet täällä
insestikeskustelun rukouskeskustelun keskellä

no, ainahan ei terapeutitkaan ole oikeassa.
joskus ehkä kannattaa jopa vaihtaa terapeuttiakin
jos asiat eivät ala mennä parempaan suuntaan.

ei terapeutti ole kaikkitietävä.
joskus he, jos ovat psykoanalyyttisesti toimivia,
voivat mennä niin syvälle, että henkilö joutuu
psykoosiin.

toisille on tukeva ystävällinen lämmin osaaottava
terapeutti parempi.

sano muuta, niillähän pitäisi olla tuhansittain
kokemuksia rukouksen voimasta omasta takaa.

vai eikö jumala olekaan heitä koskaan kuullut?

siis keisarin uudet vaatteet kaikki tyynni!

samat sanat kirjoitti:

sano muuta, niillähän pitäisi olla tuhansittain
kokemuksia rukouksen voimasta omasta takaa.

vai eikö jumala olekaan heitä koskaan kuullut?

siis keisarin uudet vaatteet kaikki tyynni!

Lue lisää

tässä on tarpeeks viestejä rukousta 'vastaan',
missä kaikki uskovat ovat???

mielipide kirjoitti:

tässä on tarpeeks viestejä rukousta 'vastaan',
missä kaikki uskovat ovat???

ja kokemuksia rukouksista. Mutta. Rukouksiin
saadut vastaukset ovat usein tulkinnanvaraisia
juttuja ja niiden todistusvoima liittyy
useinmiten siihen rukoilijan uskoon.

Useimmat rukoukset kuuluvat kategoriaan "sydämen
salaiset rukoukset" (Mark Twainin Kapteeni
taivaassa -kirjaa siteeraten), ne ovat rukoilijan
ja Jumalan, kahdenvälisiä juttuja, eikä niistä
pidetä melua sen piirin ulkopuolella (tietysti
rukoilija omassa sisimmässään hihkuu riemusta
ylistystä ja kiitosta Jumalalleen saamastaan
rukousvastauksesta, mutta tyypillisesti se
tapahtuu coolisti) ja vain jotkut lähimmäiset
saattavat ihmetellä, että onpas tyyppi
säkenöitseväisen hyväntuulinen tänään.

Todistusvoimaisesti pätevämmät rukoukset
toimisivat niin että muutamat rukoilijat
keskenään sopivat kirjallisesti päiväten ja
allekirjoittaen tietyn asian rukoilemisesta ja
tulokset olisivat todiste.

Jälkimmäisestäkin on tietoja: jonkin
amerikkalaisen rukousryhmän jäsenet sopivat
rukoilevansa päivittäin tietyn ajan
syöpäsairaalan satunnaisesti valitun
potilasryhmän jäsenten puolesta (rukouksen
kohteet eivät tienneet, lääkärit eivät tienneet,
rukoilijat eivät tienneet kuin jonkin henkilöä
merkkaavan koodin) ja saman sairaalan
samanlaisista potilaista oli verrokkiryhmä, joita
myöskään kukaan ei tiennyt.

Rukousajan jälkeen kohdepotilaat ja verrokit
tarkastettiin, eikä vieläkään tiedetty
henkilöitä. Vasta tuloksien julkistamisen jälkeen
purettiin koodit ja tiedettiin kenen puolesta oli
rukoiltu ja kenen ei ja tulokset olivat
prosentuaalisesti selkeitä, että rukouskohteiden
ryhmässä oli tapahtunut paranemista tai sairauden
eteneminen oli pysähtynyt tai hidastunut.

Koe tuomittiin epäeettiseksi, koska rukouksen
kohteilta olisi tullut saada lupa ja Suomen
oloissa moinen salakavaluus ei edes voisi tulla
kyseeseen.

Lähde oli muistaakseni joku suomalainen lääkäri-
tai psykoalan kirja muutaman vuoden sisällä,
jossa pohdittiin parantamisen eri metodeja.

poikanen kirjoitti:

ja kokemuksia rukouksista. Mutta. Rukouksiin
saadut vastaukset ovat usein tulkinnanvaraisia
juttuja ja niiden todistusvoima liittyy
useinmiten siihen rukoilijan uskoon.

Useimmat rukoukset kuuluvat kategoriaan "sydämen
salaiset rukoukset" (Mark Twainin Kapteeni
taivaassa -kirjaa siteeraten), ne ovat rukoilijan
ja Jumalan, kahdenvälisiä juttuja, eikä niistä
pidetä melua sen piirin ulkopuolella (tietysti
rukoilija omassa sisimmässään hihkuu riemusta
ylistystä ja kiitosta Jumalalleen saamastaan
rukousvastauksesta, mutta tyypillisesti se
tapahtuu coolisti) ja vain jotkut lähimmäiset
saattavat ihmetellä, että onpas tyyppi
säkenöitseväisen hyväntuulinen tänään.

Todistusvoimaisesti pätevämmät rukoukset
toimisivat niin että muutamat rukoilijat
keskenään sopivat kirjallisesti päiväten ja
allekirjoittaen tietyn asian rukoilemisesta ja
tulokset olisivat todiste.

Jälkimmäisestäkin on tietoja: jonkin
amerikkalaisen rukousryhmän jäsenet sopivat
rukoilevansa päivittäin tietyn ajan
syöpäsairaalan satunnaisesti valitun
potilasryhmän jäsenten puolesta (rukouksen
kohteet eivät tienneet, lääkärit eivät tienneet,
rukoilijat eivät tienneet kuin jonkin henkilöä
merkkaavan koodin) ja saman sairaalan
samanlaisista potilaista oli verrokkiryhmä, joita
myöskään kukaan ei tiennyt.

Rukousajan jälkeen kohdepotilaat ja verrokit
tarkastettiin, eikä vieläkään tiedetty
henkilöitä. Vasta tuloksien julkistamisen jälkeen
purettiin koodit ja tiedettiin kenen puolesta oli
rukoiltu ja kenen ei ja tulokset olivat
prosentuaalisesti selkeitä, että rukouskohteiden
ryhmässä oli tapahtunut paranemista tai sairauden
eteneminen oli pysähtynyt tai hidastunut.

Koe tuomittiin epäeettiseksi, koska rukouksen
kohteilta olisi tullut saada lupa ja Suomen
oloissa moinen salakavaluus ei edes voisi tulla
kyseeseen.

Lähde oli muistaakseni joku suomalainen lääkäri-
tai psykoalan kirja muutaman vuoden sisällä,
jossa pohdittiin parantamisen eri metodeja.

Lue lisää

Muistaakseni pienehkö artikkeli Lääkärilehdessä.
Ei tarkoita sitä,että itse olisin lääkäri!!!

Olen mykkä

...apua! kirjoitti:

Olen mykkä

minkälaista apua tarvitset?

puhuva kirjoitti:

minkälaista apua tarvitset?

Olen jo ok, järkytyin vähän tästä jutusta.
En tiedä mitä ajatella

... kirjoitti:

Olen jo ok, järkytyin vähän tästä jutusta.
En tiedä mitä ajatella

mistä jutusta järkytyit?

puhuva kirjoitti:

mistä jutusta järkytyit?

Kuka sinä olet?

etti kirjoitti:

Kuka sinä olet?

en haluaisi netissä paljastaa henkilöllisyyttäni.
tämä kun on sellainen anonyyminen paikka.
olen kuitenkin naispuolinen.
täällähän on etuna se että voi kertoa mitä tahansa
kelle tahansa, mutta henkilöllisyyttä ei ehkä ole
hyvä mennä paljastamaan.

mitä sinä sanot siitä.
onko sinusta vaikeaa olla tietämättä
vastapuolesta mitään, vain katella mitä hän sanoo?

etti kirjoitti:

Kuka sinä olet?

Hassu kysymymykseni..Olet kuka vain ja vaikka
kaikki... Jäin vain miettimään ja muistin niin
tarkkaan tapaamisia näitten ihmisten kanssa,
joista kerroin. Alkoi itkettää, mutta sellaista
ihan surua vain.. Asia koski myös minua. Mutta
huomenna, tai siis tänään en tänne ehdi - työt.

Viimeinen osa, itseapukirja, josta (näytti siltä)
tuo psykoosiprosessi lähti liikkeelle, se mikä
siinä on pahinta, se ei koske minua. Mutta
tuollainen terapia, sen sisältämä ideologia...
( en nyt oikein jaksa). Sen ankara dualismi, joka
saataa pakottaa jonkun johonkin mihin ei pysty...
Se on armoton.

Niitä joita se on vahingoittanut (toisia se kai
auttanut, eivät kaikki niitä juttuja niin
rankasti ota, lukevat vain pinnan) Ei voi sanoa,
että ei tämä nyt kenekään maailmaa kaada, jos se
jo on kaatanut! Olen ok.

etti kirjoitti:

Hassu kysymymykseni..Olet kuka vain ja vaikka
kaikki... Jäin vain miettimään ja muistin niin
tarkkaan tapaamisia näitten ihmisten kanssa,
joista kerroin. Alkoi itkettää, mutta sellaista
ihan surua vain.. Asia koski myös minua. Mutta
huomenna, tai siis tänään en tänne ehdi - työt.

Viimeinen osa, itseapukirja, josta (näytti siltä)
tuo psykoosiprosessi lähti liikkeelle, se mikä
siinä on pahinta, se ei koske minua. Mutta
tuollainen terapia, sen sisältämä ideologia...
( en nyt oikein jaksa). Sen ankara dualismi, joka
saataa pakottaa jonkun johonkin mihin ei pysty...
Se on armoton.

Niitä joita se on vahingoittanut (toisia se kai
auttanut, eivät kaikki niitä juttuja niin
rankasti ota, lukevat vain pinnan) Ei voi sanoa,
että ei tämä nyt kenekään maailmaa kaada, jos se
jo on kaatanut! Olen ok.

Lue lisää

puhut jostain kirjasta, mikähän kirja se olisi?

ei terapeutin kuulu pakottaa nopeampaan
kehitykseen kuin on mahdollista.

terapian alussa pitäisi päämäärä terapialle
selvittää - yhdessä.

puhuva kirjoitti:

en haluaisi netissä paljastaa henkilöllisyyttäni.
tämä kun on sellainen anonyyminen paikka.
olen kuitenkin naispuolinen.
täällähän on etuna se että voi kertoa mitä tahansa
kelle tahansa, mutta henkilöllisyyttä ei ehkä ole
hyvä mennä paljastamaan.

mitä sinä sanot siitä.
onko sinusta vaikeaa olla tietämättä
vastapuolesta mitään, vain katella mitä hän sanoo?

Lue lisää

Ei haittaa ollenkaan, vaikka ei minulla mitään
salaisuuksia ole,.. no, tämä on tällaista. Aika
uskomatonta. Mutta toivoisin, että asia, johon jo
viittasin, leviäisi edes jotenkin, minusta on
julmaa jokin siinä. vaikea asia. Jos nimiä
mainitsee niin koetaan henk.kohtaiseksi
hyökkäykseksi, jos sanoo, että sen sisältämässä
uskonnossa on jotakin outoa, niin käy sillä
tavalla, että 'tulkitaan' minut uskonnon
vastaiseksi. Jos kritisoi 'sisäisen lapsen' ideaa
vastustaa lapsia jne. Jo lopuksi insesti on niin
noitamainen käsite, että se sekoitta heti
ihmisten päät, jos sitä alkaa puhua. (Eräs
sosiologi, joka tutkii näitä tapauksia, ollut
mukana oikeudenkäynneissä, joissa kirjan
lukemisen perusteella nostettuja syytteitä on
käsitelty) kertoi, että kun hän sanoo jossakin
tilanteessa sanan insesti, niin joku alkaa heti
itkeä, vaikka siitä ei ko tapauksessa olisi
kysymyskään. Noitamaista, kamalaa.

puhuva kirjoitti:

puhut jostain kirjasta, mikähän kirja se olisi?

ei terapeutin kuulu pakottaa nopeampaan
kehitykseen kuin on mahdollista.

terapian alussa pitäisi päämäärä terapialle
selvittää - yhdessä.

Lue lisää

Olen jo puhunut siitä täällä aikaisemmin, pari
viikkoa sitten, en muista. Virtahepo
olohuoneessa, seuraavassa kirjassa tätä sarjaa on
ajatusmalli:'insestistä pitää loppujenlopuksi
kiittää Jumalaa' - kirjoittajan retiriikassa on
muoto 'minun pitää kiittää (vertaa: formulakuskin
sä-retoriikka)..

Virtahepoa jossain määrin myytiin sen avulla,
että se palauttaa 'insestimuistoja¨' (USA:n
uutisia ei täällä silloin vielä juuri
ollut) . 'Mainostettiin', siis informoitiin,
Nuorten Palstalla Hesarissa myös kirjoittajan
yritystä, Furman siitä vähän varoitteli
HBL:ssä... seurasin asian etenemistä, kun
muutamat tuttavani saivat 'läheisriippuvuus'-
kohtauksia, näkivät insestin tekijöitä
ympäriinsä. Ne jutut on jo kaikki kai ok, paitsi
nämä kaksi, joista kerroin, niissä on
jotakin 'auki'.

etti kirjoitti:

Ei haittaa ollenkaan, vaikka ei minulla mitään
salaisuuksia ole,.. no, tämä on tällaista. Aika
uskomatonta. Mutta toivoisin, että asia, johon jo
viittasin, leviäisi edes jotenkin, minusta on
julmaa jokin siinä. vaikea asia. Jos nimiä
mainitsee niin koetaan henk.kohtaiseksi
hyökkäykseksi, jos sanoo, että sen sisältämässä
uskonnossa on jotakin outoa, niin käy sillä
tavalla, että 'tulkitaan' minut uskonnon
vastaiseksi. Jos kritisoi 'sisäisen lapsen' ideaa
vastustaa lapsia jne. Jo lopuksi insesti on niin
noitamainen käsite, että se sekoitta heti
ihmisten päät, jos sitä alkaa puhua. (Eräs
sosiologi, joka tutkii näitä tapauksia, ollut
mukana oikeudenkäynneissä, joissa kirjan
lukemisen perusteella nostettuja syytteitä on
käsitelty) kertoi, että kun hän sanoo jossakin
tilanteessa sanan insesti, niin joku alkaa heti
itkeä, vaikka siitä ei ko tapauksessa olisi
kysymyskään. Noitamaista, kamalaa.

Lue lisää

hyvää yötä ja toivon että nukut vielä monta
tuntia, vaikka onkin jo melkein aamu.

vaikeista asioista on aina vaikeaa puhua, ja
insesti kuuluu juuri näihin asioihin.

uskonto on myös vaikea asia, senhän näkee
tälläkin foorumilla.

tunteet kiehuu ja kuohuu.

lapsuus on vaikea asia, meidän vanhempamme ja
kouluaikamme.
työpaikkakiusaaminen on vaikea asia.

ja kun puhuminenkaan ei aina auta, kun pitäisi
pystyä vielä tekemäänkin jotain asioitten
parantamiseksi.
mistä aika ja energia.

elämä ei ole helppoa, mutta kukas niin on
väittänyt.

etti kirjoitti:

Olen jo puhunut siitä täällä aikaisemmin, pari
viikkoa sitten, en muista. Virtahepo
olohuoneessa, seuraavassa kirjassa tätä sarjaa on
ajatusmalli:'insestistä pitää loppujenlopuksi
kiittää Jumalaa' - kirjoittajan retiriikassa on
muoto 'minun pitää kiittää (vertaa: formulakuskin
sä-retoriikka)..

Virtahepoa jossain määrin myytiin sen avulla,
että se palauttaa 'insestimuistoja¨' (USA:n
uutisia ei täällä silloin vielä juuri
ollut) . 'Mainostettiin', siis informoitiin,
Nuorten Palstalla Hesarissa myös kirjoittajan
yritystä, Furman siitä vähän varoitteli
HBL:ssä... seurasin asian etenemistä, kun
muutamat tuttavani saivat 'läheisriippuvuus'-
kohtauksia, näkivät insestin tekijöitä
ympäriinsä. Ne jutut on jo kaikki kai ok, paitsi
nämä kaksi, joista kerroin, niissä on
jotakin 'auki'.

Lue lisää

mitähän nuo toiset ajattelee kun rukousaiheen
alla onkin tällaista kaksinkeskustelua aivan
muista asioista.
ehkäpä saavat siitä ideoita uusiin otsikkoihin,
toivon parasta.

hyvää yötä!

puhuva kirjoitti:

mitähän nuo toiset ajattelee kun rukousaiheen
alla onkin tällaista kaksinkeskustelua aivan
muista asioista.
ehkäpä saavat siitä ideoita uusiin otsikkoihin,
toivon parasta.

hyvää yötä!

Lue lisää

Kyllä se jotenkin kiertyi takaisin samaan, niin
kuin koko asiaan liittyy uskontokin.. ei siinä
mitään..
Hyvää yötä

etti kirjoitti:

Kyllä se jotenkin kiertyi takaisin samaan, niin
kuin koko asiaan liittyy uskontokin.. ei siinä
mitään..
Hyvää yötä

Helpotti, haluaisin päästä eroon tästä asiasta,
minusta se ei kuulu minulle. Asiasta oli puhe
nikillä TARKKANA KUIN PORKKANA kolmisen viikkoa
sitten VIRTAHEPOKONSULTIN USKONTO seitsemäs
aukeama tästä taakse päin.

etti kirjoitti:

Helpotti, haluaisin päästä eroon tästä asiasta,
minusta se ei kuulu minulle. Asiasta oli puhe
nikillä TARKKANA KUIN PORKKANA kolmisen viikkoa
sitten VIRTAHEPOKONSULTIN USKONTO seitsemäs
aukeama tästä taakse päin.

Lue lisää

'Myytin toteutuminen terapiassa, nautinnollista
itsensä unohtamista, terapeutti tarjoaa uuden
identiteetin. Myyteillä on sija ihmisen
primitiivisessä mielenlaadussa.

Mytologian pääfunktio on mennen lujittaminen, se
on magian totuutta. terapia muuttuu
uskonnolliseksi rituaaliksi, siinä sen
arvo,kaipaus kultaiseen aikaan ja pamaukseen,
kaaokseen.

Se on kontrolloimattoman ihmisen tiedettä,
kertomus siitä miten syntinen syntyi, ajattelua,
jossa pelkkä tietäminen on syntiä. Se on aina
luomiskertomus: Miten kaikki alkoi, ennustus
paluusta. Kuoleman myytit päätyvät kuolemaan.
Terapia on riitti, joka esittää myytin, minän
kuoleman ja aktoamisen liikkeeseen.

Täydellinen liike on tuhon liike, räjähdys,
kysymys on salaisesta vaikuttamisesta ihmisen
ylevöittämiseksi, jotta myytti kävisi toteetn.
sanakari rikkoo säännöt,TABUT, joita tavallinen
yksilö ei voi rikkoa.

Myytti antaa teolle suuruuden ja vakuuttavuuden
leiman. Surdeterminaatio, tämä kompensoi
julistajan syyllisyyttä..' (Eero Tarastin
mukaan.. 1995)

Hellsten (1998): 'Kun luovat organisaatiotkin on
nostettu pystyyn, taustalla on se, että me emme
siedä kaaosta'..'Uupumuksen juuret ovat
kyvyttömyydessä purkaa sisäisiä latinkeja,
tunteita ja tyydyttämättömiä tarpeita'..'Elämässä
tulee ryvettyä (vv1992-2001, yksi
iskulauseista)' ..'Hyppää kuiluun, se ei ehkä
tuota tulosta, mutta kannattaa kyllä (punaisessa
langassa)..'Avoimuus voi tuoda kollektiivista
hyvää ja haluan saada sitä..on varauduttava
siihen, että paskaa lentää silmille' (Hellsten
Apu-lehdessä.

'Niin kuin Raamatussa sanotaan, tulee olla viekas
kuin käärme ja viaton kuin kyyhkynen'..kyse on
matkasta, jonka panoksena on ainutkertainen
elämä' (Apu) (<---Edelliset joitan Hellstenin
juttuja siis.)Tätä kysyin täällä joltain ja sain
yhden vastauksen: Miekka käännyttäjän keinoja.

Hellsten: 'Kunhan ihminen on riittävän hullu,
eikä kuuntele omaa järkeään, joka yrittää
mitätöidä kaiken.. järki tarjoaa kaiken
mitätöivää häpeää..Unelmia pitää varoa, jos ei
uskalla elää, koska ne heittävät vaaralliseen. ..
Minä uskon että Pyhä Henki haluaa luoda ihmisen
persoonaksi, se tahtoo luovuutta, sitä että
ihminen suostuu elämässä riepoteltavaksi...'


KUKA TÄSTÄ VOI TODELLA HYÖTYÄ MITÄÄN?

Runouden ja fantasian keinot käytössä matkalla
absolutismiin. Myytin selityksen avain:

etti kirjoitti:

'Myytin toteutuminen terapiassa, nautinnollista
itsensä unohtamista, terapeutti tarjoaa uuden
identiteetin. Myyteillä on sija ihmisen
primitiivisessä mielenlaadussa.

Mytologian pääfunktio on mennen lujittaminen, se
on magian totuutta. terapia muuttuu
uskonnolliseksi rituaaliksi, siinä sen
arvo,kaipaus kultaiseen aikaan ja pamaukseen,
kaaokseen.

Se on kontrolloimattoman ihmisen tiedettä,
kertomus siitä miten syntinen syntyi, ajattelua,
jossa pelkkä tietäminen on syntiä. Se on aina
luomiskertomus: Miten kaikki alkoi, ennustus
paluusta. Kuoleman myytit päätyvät kuolemaan.
Terapia on riitti, joka esittää myytin, minän
kuoleman ja aktoamisen liikkeeseen.

Täydellinen liike on tuhon liike, räjähdys,
kysymys on salaisesta vaikuttamisesta ihmisen
ylevöittämiseksi, jotta myytti kävisi toteetn.
sanakari rikkoo säännöt,TABUT, joita tavallinen
yksilö ei voi rikkoa.

Myytti antaa teolle suuruuden ja vakuuttavuuden
leiman. Surdeterminaatio, tämä kompensoi
julistajan syyllisyyttä..' (Eero Tarastin
mukaan.. 1995)

Hellsten (1998): 'Kun luovat organisaatiotkin on
nostettu pystyyn, taustalla on se, että me emme
siedä kaaosta'..'Uupumuksen juuret ovat
kyvyttömyydessä purkaa sisäisiä latinkeja,
tunteita ja tyydyttämättömiä tarpeita'..'Elämässä
tulee ryvettyä (vv1992-2001, yksi
iskulauseista)' ..'Hyppää kuiluun, se ei ehkä
tuota tulosta, mutta kannattaa kyllä (punaisessa
langassa)..'Avoimuus voi tuoda kollektiivista
hyvää ja haluan saada sitä..on varauduttava
siihen, että paskaa lentää silmille' (Hellsten
Apu-lehdessä.

'Niin kuin Raamatussa sanotaan, tulee olla viekas
kuin käärme ja viaton kuin kyyhkynen'..kyse on
matkasta, jonka panoksena on ainutkertainen
elämä' (Apu) (<---Edelliset joitan Hellstenin
juttuja siis.)Tätä kysyin täällä joltain ja sain
yhden vastauksen: Miekka käännyttäjän keinoja.

Hellsten: 'Kunhan ihminen on riittävän hullu,
eikä kuuntele omaa järkeään, joka yrittää
mitätöidä kaiken.. järki tarjoaa kaiken
mitätöivää häpeää..Unelmia pitää varoa, jos ei
uskalla elää, koska ne heittävät vaaralliseen. ..
Minä uskon että Pyhä Henki haluaa luoda ihmisen
persoonaksi, se tahtoo luovuutta, sitä että
ihminen suostuu elämässä riepoteltavaksi...'


KUKA TÄSTÄ VOI TODELLA HYÖTYÄ MITÄÄN?

Runouden ja fantasian keinot käytössä matkalla
absolutismiin. Myytin selityksen avain:

Lue lisää

Myytin selityksen avain: sana jota voidaan
käyttää täysin päinvastaisissa merkityksissä,
kuten 'kotimatka', 'elämä on kuolema', 'lapsi on
sisäinen lapsi on pyhä on jumala on persoona on
pyhä henki, sitä on kuunneltava, 'kaaos on
luovuutta'..'viha on myönteinen voima'

etti kirjoitti:

Myytin selityksen avain: sana jota voidaan
käyttää täysin päinvastaisissa merkityksissä,
kuten 'kotimatka', 'elämä on kuolema', 'lapsi on
sisäinen lapsi on pyhä on jumala on persoona on
pyhä henki, sitä on kuunneltava, 'kaaos on
luovuutta'..'viha on myönteinen voima'

Lue lisää

William Sargant, pavlovilaiseen ehdollistumiseen
pohjautuva uskonnollisen kääntymyksen ja myös
muiden uskomuksellisten (ei-uskonnollisten)
kääntymyksen teoria.. Jos terapiassa (tai
rituaalissa tai maagisessa istunnossa)
autettava 'konfrontoidaan,
saatetaan 'ristikuulustelunä kaltaiseen
prosessiin (suggestioalttiiseen tilaan), jossa
häne puolustusmekanisminsa murtuvat, kun häntä
kiihotetaan vaikkapa 'raivotilaan' ensin vaikka
mekaanisesti esim tyynyä hakkaamalla...lopulta
tila on täysin aito. Todellisen raivon syys
puuttuessa, jää autettava avuttomaan tilaan
('tullaan Hellstenin kuvaamaan 'lapsen maahan',
jossa 'kaikki on ennustetavissa'<--Virtahepo
olohuoneessa)

Jos terapeutti vielä haluaa jatkaa
vaikuttamistaan, hän jatkaa ärsyttämistä (esim
suggestiivikysymykset), joihin ei ole avstausta..
lopulta autettava murtuu..ja arvot kääntyvät
ylösalaisin..

Tämä on tiivistettu kuvaus menetelmästä, joka
toimii jos sen hallitsee ja niin haluaa,
tarvitaan vain tahtoa.. mutta mitä tekemistä
tällä on uskonnon kanssa?

etti kirjoitti:

William Sargant, pavlovilaiseen ehdollistumiseen
pohjautuva uskonnollisen kääntymyksen ja myös
muiden uskomuksellisten (ei-uskonnollisten)
kääntymyksen teoria.. Jos terapiassa (tai
rituaalissa tai maagisessa istunnossa)
autettava 'konfrontoidaan,
saatetaan 'ristikuulustelunä kaltaiseen
prosessiin (suggestioalttiiseen tilaan), jossa
häne puolustusmekanisminsa murtuvat, kun häntä
kiihotetaan vaikkapa 'raivotilaan' ensin vaikka
mekaanisesti esim tyynyä hakkaamalla...lopulta
tila on täysin aito. Todellisen raivon syys
puuttuessa, jää autettava avuttomaan tilaan
('tullaan Hellstenin kuvaamaan 'lapsen maahan',
jossa 'kaikki on ennustetavissa'<--Virtahepo
olohuoneessa)

Jos terapeutti vielä haluaa jatkaa
vaikuttamistaan, hän jatkaa ärsyttämistä (esim
suggestiivikysymykset), joihin ei ole avstausta..
lopulta autettava murtuu..ja arvot kääntyvät
ylösalaisin..

Tämä on tiivistettu kuvaus menetelmästä, joka
toimii jos sen hallitsee ja niin haluaa,
tarvitaan vain tahtoa.. mutta mitä tekemistä
tällä on uskonnon kanssa?

Lue lisää

..lopulta viha on hyvää, ja rakkautta ei ole.
Negatiivinen on positiivista ja vastaan ei ole
sanomiselle ei ole keinoa..

'Maailma on murheen laakso josta on kiire
pois...'maailma on jo tuhoutunut'.. (Hellstenin
sanoja) 'elä tässä ja nyt'..

Lopulta toisenlaiset ihmiset ovat vaarallisia, ei
saa olla 'läheisriippuvainen'. Vaara on lähellä,
se on aina itsen ulkopuolella.

'Vihan avulla lapsi suojelee hyvää' viha on
muuttunut 'hyvän aseeksi pahaa vastaan'.. 1992

'Vihan avulla minä suojelen hyvää itsessäni' 2001

'Puolustusmekanismit ovat itsepetosta, on oltava
spontaani, elämää ei tule hallita, elämässä on
ryvettäydyttävä..'.. selittyvät. Vihollista
vastaan saa käyttää samoja keinoja kuin maailma
erillistynyttä yksilöä vastaan, väkivaltaa
lopulta.

Uudelleen rakennettu identiteetti tunnustaa
ihmisen raadollisuuden, hän tunnustaa olevansa
syyllinen, hän uhri ja syyllinen, mutta hän
ansassa. Hän ei voi enää teeskennellä, mutta
hänestä tulee levoton,..

etti kirjoitti:

..lopulta viha on hyvää, ja rakkautta ei ole.
Negatiivinen on positiivista ja vastaan ei ole
sanomiselle ei ole keinoa..

'Maailma on murheen laakso josta on kiire
pois...'maailma on jo tuhoutunut'.. (Hellstenin
sanoja) 'elä tässä ja nyt'..

Lopulta toisenlaiset ihmiset ovat vaarallisia, ei
saa olla 'läheisriippuvainen'. Vaara on lähellä,
se on aina itsen ulkopuolella.

'Vihan avulla lapsi suojelee hyvää' viha on
muuttunut 'hyvän aseeksi pahaa vastaan'.. 1992

'Vihan avulla minä suojelen hyvää itsessäni' 2001

'Puolustusmekanismit ovat itsepetosta, on oltava
spontaani, elämää ei tule hallita, elämässä on
ryvettäydyttävä..'.. selittyvät. Vihollista
vastaan saa käyttää samoja keinoja kuin maailma
erillistynyttä yksilöä vastaan, väkivaltaa
lopulta.

Uudelleen rakennettu identiteetti tunnustaa
ihmisen raadollisuuden, hän tunnustaa olevansa
syyllinen, hän uhri ja syyllinen, mutta hän
ansassa. Hän ei voi enää teeskennellä, mutta
hänestä tulee levoton,..

Lue lisää

.. en taida avata 'saatanan' kommenttia, jatkan
vielä vähän. Eipä silti, kyllä ne arvot, jotka
uinuvat Hellstenin tekstin alla saatanan
palvojillekin kelpaavat.

Mitä tällä kaikella on tekemistä uskon kanssa?
Hellsten pohtii asiaa ja vastaa kysymysten
muodossa (retorinen kikka, hän voi aina sanoa,
että minähän vain kysyin tai kysyjä ei ole vain
ymmärtänyt häntä). 'Onko usko sitä mistä vanhat
akat höpisevät?' Vastaus käy kyllä
ilmi. 'Tarvitsemmeko pullakeesusta?', hän kysyy.
Omassa haastattelussaan, hän sanoo itse, että
pointti on kokonaan siinä, että osaa tehdä oikeat
ksymykset.

Koko jutun purkaminen alkoi siitä, että
julkisuuteen tullessaan aina puhui ns 'sairaasta
uskonnosta', jankutti samaa, että 'se on sitten
sitä, että siinä joku alkaa uskoa, että hän
tietää, kuka joutuu helvettiin ja kuka menee
taivaaseen, kun tällaiseen uskova saa kannatusta,
niin ne jotka tähän johtajaan uskovat tulevat
ihmeen kritiikittömiksi häntä kohtaan. Ja jos mä
('mä'-retoriikkaa) sellaiseen uskon, niin silloin
minusta tulee armoton...mutta mun on vaan
levitettävä sitä mun evankeliumia, siis sitä mun
hyvää evankeliumia, mun on vaan pakko ja mä vaan
tiedän, miten se tehdään (tämä katkelma on
purettu Hellstenin puheesta radiossa), silloin
mun ongelmaksi tulee vaan se miten mä oon kyllin
viekas.. ja silloin musta tulee yksinäinen´'.

Edellinen tapa on juuri 'käärme-pulu'-tekniikkaa,
itsehän hän toisessa yhteydessä ilmoittaa
ohjeekseen.

Tämä voi olla rankka juttu jollekin, joka on
saanut 'avun' H.n 'kautta'. Pitäisivät vain
uskostaan kiinni, ihminenhän Hellsten kuitenkin
vain on. Armo tulee Jumalalta. Ja vaikka H:n puhe
Jeesusksesta Kristuksesta on sitä ja tätä,
milloin Kristus on ruoskan heiluttaja ja pöytien
kaataja hänellä, tai 'pulla-Jeesus' (paheksuu
siis Jeesuksen lempeyttä), niin minä kuitenkin
allekirjoitan Kristuksen armon, ja niin, kuten
vanhat herännäiset sanoivat: Ei Jeesus niin köyhä
ole, että hänellä kullekin vain yhden kerran
olisi armo tarjolla.

Tiedän joitakin, jotka ovat joutuneet kriisiin
asian laidan tajuttuaan. He ovat menneet
uudestaan johonkin toiseen terapiaan tai sitten
jonkun papin juttusille, he eivät tyrkytä mitään,
he tietävät näistä asioista. Mutta 'pahaa'
vastaan on vaikea hyökätä, ei kirkon tehtävä ole
kai osoittaa sormella, ottakaa huijari kiinni!
Mahdoton asia, kirkko on auki myös hänelle..

En halua tätä asiaa enää itse pohtia, siinä ei
ole paljoakaan epäselvää minulla. En kuitenkaan
halua muuttua Kassandraksi, jolla
oli 'salaisuus', jota kukaan ei usko, vaikka se
on totta. Olen nyt heittänyt tämän asian pois.

Olen varma, että monilla ihmisillä on
lapsuudessaan ollut uskomattomia, ihania
kokemuksia, ei vain tuskaa ja kauhua. Näitä
lapsuuden sanattomia autuuden tunteita ei
niitäkään sellaisenaan muista, ne ovat vain
muisto, ne voivat unohtua ja peittyä, mutta nekin
voivat nousta esiin ja silloin ne voi sijoittaa
maailmaan ja uskoa, että hyvää on olemassa, se
pitää jotenkin itse tehdä.

Nämä olivat joitakin näkökulmia asiaan. Mihin
päädytään? Elämä on kauheaa, raadollista, mutta
ihmeellistä, ihanaa.

Lähden tästä nyt maailmaan.. kirjoitti etti,
porkkana, hessu, edith mm. Ei minulla vakinikkejä
monta ollut.

hassua, että Nietzsche osui samalle aukeamalle,
sattui olemaan se Tarmo Kunnaksen kirjakin
pöydällä, kun sen joku napautti ruutuun, minä
sinne heti kurkistin..

tuntui aika pahalta, kun jouduin tekemään numeroa
itsestäni, minulla ei ole mitään 'persoonallista
julistusta', vain usko, jota en nimeä, en osaa
uskovien kieltä vai miten sen sanoisin, elämä on
ollut sellaista. En ole mikään 'hyvä' ihminen,
mutta minulla kuten muillakin on vahvuutensa,
usko ei sitä ainakaan vähennä.

etti kirjoitti:

.. en taida avata 'saatanan' kommenttia, jatkan
vielä vähän. Eipä silti, kyllä ne arvot, jotka
uinuvat Hellstenin tekstin alla saatanan
palvojillekin kelpaavat.

Mitä tällä kaikella on tekemistä uskon kanssa?
Hellsten pohtii asiaa ja vastaa kysymysten
muodossa (retorinen kikka, hän voi aina sanoa,
että minähän vain kysyin tai kysyjä ei ole vain
ymmärtänyt häntä). 'Onko usko sitä mistä vanhat
akat höpisevät?' Vastaus käy kyllä
ilmi. 'Tarvitsemmeko pullakeesusta?', hän kysyy.
Omassa haastattelussaan, hän sanoo itse, että
pointti on kokonaan siinä, että osaa tehdä oikeat
ksymykset.

Koko jutun purkaminen alkoi siitä, että
julkisuuteen tullessaan aina puhui ns 'sairaasta
uskonnosta', jankutti samaa, että 'se on sitten
sitä, että siinä joku alkaa uskoa, että hän
tietää, kuka joutuu helvettiin ja kuka menee
taivaaseen, kun tällaiseen uskova saa kannatusta,
niin ne jotka tähän johtajaan uskovat tulevat
ihmeen kritiikittömiksi häntä kohtaan. Ja jos mä
('mä'-retoriikkaa) sellaiseen uskon, niin silloin
minusta tulee armoton...mutta mun on vaan
levitettävä sitä mun evankeliumia, siis sitä mun
hyvää evankeliumia, mun on vaan pakko ja mä vaan
tiedän, miten se tehdään (tämä katkelma on
purettu Hellstenin puheesta radiossa), silloin
mun ongelmaksi tulee vaan se miten mä oon kyllin
viekas.. ja silloin musta tulee yksinäinen´'.

Edellinen tapa on juuri 'käärme-pulu'-tekniikkaa,
itsehän hän toisessa yhteydessä ilmoittaa
ohjeekseen.

Tämä voi olla rankka juttu jollekin, joka on
saanut 'avun' H.n 'kautta'. Pitäisivät vain
uskostaan kiinni, ihminenhän Hellsten kuitenkin
vain on. Armo tulee Jumalalta. Ja vaikka H:n puhe
Jeesusksesta Kristuksesta on sitä ja tätä,
milloin Kristus on ruoskan heiluttaja ja pöytien
kaataja hänellä, tai 'pulla-Jeesus' (paheksuu
siis Jeesuksen lempeyttä), niin minä kuitenkin
allekirjoitan Kristuksen armon, ja niin, kuten
vanhat herännäiset sanoivat: Ei Jeesus niin köyhä
ole, että hänellä kullekin vain yhden kerran
olisi armo tarjolla.

Tiedän joitakin, jotka ovat joutuneet kriisiin
asian laidan tajuttuaan. He ovat menneet
uudestaan johonkin toiseen terapiaan tai sitten
jonkun papin juttusille, he eivät tyrkytä mitään,
he tietävät näistä asioista. Mutta 'pahaa'
vastaan on vaikea hyökätä, ei kirkon tehtävä ole
kai osoittaa sormella, ottakaa huijari kiinni!
Mahdoton asia, kirkko on auki myös hänelle..

En halua tätä asiaa enää itse pohtia, siinä ei
ole paljoakaan epäselvää minulla. En kuitenkaan
halua muuttua Kassandraksi, jolla
oli 'salaisuus', jota kukaan ei usko, vaikka se
on totta. Olen nyt heittänyt tämän asian pois.

Olen varma, että monilla ihmisillä on
lapsuudessaan ollut uskomattomia, ihania
kokemuksia, ei vain tuskaa ja kauhua. Näitä
lapsuuden sanattomia autuuden tunteita ei
niitäkään sellaisenaan muista, ne ovat vain
muisto, ne voivat unohtua ja peittyä, mutta nekin
voivat nousta esiin ja silloin ne voi sijoittaa
maailmaan ja uskoa, että hyvää on olemassa, se
pitää jotenkin itse tehdä.

Nämä olivat joitakin näkökulmia asiaan. Mihin
päädytään? Elämä on kauheaa, raadollista, mutta
ihmeellistä, ihanaa.

Lähden tästä nyt maailmaan.. kirjoitti etti,
porkkana, hessu, edith mm. Ei minulla vakinikkejä
monta ollut.

hassua, että Nietzsche osui samalle aukeamalle,
sattui olemaan se Tarmo Kunnaksen kirjakin
pöydällä, kun sen joku napautti ruutuun, minä
sinne heti kurkistin..

tuntui aika pahalta, kun jouduin tekemään numeroa
itsestäni, minulla ei ole mitään 'persoonallista
julistusta', vain usko, jota en nimeä, en osaa
uskovien kieltä vai miten sen sanoisin, elämä on
ollut sellaista. En ole mikään 'hyvä' ihminen,
mutta minulla kuten muillakin on vahvuutensa,
usko ei sitä ainakaan vähennä.

Lue lisää

kyllä tuo hellstenin terapia niin rankalta
kuulostaa, että sen kestää vain hyvin
psyykkisesti tasapainoiset ihmiset.

ei sisäisessä kaaoksessa elävä henkilö lisää
kaaosta tarvitse.
siitä kyllä menee psykoosiin ja kadottaa
todellisuudentajunsa.

se pitäis hellsteninkin tietää.

terapeutti kirjoitti:

kyllä tuo hellstenin terapia niin rankalta
kuulostaa, että sen kestää vain hyvin
psyykkisesti tasapainoiset ihmiset.

ei sisäisessä kaaoksessa elävä henkilö lisää
kaaosta tarvitse.
siitä kyllä menee psykoosiin ja kadottaa
todellisuudentajunsa.

se pitäis hellsteninkin tietää.

Lue lisää

Kyllä se sellaiselta vähän näyttää. Ystävättäreni
suositteli minulle kirjaa silloin joskus kun se
ilmestyi. Ei minulla mitään kummempia ongelmia
edes ollut, muuten vain tuli puheeksi. Luin sen
ja se oli minusta heti paikalla aivan hirveä. Ei
voi olla totta, ajattelin! Mitä tämä on:'..kun
asiakas saa kuulla sanan insesti jne..' mitä
helv.. käsittämätöntä, ajattelin. Ja kun
myöhemmin kirjassa vanhemmille pitää antaa
anteeksi koska 'vasen k. ei tiedä mitä oikea
tekee hädän keskellä', niin ajattelin 'soitan
poliisille'..äijä ei voi olla ihan viisas.

Ja toisaalla Hellsten pahoittelee, että virtahepo
huoneessa ei puhuta, ei luoteta, ei tunneta - ja
sitten toisaalta kun terapiassa muisto palaa
mieleen niin, sitten hän jo suosittelee, että ei
kannata puhua! Kautta linjan nämä merkilliset
risriidat, ne tuntuvat jo tarkoitukselliselta
skitsofrenian tuottamiselta.

Välini tähän ystävättäreen menivät poikki, emme
päässeet yksimielisyyteen kirjasta. Sekin oli
kummallista. Kaipa hän sitten koki,
etten 'kunnioita' häntä. No, en tiedä. 'Läheinen
on se, joka hoitaa asiansa ja kunniottaa minua¨',
Hellsten.

Toinen ystävättäreni soitti ja kertoi, että hänen
tyttärelleen on joku lähettänyt kirjan ja sen
mukana kirjeen, että 'lähde pois kotoasi, asut
virtahepojen kanssa'. Kolmas tapaus (edellisten
sukulainen, vaimo, kirjan luettuaan, alkaa
epäillä että mies heidän poikaa koskettelee
saunassa - en tiedä tosiasioita - vaimo 2 kk
sairaalassa.

Työasioissa joskus minuun yhteydessä ollut, ei
edes kovin tuttu alkaa äkkiä puhelimessa
selittää, että hänkin on ollut sairaslomalla, oli
muka palautunut mieleen insesti sisaren kanssa
kun oli lukenut kirjan. Kysyin minkä ikäisinä, 11-
12. Sanoin, että kuulehan nyt, tytöt tutkivat
itseään ja toisen kanssa se on helpompaa kuin
pojilla..puhuimme pitkään, heilläkin oli kotona
aikalailla riidelty, uuvuksiin asti, kirjan
jutuista. Äiti oli siellä ollut tiukkana, ihan
roskaa, unohda!

Aloin sitten ottaa selvää, että mikä siinä oikein
on, että tällaista.. No, loput suurin piirtein
olen kertonutkin.. Terho Pursiainen joitakin
kertoja on kautta rantain yrittänyt keskustella
mm 'terapian' eettisistä säännöistä, että miten
siellä jossain, missä terapeutilla ei ole mitään
kontrollia, ei mitään tahoa, jolle kuuluisi
tietää miten asiat sujuvat, pahoitellut sitä,
että akateemisessa maailmassa ollaan aivan liian
hienotunteisia, ei saa nimeltä kritikoida.. Enpä
tunne Pursiaista muuten kuin tekstien
perusteella. Häneltä muistan kuitenkin lauseen
jostakin keskustelusta. 'Ei, minä en ymmärrä
sellaista uskontoa jossa syylisyydestä ei voi
vapautua' . Hellstenin
toistamista 'iskulauseista' yksi on
hämmästyttävän 'selkeä': syyllisyydestä vapautuu
syyllisyyteen.

Eipä minulla tästä nyt mitään uutta ole, ei
kannata pahaa niin kaivella. Olisin ehkä jatkanut
opintoja, mutta olosuhteet eivät salli, olisin
tehnyt gradun aiheesta - mutta sekin, vaikka oli
kiinnostava, tuntui sittenkin niin
vastenmieliseltä, että en kyllä siihen itseäni
sido. Joku sen varmaan joskus tekee jossakin..
Olisi matskua.

Pääasia, että en tällä aiheella
aiheuta 'lynkkausmielialaa', se olisi turhaa ja
vahingollista. Mutta millä tavalla julkisuudessa
voisi teemaa käsitellä? Jaana Lappo joskus
kirjoitti kuunnelman terapeutista, joka oli
joutunut vankilaan: 'Minähän vain halusin auttaa
vapautumaan riippuvuudesta', muuta en muista.
Taide on yksi keino, mutta missä taiteilija?

Irrationalismin paljastaminen? Hellsten ei muuten
koskaan antaudu keskusteluun, toimittajat saavat
vieraakseen liturgistin.

Haavikolla on Sulka-ooppera, jossa
kasvatusohjeitten antaja on liturgisti myös,
mutta koko juttu on vain 'häntäheikin' hommien
oikeuttamista ja häivyttämistä, en ole nähnyt.
Kirjassaan Aikalaishulluutta Haavikko ei mainitse
nimeä, mutta on tuohduksissaan (tilastojen
kärjessä keskisnkertainen kirjanen nobelistin
rinnalla) menestyskirjan tasosta ja ihmisten
mausta, insestikeskustelua ihmettelee..
Yhä sanoo, että 'huoli lapsesta' on vain verho,
jolla ajetaan ideologiaa liturgian muodossa..

Ajattele, Hellsten on huolissaan insestistä ja
alkoholismista ja väkivallasta, kaikesta
kauheasta mitä tapahtuu kodissa ja sitten
toisaalla painottaa ja korostaa lapsen oikeutta
kotiäitiin, pientä ydinperhetttä. Toisaalta
vastustaa sosiaaliturvaa, 'yhteiskuntaa ei saa
syyttää, vanhempien tulee syyttää itseään, jos
lapset voivat huonosti', mutta ins. 'pitää antaa
anteeksi. Sitten kolmannella suunnalla sanoo,
että 'ryhmä on pyhä kuten avioliitto' -
avioliitto on tosin ehkä jo hajonnut, kun toinen
on hakeutunut ryhmään.

Juha Siltala kirjoitti valkoisen äidin pojat,
teoksen yksi teema on, että nämä 'pojat' olivat
nimenomaan läheisriippuvaisia... 700 sivua, ilman
äiti-ihannetta ja tätä riippuvuutta Suomi ei
ehkä...no.. tältä se vaikutti.

Lopuksi: Mielestäni terapiaan hakeutuva ei
todennäköisesti ole realiteettien vallassa
kokonaan, terapeutin kyllä tulisi olla.

Tunnetko millenaaristen (anarkistiset, kielletyt
ja väkivaltaiset?) lahkojen (1100-1600)
ajattelutapoja? Heiltä löytyy joukko käsitteitä,
aikakäsitys, ym..joilla Hellstenkin operoi - ja
tuo merkillinen kaksoiskieli - mikä tuottaa tuon
ilmiön? Se on sellaisenaan kiinnostava, tuhon
kieli, kaksiteräiset miekat? Vedota ihmisten
tyytymättömyyteen, alhaisimpaan
seksuaalisuuteen,.. tuttua jotenkin. No, ihan
sama kuka tämä lukee. En todellakaan halua tästä
mitään 'kunniaa', huippuhomma, että ei tarvitse
olla kukaan...olen kuka tahansa. Miten puhua
pahasta? Muuttumatta itse pahaksi, moralistiksi,
kiven heittäjäksi? Tuomariksi? Marttyyriksi?
Hellsteniltä kysyttiin aikoinaan, että miksi hän
puhuu 'sairaasta uskonnosta', miksi hän ei puhu
terveestä? Vastaus: 'Se vain juolahtaa mieleen,
puhun ihan mitä sattuu ja sen saa tulkita ihan
miten jokainen haluaa'..(priming)

Ei kai se niin ole?

'Suomen kansa on antanut minulle luvan puhua!'
hän tokaisi. Mitä siihen voi sanoa. 'Minua ei
kiinnosta tämä keskustelu', piste.

Tulipa juttua, ehkä jotakuta kiinnostaa..

Onko sinulla kysyttävää?

Tämä kehotus vaihtaa Jumala Saatanaan on
kirjoitettu Tarastin 'terapia muuttuu riitiksi'-
referaatin jälkeen, hm..

No, mutta kun tämä 'saatanan' valitseminen voi
joskus olla ikään kuin pakotettua, ihminen
johdetaan tilaan, jossa hän henkensä hädässä,
täyden kaaoksen keskellä, tarttuu ainoaan
korteen, joka on tarjolla, siis vaikka
terapiassa... hän huutaa selitystä.. ja jos
hetkeä aikaisemmin, kuten on voinut tapahtua, on
kuullut jonkin 'maagisen' sanan, vaikkapa vain
kysymyksen muodossa: Olisikohan kyse ins:stä?

Edellä oleva tilanne on mahdollinen jos on
uskomista, että esim Hellsten puhuu kirjassaan
sanaakaan totta. Jokin 'totuus' sisältyy
jokaikiseen lauseeseen, se nimittäin että se on
sanottu.. Kaaoksen syy sijoitetaan aikaan, josta
tapahtumisen osapuolet, ihmiset ovat jo poissa ja
kuitenkin, syy ( yksi ainoa sana ins)on
uskottava! Se on uskottava, mutta saatanallinen
selitys... Kuka nyt on valinnut 'saatanan'?

Avain on 'lapsi'?
Onko se joku lapsi, joka joku joskus oli,
- vai se mitä tästä lapsesta kerrotaan,
- se mitä terapeutti ylipäätään
ajattelee 'lapsista'
- mitä joku muistaa tästä lapsesta,
- mitä joku ei voi enää muistaa, koska se lapsi,
joka hän oli ei tiennyt mitä tapahtui, kun häneen
tungettiin kumiletku? Mitä eroa tällä
kokemuksella on sen kanssa mistä edellä oli puhe?

Minun mielestäni on jotakin melkein rikollista
siinä, että terapeutti antaa asiakkaan 'kuulla'
sanoja, jotka kantavat kammottavaa merkitystä
mukanaan - ikivanhoille elämyksille, jotka aivan
varmasti kytevät sanattomana piinana ja salpana
mielen pohjalla. Miksi 'manata' tuo elämys esiin?
Miksi nimetä se uudelleen? Kukaan ei ehkä
alunperin halunnut mitään pahaa! Noudatettin
lääkärin neuvoa, ei mikään harvinainen hoitokeino
vielä 1960-luvullakin. Monet kädet vain painoivat
jonkun lapsen vasten vuoteen pohjaa, mitään
pääsyä pois ei ollut tilanteesta.

Jos kysymyksessä olisi ollut ins. niin minun
mielestäni jokin paha on tapahtunut jo ENNEN itse
rikosta, jonkun toisen ihmisen HALU JOHTI SIIHEN,
pahaan tekoon. TEKO on pahan halun sinetti, se on
todistus siitä, että paha oli jo olemassa.
Hellsten sijoitaa syyn tekoon, joka onkin ehkä
vain HÄNEN omassa päässään!

Pysytään vain Hellstenin terapiassa, saamari.
Ehkä tämä onkin 'saatana valitsemista'?

Edellä esitetyssä tilanteessa, H:n kirjassa hän
kehottaa 'lasta' (primitiivisen ahdingon
typerryttämää ihmistä) 'antamaan anteeksi! Mikä
hän on antamaan anteeksi jotakin, minkä joku
toinen teki, oli se sitten ins. tai kannullinen
vettä? Tunkeutua toisen ihmisen mieleen! Minusta
tämä on mielen raiskausta.. Sijoittaa sinne
jotakin täysin käsittämätöntä, mikä idea! Ja
tähän, saatanalliseen 'tulkintaan' hän liittä
lisää 'tulkintoja': 'Uhri onkin itse
osasyyllinen, vanhempia ei saa syyttää - se on
oman vastuun pakoilua!'..lukekaa itse:'Jos
ihminen ei tunnustaa pahuuttaan, niin koko
ihmisarvo on vaakalaudalla
(Virtahepo)'. 'Pahuus' on ARVO hänellä, eikä
tämä ole minun tulkintani, vaan sen voi lukea
suoraan mainitusta kirjasta. 'Syyllisyydestä
vapautuu syyllisyyteen'???? Nyt tuo hänen
hokemansa pääsee vasta oikeaan yhteyteensä!
Vapahdusta ei olekaan. Jos tämä ei ole
ihmismielen manipulointia ja sitomista niin mikä
sitten? Ensin väärä selitys, tuskan aiheen
hämärtäminen, totuuden salaaminen (kuumemittari,
kumiletku, injektiruisku rintalastan läpi -
odottakaa kerron lisää kohta! eikä mikään insesti
välttämättä lainkaan) ja häivyttäminen -
sitten 'syyn' siirtäminen ihmiseen itseensä,
sitten taas - jossakin kohdassa samaa
kirjaa: 'paha ei siis ollutkaan minussa, vaan
ulkopuolella! Minusta tällainen selittely on aika
kaoottista maisterisihmisen suusta, kynästä ja
päästä. Minulle kertoo jotakin kaoottisesta
mielestä jossakin... Mutta voiko ketään ihmistä
panna tilille 'kaoottisesta' mielestä? Entä jos
kaikki tuo ristiriitaisuus onkin tahallista?
Kaikki tämä herättää kysymyksiä, jotka ovat
tärkeitä!

Teeveessä Hellsten kertoo 'rukoilevansa aina
aamuisin, lukevansa joitakin tekstejä, tutkivansa
itseään' yms 'pitävänsä yhteyttä itseensä'. Mitä
ihmeessä, mihin ?

Kirjansa alkulehdillä hän sanoo, että ei edusta
mitään yhteisöä, eli ei ainakaan kirkkoa.
Toimittaja kuitenkin kysyy: Mitä sinä noin kirkon
edustajana ajattelet siitä ja siitä? - Hellsten
naurahtaa, 'kirkon mies' (?), ja vastaa, ties
mitä, jotakin ympäripyöreää, mutta sopivaa
(inhimillinen tekijä - aihetta en muista) Ja
kuitenkaan hän ei vastaa! 'Minä esitän kysymyksiä
ja ehkä annan vastausten aineksia' (Apu)
ja 'vastaankin' (Tempakan ohjelma?).

Näitä keskustelin sairaalapastorin kanssa
useitten tuntien puhelinkeskusteluissa, ja jos
nämä asiat eivät liity uskontoon, siis että 'mitä
on uskonto' ja 'mitä on magia' ... asioilla on
eronsa.

LÖYTÄÄ ja EKSYÄ ovat eri asioita. Saa kai siitä
puhua, vaikka puhuisi yksinkin? Puhun sitten
yksin, ja jos kukaan ei vastaa, huudan Jumalaa!

Kirjoitti etti

Minä kuulin sen tytön huutavan, mutta ensin
luulin, että osastolla oli joku eläin! Sellaista
ääntä, tuskan ääntä, ei voi kuvailla! Hän uskoi,
että saatana oli siittänyt hänen lapsensa, että
ainoa ratkaisu ongelmaan oli, että hän surmaisi
itsensä ja samalla lapsen, että hänet on tuomittu
helvettiin. Ja että Hellsten vain voisi auttaa
häntä! Tämä on totta! H:lle soitettiin. Arvatkaa
oliko 'Ihminen tavattavissa' - kissan nau'unta
tarttui nauhalle kähisevän äänen sekaan. 'No, jos
on sairas, niin täytyy mennä sairaalaan. Minua ei
huvita näin puhelimessa!'

'Varaan sitten ajan!

´'Minä en halua keskustella tästä asiasta'.

Teenkö väärin, kun kerron? Eikö edes saa miettiä,
mikä on totuus? Hellstenin luomat käsitehirviöt
ovat yleisessä käytössä, kai niitten sisältöjä
saa etsiä? Teologi, se on statusarvoltaan aika
painava. Kun tätä teologia lainataan Teevee-
ohjelmaan 'Maailma sanojen vankina' ('ihminen
kadottaa yhteyden itseensä, kun katsoo liikaa
teeveetä' -siinä ainoa sisältö), niin on aivan
pakko katsoa pinnan alle, vaikka siellä olisi
minkälaista mutaa!

Totuus tekee vapaaksi, mutta voi loukata. Tieto
lisää tuskaa on pessimistin käsitys maailmasta.

vai LÖYTÄÄ? kirjoitti:

Tämä kehotus vaihtaa Jumala Saatanaan on
kirjoitettu Tarastin 'terapia muuttuu riitiksi'-
referaatin jälkeen, hm..

No, mutta kun tämä 'saatanan' valitseminen voi
joskus olla ikään kuin pakotettua, ihminen
johdetaan tilaan, jossa hän henkensä hädässä,
täyden kaaoksen keskellä, tarttuu ainoaan
korteen, joka on tarjolla, siis vaikka
terapiassa... hän huutaa selitystä.. ja jos
hetkeä aikaisemmin, kuten on voinut tapahtua, on
kuullut jonkin 'maagisen' sanan, vaikkapa vain
kysymyksen muodossa: Olisikohan kyse ins:stä?

Edellä oleva tilanne on mahdollinen jos on
uskomista, että esim Hellsten puhuu kirjassaan
sanaakaan totta. Jokin 'totuus' sisältyy
jokaikiseen lauseeseen, se nimittäin että se on
sanottu.. Kaaoksen syy sijoitetaan aikaan, josta
tapahtumisen osapuolet, ihmiset ovat jo poissa ja
kuitenkin, syy ( yksi ainoa sana ins)on
uskottava! Se on uskottava, mutta saatanallinen
selitys... Kuka nyt on valinnut 'saatanan'?

Avain on 'lapsi'?
Onko se joku lapsi, joka joku joskus oli,
- vai se mitä tästä lapsesta kerrotaan,
- se mitä terapeutti ylipäätään
ajattelee 'lapsista'
- mitä joku muistaa tästä lapsesta,
- mitä joku ei voi enää muistaa, koska se lapsi,
joka hän oli ei tiennyt mitä tapahtui, kun häneen
tungettiin kumiletku? Mitä eroa tällä
kokemuksella on sen kanssa mistä edellä oli puhe?

Minun mielestäni on jotakin melkein rikollista
siinä, että terapeutti antaa asiakkaan 'kuulla'
sanoja, jotka kantavat kammottavaa merkitystä
mukanaan - ikivanhoille elämyksille, jotka aivan
varmasti kytevät sanattomana piinana ja salpana
mielen pohjalla. Miksi 'manata' tuo elämys esiin?
Miksi nimetä se uudelleen? Kukaan ei ehkä
alunperin halunnut mitään pahaa! Noudatettin
lääkärin neuvoa, ei mikään harvinainen hoitokeino
vielä 1960-luvullakin. Monet kädet vain painoivat
jonkun lapsen vasten vuoteen pohjaa, mitään
pääsyä pois ei ollut tilanteesta.

Jos kysymyksessä olisi ollut ins. niin minun
mielestäni jokin paha on tapahtunut jo ENNEN itse
rikosta, jonkun toisen ihmisen HALU JOHTI SIIHEN,
pahaan tekoon. TEKO on pahan halun sinetti, se on
todistus siitä, että paha oli jo olemassa.
Hellsten sijoitaa syyn tekoon, joka onkin ehkä
vain HÄNEN omassa päässään!

Pysytään vain Hellstenin terapiassa, saamari.
Ehkä tämä onkin 'saatana valitsemista'?

Edellä esitetyssä tilanteessa, H:n kirjassa hän
kehottaa 'lasta' (primitiivisen ahdingon
typerryttämää ihmistä) 'antamaan anteeksi! Mikä
hän on antamaan anteeksi jotakin, minkä joku
toinen teki, oli se sitten ins. tai kannullinen
vettä? Tunkeutua toisen ihmisen mieleen! Minusta
tämä on mielen raiskausta.. Sijoittaa sinne
jotakin täysin käsittämätöntä, mikä idea! Ja
tähän, saatanalliseen 'tulkintaan' hän liittä
lisää 'tulkintoja': 'Uhri onkin itse
osasyyllinen, vanhempia ei saa syyttää - se on
oman vastuun pakoilua!'..lukekaa itse:'Jos
ihminen ei tunnustaa pahuuttaan, niin koko
ihmisarvo on vaakalaudalla
(Virtahepo)'. 'Pahuus' on ARVO hänellä, eikä
tämä ole minun tulkintani, vaan sen voi lukea
suoraan mainitusta kirjasta. 'Syyllisyydestä
vapautuu syyllisyyteen'???? Nyt tuo hänen
hokemansa pääsee vasta oikeaan yhteyteensä!
Vapahdusta ei olekaan. Jos tämä ei ole
ihmismielen manipulointia ja sitomista niin mikä
sitten? Ensin väärä selitys, tuskan aiheen
hämärtäminen, totuuden salaaminen (kuumemittari,
kumiletku, injektiruisku rintalastan läpi -
odottakaa kerron lisää kohta! eikä mikään insesti
välttämättä lainkaan) ja häivyttäminen -
sitten 'syyn' siirtäminen ihmiseen itseensä,
sitten taas - jossakin kohdassa samaa
kirjaa: 'paha ei siis ollutkaan minussa, vaan
ulkopuolella! Minusta tällainen selittely on aika
kaoottista maisterisihmisen suusta, kynästä ja
päästä. Minulle kertoo jotakin kaoottisesta
mielestä jossakin... Mutta voiko ketään ihmistä
panna tilille 'kaoottisesta' mielestä? Entä jos
kaikki tuo ristiriitaisuus onkin tahallista?
Kaikki tämä herättää kysymyksiä, jotka ovat
tärkeitä!

Teeveessä Hellsten kertoo 'rukoilevansa aina
aamuisin, lukevansa joitakin tekstejä, tutkivansa
itseään' yms 'pitävänsä yhteyttä itseensä'. Mitä
ihmeessä, mihin ?

Kirjansa alkulehdillä hän sanoo, että ei edusta
mitään yhteisöä, eli ei ainakaan kirkkoa.
Toimittaja kuitenkin kysyy: Mitä sinä noin kirkon
edustajana ajattelet siitä ja siitä? - Hellsten
naurahtaa, 'kirkon mies' (?), ja vastaa, ties
mitä, jotakin ympäripyöreää, mutta sopivaa
(inhimillinen tekijä - aihetta en muista) Ja
kuitenkaan hän ei vastaa! 'Minä esitän kysymyksiä
ja ehkä annan vastausten aineksia' (Apu)
ja 'vastaankin' (Tempakan ohjelma?).

Näitä keskustelin sairaalapastorin kanssa
useitten tuntien puhelinkeskusteluissa, ja jos
nämä asiat eivät liity uskontoon, siis että 'mitä
on uskonto' ja 'mitä on magia' ... asioilla on
eronsa.

LÖYTÄÄ ja EKSYÄ ovat eri asioita. Saa kai siitä
puhua, vaikka puhuisi yksinkin? Puhun sitten
yksin, ja jos kukaan ei vastaa, huudan Jumalaa!

Kirjoitti etti

Minä kuulin sen tytön huutavan, mutta ensin
luulin, että osastolla oli joku eläin! Sellaista
ääntä, tuskan ääntä, ei voi kuvailla! Hän uskoi,
että saatana oli siittänyt hänen lapsensa, että
ainoa ratkaisu ongelmaan oli, että hän surmaisi
itsensä ja samalla lapsen, että hänet on tuomittu
helvettiin. Ja että Hellsten vain voisi auttaa
häntä! Tämä on totta! H:lle soitettiin. Arvatkaa
oliko 'Ihminen tavattavissa' - kissan nau'unta
tarttui nauhalle kähisevän äänen sekaan. 'No, jos
on sairas, niin täytyy mennä sairaalaan. Minua ei
huvita näin puhelimessa!'

'Varaan sitten ajan!

´'Minä en halua keskustella tästä asiasta'.

Teenkö väärin, kun kerron? Eikö edes saa miettiä,
mikä on totuus? Hellstenin luomat käsitehirviöt
ovat yleisessä käytössä, kai niitten sisältöjä
saa etsiä? Teologi, se on statusarvoltaan aika
painava. Kun tätä teologia lainataan Teevee-
ohjelmaan 'Maailma sanojen vankina' ('ihminen
kadottaa yhteyden itseensä, kun katsoo liikaa
teeveetä' -siinä ainoa sisältö), niin on aivan
pakko katsoa pinnan alle, vaikka siellä olisi
minkälaista mutaa!

Totuus tekee vapaaksi, mutta voi loukata. Tieto
lisää tuskaa on pessimistin käsitys maailmasta.

Lue lisää

Jäi vielä vaivaamaan tuo kehotus valita saatana,
ehkä se ei juuri minulle tai tuonne ylemmäksi
jollekin ollut tarkoitettukaan...

En ajatellut ollenkaan jatkaa tätä juttua tänne,
en tiedä mihin tämä johtaa. Etsin vastauksia.
Juttu lähti käyntiin keskusteluista täällä, tämä
on vuoropuhelua, joka ei ole vielä päättynyt. Sen
joka ahdistuu rukouksesta puhumisesta ja
etsimisestä, täytyy päättää itse. Voisin
naputella otsikoksi: Älkää lukeko etin
sepustuksia! Sittenhän joku ainakin lukee! Antaa
olla. Tämä ei vie tilaa, ei maksa mitään..

Ketä rukoilet, että totuus tulisi julki?

Ketä rukoilet, että se ei tulisi?

Jos olen väärässä, kiitän Jumalaa, jos olen
oikeassa, niin silloinkin kiitän Jumalaa. Jos en
löydä vastausta, huudan Jumalaa! Tässä ei ole
kyse mistään henkilökohtaisista 'tunnustuksista',
ei varsinaisesti itsen etsimisestä (vaikka mikä
pohdiskelu ei sitäkin olisi), en väärinkäytä
yksityisten ihmisten tarinoita - hehän voivat
olla fiktioita, kuten koko ettikin - en vie
kärsivän ihmisen vuodetta torille, älkää minua
ihmetelkö. On niin paljon kummallisia asioita. Ei
ole pakko painiskella aivan yksin, moni tietää,
että se voi tehdä hulluksi.

Minulla on kokemus vaarasta, joka uhkaa elämän
syvintä merkitystä, uhasta toivon katoamisesta,
rakkauden, etsimisen. En voi unohtaa tuskan
ääntä, enkä sen katsetta. Se, joka tai ne jotka
sen ovat kokeneet, tietävät, mutta kaikki eivät
voi tulla siitä enää edes kertomaan. Tämän ei
pitäisi olla lokaa kenenkään päälle vaan naamarin
purkamista, omanikin.

Joku on ehkä rukoillut puolestani..en tiedä.
Kiitos siitä varmuuden vuoksi.

Joku kerta kirjoitan jotakin oikein kevyttä ja
hauskaa, ainakin yritän..

..etti

miellyttävää? kirjoitti:

Jäi vielä vaivaamaan tuo kehotus valita saatana,
ehkä se ei juuri minulle tai tuonne ylemmäksi
jollekin ollut tarkoitettukaan...

En ajatellut ollenkaan jatkaa tätä juttua tänne,
en tiedä mihin tämä johtaa. Etsin vastauksia.
Juttu lähti käyntiin keskusteluista täällä, tämä
on vuoropuhelua, joka ei ole vielä päättynyt. Sen
joka ahdistuu rukouksesta puhumisesta ja
etsimisestä, täytyy päättää itse. Voisin
naputella otsikoksi: Älkää lukeko etin
sepustuksia! Sittenhän joku ainakin lukee! Antaa
olla. Tämä ei vie tilaa, ei maksa mitään..

Ketä rukoilet, että totuus tulisi julki?

Ketä rukoilet, että se ei tulisi?

Jos olen väärässä, kiitän Jumalaa, jos olen
oikeassa, niin silloinkin kiitän Jumalaa. Jos en
löydä vastausta, huudan Jumalaa! Tässä ei ole
kyse mistään henkilökohtaisista 'tunnustuksista',
ei varsinaisesti itsen etsimisestä (vaikka mikä
pohdiskelu ei sitäkin olisi), en väärinkäytä
yksityisten ihmisten tarinoita - hehän voivat
olla fiktioita, kuten koko ettikin - en vie
kärsivän ihmisen vuodetta torille, älkää minua
ihmetelkö. On niin paljon kummallisia asioita. Ei
ole pakko painiskella aivan yksin, moni tietää,
että se voi tehdä hulluksi.

Minulla on kokemus vaarasta, joka uhkaa elämän
syvintä merkitystä, uhasta toivon katoamisesta,
rakkauden, etsimisen. En voi unohtaa tuskan
ääntä, enkä sen katsetta. Se, joka tai ne jotka
sen ovat kokeneet, tietävät, mutta kaikki eivät
voi tulla siitä enää edes kertomaan. Tämän ei
pitäisi olla lokaa kenenkään päälle vaan naamarin
purkamista, omanikin.

Joku on ehkä rukoillut puolestani..en tiedä.
Kiitos siitä varmuuden vuoksi.

Joku kerta kirjoitan jotakin oikein kevyttä ja
hauskaa, ainakin yritän..

..etti

Lue lisää

Minähän olen täällä kuin luostarissa, kukaan ei
puhu minulle, mutta kuitenkaan en ole yksin, joku
ainakin kuuntelee minua. On portti uskomattomaan
kirjastoon, piha ja kivimuurit. Koirat vain
särkevät illuusion välillä. On juostava ulos
käskemään niitä olemaan hiljaa. Kyllä ymmärtää
miksi islamin uskossa koira on 'kielletty', eikö
joku kertonut syyksi sen, että koira kääntää
huomion pois Jumalasta.

Kevyttä lupasin..

Siis lapsuuteen (on kyllä paras ottaa nyt vähän
etisyyttä, että pystyisi paremmin olemaan
jäljentämättä todellisuutta..)

Uudenvuodenyö

Kotimäelle oli kerääntynyt ihmisiä
vastaanottamaan uutta vuotta. Etti ja Ninni,
neljän ja viiden varmaankin, pyörivät aikuisten
jaloissa. Heillä oli lapiot ja ämpärit, mutta
lunta oli kovin vähän. Lyhdyn valossa maa
kimalteli huurteesta ja he kaapivat sitä
ämpäreihinsä. - Tehdäänkin enkelikakku, sanoi
Ninni. - Joo, siitä tulee ihana! sanoi Etti.
- Höpsis, sanoi äiti, menee hiekkaa sekaan. - Ei
enkelit tykkää hiekkasista kakuista! sanoi Etti.
- Mutta katsokaahan, tytöt, tuonne ylös,
revontulia. Ne leiskuivat siellä kuin savuverhot.
Tähdet kimalsivat. - Oi, äitipä muistaa, miten
kerran, kauan sitten äiti näki taivaalla vielä
ihmeellisemmät tulet. Oli niin kuin suuri kruunu
olisi kiertänyt taivaan! - Jumalan kruunu, sanoi
Ninni. Etillä ja Ninnillä oli paljon
enkelileikkejä, koska Ninnin koti oli uskovainen
koti. - No, ei kai sentään, sanoi Etin äiti, vaan
mistäpä sen tietää, kenties! - Ja minä näin
kerran Jumalan kantapäät, ilmoitti Etti. - Hölmö,
ei ne tähdet mitään reikiä ole, sanoi Ninni, nyt
kyllä narraat. - No, mitäs siitä sitten sanoi
Etti. - Mikä noista tähdistä sitten muka on
Anttu. Ninnin veli oli kuollut ja silloin tällöin
hänestä puhuttiin. - No, ei kai kaikkien tähtien
tarvitse tänne asti näkyä, sanoi Ninni, Anttuhan
on Jumalan luona. Kun kello löi kaksitoista
räiskähti muutama ilotulitusraketti ja Etti ja
Ninni piirtelivät renkaita ilmaan Bengalin
tikuilla. Sitten kaikki menivät koteihinsa ja
pian kaikissa taloissa nukuttiin, ainakin melkein
kaikissa. Sen pituinen se.

etti kirjoitti:

Minähän olen täällä kuin luostarissa, kukaan ei
puhu minulle, mutta kuitenkaan en ole yksin, joku
ainakin kuuntelee minua. On portti uskomattomaan
kirjastoon, piha ja kivimuurit. Koirat vain
särkevät illuusion välillä. On juostava ulos
käskemään niitä olemaan hiljaa. Kyllä ymmärtää
miksi islamin uskossa koira on 'kielletty', eikö
joku kertonut syyksi sen, että koira kääntää
huomion pois Jumalasta.

Kevyttä lupasin..

Siis lapsuuteen (on kyllä paras ottaa nyt vähän
etisyyttä, että pystyisi paremmin olemaan
jäljentämättä todellisuutta..)

Uudenvuodenyö

Kotimäelle oli kerääntynyt ihmisiä
vastaanottamaan uutta vuotta. Etti ja Ninni,
neljän ja viiden varmaankin, pyörivät aikuisten
jaloissa. Heillä oli lapiot ja ämpärit, mutta
lunta oli kovin vähän. Lyhdyn valossa maa
kimalteli huurteesta ja he kaapivat sitä
ämpäreihinsä. - Tehdäänkin enkelikakku, sanoi
Ninni. - Joo, siitä tulee ihana! sanoi Etti.
- Höpsis, sanoi äiti, menee hiekkaa sekaan. - Ei
enkelit tykkää hiekkasista kakuista! sanoi Etti.
- Mutta katsokaahan, tytöt, tuonne ylös,
revontulia. Ne leiskuivat siellä kuin savuverhot.
Tähdet kimalsivat. - Oi, äitipä muistaa, miten
kerran, kauan sitten äiti näki taivaalla vielä
ihmeellisemmät tulet. Oli niin kuin suuri kruunu
olisi kiertänyt taivaan! - Jumalan kruunu, sanoi
Ninni. Etillä ja Ninnillä oli paljon
enkelileikkejä, koska Ninnin koti oli uskovainen
koti. - No, ei kai sentään, sanoi Etin äiti, vaan
mistäpä sen tietää, kenties! - Ja minä näin
kerran Jumalan kantapäät, ilmoitti Etti. - Hölmö,
ei ne tähdet mitään reikiä ole, sanoi Ninni, nyt
kyllä narraat. - No, mitäs siitä sitten sanoi
Etti. - Mikä noista tähdistä sitten muka on
Anttu. Ninnin veli oli kuollut ja silloin tällöin
hänestä puhuttiin. - No, ei kai kaikkien tähtien
tarvitse tänne asti näkyä, sanoi Ninni, Anttuhan
on Jumalan luona. Kun kello löi kaksitoista
räiskähti muutama ilotulitusraketti ja Etti ja
Ninni piirtelivät renkaita ilmaan Bengalin
tikuilla. Sitten kaikki menivät koteihinsa ja
pian kaikissa taloissa nukuttiin, ainakin melkein
kaikissa. Sen pituinen se.

Lue lisää

Elämä opettaa


Ninni ja hänen äitinsä kävelevät tehtaan ohi
kotia kohti. On joulu. Ninni on kysellyt, että
tuleeko heillekin jouluna joulupukki. -Etillekin
tulee, miksei meille ikinäkoskaan? Äiti on
miettinyt asiaa ja päätynyt siihen, että kyllä
hänen nyt on aika kertoa Ninnille totuus.
Joulupukkeja ei ole olemassa. - Se on vain
ihmisten keksintöä. Ninni katsoo alta kulmain,
Mutristaa huulta ja on vaiti. Vaikka on joulu
niin tehtaan pikkupiipuista suihkuaa oransseja
kipinöitä musteenväriselle taivaalle. On paljon
lunta. Hämärtää ja matkaa on vielä. Silloin
tällöin heitä vastaan tallustelee ukkoja, yksi
kerrallaan, ja yksi tallustelee heidän
edelläänkin. Kaikilla on töppöset, keppi ja
säkki, parta ja karvalakki, jollakin palttoo,
joillakin turkki. Ninni tietää kyllä, ne ovat
joulupukkeja. Mutta hän on yhä vaiti. - No,
Ninni, älä sure, tuleehan meille joulu kuitenkin,
äiti on laittanut kaiken valmiiksi. Nythän on
Jeesus-lapsen syntymäpäivä, älähän nyt murjota.
Ollaan nyt vaan iloisia, niin Taivaan Isäkin...
Samassa taas, nyt heitä vastaan, ilmaantuu kukas
muu kuin joulupukki. Pukki tervehtii ja
kumartaa. - No, niin Ninni, älähän nyt,
niistetäänpä.. Ninni kääntyy äitiinsä päin ja
lausuu hiljaisella äänellä: Äiti, kyllä niitä
pukkeja kuitenkin on olemassa! Sitten he menevät
kotiin. Lopulta kaikki on hyvin. Äiti kertoo
isälle mitä Ninni tiellä sanoi. Äitiä huvittaa,
hän ei väitä vastaan. Vielä yöllä kuuluu äidin
huokaus ja naurun hyrähdys. - Voi, minun lasta,
vaan kyllä se elämä vielä opettaa.

etti kirjoitti:

Elämä opettaa


Ninni ja hänen äitinsä kävelevät tehtaan ohi
kotia kohti. On joulu. Ninni on kysellyt, että
tuleeko heillekin jouluna joulupukki. -Etillekin
tulee, miksei meille ikinäkoskaan? Äiti on
miettinyt asiaa ja päätynyt siihen, että kyllä
hänen nyt on aika kertoa Ninnille totuus.
Joulupukkeja ei ole olemassa. - Se on vain
ihmisten keksintöä. Ninni katsoo alta kulmain,
Mutristaa huulta ja on vaiti. Vaikka on joulu
niin tehtaan pikkupiipuista suihkuaa oransseja
kipinöitä musteenväriselle taivaalle. On paljon
lunta. Hämärtää ja matkaa on vielä. Silloin
tällöin heitä vastaan tallustelee ukkoja, yksi
kerrallaan, ja yksi tallustelee heidän
edelläänkin. Kaikilla on töppöset, keppi ja
säkki, parta ja karvalakki, jollakin palttoo,
joillakin turkki. Ninni tietää kyllä, ne ovat
joulupukkeja. Mutta hän on yhä vaiti. - No,
Ninni, älä sure, tuleehan meille joulu kuitenkin,
äiti on laittanut kaiken valmiiksi. Nythän on
Jeesus-lapsen syntymäpäivä, älähän nyt murjota.
Ollaan nyt vaan iloisia, niin Taivaan Isäkin...
Samassa taas, nyt heitä vastaan, ilmaantuu kukas
muu kuin joulupukki. Pukki tervehtii ja
kumartaa. - No, niin Ninni, älähän nyt,
niistetäänpä.. Ninni kääntyy äitiinsä päin ja
lausuu hiljaisella äänellä: Äiti, kyllä niitä
pukkeja kuitenkin on olemassa! Sitten he menevät
kotiin. Lopulta kaikki on hyvin. Äiti kertoo
isälle mitä Ninni tiellä sanoi. Äitiä huvittaa,
hän ei väitä vastaan. Vielä yöllä kuuluu äidin
huokaus ja naurun hyrähdys. - Voi, minun lasta,
vaan kyllä se elämä vielä opettaa.

Lue lisää

Miettii:

Mitä oikein tarkoitat näillä jutuilla, alat
kirjoittaa henkilökohtaisia tarinoita tänne, teet
itsesi tunnetuksi? Rikot taas sääntöjä?

Joo, mutta, mitä sen väliä. Ei ole tullut mitään
kommentteja. Voisihan sen tulkita
vihamielisyydeksikin.. Mutta minusta sellainen on
vähän liikaa luultu. Ken lukee se lukee. Eikä
näissä jutuissa ei ole juonta, ne ovat vain
välähdyksiä. En takuulla kerro mitään mistä minua
kukaan voi tunnistaa - joskin on pari (pastori,
mies, Ninnin äiti...?) henkilöä, jotka
tietävät 'tarinani' - mutta heistä ei ole mitään
väliä. En aio selitellä mitään erityistä 'kovalla
kohtalolla'. Vuosien vieriessä asioitten
merkitykset ovat ovat muuttuneet. En tiedä
järjestystä, ei ole juonta...

Sinun pitää siirtää tämä yksinäinen keskustelusi
jonnekin muualle - tuskin nämä enää ihmisiä
kiinnostavat!

No, sitten kun kukaan ei käy unohdan koko jutun
ja sillä hyvä. Ei tämä mitään tunnustuksen
hakemista ole. Minulla on ollut hauskaa ja Ninniä
on kiva muistaa! Hänenkään kuolemansa ei enää
tunnu pahalta, siinä oli jotakin 'profeetallista'.

Kyllä siinä paljastuu jotakin uskonnosta eikä
missään pahassa mielessä. Kyllä 'pakanat' enemmän
itsemurhia tekevät. On väärin sanoa, että joku
tappoi itsensä siksi, että kuului siihen ja
siihen ryhmään. Se ei voi olla niin
yksinkertaista. Tietyn tyyppiset ihmiset päätyvät
erityyppisiin ryhmiin.. mutta 'uskonto' ei tapa
ketään!


Minulla ei vielä ole kotisivuja, olen vähän
ymmällä. Seuraavaksi aioin kirjoittaa jotakin
taas virtahevosta, siitä mistä tuo sana
uskonnollisessa yhteydessä näyttäytyy vanhassa
perinteessä (se on itse asiassa eräänlainen
paholaisen kita, kuilu). Oli aivan sattuma, että
sen löysin. Ja sen jälkeen katumuksesta ja
mestari Eckardista. En tietenkään tee mitään
katsausta Eckardin mystikon uraan, ainoastaan
pariin seikkaan, jotka ovat keskeisiä katumuksen
yhteydessä myös kristinuskossa. Katumus on aika
absurdi juttu jos syyllinen ehkä edes ei ole
syyllinen. Tietenkin on myös katumusta, joka ei
kohdistu mihinkään tekoon erityisesti, mutta en
kyllä ala filosofoimaan, se kuuluu jollekin
muulle! Mutta jos rikkomus on olemassa ja joku on
varma, että juuri hän on uhri, niin mitä
merkitystä on anteeksiannolla, jos rikollinen ei
saa tilaisuutta 'tulikasteeseensa', siis
paljastumiseen, naamionsa katoamiseen, kykeneekö
hän katumaan, ellei tiedä toisen kärsimyksestä?
Jos hän on vaikka pitänyt tekoaan
jotenkin 'luonnon' pakottamana, on jo oikeuttanut
sen.. Ei, tämä on liian abstraktia. Tarinat ovat
parempi keino.

Mitä nuo edelliset lapsuusjutut sitten olivat?

Kevennyksiä! Ja sitäpaitsi, vaikken kertoisikaan
mitään siitä, että yritin ensimmäisen kerran
itsemurhaa 12-vuotiaana, niin olen varma, että
jollakin tavalla se paljastuu - se on jotain
sellaista.. lapsellista itsepintaisuutta, että
reilu pitäisi olla. Jokin kontrasti piirtyy
esiin.. Tietenkin lapset huijaavat ja
valehtelevat, mutta todellinen petos, sellainen
joka yrittää häivyttää jälkensä, se on pahaa. Ei
tiedä enää mitkä ovat pelin säännöt. Joutuu
hukkaan, eksyy, konseptit menevät sekaisin,
asettuu alttiiksi, niska paljastuu..

Nythän kerroit sen!

Niin, mutta en mitään 'juonta' sille. Ja sitä en
varmasti tee, siis juonta. Jotkut lapset päätyvät
tähän ja jokainen tapaus on oma
erityistapauksensa, vaikka tietysti niissä on
paljon samaakin.. 'karkotetuksi' joutuminen,
langan katoaminen.. Mutta en selittele tällaisia
asioita.

Kevennyksiä:

PETOS

Aamulla varhain elokuussa Etti menee ennen kuin
talot ovat heränneet Ninnin äidin hernemaalle ja
poimii pussiin kaikki valmiit palot. Se on kosto.
Kukaan ei maailmassa enää muista miksi,
suuttumukselle, nöyryytykselle vai mille. Etti
palaa kotiin ja menee Ninnin pihalle hernepussi
mukanaan. Kiipeää palotikkaille istumaan.
- Mistäs sait? Ninni kysyy. - Äiti kävi torilla?
- Ai, anna mullekin. Etti ojentaa armeliaasti
Ninnille muutaman palon. Myöhemmin iltapäivällä
Ninni sanoo: Kuule, joku käynyt varkaissa meidän
palstalla! Ottanut herneenpalot. Meidän isä
sanoi, että se ampuu sen joka siellä on käyny!
- Kauheeta, en minä ainakaan! Asialle ei voinut
koskaan nauraa, petos mikä petos!


PAHAN ENNE

Etti näkee unta, että enkeli seisoo kotimäellä ja
lukee sanomalehteä. On pimeää ja taivas musta
kuin Danten helvetissä. Lehdessä on maailmanloppu-
uutisia. Talot ovat vajonneet puoliksi maan
sisään. Etti kömpii äidin viereen nukkumaan



PUUN SISÄLLÄ

Nyt hän on kietoutunut päätä myöten täkkiin,
siinä on intialaisia kyynelkuvioita. Hän
hengittää pienestä raosta täkin reunan alta. Hän
on puun rungon sisällä. Hän näkee katossa
kristallikruunun. Hän haluaisi keskimmäisen
pallokristallin käteensä. Han katselee
sateenkaaren palasia tapeteilla ja nukahtaa.
Hän tietää, että pian kaikki lähtevät talosta,
mutta ei tiedä, että ei kestä kauaa kunnes kaikki
ovat eronneet toisistaan. Ilmansuuntia on yhtä
monta kuin perheessä ihmisiä.

etti kirjoitti:

Miettii:

Mitä oikein tarkoitat näillä jutuilla, alat
kirjoittaa henkilökohtaisia tarinoita tänne, teet
itsesi tunnetuksi? Rikot taas sääntöjä?

Joo, mutta, mitä sen väliä. Ei ole tullut mitään
kommentteja. Voisihan sen tulkita
vihamielisyydeksikin.. Mutta minusta sellainen on
vähän liikaa luultu. Ken lukee se lukee. Eikä
näissä jutuissa ei ole juonta, ne ovat vain
välähdyksiä. En takuulla kerro mitään mistä minua
kukaan voi tunnistaa - joskin on pari (pastori,
mies, Ninnin äiti...?) henkilöä, jotka
tietävät 'tarinani' - mutta heistä ei ole mitään
väliä. En aio selitellä mitään erityistä 'kovalla
kohtalolla'. Vuosien vieriessä asioitten
merkitykset ovat ovat muuttuneet. En tiedä
järjestystä, ei ole juonta...

Sinun pitää siirtää tämä yksinäinen keskustelusi
jonnekin muualle - tuskin nämä enää ihmisiä
kiinnostavat!

No, sitten kun kukaan ei käy unohdan koko jutun
ja sillä hyvä. Ei tämä mitään tunnustuksen
hakemista ole. Minulla on ollut hauskaa ja Ninniä
on kiva muistaa! Hänenkään kuolemansa ei enää
tunnu pahalta, siinä oli jotakin 'profeetallista'.

Kyllä siinä paljastuu jotakin uskonnosta eikä
missään pahassa mielessä. Kyllä 'pakanat' enemmän
itsemurhia tekevät. On väärin sanoa, että joku
tappoi itsensä siksi, että kuului siihen ja
siihen ryhmään. Se ei voi olla niin
yksinkertaista. Tietyn tyyppiset ihmiset päätyvät
erityyppisiin ryhmiin.. mutta 'uskonto' ei tapa
ketään!


Minulla ei vielä ole kotisivuja, olen vähän
ymmällä. Seuraavaksi aioin kirjoittaa jotakin
taas virtahevosta, siitä mistä tuo sana
uskonnollisessa yhteydessä näyttäytyy vanhassa
perinteessä (se on itse asiassa eräänlainen
paholaisen kita, kuilu). Oli aivan sattuma, että
sen löysin. Ja sen jälkeen katumuksesta ja
mestari Eckardista. En tietenkään tee mitään
katsausta Eckardin mystikon uraan, ainoastaan
pariin seikkaan, jotka ovat keskeisiä katumuksen
yhteydessä myös kristinuskossa. Katumus on aika
absurdi juttu jos syyllinen ehkä edes ei ole
syyllinen. Tietenkin on myös katumusta, joka ei
kohdistu mihinkään tekoon erityisesti, mutta en
kyllä ala filosofoimaan, se kuuluu jollekin
muulle! Mutta jos rikkomus on olemassa ja joku on
varma, että juuri hän on uhri, niin mitä
merkitystä on anteeksiannolla, jos rikollinen ei
saa tilaisuutta 'tulikasteeseensa', siis
paljastumiseen, naamionsa katoamiseen, kykeneekö
hän katumaan, ellei tiedä toisen kärsimyksestä?
Jos hän on vaikka pitänyt tekoaan
jotenkin 'luonnon' pakottamana, on jo oikeuttanut
sen.. Ei, tämä on liian abstraktia. Tarinat ovat
parempi keino.

Mitä nuo edelliset lapsuusjutut sitten olivat?

Kevennyksiä! Ja sitäpaitsi, vaikken kertoisikaan
mitään siitä, että yritin ensimmäisen kerran
itsemurhaa 12-vuotiaana, niin olen varma, että
jollakin tavalla se paljastuu - se on jotain
sellaista.. lapsellista itsepintaisuutta, että
reilu pitäisi olla. Jokin kontrasti piirtyy
esiin.. Tietenkin lapset huijaavat ja
valehtelevat, mutta todellinen petos, sellainen
joka yrittää häivyttää jälkensä, se on pahaa. Ei
tiedä enää mitkä ovat pelin säännöt. Joutuu
hukkaan, eksyy, konseptit menevät sekaisin,
asettuu alttiiksi, niska paljastuu..

Nythän kerroit sen!

Niin, mutta en mitään 'juonta' sille. Ja sitä en
varmasti tee, siis juonta. Jotkut lapset päätyvät
tähän ja jokainen tapaus on oma
erityistapauksensa, vaikka tietysti niissä on
paljon samaakin.. 'karkotetuksi' joutuminen,
langan katoaminen.. Mutta en selittele tällaisia
asioita.

Kevennyksiä:

PETOS

Aamulla varhain elokuussa Etti menee ennen kuin
talot ovat heränneet Ninnin äidin hernemaalle ja
poimii pussiin kaikki valmiit palot. Se on kosto.
Kukaan ei maailmassa enää muista miksi,
suuttumukselle, nöyryytykselle vai mille. Etti
palaa kotiin ja menee Ninnin pihalle hernepussi
mukanaan. Kiipeää palotikkaille istumaan.
- Mistäs sait? Ninni kysyy. - Äiti kävi torilla?
- Ai, anna mullekin. Etti ojentaa armeliaasti
Ninnille muutaman palon. Myöhemmin iltapäivällä
Ninni sanoo: Kuule, joku käynyt varkaissa meidän
palstalla! Ottanut herneenpalot. Meidän isä
sanoi, että se ampuu sen joka siellä on käyny!
- Kauheeta, en minä ainakaan! Asialle ei voinut
koskaan nauraa, petos mikä petos!


PAHAN ENNE

Etti näkee unta, että enkeli seisoo kotimäellä ja
lukee sanomalehteä. On pimeää ja taivas musta
kuin Danten helvetissä. Lehdessä on maailmanloppu-
uutisia. Talot ovat vajonneet puoliksi maan
sisään. Etti kömpii äidin viereen nukkumaan



PUUN SISÄLLÄ

Nyt hän on kietoutunut päätä myöten täkkiin,
siinä on intialaisia kyynelkuvioita. Hän
hengittää pienestä raosta täkin reunan alta. Hän
on puun rungon sisällä. Hän näkee katossa
kristallikruunun. Hän haluaisi keskimmäisen
pallokristallin käteensä. Han katselee
sateenkaaren palasia tapeteilla ja nukahtaa.
Hän tietää, että pian kaikki lähtevät talosta,
mutta ei tiedä, että ei kestä kauaa kunnes kaikki
ovat eronneet toisistaan. Ilmansuuntia on yhtä
monta kuin perheessä ihmisiä.

Lue lisää

Tarinoitasi elämästä on vaikea kommentoida, mutta
luulen, että niitä luetaan, itse ainakin luen.

Puhuminen ja kertominen aina helpottaa.

Oletko muuten suomenruotsalainen,
kielioppirakenteestasi päättelin? Ei sillä väliä,
eikä tarvitse vastata, jos et halua.

ystävä kirjoitti:

Tarinoitasi elämästä on vaikea kommentoida, mutta
luulen, että niitä luetaan, itse ainakin luen.

Puhuminen ja kertominen aina helpottaa.

Oletko muuten suomenruotsalainen,
kielioppirakenteestasi päättelin? Ei sillä väliä,
eikä tarvitse vastata, jos et halua.

Lue lisää

En ole suomenruotsalainen, en ole harjaantunut
kirjoittaja. Täällä on jännittävää
liikkua, 'puhe' on jotakin kirjoittamisen ja
puheen väliltä. Tämä on outoa ja uutta. 'Ruutu'
vaatii olettamaan, että jokaisen puheenvuoron
takana on elävä ihminen, 'esittää' hän mitä
tahansa. Tuntuu ihan ok:lta, että joku kommentoi,
aivan miten vain. Olen käynyt lävitse
kaikenlaista, mutta niin ovat kaikki ihmiset!

On joitakin ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet
minuun 'järisyttävästi' joitakin
suomenruotsalaisia, en tiedä sitten, en niin
tarkkaile itseäni, Dan Andersson ensin hyvin
kauan sitten... Olen kauan opetellut katselemaan
kauempaa - vaikka silti se oma napa tunkee
esiin!!! - maailmaa ja silti olla siellä, täällä
seassa. Nauran sille, napaselle, annan piupaut,
en oikeuta reaktiivisuuttani, kun se ilmenee,
lapsuuden karmeuksilla. Mutta toiset ihmiset, ja
minussakin on joku toinen, kaikilla on oma
tarinansa ja se voi muuttua, siihen en halua
puuttua. Kiitti!

etti kirjoitti:

Miettii:

Mitä oikein tarkoitat näillä jutuilla, alat
kirjoittaa henkilökohtaisia tarinoita tänne, teet
itsesi tunnetuksi? Rikot taas sääntöjä?

Joo, mutta, mitä sen väliä. Ei ole tullut mitään
kommentteja. Voisihan sen tulkita
vihamielisyydeksikin.. Mutta minusta sellainen on
vähän liikaa luultu. Ken lukee se lukee. Eikä
näissä jutuissa ei ole juonta, ne ovat vain
välähdyksiä. En takuulla kerro mitään mistä minua
kukaan voi tunnistaa - joskin on pari (pastori,
mies, Ninnin äiti...?) henkilöä, jotka
tietävät 'tarinani' - mutta heistä ei ole mitään
väliä. En aio selitellä mitään erityistä 'kovalla
kohtalolla'. Vuosien vieriessä asioitten
merkitykset ovat ovat muuttuneet. En tiedä
järjestystä, ei ole juonta...

Sinun pitää siirtää tämä yksinäinen keskustelusi
jonnekin muualle - tuskin nämä enää ihmisiä
kiinnostavat!

No, sitten kun kukaan ei käy unohdan koko jutun
ja sillä hyvä. Ei tämä mitään tunnustuksen
hakemista ole. Minulla on ollut hauskaa ja Ninniä
on kiva muistaa! Hänenkään kuolemansa ei enää
tunnu pahalta, siinä oli jotakin 'profeetallista'.

Kyllä siinä paljastuu jotakin uskonnosta eikä
missään pahassa mielessä. Kyllä 'pakanat' enemmän
itsemurhia tekevät. On väärin sanoa, että joku
tappoi itsensä siksi, että kuului siihen ja
siihen ryhmään. Se ei voi olla niin
yksinkertaista. Tietyn tyyppiset ihmiset päätyvät
erityyppisiin ryhmiin.. mutta 'uskonto' ei tapa
ketään!


Minulla ei vielä ole kotisivuja, olen vähän
ymmällä. Seuraavaksi aioin kirjoittaa jotakin
taas virtahevosta, siitä mistä tuo sana
uskonnollisessa yhteydessä näyttäytyy vanhassa
perinteessä (se on itse asiassa eräänlainen
paholaisen kita, kuilu). Oli aivan sattuma, että
sen löysin. Ja sen jälkeen katumuksesta ja
mestari Eckardista. En tietenkään tee mitään
katsausta Eckardin mystikon uraan, ainoastaan
pariin seikkaan, jotka ovat keskeisiä katumuksen
yhteydessä myös kristinuskossa. Katumus on aika
absurdi juttu jos syyllinen ehkä edes ei ole
syyllinen. Tietenkin on myös katumusta, joka ei
kohdistu mihinkään tekoon erityisesti, mutta en
kyllä ala filosofoimaan, se kuuluu jollekin
muulle! Mutta jos rikkomus on olemassa ja joku on
varma, että juuri hän on uhri, niin mitä
merkitystä on anteeksiannolla, jos rikollinen ei
saa tilaisuutta 'tulikasteeseensa', siis
paljastumiseen, naamionsa katoamiseen, kykeneekö
hän katumaan, ellei tiedä toisen kärsimyksestä?
Jos hän on vaikka pitänyt tekoaan
jotenkin 'luonnon' pakottamana, on jo oikeuttanut
sen.. Ei, tämä on liian abstraktia. Tarinat ovat
parempi keino.

Mitä nuo edelliset lapsuusjutut sitten olivat?

Kevennyksiä! Ja sitäpaitsi, vaikken kertoisikaan
mitään siitä, että yritin ensimmäisen kerran
itsemurhaa 12-vuotiaana, niin olen varma, että
jollakin tavalla se paljastuu - se on jotain
sellaista.. lapsellista itsepintaisuutta, että
reilu pitäisi olla. Jokin kontrasti piirtyy
esiin.. Tietenkin lapset huijaavat ja
valehtelevat, mutta todellinen petos, sellainen
joka yrittää häivyttää jälkensä, se on pahaa. Ei
tiedä enää mitkä ovat pelin säännöt. Joutuu
hukkaan, eksyy, konseptit menevät sekaisin,
asettuu alttiiksi, niska paljastuu..

Nythän kerroit sen!

Niin, mutta en mitään 'juonta' sille. Ja sitä en
varmasti tee, siis juonta. Jotkut lapset päätyvät
tähän ja jokainen tapaus on oma
erityistapauksensa, vaikka tietysti niissä on
paljon samaakin.. 'karkotetuksi' joutuminen,
langan katoaminen.. Mutta en selittele tällaisia
asioita.

Kevennyksiä:

PETOS

Aamulla varhain elokuussa Etti menee ennen kuin
talot ovat heränneet Ninnin äidin hernemaalle ja
poimii pussiin kaikki valmiit palot. Se on kosto.
Kukaan ei maailmassa enää muista miksi,
suuttumukselle, nöyryytykselle vai mille. Etti
palaa kotiin ja menee Ninnin pihalle hernepussi
mukanaan. Kiipeää palotikkaille istumaan.
- Mistäs sait? Ninni kysyy. - Äiti kävi torilla?
- Ai, anna mullekin. Etti ojentaa armeliaasti
Ninnille muutaman palon. Myöhemmin iltapäivällä
Ninni sanoo: Kuule, joku käynyt varkaissa meidän
palstalla! Ottanut herneenpalot. Meidän isä
sanoi, että se ampuu sen joka siellä on käyny!
- Kauheeta, en minä ainakaan! Asialle ei voinut
koskaan nauraa, petos mikä petos!


PAHAN ENNE

Etti näkee unta, että enkeli seisoo kotimäellä ja
lukee sanomalehteä. On pimeää ja taivas musta
kuin Danten helvetissä. Lehdessä on maailmanloppu-
uutisia. Talot ovat vajonneet puoliksi maan
sisään. Etti kömpii äidin viereen nukkumaan



PUUN SISÄLLÄ

Nyt hän on kietoutunut päätä myöten täkkiin,
siinä on intialaisia kyynelkuvioita. Hän
hengittää pienestä raosta täkin reunan alta. Hän
on puun rungon sisällä. Hän näkee katossa
kristallikruunun. Hän haluaisi keskimmäisen
pallokristallin käteensä. Han katselee
sateenkaaren palasia tapeteilla ja nukahtaa.
Hän tietää, että pian kaikki lähtevät talosta,
mutta ei tiedä, että ei kestä kauaa kunnes kaikki
ovat eronneet toisistaan. Ilmansuuntia on yhtä
monta kuin perheessä ihmisiä.

Lue lisää

Taivaan kirja

Hän menee vinttiin ja löytää vanhan kirjan.
Kirjan niskat ovat nurin. Hän istuu yläkerran
lattialla ja katselee kuvia.Synkkiä kallioita,
alastomia ihmisiä, taivaita, enkeleitä,
käärmeitä, tulta ja savua pursuaa haudoista,
haljennut maa ja joku on toisella puolella kuin
toinen. Etti ei osaa lukea. - Äiti, luetaan! Mikä
tää on?
- Ei lueta sitä, sitä et kyllä ymmärrä, ei
äitikään ymmärrä. Ninnillä on kotona niin suuri
perheraamattu, että sitä tuskin jaksaa nostaa.
Kuolleen veljen nimi on kirjoitettu siihen.
Veljen kuva on enkelinsiiven alla ja yläpuolella
seinällä on fosvoriristi ja kuva enkelistä ja
lapsista laholla sillalla. Anttu putosi. Ninni on
sanonut, että se kirja on tullut taivaasta. Siinä
on samanlaisia kuvia ja Etti päättelee, että
kyllä tämäkin kirja on pudonut taivaasta, koska
niskatkin ovat nurin.
- No, sehän on Danten näytelmä! Etti saa katsella
kirjaa ja miettii, että ei tässä kyllä mitään
lue! Aikuiset vaan keksivät kaiken! Haljennut
kallio... onkalossa savua. Entä jos äiti jää
toiselle puolelle! Ja jos välissä olisi tulinen
järvi. Ninni menee äidin luo, marisee, haluaa
jotakin, ei tiedä mitä. - Äiti, mulla ei ole
mitään tekemistä! Piirretään vaikka. Piirrä sinä
jotain.

Yöllä Etti pohtii, mahtaisiko vintin katossa olla
reikä.
- Äiti, ei vielä, älä sammuta valoja.

etti kirjoitti:

Taivaan kirja

Hän menee vinttiin ja löytää vanhan kirjan.
Kirjan niskat ovat nurin. Hän istuu yläkerran
lattialla ja katselee kuvia.Synkkiä kallioita,
alastomia ihmisiä, taivaita, enkeleitä,
käärmeitä, tulta ja savua pursuaa haudoista,
haljennut maa ja joku on toisella puolella kuin
toinen. Etti ei osaa lukea. - Äiti, luetaan! Mikä
tää on?
- Ei lueta sitä, sitä et kyllä ymmärrä, ei
äitikään ymmärrä. Ninnillä on kotona niin suuri
perheraamattu, että sitä tuskin jaksaa nostaa.
Kuolleen veljen nimi on kirjoitettu siihen.
Veljen kuva on enkelinsiiven alla ja yläpuolella
seinällä on fosvoriristi ja kuva enkelistä ja
lapsista laholla sillalla. Anttu putosi. Ninni on
sanonut, että se kirja on tullut taivaasta. Siinä
on samanlaisia kuvia ja Etti päättelee, että
kyllä tämäkin kirja on pudonut taivaasta, koska
niskatkin ovat nurin.
- No, sehän on Danten näytelmä! Etti saa katsella
kirjaa ja miettii, että ei tässä kyllä mitään
lue! Aikuiset vaan keksivät kaiken! Haljennut
kallio... onkalossa savua. Entä jos äiti jää
toiselle puolelle! Ja jos välissä olisi tulinen
järvi. Ninni menee äidin luo, marisee, haluaa
jotakin, ei tiedä mitä. - Äiti, mulla ei ole
mitään tekemistä! Piirretään vaikka. Piirrä sinä
jotain.

Yöllä Etti pohtii, mahtaisiko vintin katossa olla
reikä.
- Äiti, ei vielä, älä sammuta valoja.

Lue lisää

minäkin tulen uskovaisesta kodista, tuollaisesta
oikein tulikivenkatkuisesta.

katselin pienenä usein kuvaraamattua jo paljon
ennen kuin opin lukemaankaan ja siellä oli niin
hirveitä kuvia että ne saivat minut kauhun ja
pelon valtaan.

näin sellaisia maailmanloppu-unia vielä
aikuisenakin tuon karmean kuvaraamatun ansiosta.

ja eivät vanhempani selityksetkään niin lapselle
soveltuvia olleet kuvien sisällöstä, mutta koska
tuo kuvaraamattu oli lähes ainoa kirja meillä
siihen aikaan larasin sitä päiväkaudet.

että tällainen oli minun lapsuuttani.

kohtaontoveri kirjoitti:

minäkin tulen uskovaisesta kodista, tuollaisesta
oikein tulikivenkatkuisesta.

katselin pienenä usein kuvaraamattua jo paljon
ennen kuin opin lukemaankaan ja siellä oli niin
hirveitä kuvia että ne saivat minut kauhun ja
pelon valtaan.

näin sellaisia maailmanloppu-unia vielä
aikuisenakin tuon karmean kuvaraamatun ansiosta.

ja eivät vanhempani selityksetkään niin lapselle
soveltuvia olleet kuvien sisällöstä, mutta koska
tuo kuvaraamattu oli lähes ainoa kirja meillä
siihen aikaan larasin sitä päiväkaudet.

että tällainen oli minun lapsuuttani.

Lue lisää

Ninnin koti oli uskonnollinen sillä tavalla
avoimesti ja rankkaa se oli varmaan hänelle.
Mutta toisaalta äitikin oli kasvanut siihen. On
niin vaikea sanoa, että mikä on pelon oikea syy.
Minun äitini oli irrottautunut pohjoisesta
kodistaan, jossa varmaankin oli ollut
lestadiolaista ajattelua, en sitä muuten tunne
muuten kuin jonkinlaisena ajattelutapana, jota on
itse vaikea muuttaa. Ja siellä siihen sekoittui
myös saamelaisia uskomuksia. Meillä ei rukoiltu
edes. Mutta tuo pulma, että
kuuluuko 'valittuihin', siihen myöhemmin sitten
sekottuivat aivan todelliset tapahtumat, joitten
vyöryyn ei kukaan ihminen tahdollaan voinut
vaikuttaa. Elämä vei. Odottamattomat käänteet.
Jokin vähän synkkä ja huolestunut, aina valmis
päättelemään, että no niin, näinhän siinä kävi!
Kirjoitan vielä tuonne Ninnin ja minun
taivaspaikariidasta. Mutta kyllä se ajattelutapa
jollakin tavalla sieltä Ninnin perheestäkin
minuun jäi. 'Haistan' sen, sille on pinta. En
torju sitä, en koe että mikään oikeasti on minua
vastaan. Paitsi tuuli ja myrskyt. Mutta en ikinä
salli toisen ihmisen taivutella minua epäuskoa
kohti - enkä toisinkaan päin...no, tämä on vähän
ristiriitaista.. ajattelen niin ainakin.. Kyllä
niitä asioita on lapselle kovin vaikea selittää,
minä en kyllä osaisi.

etti kirjoitti:

Taivaan kirja

Hän menee vinttiin ja löytää vanhan kirjan.
Kirjan niskat ovat nurin. Hän istuu yläkerran
lattialla ja katselee kuvia.Synkkiä kallioita,
alastomia ihmisiä, taivaita, enkeleitä,
käärmeitä, tulta ja savua pursuaa haudoista,
haljennut maa ja joku on toisella puolella kuin
toinen. Etti ei osaa lukea. - Äiti, luetaan! Mikä
tää on?
- Ei lueta sitä, sitä et kyllä ymmärrä, ei
äitikään ymmärrä. Ninnillä on kotona niin suuri
perheraamattu, että sitä tuskin jaksaa nostaa.
Kuolleen veljen nimi on kirjoitettu siihen.
Veljen kuva on enkelinsiiven alla ja yläpuolella
seinällä on fosvoriristi ja kuva enkelistä ja
lapsista laholla sillalla. Anttu putosi. Ninni on
sanonut, että se kirja on tullut taivaasta. Siinä
on samanlaisia kuvia ja Etti päättelee, että
kyllä tämäkin kirja on pudonut taivaasta, koska
niskatkin ovat nurin.
- No, sehän on Danten näytelmä! Etti saa katsella
kirjaa ja miettii, että ei tässä kyllä mitään
lue! Aikuiset vaan keksivät kaiken! Haljennut
kallio... onkalossa savua. Entä jos äiti jää
toiselle puolelle! Ja jos välissä olisi tulinen
järvi. Ninni menee äidin luo, marisee, haluaa
jotakin, ei tiedä mitä. - Äiti, mulla ei ole
mitään tekemistä! Piirretään vaikka. Piirrä sinä
jotain.

Yöllä Etti pohtii, mahtaisiko vintin katossa olla
reikä.
- Äiti, ei vielä, älä sammuta valoja.

Lue lisää

Taivaan kirja, sanoi Ninni, on semmoinen kirja,
johon on kirjoitettu niiden nimet, jotka sinne
pääsee. - No, mistäs tiedät, Etti kysyi. - No,
kun vaan tiedän. Anttukin.. Mutta mistä lie
syystä meillä tuli riita taas kerran. Seistiin
talojen välissä roskatynnyreiden luona. - Sut
kyllä heitetään tulijärveen pää edellä! Tulee
musta enkeli ja katkaisee sulta pään, puhisi
Ninni. - Ite oot oikea harvahammas, taivaanlammas
piikkipäinen pässi! Ja jos sulla on sun
suojelusenkeli, niin kutsu se tänne, mä lyön
sua! - Mä kerron meidän isälle, jos lyöt!
- Kantelupukki! Ja sitten Etti tuuppaa Ninniä
rintaan. Ninni juoksee kotiinsa itkien ja Ettiä
hävettää ja kaduttaa. Menee muina miehinä
kotiin. - Ihan hullu toi Ninni! - No, mitä nyt on
sattunut? - Se on ihan tyhmä, toi Ninni! Etti ei
kerro tarkemmin. - Älä välitä siitä janttarasta!
sanoo äiti. etti harmittaa sana janttara. Ninni
on kuitenkin Etin paras kaveri. Samoista asioista
oli jo puhuttu varmaan. Äiti ei sano juuta ei
jaata, tai ehkä, että kyllä varmaan jotakin on...
Äiti kertoo jostakin ihmeellisestä 'pisteestä',
johon kaikki päätyy kerran. Etti ei oikein niele
ideaa, mutta ei se haittaa. - Ei äiti tiedä,
kulta pieni! Mutta sitten toisinaan, kun Etti
tappelee veljien kanssa, jotain menee rikki, niin
äiti huudahtaa: Voi, taivaan vallat! Herrajjeesus
sentään, mitä täällä kahistaa! Etin salainen
huoli oli, että jos hän joutuu pois kotoa! Vahtii
äitiä, vaanii veljiä, etteivät vain saa jotakin
mistä hän jää ilman. Etti on kade Ninnin kodin
järjestykselle, isä kotona, kukkia, virkattuja
tyynyn päällisiä. Ninnin äiti pyhäaamuisin
kuuntelee radiosta aamuhartautta ja laulaa
mukana. Se koskettaa Ettiä, mutta hän ei mieti
miksi. Etin kotona jokainen eri aikaan
jokapaikassa. Etin isä aina jossakin,
perintöasioita, jotka eivät koskaan järjesty.
Etin isä on niin isokin, että eihän se edes mahdu
minnekään! Syvällä Etin sydämessä Etin oma isä,
tuntematon.

Mutta kun aamu taas tuli niin Etti norkoilee
Ninnin pihalla!

ystävä kirjoitti:

Tarinoitasi elämästä on vaikea kommentoida, mutta
luulen, että niitä luetaan, itse ainakin luen.

Puhuminen ja kertominen aina helpottaa.

Oletko muuten suomenruotsalainen,
kielioppirakenteestasi päättelin? Ei sillä väliä,
eikä tarvitse vastata, jos et halua.

Lue lisää

Det är något bortom bergen, bortom blommorna och
sången, det är något bakom stjärnor, bakom heta
hjärtat mitt. Hören, något går och viskar, går
och lockar mig och beder; Kom till oss, ty denna
jorden, den är inte riket ditt (Dan Andersson,
runoilija johon 'sekosin' kolmekymmentä vuotta
sitten eräässä sairaalassa.

etti kirjoitti:

Taivaan kirja, sanoi Ninni, on semmoinen kirja,
johon on kirjoitettu niiden nimet, jotka sinne
pääsee. - No, mistäs tiedät, Etti kysyi. - No,
kun vaan tiedän. Anttukin.. Mutta mistä lie
syystä meillä tuli riita taas kerran. Seistiin
talojen välissä roskatynnyreiden luona. - Sut
kyllä heitetään tulijärveen pää edellä! Tulee
musta enkeli ja katkaisee sulta pään, puhisi
Ninni. - Ite oot oikea harvahammas, taivaanlammas
piikkipäinen pässi! Ja jos sulla on sun
suojelusenkeli, niin kutsu se tänne, mä lyön
sua! - Mä kerron meidän isälle, jos lyöt!
- Kantelupukki! Ja sitten Etti tuuppaa Ninniä
rintaan. Ninni juoksee kotiinsa itkien ja Ettiä
hävettää ja kaduttaa. Menee muina miehinä
kotiin. - Ihan hullu toi Ninni! - No, mitä nyt on
sattunut? - Se on ihan tyhmä, toi Ninni! Etti ei
kerro tarkemmin. - Älä välitä siitä janttarasta!
sanoo äiti. etti harmittaa sana janttara. Ninni
on kuitenkin Etin paras kaveri. Samoista asioista
oli jo puhuttu varmaan. Äiti ei sano juuta ei
jaata, tai ehkä, että kyllä varmaan jotakin on...
Äiti kertoo jostakin ihmeellisestä 'pisteestä',
johon kaikki päätyy kerran. Etti ei oikein niele
ideaa, mutta ei se haittaa. - Ei äiti tiedä,
kulta pieni! Mutta sitten toisinaan, kun Etti
tappelee veljien kanssa, jotain menee rikki, niin
äiti huudahtaa: Voi, taivaan vallat! Herrajjeesus
sentään, mitä täällä kahistaa! Etin salainen
huoli oli, että jos hän joutuu pois kotoa! Vahtii
äitiä, vaanii veljiä, etteivät vain saa jotakin
mistä hän jää ilman. Etti on kade Ninnin kodin
järjestykselle, isä kotona, kukkia, virkattuja
tyynyn päällisiä. Ninnin äiti pyhäaamuisin
kuuntelee radiosta aamuhartautta ja laulaa
mukana. Se koskettaa Ettiä, mutta hän ei mieti
miksi. Etin kotona jokainen eri aikaan
jokapaikassa. Etin isä aina jossakin,
perintöasioita, jotka eivät koskaan järjesty.
Etin isä on niin isokin, että eihän se edes mahdu
minnekään! Syvällä Etin sydämessä Etin oma isä,
tuntematon.

Mutta kun aamu taas tuli niin Etti norkoilee
Ninnin pihalla!

Lue lisää

ÄITI! '..slängdes vi på berg och slätter för att
tumla om och leka och vi lekte elg och leijon,
fjäril, tiggare och Gud.. (Vanhahko Etti laulaa
Dan Anderssonia kurjalla äänellä ja muistelee
äitiään. Postikorttiin hän kerran kirjoitti nämä
sanat ja...

etti kirjoitti:

Taivaan kirja, sanoi Ninni, on semmoinen kirja,
johon on kirjoitettu niiden nimet, jotka sinne
pääsee. - No, mistäs tiedät, Etti kysyi. - No,
kun vaan tiedän. Anttukin.. Mutta mistä lie
syystä meillä tuli riita taas kerran. Seistiin
talojen välissä roskatynnyreiden luona. - Sut
kyllä heitetään tulijärveen pää edellä! Tulee
musta enkeli ja katkaisee sulta pään, puhisi
Ninni. - Ite oot oikea harvahammas, taivaanlammas
piikkipäinen pässi! Ja jos sulla on sun
suojelusenkeli, niin kutsu se tänne, mä lyön
sua! - Mä kerron meidän isälle, jos lyöt!
- Kantelupukki! Ja sitten Etti tuuppaa Ninniä
rintaan. Ninni juoksee kotiinsa itkien ja Ettiä
hävettää ja kaduttaa. Menee muina miehinä
kotiin. - Ihan hullu toi Ninni! - No, mitä nyt on
sattunut? - Se on ihan tyhmä, toi Ninni! Etti ei
kerro tarkemmin. - Älä välitä siitä janttarasta!
sanoo äiti. etti harmittaa sana janttara. Ninni
on kuitenkin Etin paras kaveri. Samoista asioista
oli jo puhuttu varmaan. Äiti ei sano juuta ei
jaata, tai ehkä, että kyllä varmaan jotakin on...
Äiti kertoo jostakin ihmeellisestä 'pisteestä',
johon kaikki päätyy kerran. Etti ei oikein niele
ideaa, mutta ei se haittaa. - Ei äiti tiedä,
kulta pieni! Mutta sitten toisinaan, kun Etti
tappelee veljien kanssa, jotain menee rikki, niin
äiti huudahtaa: Voi, taivaan vallat! Herrajjeesus
sentään, mitä täällä kahistaa! Etin salainen
huoli oli, että jos hän joutuu pois kotoa! Vahtii
äitiä, vaanii veljiä, etteivät vain saa jotakin
mistä hän jää ilman. Etti on kade Ninnin kodin
järjestykselle, isä kotona, kukkia, virkattuja
tyynyn päällisiä. Ninnin äiti pyhäaamuisin
kuuntelee radiosta aamuhartautta ja laulaa
mukana. Se koskettaa Ettiä, mutta hän ei mieti
miksi. Etin kotona jokainen eri aikaan
jokapaikassa. Etin isä aina jossakin,
perintöasioita, jotka eivät koskaan järjesty.
Etin isä on niin isokin, että eihän se edes mahdu
minnekään! Syvällä Etin sydämessä Etin oma isä,
tuntematon.

Mutta kun aamu taas tuli niin Etti norkoilee
Ninnin pihalla!

Lue lisää

jäi vain mieleen:etin isä, tuntematon.
jos näin on tulee haava sieluun.

tiedän, koska itse olen adoptiolapsi ja kun
sanottiin ettet ole vanhempiesi oikea lapsi, se
tuntui tosi pahalta.

tapasin myöhemmin kylläkin biologiset vanhempani.

saako kysyä, tapasitko koskaan biologista isääsi?

kohtalontoveri kirjoitti:

jäi vain mieleen:etin isä, tuntematon.
jos näin on tulee haava sieluun.

tiedän, koska itse olen adoptiolapsi ja kun
sanottiin ettet ole vanhempiesi oikea lapsi, se
tuntui tosi pahalta.

tapasin myöhemmin kylläkin biologiset vanhempani.

saako kysyä, tapasitko koskaan biologista isääsi?

Lue lisää

Se oli hieno asia! Ehdin tuntea hänet kymmenisen
vuotta. Oli hyvin tärkeää, että sain luotua uuden
siteen. Mutta vasta vuosia hänen kuolemansä
jälkeen ymmärsin kokonaan, miten valtavasti häntä
rakastin. se oli vielä tärkeämpää.

Elämä vain oli sellaista. Kerron siitä joskus.
Mitään pahaa muistoa ei minulle jäänyt hänestä.
En osaa sitä edes selittää. Lopulta kaikki asiat
vaan kääntyivät niin, että ei ollut yhtään
ainoata syyllistä. Mutta nämä asiat ovat kai
sellaisia, että ne täytyy jokaisen kokea itse.
Minulla ei ole mitään neuvoja. Yhteys, jokin, on
tärkeä.

etti kirjoitti:

ÄITI! '..slängdes vi på berg och slätter för att
tumla om och leka och vi lekte elg och leijon,
fjäril, tiggare och Gud.. (Vanhahko Etti laulaa
Dan Anderssonia kurjalla äänellä ja muistelee
äitiään. Postikorttiin hän kerran kirjoitti nämä
sanat ja...

Lue lisää

He pääsivät rantaan. Etti oli matkalla kitissyt:
- Äiti me, hukutaan, me hukutaan. Mutta eivät he
hukkuneet vaan kävivät taloksi. Aurinko paistoi
ja lahti oli tyyni. Aapeli ja Joona riisuivat
vaatteet ja juoksivat aaltoihin. - Minä kanssa,
vaatii Etti. - Voi, kun et sinä voi mennä, ethän
sinä, kulti, osaa uida. Äiti ei nyt ehdi millään.
Mutta Etti pitää pintansa ja äiti jätti puuhansa.
Hän puki Etille villaisen sinikeltaisen
uimapuvun, jonka edessä vatsan päällä on
valkoinen purjevene, valkeat nyörit ja
lasinväriset renkaat. Siniset vaahtopääaallot
eivät Ettiä pelota ja hän sukeltaa suinpäin
suoraan kohti niitä. Kuin irtipäässyt ongenkoho
hän keikkuu ja polskii vedessä.
- Äiti, katso, mä osaan jo uida!
- Osaat, osaat, äitihän näkee!
Etti oppi uimaan! Samana päivänä. Illalla
saunasta hän asteli kuumia kivenpintoja pitkin
kohti rantaa, pysähtyi ihmettelemään jalkojensa
jälkiä. - Ompas jo isot lättäjalat! Näin pienellä
tytöllä. Äiti on sanonut, että niillä pysyy hyvin
pystyssä. Etti on huomannut että selällään pysyy
helpommin pinnalla. Ja kun katsoo kohtisuoraan
ylös ja on aivan hiljaa on yhtä kevyttä kuin
vesi. Etti lentää. - Ui rantaviivaa pitkin, Etti,
kuule mitä äiti sanoo! Rannalla on soikko. Äiti
pesee pyykkiä. Etti kelluskelee äidin katseen
alla.

Sininen laaja pinta, sitä rannuttaa muutama
kultainen viiru. Kuin kaatunut tuli ne lipuvat
hitaasti jonnekin. Joku tarkkailee ihmettä, joku
on aivan hänen lähellään, hänellä kädessä
pulla. - Äidin oma maitoparta. Otatko vielä
maitoa?

etti kirjoitti:

He pääsivät rantaan. Etti oli matkalla kitissyt:
- Äiti me, hukutaan, me hukutaan. Mutta eivät he
hukkuneet vaan kävivät taloksi. Aurinko paistoi
ja lahti oli tyyni. Aapeli ja Joona riisuivat
vaatteet ja juoksivat aaltoihin. - Minä kanssa,
vaatii Etti. - Voi, kun et sinä voi mennä, ethän
sinä, kulti, osaa uida. Äiti ei nyt ehdi millään.
Mutta Etti pitää pintansa ja äiti jätti puuhansa.
Hän puki Etille villaisen sinikeltaisen
uimapuvun, jonka edessä vatsan päällä on
valkoinen purjevene, valkeat nyörit ja
lasinväriset renkaat. Siniset vaahtopääaallot
eivät Ettiä pelota ja hän sukeltaa suinpäin
suoraan kohti niitä. Kuin irtipäässyt ongenkoho
hän keikkuu ja polskii vedessä.
- Äiti, katso, mä osaan jo uida!
- Osaat, osaat, äitihän näkee!
Etti oppi uimaan! Samana päivänä. Illalla
saunasta hän asteli kuumia kivenpintoja pitkin
kohti rantaa, pysähtyi ihmettelemään jalkojensa
jälkiä. - Ompas jo isot lättäjalat! Näin pienellä
tytöllä. Äiti on sanonut, että niillä pysyy hyvin
pystyssä. Etti on huomannut että selällään pysyy
helpommin pinnalla. Ja kun katsoo kohtisuoraan
ylös ja on aivan hiljaa on yhtä kevyttä kuin
vesi. Etti lentää. - Ui rantaviivaa pitkin, Etti,
kuule mitä äiti sanoo! Rannalla on soikko. Äiti
pesee pyykkiä. Etti kelluskelee äidin katseen
alla.

Sininen laaja pinta, sitä rannuttaa muutama
kultainen viiru. Kuin kaatunut tuli ne lipuvat
hitaasti jonnekin. Joku tarkkailee ihmettä, joku
on aivan hänen lähellään, hänellä kädessä
pulla. - Äidin oma maitoparta. Otatko vielä
maitoa?

Lue lisää

kuluu aikaa muutama tovi...

Siellä puhutaan tänään katumuksesta!

(Kummallista että tänä aamuna lamput yksi
toisensa jälkeen rapsahtivat pimeiksi! Kaksi
ainakin. Ruuvaan uudet lamput ja ihmettelen
toosan ruutua, mitä se hommailee aivan itsekseen?
Muutamat ovat käyneet sivuilla jo aamulla. Jos
kaikki nuo ihmiset olisivat täällä? Pidettäisiin
juhlat eikä kukaan tietäisi kuka naputteli näitä
rivejä, jokainen luulisi jokaista siksi jota he
tulivat tapaamaan. Se olisi hienoa! )

etti kirjoitti:

kuluu aikaa muutama tovi...

Siellä puhutaan tänään katumuksesta!

(Kummallista että tänä aamuna lamput yksi
toisensa jälkeen rapsahtivat pimeiksi! Kaksi
ainakin. Ruuvaan uudet lamput ja ihmettelen
toosan ruutua, mitä se hommailee aivan itsekseen?
Muutamat ovat käyneet sivuilla jo aamulla. Jos
kaikki nuo ihmiset olisivat täällä? Pidettäisiin
juhlat eikä kukaan tietäisi kuka naputteli näitä
rivejä, jokainen luulisi jokaista siksi jota he
tulivat tapaamaan. Se olisi hienoa! )

Lue lisää

..vain yksi pointti...KATUMUS


'.. Kun todellinen katumus, sanoo Eckehart, on
kohottanut sinut Jumalan luokse, silloin katoavat
kaikki synnit Jumalan kuiluun nopeammin kuin minä
kykenen sulkemaan silmäni, ja ne tehdään niin
täydellisesti tyhjiksi kuin niitä ei koskaan
olisi ollutkaan.'

Kauan kesti ennenkuin tajusin, mistä näissä
sanoissa oli kysymys. Nyt se on niin selvää, että
en ymmärrä miten ollenkaan olen voinut edetä, jos
silmäni samaan aikaan olivat niin sumeat. Kuilu,
josta mestari puhuu on Jumalan kuilu ja sinne
heitetään synnit, sinne ei missään nimessä pidä
hypätä itse! Jumalan luokse NOUSTAAN, ei pudota..
Tämä kieli vain on niin merkillistä. Samaa sanaa
käyttäen voi kääntää asian ylösalaisin, ja silti
ymmärtää..Hullua! Saman merkityksen voi ilmaista
päinvastaisella sanalla, ja silti ymmärtää..

Mystikon kieli, vaarallinen kieli, väärin
ymmärrettynä! Huijarin kieli, vaarallinen kieli,
sitä ei voi ymmärtää 'oikein'! Älä jää miettimään
tätä! Etsi itse! Mitä et itse ymmärrä, sitä et
ymmärrä!

Se kuilu josta ketku puhuu, on pimeyden kuilu, se
on juuri se, minne mm 'Rantterit ym (En tiedä
lahkojen nimiä suomeksi) päätyivät.. mutta se on
toinen juttu, siitä lisää myöhemmin. Nouseminen
voi olla putoamista ja päin vastoin, tuloksena
voi olla eheytynyt ihminen, joka kääntää
katseensa maailmaan toisia ihmiskasvoja kohti tai
tuloksena grandioosi WANTON (jonka ongelmaksi
todellisuudessa voi tulla vain itsehillintä,
piina kuin irralleen päästetty pieni piru,
näkymätön mato yössä) Vihje: Norman Cohn: The
Pursuit of the Millenium, sivu 176, kappale The
doctrine of mystical anarchism. 'Mystinen
seikkailu alkaa psyykkisestä
sisäänpäinkääntymisestä, jonka kuluessa tähän
prosessiin antautunut elää aikuisena nyt
uudelleen aktivoituneet VÄÄRISTYNEET lapsuuden
fantasiat. Sen jälkeen kuitenkin on kaksi
mahdollisuutta..

Tuo tila on vaarallinen tila. Tuosta kuilusta ja
sen 'olemuksesta' on käytetty sanaa virtahepo, en
tiedä kuinka monta tuhatta tai sataa vuotta
sitten.. se löytyy Raamatustakin, mutta en tiedä
millä kielellä, ilmeisesti se on Jobin (40)
kirjassa muodossa BEHEMOTH (?).. pitää tarkistaa.
(Ülo Valk: Perkele, Johdatus demonologiaan,
Vastapaino, 1997, sivu 85.)

Katumusta en ketkun kirjasta löydä, mutta miten
voisi olematonta katuakaan. Onneksi on ihmisiä,
jotka rukoilevat puolestani!

etti kirjoitti:

..vain yksi pointti...KATUMUS


'.. Kun todellinen katumus, sanoo Eckehart, on
kohottanut sinut Jumalan luokse, silloin katoavat
kaikki synnit Jumalan kuiluun nopeammin kuin minä
kykenen sulkemaan silmäni, ja ne tehdään niin
täydellisesti tyhjiksi kuin niitä ei koskaan
olisi ollutkaan.'

Kauan kesti ennenkuin tajusin, mistä näissä
sanoissa oli kysymys. Nyt se on niin selvää, että
en ymmärrä miten ollenkaan olen voinut edetä, jos
silmäni samaan aikaan olivat niin sumeat. Kuilu,
josta mestari puhuu on Jumalan kuilu ja sinne
heitetään synnit, sinne ei missään nimessä pidä
hypätä itse! Jumalan luokse NOUSTAAN, ei pudota..
Tämä kieli vain on niin merkillistä. Samaa sanaa
käyttäen voi kääntää asian ylösalaisin, ja silti
ymmärtää..Hullua! Saman merkityksen voi ilmaista
päinvastaisella sanalla, ja silti ymmärtää..

Mystikon kieli, vaarallinen kieli, väärin
ymmärrettynä! Huijarin kieli, vaarallinen kieli,
sitä ei voi ymmärtää 'oikein'! Älä jää miettimään
tätä! Etsi itse! Mitä et itse ymmärrä, sitä et
ymmärrä!

Se kuilu josta ketku puhuu, on pimeyden kuilu, se
on juuri se, minne mm 'Rantterit ym (En tiedä
lahkojen nimiä suomeksi) päätyivät.. mutta se on
toinen juttu, siitä lisää myöhemmin. Nouseminen
voi olla putoamista ja päin vastoin, tuloksena
voi olla eheytynyt ihminen, joka kääntää
katseensa maailmaan toisia ihmiskasvoja kohti tai
tuloksena grandioosi WANTON (jonka ongelmaksi
todellisuudessa voi tulla vain itsehillintä,
piina kuin irralleen päästetty pieni piru,
näkymätön mato yössä) Vihje: Norman Cohn: The
Pursuit of the Millenium, sivu 176, kappale The
doctrine of mystical anarchism. 'Mystinen
seikkailu alkaa psyykkisestä
sisäänpäinkääntymisestä, jonka kuluessa tähän
prosessiin antautunut elää aikuisena nyt
uudelleen aktivoituneet VÄÄRISTYNEET lapsuuden
fantasiat. Sen jälkeen kuitenkin on kaksi
mahdollisuutta..

Tuo tila on vaarallinen tila. Tuosta kuilusta ja
sen 'olemuksesta' on käytetty sanaa virtahepo, en
tiedä kuinka monta tuhatta tai sataa vuotta
sitten.. se löytyy Raamatustakin, mutta en tiedä
millä kielellä, ilmeisesti se on Jobin (40)
kirjassa muodossa BEHEMOTH (?).. pitää tarkistaa.
(Ülo Valk: Perkele, Johdatus demonologiaan,
Vastapaino, 1997, sivu 85.)

Katumusta en ketkun kirjasta löydä, mutta miten
voisi olematonta katuakaan. Onneksi on ihmisiä,
jotka rukoilevat puolestani!

Lue lisää

tulee aika vähän kommentteja, vaikka tätä on aika
moni lukenut? Kommentoikaa nyt jotakin, ihmiset.
Mitä ajattelette? Itse en oikein osaa sanoa..
Baskerin vastaus edellä (7--->) ja virtahepo-
otsakkeen alla ja terapeutin mielipide täällä
kyllä tukee etin näkemystä, että huijaamisesta on
kysymys.. kyseenalaista toimintaa? Jos se
Hellsten vakavissaan uskoo siihen mitä se tekee..
Siis mitä se tekee? Hyvää vai pahaa? Vai onko ne
sille sama asia, en tajua...

kummastelija kirjoitti:

tulee aika vähän kommentteja, vaikka tätä on aika
moni lukenut? Kommentoikaa nyt jotakin, ihmiset.
Mitä ajattelette? Itse en oikein osaa sanoa..
Baskerin vastaus edellä (7--->) ja virtahepo-
otsakkeen alla ja terapeutin mielipide täällä
kyllä tukee etin näkemystä, että huijaamisesta on
kysymys.. kyseenalaista toimintaa? Jos se
Hellsten vakavissaan uskoo siihen mitä se tekee..
Siis mitä se tekee? Hyvää vai pahaa? Vai onko ne
sille sama asia, en tajua...

Lue lisää

En pidä siitä tyypistä, virtahepo-kirjoittajasta,
enkä osaa sanoa. Aina se kyllä jotenkin puhuu
että pitää pitää itseä tärkeänä, mitenhän
tärkeänä se pitää itseään? Vaikee sanoo.

???? kirjoitti:

En pidä siitä tyypistä, virtahepo-kirjoittajasta,
enkä osaa sanoa. Aina se kyllä jotenkin puhuu
että pitää pitää itseä tärkeänä, mitenhän
tärkeänä se pitää itseään? Vaikee sanoo.

Lue lisää

meni ihan väärään paikkaan se juttu jonka
kirjoitin äsken. Otsake MITEN SAAVUTAN
TÄYDELLISEN ELÄMÄN piti kirjoittaa tänne ja onhan
täällä pari kommenttia! Itku, minulle taas
suuttuvat. Ei voi mitään. Mutta menestys nyt
kuitenkin menestyy parhaiten...

Antaa olla, jatkan tätä ehkä vielä vähän aikaa.
On vain niin kummallista, että Mannerheimliiton
pääsihteerikö se nyt on Eva Kuuskoski- Vikatmaa,
kutsui pääesitelmöijäkseen (joku 'lastenhuolet'
seminaari)Hellstenin, eikä ole edes lukenut sen
kirjaa,(kysyin sitä). Kolmosen uutisissa:
' Lapsethan eivät päiväkodissa saa sitä
rakkautta mitä he voivat vain kotona saada, mutta
äitiyttä ei meillä arvosteta' Kyllä, kyllä, ja
kaikki ovat asiasta samaa mieltä! Mitä Hellsten
puhuu 'rakkaudesta, ei sanaakaan, se on jotakin
sanoinkuvaamatonta' hän sanoo
kuvattuaan 'demonisen raivon vallassa riehuvaa
lasta, jonka on painanut lattiaa vasten, ja lapsi
oikein.. en nyt muista niin tarkaan'(minua kyllä
sattuisi, enkä tietäisi mitään rakkaudesta'..
sitten... Hellsten: 'sanoinkuvaamaton rakkaus
leviää HUONEESEEN (!).. 'Meidänkin nuorempi poika
pyytää joka ilta itkien rakkautta'! (mikä hyvä
merkki se on, että lapsi itkee? Pitääkö niitä
oikein itkettääkin? Mitä helvettiä, ihmiset eivät
osaa lukea.. Ja koko matkan kirjassaan olohuone
on jokaisella se paikka, kaikkein vaarallisin,
umpio.

Hellsten kertoo artikkelissa, että hn on saanut
kirjeitä, että monilla tuo kirja on Raamatun
rinnalla yöpöydällä. Mitenkähän mahtaa olla? Onko
sinulla? Eikä unohda mainita, että hänen
kirjaansa myytiin joinakin vuosina toiseksi
eniten Raamatun jälkeen. Ensimmäinen sija olisi
varmaan vielä parempi?

Itken melkein, ja Tätä kirjaa jonotettiin
kirjastoissa kolme vuotta ja myytiin satatuhatta,
Hellsten kehuu lehdessä, hän on' PUHUTELLUT
Suomen kanssa, ainakin 500 tuhatta ('oman
varovaisen arvion mukaan'). 'Hellsten on täysin
epäpoliittinen hahmo', toteaa toimittaja
artikkelissa Virtahevolla Euroopan Unioniin.

Hellsten muistelee artikkelissa ensimmäistä
vuottaan julkisuudessa, jolloin hänellä oli
aikoja varattuna vuodeksi eteenpäin, ja hän kävi
pankkiautomaatilla ihan vain ilosta. Eikö hänen
olisi pitänyt olla iloinen nyt siitä, että
asiakkaat ovat vähentyneet, kun hän on Suomea
puhutellut? Ei, voi, koska sitä ei mistään näe.


Virahepokirjassa on tällaisia kasvatusohjeita:
Vanhempien tulee uskaltaa frustroida lapsensa.
Vihan avulla lapsi suojelee hyvää itsessään, viha
on lasten ystävä, vihan osoittamatta jättäminen
suurta vastuuttomuutta, jos vihaa ei osoita se
kääntyy itseen ja tappaa' - kaikki pelkkä roskaa,
paskaa! Nämä eivät olleet ehkä 'parhaita'
kasvatusohjeita, mutta en nyt enää ole avaa sen
kirjaa, tulee niin ällöttävä olo. Jotakin muistui
mieleen.

Ai, niin, siinä artikkelissa hän valitti sitä,
että verot ovat suuret, 'aivan minussa nousi
viha, näkymätön käsi minulta jotakin mikä kuuluu
minulle, sain fyysisiö oireitakin'.
On se harmi, että meillä on edes tällainen
sosiaaliturva.

Toimittaja huomautti, että Hellsteniä on vähän
arvosteltu sanasta läheisriippuvuus, se kun
leimaa läheisyyden vaaralliseksi. jatkuu...
Hellsten sanoi, että hän nyt jättänyt sen pois,
se ei ole enää MINULLE tärkeä. jatkuu myöhemmin..

..kevennystä..

etti kirjoitti:

meni ihan väärään paikkaan se juttu jonka
kirjoitin äsken. Otsake MITEN SAAVUTAN
TÄYDELLISEN ELÄMÄN piti kirjoittaa tänne ja onhan
täällä pari kommenttia! Itku, minulle taas
suuttuvat. Ei voi mitään. Mutta menestys nyt
kuitenkin menestyy parhaiten...

Antaa olla, jatkan tätä ehkä vielä vähän aikaa.
On vain niin kummallista, että Mannerheimliiton
pääsihteerikö se nyt on Eva Kuuskoski- Vikatmaa,
kutsui pääesitelmöijäkseen (joku 'lastenhuolet'
seminaari)Hellstenin, eikä ole edes lukenut sen
kirjaa,(kysyin sitä). Kolmosen uutisissa:
' Lapsethan eivät päiväkodissa saa sitä
rakkautta mitä he voivat vain kotona saada, mutta
äitiyttä ei meillä arvosteta' Kyllä, kyllä, ja
kaikki ovat asiasta samaa mieltä! Mitä Hellsten
puhuu 'rakkaudesta, ei sanaakaan, se on jotakin
sanoinkuvaamatonta' hän sanoo
kuvattuaan 'demonisen raivon vallassa riehuvaa
lasta, jonka on painanut lattiaa vasten, ja lapsi
oikein.. en nyt muista niin tarkaan'(minua kyllä
sattuisi, enkä tietäisi mitään rakkaudesta'..
sitten... Hellsten: 'sanoinkuvaamaton rakkaus
leviää HUONEESEEN (!).. 'Meidänkin nuorempi poika
pyytää joka ilta itkien rakkautta'! (mikä hyvä
merkki se on, että lapsi itkee? Pitääkö niitä
oikein itkettääkin? Mitä helvettiä, ihmiset eivät
osaa lukea.. Ja koko matkan kirjassaan olohuone
on jokaisella se paikka, kaikkein vaarallisin,
umpio.

Hellsten kertoo artikkelissa, että hn on saanut
kirjeitä, että monilla tuo kirja on Raamatun
rinnalla yöpöydällä. Mitenkähän mahtaa olla? Onko
sinulla? Eikä unohda mainita, että hänen
kirjaansa myytiin joinakin vuosina toiseksi
eniten Raamatun jälkeen. Ensimmäinen sija olisi
varmaan vielä parempi?

Itken melkein, ja Tätä kirjaa jonotettiin
kirjastoissa kolme vuotta ja myytiin satatuhatta,
Hellsten kehuu lehdessä, hän on' PUHUTELLUT
Suomen kanssa, ainakin 500 tuhatta ('oman
varovaisen arvion mukaan'). 'Hellsten on täysin
epäpoliittinen hahmo', toteaa toimittaja
artikkelissa Virtahevolla Euroopan Unioniin.

Hellsten muistelee artikkelissa ensimmäistä
vuottaan julkisuudessa, jolloin hänellä oli
aikoja varattuna vuodeksi eteenpäin, ja hän kävi
pankkiautomaatilla ihan vain ilosta. Eikö hänen
olisi pitänyt olla iloinen nyt siitä, että
asiakkaat ovat vähentyneet, kun hän on Suomea
puhutellut? Ei, voi, koska sitä ei mistään näe.


Virahepokirjassa on tällaisia kasvatusohjeita:
Vanhempien tulee uskaltaa frustroida lapsensa.
Vihan avulla lapsi suojelee hyvää itsessään, viha
on lasten ystävä, vihan osoittamatta jättäminen
suurta vastuuttomuutta, jos vihaa ei osoita se
kääntyy itseen ja tappaa' - kaikki pelkkä roskaa,
paskaa! Nämä eivät olleet ehkä 'parhaita'
kasvatusohjeita, mutta en nyt enää ole avaa sen
kirjaa, tulee niin ällöttävä olo. Jotakin muistui
mieleen.

Ai, niin, siinä artikkelissa hän valitti sitä,
että verot ovat suuret, 'aivan minussa nousi
viha, näkymätön käsi minulta jotakin mikä kuuluu
minulle, sain fyysisiö oireitakin'.
On se harmi, että meillä on edes tällainen
sosiaaliturva.

Toimittaja huomautti, että Hellsteniä on vähän
arvosteltu sanasta läheisriippuvuus, se kun
leimaa läheisyyden vaaralliseksi. jatkuu...
Hellsten sanoi, että hän nyt jättänyt sen pois,
se ei ole enää MINULLE tärkeä. jatkuu myöhemmin..

..kevennystä..

Lue lisää

.jatkoa. Sana läheisriippuvuus on uponnut
kieleen. (Sami Mahkonen: Dianan kuolema osoittaa,
että journalistit ovat kiinnostuneita julkisten
hahmojen läheisriippuvuuksista, oikeustieteen
tohtori tai joku.. On aivan sama käyttääkö hän
sitä vai ei. Se on kaksiteräinen miekka.

Hellsten oli Turussa, vai Tampereella, naisten
messuilla, tuhansia osanottajia. Haastattelussa
Virtahepo työpaikalla, Helsteniltä kysyttiin,
että mikä se on se virtahepo? - Se on sitä, että
ei saa itselle tilaa, että ei puhuta, ei luoteta
eikä tunneta ja, ja ja sä oot niin ku UHRI(!)
Sama kissa uudessa turkissa..

Tastula kysyi taannoin samaa asiaa, että miksi
läheisriipuvuus, entä jos se onkin juuri se,
joka, tuota...tuota. - No, joo, kyllä mä nyt jos
kirjoittaisin niin muotoilisin jotenkin toisella
tavalla... No, se siitä.

'Kunnia-asia': Jossakin Nyt-liitteen
haastattelussa, se josta hieman oli
yleisönasastokeskustelua (Hellsten sanoi, että
jos mies olisi tarkoitettu lasten kasvattajaksi,
niin kyllä Luoja olisi laittanut miehelle tissin,
edes yhden, vaikka selkään..) .. 'Nyt kun olen
kuuluisa, niin ehkä omat lapseni minua
kunnioittavat'.

Tämä tästä tällä kertaa, loput kirjeessä..

Kirjoitti etti

sanoin kuvaamatonta kirjoitti:

.jatkoa. Sana läheisriippuvuus on uponnut
kieleen. (Sami Mahkonen: Dianan kuolema osoittaa,
että journalistit ovat kiinnostuneita julkisten
hahmojen läheisriippuvuuksista, oikeustieteen
tohtori tai joku.. On aivan sama käyttääkö hän
sitä vai ei. Se on kaksiteräinen miekka.

Hellsten oli Turussa, vai Tampereella, naisten
messuilla, tuhansia osanottajia. Haastattelussa
Virtahepo työpaikalla, Helsteniltä kysyttiin,
että mikä se on se virtahepo? - Se on sitä, että
ei saa itselle tilaa, että ei puhuta, ei luoteta
eikä tunneta ja, ja ja sä oot niin ku UHRI(!)
Sama kissa uudessa turkissa..

Tastula kysyi taannoin samaa asiaa, että miksi
läheisriipuvuus, entä jos se onkin juuri se,
joka, tuota...tuota. - No, joo, kyllä mä nyt jos
kirjoittaisin niin muotoilisin jotenkin toisella
tavalla... No, se siitä.

'Kunnia-asia': Jossakin Nyt-liitteen
haastattelussa, se josta hieman oli
yleisönasastokeskustelua (Hellsten sanoi, että
jos mies olisi tarkoitettu lasten kasvattajaksi,
niin kyllä Luoja olisi laittanut miehelle tissin,
edes yhden, vaikka selkään..) .. 'Nyt kun olen
kuuluisa, niin ehkä omat lapseni minua
kunnioittavat'.

Tämä tästä tällä kertaa, loput kirjeessä..

Kirjoitti etti

Lue lisää

Piti vielä pohtia 'Olentoa', josta Hellsten puhuu
Apu-lehdessä (se tulee kulttuurista, aiheuttaa
harmia..) ja 'Pyhästä Hengestä', jonka hän uskoo
Jumalan haluavan muuttuvan persoonaksi ihmisessä.
On jo aika tavalla 'kansaa', hengellisiä
olentoja, on lasta, on virtahepoa, omatuntokin
(se on unohtunut kai jo), ihmisen sisällä, Pyhä
Henki ja sen personoituma, Olento on kyllä
huippusuoritus!

.. nämä ovat lähinnä ranttereitten juttuja
keskiajalta, mutta en tietenkään voi sanoa, että
hänen oppinsa on juuri sieltä peräisin. Siellä ne
nyt sattuvat olemaan näkyvissä lähinnä samalla
tavalla muotoiltuina, jopa aikakäsitystä myöten
suhteessa heidän maailmankuvaansa ('Tuho on
tullut, suuri käänne on tapahtunut, Jumala katuu,
loppu on saatava aikaan, kaikki on sallittua,
kuilu, peto siellä, tieto kuilusta, heilläkin
sisäinen lapsi, viha, spontaanius (capricios),
keskustasta ohjautuminen, omantunnon katoaminen..
('gnostilaisuutta ylösalaisin?' siltä näyttää)
Sama Ilmastyskirjan tulkinta, uskon muuttuminen
joksikin aivan muuksi, armottomuus,
Jeesus 'kuolee' - katso 'Ihminen
tavattavissa' 'Jeesus meni kuolemaan', ei muuta,
Jumala vain 'jotenkin' (<---Hellstenin sana
Jeesuksen uhrikuolemasta) näyttää jotakin...
Poissa koko ydin. Sen sijaan Hellsten menee
asiakkaan 'mokkasiineihin', antaa armoa ja
tuomitsee' ja aina tapahtuu 'oikeus'. Vielä:
Hellsten ilmoittaa Ihminen tavattavissa-kirjassa,
että hän uskoo Jumalaan JA Saatanaan, panee nämä
siis rinnakkain. (vertaa: Rantterit samoin)
Hellsten uskoo, että 'taivaaseen' mennään
ja 'helvettiin' mennään.. (lainausmerkkien käyttö
hänellä kiinostavaa ) Tässä oli vähän näitä
yhtäläisyyksiä... Kirja jossa nämä asiat ovat, on
hankala pitää auki. Että inhoan kirjoja, jotka
eivät aukea kunnolla. No, tulihan tätä taas.
Kevennys jäi pois.

Kyllä kannatan mieluummin huonoa omaatuntoa
itselläni kuin hyvää tai omaatuntoa ollenkaan.

Minulla ei siis ole mitään itse Hellsteniä
vastaan, jotakin hänelle on tapahtunut, se ei ole
minun asiani! Vaan se miten pahasta puhutaan,
sitä pohdin, miksei kukaan sani mitään. vai
olenko jo hullu? Mistä sen tietää, milloin
menettää järkensä? Miten voi huomata olevansa
harhan vallassa? Voiko pahasta ollenkaan puhua?
Mitä tämä on?

Umberto Ecolla joku vastaava juttu Foucaultin
heilurissa. En ole sitä lukenut, mutta tiedän,
että joku tutkija siinä etsii salaisuutta, (etsii
jonkun hurjan lahkon juttuihin todisteita) hirveä
homma ja juuri kun hän on löytämäisillän
ratkaisun hän huomaakin, ettei välitä koko
asiasta nitään, on muutakin tekemistä ja jättää
asiat silleen.
-------------------------------------------------

Jotain rajaa tähän...

Maailmanlopun edellä

Kevennys: - Äitipä uskoi lapsena, että
maailmanloppu tulee, aikuiset puhuivat. Antoivat
tavaroita pois. Äidillä oli kenkälaatikollinen
ihania kiiltokuvia. Äiti antoi ne naapurin
tytölle, mitäs niillä siellä taivaassa tekee!
Mutta sitten kun se loppu ei tullutkaan, niin
kyllä äitiä harmitti!

Etti ihmettelee suuresti. He jatkavat
kiiltokuvien liimaamista.
( äidin kertomus: joskus 1917-1918)

sanoin kuvaamatonta kirjoitti:

.jatkoa. Sana läheisriippuvuus on uponnut
kieleen. (Sami Mahkonen: Dianan kuolema osoittaa,
että journalistit ovat kiinnostuneita julkisten
hahmojen läheisriippuvuuksista, oikeustieteen
tohtori tai joku.. On aivan sama käyttääkö hän
sitä vai ei. Se on kaksiteräinen miekka.

Hellsten oli Turussa, vai Tampereella, naisten
messuilla, tuhansia osanottajia. Haastattelussa
Virtahepo työpaikalla, Helsteniltä kysyttiin,
että mikä se on se virtahepo? - Se on sitä, että
ei saa itselle tilaa, että ei puhuta, ei luoteta
eikä tunneta ja, ja ja sä oot niin ku UHRI(!)
Sama kissa uudessa turkissa..

Tastula kysyi taannoin samaa asiaa, että miksi
läheisriipuvuus, entä jos se onkin juuri se,
joka, tuota...tuota. - No, joo, kyllä mä nyt jos
kirjoittaisin niin muotoilisin jotenkin toisella
tavalla... No, se siitä.

'Kunnia-asia': Jossakin Nyt-liitteen
haastattelussa, se josta hieman oli
yleisönasastokeskustelua (Hellsten sanoi, että
jos mies olisi tarkoitettu lasten kasvattajaksi,
niin kyllä Luoja olisi laittanut miehelle tissin,
edes yhden, vaikka selkään..) .. 'Nyt kun olen
kuuluisa, niin ehkä omat lapseni minua
kunnioittavat'.

Tämä tästä tällä kertaa, loput kirjeessä..

Kirjoitti etti

Lue lisää

heitä välittömästi se virtahepo-kirja seinään,
äläkä ikinä aukaise sitä enää.

näin kirjoittajan televisiohaastattelussa ja hän
vaikutti tosi pahoinvoivalta.

ei ilmeen ilmettä, ei hymyä kertaakaan, kuin
kuolonnaamion takana.

älä ikinä lue enää hänen kirjojaan, jos et halua
välttämättä tulla hänen kaltaisekseen.

loppuunkäsittelijä kirjoitti:

heitä välittömästi se virtahepo-kirja seinään,
äläkä ikinä aukaise sitä enää.

näin kirjoittajan televisiohaastattelussa ja hän
vaikutti tosi pahoinvoivalta.

ei ilmeen ilmettä, ei hymyä kertaakaan, kuin
kuolonnaamion takana.

älä ikinä lue enää hänen kirjojaan, jos et halua
välttämättä tulla hänen kaltaisekseen.

Lue lisää

Vaara on olemassa, pitää mennä varmaan sen papin
kanssa juttelemaan. Hyvä että kommentoit. Vaikka
olisit ollut vihainenkin. Jatkan vielä
kirjoittamista, niitä kevyempiä, tämä on vähän
kuin vuoren lävitse menoa. Silloin aivan alussa,
kun en vielä mitään muuta tajunut koko jutusta,
enkä edes mitä kristinuskoon kuuluu, silloin jo
kerran näännyin. (Minä olin potilaana siellä
osastolla, missä se raskaana oleva tyttö riehui
tuskasta. Olin viikon vain, uupumuksesta, luin,
tein töiytä, en nukkunut.. Tyttö joutui
suljetulle, oli itsemurhavaarassa todella. Mutta
muuten sitten ryhmässä aivan asiallinen, ei
mitään olisi huomannut kukaan!) Sitten asia alkoi
purkautua ja opiskellessa oli hienoa alkaa tajuta
aivan muita asioita maailmassa, se oli kyllä kuin
henkiin heräämistä. En vuosiin ole kenenkään
kanssa puhunut asiasta, se on todella hankala
selittää. Sehän siinä niin saatanallista onkin.
Mutta kun hänellä on turvajoukkoja, pari
toimittaja, jonka kanssa kyhää 'lukijan
kirjeitä' - miten sen saisi loppumaan? Ei sitä
saa. Aika-ajoin, pari kertaa vuodessa H. ilmestyy
Nuorten Palstalle, mainostaa kirjojaan (viimeksi
syksyllä, samaa vetistelevää tyyliä: Lue
Virtahepokirja, jos se ei auta niin saat edes
itkeä - tällainen oli viimeksi). Nyt taas alan
selittää!!! Anteeksi. Tässä jutussa on tosiaan se
piirre, että jos sitä alkaa miettiä, niin siitä
ei pääse eroon!

Kerron jotakin hauskaa: enkelikiiltokuvasta

etti kirjoitti:

Piti vielä pohtia 'Olentoa', josta Hellsten puhuu
Apu-lehdessä (se tulee kulttuurista, aiheuttaa
harmia..) ja 'Pyhästä Hengestä', jonka hän uskoo
Jumalan haluavan muuttuvan persoonaksi ihmisessä.
On jo aika tavalla 'kansaa', hengellisiä
olentoja, on lasta, on virtahepoa, omatuntokin
(se on unohtunut kai jo), ihmisen sisällä, Pyhä
Henki ja sen personoituma, Olento on kyllä
huippusuoritus!

.. nämä ovat lähinnä ranttereitten juttuja
keskiajalta, mutta en tietenkään voi sanoa, että
hänen oppinsa on juuri sieltä peräisin. Siellä ne
nyt sattuvat olemaan näkyvissä lähinnä samalla
tavalla muotoiltuina, jopa aikakäsitystä myöten
suhteessa heidän maailmankuvaansa ('Tuho on
tullut, suuri käänne on tapahtunut, Jumala katuu,
loppu on saatava aikaan, kaikki on sallittua,
kuilu, peto siellä, tieto kuilusta, heilläkin
sisäinen lapsi, viha, spontaanius (capricios),
keskustasta ohjautuminen, omantunnon katoaminen..
('gnostilaisuutta ylösalaisin?' siltä näyttää)
Sama Ilmastyskirjan tulkinta, uskon muuttuminen
joksikin aivan muuksi, armottomuus,
Jeesus 'kuolee' - katso 'Ihminen
tavattavissa' 'Jeesus meni kuolemaan', ei muuta,
Jumala vain 'jotenkin' (<---Hellstenin sana
Jeesuksen uhrikuolemasta) näyttää jotakin...
Poissa koko ydin. Sen sijaan Hellsten menee
asiakkaan 'mokkasiineihin', antaa armoa ja
tuomitsee' ja aina tapahtuu 'oikeus'. Vielä:
Hellsten ilmoittaa Ihminen tavattavissa-kirjassa,
että hän uskoo Jumalaan JA Saatanaan, panee nämä
siis rinnakkain. (vertaa: Rantterit samoin)
Hellsten uskoo, että 'taivaaseen' mennään
ja 'helvettiin' mennään.. (lainausmerkkien käyttö
hänellä kiinostavaa ) Tässä oli vähän näitä
yhtäläisyyksiä... Kirja jossa nämä asiat ovat, on
hankala pitää auki. Että inhoan kirjoja, jotka
eivät aukea kunnolla. No, tulihan tätä taas.
Kevennys jäi pois.

Kyllä kannatan mieluummin huonoa omaatuntoa
itselläni kuin hyvää tai omaatuntoa ollenkaan.

Minulla ei siis ole mitään itse Hellsteniä
vastaan, jotakin hänelle on tapahtunut, se ei ole
minun asiani! Vaan se miten pahasta puhutaan,
sitä pohdin, miksei kukaan sani mitään. vai
olenko jo hullu? Mistä sen tietää, milloin
menettää järkensä? Miten voi huomata olevansa
harhan vallassa? Voiko pahasta ollenkaan puhua?
Mitä tämä on?

Umberto Ecolla joku vastaava juttu Foucaultin
heilurissa. En ole sitä lukenut, mutta tiedän,
että joku tutkija siinä etsii salaisuutta, (etsii
jonkun hurjan lahkon juttuihin todisteita) hirveä
homma ja juuri kun hän on löytämäisillän
ratkaisun hän huomaakin, ettei välitä koko
asiasta nitään, on muutakin tekemistä ja jättää
asiat silleen.
-------------------------------------------------

Jotain rajaa tähän...

Maailmanlopun edellä

Kevennys: - Äitipä uskoi lapsena, että
maailmanloppu tulee, aikuiset puhuivat. Antoivat
tavaroita pois. Äidillä oli kenkälaatikollinen
ihania kiiltokuvia. Äiti antoi ne naapurin
tytölle, mitäs niillä siellä taivaassa tekee!
Mutta sitten kun se loppu ei tullutkaan, niin
kyllä äitiä harmitti!

Etti ihmettelee suuresti. He jatkavat
kiiltokuvien liimaamista.
( äidin kertomus: joskus 1917-1918)

Lue lisää

On Amerikan kirstu. Se on peräisin Etin äidin
lapsuudenkodista pohjoisesta. Joku ei lähtenyt se
mukanaan Amerikkaan! Onneksi. Arkku päätyi
Etille. Kerran Etti päätti oikein kunnolla
putsata arkun. Hän tyhjensi sen typötyhjäksi.
Mikähän tuokin on, Etti mietti ja kosketti
sormella jotakin vaaleaa pohjalaudan raossa.
Laudat ovat vuosien kuluessa ravistuneet ja
harvenneet. Kiiltokuva, varmaankin satavuotias,
sinimekkoinen enkeli, polvillaan, lennähti Etin
käteen! Äidin kiiltokuva! Ei voi olla mikään muu.
Täällä äiti viisi vuotiaana
seitsemänkymmentäviisi vuotta sitten säilytti
kiiltokuvakenkälaatikkoa, jonka sitten erehdyksen
tähden antoi pois. Yksi jäi jäljelle. Etti
tallettaa kuvan jonkun kirjan väliin, vihon,
muistiinpanon, jonnekin varmaan paikkaan. Joka
joulun alla Etti etsii kuvaa, mutta ei ole sitä
vielä löytänyt. Häntä rauhoittaa kuitenkin tieto,
että vielä se kerran löytyy, kunhan ei vain
hermostu. Pitää vain malttaa. Ja on hyvä tietää,
että talossa on salaperäinen aarre, äidin enkeli.

etti

Hyvää yötä

etti kirjoitti:

Vaara on olemassa, pitää mennä varmaan sen papin
kanssa juttelemaan. Hyvä että kommentoit. Vaikka
olisit ollut vihainenkin. Jatkan vielä
kirjoittamista, niitä kevyempiä, tämä on vähän
kuin vuoren lävitse menoa. Silloin aivan alussa,
kun en vielä mitään muuta tajunut koko jutusta,
enkä edes mitä kristinuskoon kuuluu, silloin jo
kerran näännyin. (Minä olin potilaana siellä
osastolla, missä se raskaana oleva tyttö riehui
tuskasta. Olin viikon vain, uupumuksesta, luin,
tein töiytä, en nukkunut.. Tyttö joutui
suljetulle, oli itsemurhavaarassa todella. Mutta
muuten sitten ryhmässä aivan asiallinen, ei
mitään olisi huomannut kukaan!) Sitten asia alkoi
purkautua ja opiskellessa oli hienoa alkaa tajuta
aivan muita asioita maailmassa, se oli kyllä kuin
henkiin heräämistä. En vuosiin ole kenenkään
kanssa puhunut asiasta, se on todella hankala
selittää. Sehän siinä niin saatanallista onkin.
Mutta kun hänellä on turvajoukkoja, pari
toimittaja, jonka kanssa kyhää 'lukijan
kirjeitä' - miten sen saisi loppumaan? Ei sitä
saa. Aika-ajoin, pari kertaa vuodessa H. ilmestyy
Nuorten Palstalle, mainostaa kirjojaan (viimeksi
syksyllä, samaa vetistelevää tyyliä: Lue
Virtahepokirja, jos se ei auta niin saat edes
itkeä - tällainen oli viimeksi). Nyt taas alan
selittää!!! Anteeksi. Tässä jutussa on tosiaan se
piirre, että jos sitä alkaa miettiä, niin siitä
ei pääse eroon!

Kerron jotakin hauskaa: enkelikiiltokuvasta

Lue lisää

hyvää yötä etti, jos vielä tännepäin vilkaiset.

hyvien enkelten haltuun!

loppuunkäsittelijä kirjoitti:

heitä välittömästi se virtahepo-kirja seinään,
äläkä ikinä aukaise sitä enää.

näin kirjoittajan televisiohaastattelussa ja hän
vaikutti tosi pahoinvoivalta.

ei ilmeen ilmettä, ei hymyä kertaakaan, kuin
kuolonnaamion takana.

älä ikinä lue enää hänen kirjojaan, jos et halua
välttämättä tulla hänen kaltaisekseen.

Lue lisää

sekö se ratkaisee ihmisen uskottavuuden, hymy?
tai sen puute?
T.H:n kirjat ovat hyviä; jokaista juttua/sanaa ei
tarvitse "lukea niinkuin .... Raamattua", mutta
hänellä on siellä mukana paljon oivallusta ja
hyvää asiaa.
Jos ihmisellä on omat aivot (ja kenellä ei
olisi?) hän kyllä osaa itse suodattaa lukemaansa.

Karpalo kirjoitti:

sekö se ratkaisee ihmisen uskottavuuden, hymy?
tai sen puute?
T.H:n kirjat ovat hyviä; jokaista juttua/sanaa ei
tarvitse "lukea niinkuin .... Raamattua", mutta
hänellä on siellä mukana paljon oivallusta ja
hyvää asiaa.
Jos ihmisellä on omat aivot (ja kenellä ei
olisi?) hän kyllä osaa itse suodattaa lukemaansa.

Lue lisää

Se on totta, monet ja varmaan useimmat eivät
takerru kirjoihin kuten vaikkapa Etti. Mutta
hymyn ja miellyttävyyden perusteella ei voi
päätellä ihmisen perimmäisiä vaikuttimia. Tämäkin
on totta: 'Ollakseen hyvä valehtelija, on oltava
erittäin miellyttävä ihminen.' Se vaatii
älykkyyttä ja oivallusta. Tällä tavalla puhui
Auringon tiedon kultin johtajan vaimo
lehdistötilaisuudessa, sen jälkeen kultti oli
tehnyt polttoitsemurhan ja häneltä oli kysytty
eikö hän ollut todellakaan huomannut mitään, ei.
Mutta, tämä rinnastus on kyllä aivan
liioitteleva..

On ihmisiä, jota tahtovat elää muiden tahdon
mukaisesti, se tulee tietenkin sallia.
Voi kokea olevansa jopa epäitsekäs.

Tarkoitusperät ovat silti tärkeitä. Ketään ei
saisi jättää yksin kamppaolemaan ylivimaisen
ristiriidan kanssa. Onneksi pastori J myönsi,
että kirjasta (VH O:ssa) voi olla vahinkoa ja
että olin tehnyt oikein, että 'valitsin
itse', 'että juuri se on tärkeää, että itse
miettii, kenen puolelle haluaa kuulua. Mutta
pastori J sanoi myös, että 'kyllä ihmiset voivat
siitä apuakin saada, he eivät tunnista sen
yhteyksiä ja sehän on hyvä, siinä oon kyllä
hyvääkin asiaa'.

Etti lopettaa asiasta tolkuttamisen pian. Etti
tietää, että tällainen tolkuttaminenkin on voi
olla pahasta - se ahdistaa ja 'vetää mukaan
johonkin epämiellyttävään'. Etti yrittää päästä
asiasta Irti.

Ei tule kiinnittää huomiotaan yksinomaan
ongelmallisiin asioihin! Suurennuslasitekniikkaa
Etti EI suosittele. Etti meni lankaan.. Mutta
kannattaa ajatusta, että joitakin ongelmia
kannattaa pohtia yhdessä, ei yksin.. On hetkiä,
jolloin aivan pienikin apu on suuri apu.

Mutta :-)

etti kirjoitti:

Se on totta, monet ja varmaan useimmat eivät
takerru kirjoihin kuten vaikkapa Etti. Mutta
hymyn ja miellyttävyyden perusteella ei voi
päätellä ihmisen perimmäisiä vaikuttimia. Tämäkin
on totta: 'Ollakseen hyvä valehtelija, on oltava
erittäin miellyttävä ihminen.' Se vaatii
älykkyyttä ja oivallusta. Tällä tavalla puhui
Auringon tiedon kultin johtajan vaimo
lehdistötilaisuudessa, sen jälkeen kultti oli
tehnyt polttoitsemurhan ja häneltä oli kysytty
eikö hän ollut todellakaan huomannut mitään, ei.
Mutta, tämä rinnastus on kyllä aivan
liioitteleva..

On ihmisiä, jota tahtovat elää muiden tahdon
mukaisesti, se tulee tietenkin sallia.
Voi kokea olevansa jopa epäitsekäs.

Tarkoitusperät ovat silti tärkeitä. Ketään ei
saisi jättää yksin kamppaolemaan ylivimaisen
ristiriidan kanssa. Onneksi pastori J myönsi,
että kirjasta (VH O:ssa) voi olla vahinkoa ja
että olin tehnyt oikein, että 'valitsin
itse', 'että juuri se on tärkeää, että itse
miettii, kenen puolelle haluaa kuulua. Mutta
pastori J sanoi myös, että 'kyllä ihmiset voivat
siitä apuakin saada, he eivät tunnista sen
yhteyksiä ja sehän on hyvä, siinä oon kyllä
hyvääkin asiaa'.

Etti lopettaa asiasta tolkuttamisen pian. Etti
tietää, että tällainen tolkuttaminenkin on voi
olla pahasta - se ahdistaa ja 'vetää mukaan
johonkin epämiellyttävään'. Etti yrittää päästä
asiasta Irti.

Ei tule kiinnittää huomiotaan yksinomaan
ongelmallisiin asioihin! Suurennuslasitekniikkaa
Etti EI suosittele. Etti meni lankaan.. Mutta
kannattaa ajatusta, että joitakin ongelmia
kannattaa pohtia yhdessä, ei yksin.. On hetkiä,
jolloin aivan pienikin apu on suuri apu.

Mutta :-)

Lue lisää

.. siitä tuskin on mitään haittaa, jos todella
saa vinkkejä toisten oivalluksista ja
ajatuksista, päinvastoin ja silti voi tehdä omat
päätöksensä. En tarkoita että sinä olisit niitä
jotka 'haluavat elää toisten tahdon mukaan'!!!,
se oli vain ajatus, jota puollan, luotan
ihmisiin, joskus liikaakin. On heikkoja ihmisiä,
joitten täytyy saada joku, joka on pelkästään
heidän puolellaan, silloin kun koko maailma
tuntuu pelkästään uhkaavalta.. välittäminen, joka
ei tahdo jonakin hetkenä itselleen yhtään mitään.

etti kirjoitti:

.. siitä tuskin on mitään haittaa, jos todella
saa vinkkejä toisten oivalluksista ja
ajatuksista, päinvastoin ja silti voi tehdä omat
päätöksensä. En tarkoita että sinä olisit niitä
jotka 'haluavat elää toisten tahdon mukaan'!!!,
se oli vain ajatus, jota puollan, luotan
ihmisiin, joskus liikaakin. On heikkoja ihmisiä,
joitten täytyy saada joku, joka on pelkästään
heidän puolellaan, silloin kun koko maailma
tuntuu pelkästään uhkaavalta.. välittäminen, joka
ei tahdo jonakin hetkenä itselleen yhtään mitään.

Lue lisää

Yöllä etti yritti vetää hirsiä
silmistään..


Joskus on jonkun ihmisen mentävä toisen perään
tai mukana vaikka kuilun pohjalle, uuden kuilun
partaalle, sinne minne enkelitkin pelkäävät
mennä. Vielä silloinkin kun toinen jo putoaa voi
ojentaa kätensä, kaiken uhalla.

Kuolema voi uhata sydäntä, mieltä, järkeä,
kaikkea yhdessä. Joku on voinut käydä helvetin
portilla ja ehkä on käynytkin siellä, ollut pahan
puolella, siellä missä elämältä on kadonnut
kaikki, sen merkitys ja sen arvo. Mutta on kuin
ihmeen avulla palannut takaisin. Kuinka voi olla
uskomatta, että pahasta pääsee irti? Onko tämä
mikään ihme? Sehän on ihme!

Joku on voinut menettää uskonsa, uskonsa
myyttiin, uskonsa hyvään, uskonsa Jumalaan,
uskonsa Kristuksen armoon, hyvään tahtoon, koko
elämään. Mutta jossakin voi olla joku, joka alkaa
epäillä, että jotakin ehkä voi vielä tehdä.
Toinen on ehkä erehtynyt, ja toinen voi mennä ja
yrittää ottaa yhteyttä, koetella omaa uskoaan,
luottaa siihen ja sulkea silmät omalta itseltään.
Jos toinen luottaa toiseen, että kompastuneen
mieli voi muuttua, niin tämä voi antaa uskoa.
Rukoilla voi vielä silloinkin, kun toivo näyttää
menneeltä. Kristinuskossa Kristus voitti
kuoleman, ja jollekin tämä on vain myytti, mutta
voiko hänkään kiistää, että vertauksenakin
kertomus paljastaa suuren viisauden. Eikö tämä
ole merkki merkki.

..etti kirjoitti:

Yöllä etti yritti vetää hirsiä
silmistään..


Joskus on jonkun ihmisen mentävä toisen perään
tai mukana vaikka kuilun pohjalle, uuden kuilun
partaalle, sinne minne enkelitkin pelkäävät
mennä. Vielä silloinkin kun toinen jo putoaa voi
ojentaa kätensä, kaiken uhalla.

Kuolema voi uhata sydäntä, mieltä, järkeä,
kaikkea yhdessä. Joku on voinut käydä helvetin
portilla ja ehkä on käynytkin siellä, ollut pahan
puolella, siellä missä elämältä on kadonnut
kaikki, sen merkitys ja sen arvo. Mutta on kuin
ihmeen avulla palannut takaisin. Kuinka voi olla
uskomatta, että pahasta pääsee irti? Onko tämä
mikään ihme? Sehän on ihme!

Joku on voinut menettää uskonsa, uskonsa
myyttiin, uskonsa hyvään, uskonsa Jumalaan,
uskonsa Kristuksen armoon, hyvään tahtoon, koko
elämään. Mutta jossakin voi olla joku, joka alkaa
epäillä, että jotakin ehkä voi vielä tehdä.
Toinen on ehkä erehtynyt, ja toinen voi mennä ja
yrittää ottaa yhteyttä, koetella omaa uskoaan,
luottaa siihen ja sulkea silmät omalta itseltään.
Jos toinen luottaa toiseen, että kompastuneen
mieli voi muuttua, niin tämä voi antaa uskoa.
Rukoilla voi vielä silloinkin, kun toivo näyttää
menneeltä. Kristinuskossa Kristus voitti
kuoleman, ja jollekin tämä on vain myytti, mutta
voiko hänkään kiistää, että vertauksenakin
kertomus paljastaa suuren viisauden. Eikö tämä
ole merkki merkki.

Lue lisää

.. etti ei halua ollenkaan, että häntä uskotaan,
sillä kun tämä rivi on lähetetty, on hän jo
voinut muuttaa mieltä, tämä ei ole saarna vaan
jonkinlaista 'paasaamista'..

Mistä voi toinen ihminen tietää milloin toivo on
mennyt? Voi kyllä arvella sitä taikka tätä, mutta
miksi etsiä vahvistusta jollekin, mikä ehkä onkin
vain erehdystä? Jos uskoo hyvään on pakko joskus,
odottamatta, suostua menemään 'pahan puolelle',
pimeään, vaikka se olisi kuinka vaarallista? Eikö
paha kasvata voimaansa juuri siitä, että joku
vastustaa sitä? Miksi hyvä taistelisi pahaa
vastaan?

Eikö joskus myös hyvä voi näyttää pahalta, vaikka
se ei sittenkään ole muuttunut pahaksi itse,
eihän se voi tehdä sitä? Vai voiko? Eikö hyvä
kummallisella tavalla ylitä pahan, kiedo sen
sisäänsä, se ei sitä ruoki, se ei sitä nitistä,
se tietää että on rikkaruohoja, joitten
jokaisesta murusesta kasvaa uusi ruoho? Eikö tämä
koske ihmistä. Armo ei ole ihmisen hallussa, sitä
ei voi perustella, se ei ole lahja, sitä ei voi
ihminen antaa, sen voi ainoastaan saada. Ja kenen
omistuksessa voisi Pyhä Henki olla, että hän sen
määrittelisi? Nämä ovat liian vaikeita asioita,
ei niistä kannata tuskastua.

Lopuksi vielä silloinkin, kun toivo on mennyt,
kun tuska on turtunut ja usko hiipunut, käy joku
jossakin kamppailuun enkelinsä kanssa. Ei voi
tietää milloin... Mutta voi kysyä miksi
enkelikään kamppailisi sitä ihmistä vastaan, joka
itsensä on luovuttanut tai luovuttaa, astuu rajan
yli, antautuu tuhoutumiselle? Kun ihminen
kamppailee elämää ja hyvää vastaan itsessään,
eikö hän juuri silloin anna pahalle vallan?

Mistä voi tietää mitä kuolevan mielessä tapahtuu,
mitä hän koki silloin, kun hän ei enää jaksanut
avata huuliaan eikä sormeaan kohottaa? Miksi niin
usein kuolleen kasvot siliävät ja miksi häipyvät
tuskan juonteet? Miksi ihmiset huokailevat
kuolleen lähellä? Huokaus kertoo jostakin, mistä
ei voi mitään tietää varmasti, mutta silloin
tällöin kuulee sanat: Vihdoin! Nyt ei enää hänen
ei tarvitse kärsiä. Mutta joskus suru on mykkä.

Ei tätä nyt niin pitkästi ollutkaan!

etti kirjoitti:

.. etti ei halua ollenkaan, että häntä uskotaan,
sillä kun tämä rivi on lähetetty, on hän jo
voinut muuttaa mieltä, tämä ei ole saarna vaan
jonkinlaista 'paasaamista'..

Mistä voi toinen ihminen tietää milloin toivo on
mennyt? Voi kyllä arvella sitä taikka tätä, mutta
miksi etsiä vahvistusta jollekin, mikä ehkä onkin
vain erehdystä? Jos uskoo hyvään on pakko joskus,
odottamatta, suostua menemään 'pahan puolelle',
pimeään, vaikka se olisi kuinka vaarallista? Eikö
paha kasvata voimaansa juuri siitä, että joku
vastustaa sitä? Miksi hyvä taistelisi pahaa
vastaan?

Eikö joskus myös hyvä voi näyttää pahalta, vaikka
se ei sittenkään ole muuttunut pahaksi itse,
eihän se voi tehdä sitä? Vai voiko? Eikö hyvä
kummallisella tavalla ylitä pahan, kiedo sen
sisäänsä, se ei sitä ruoki, se ei sitä nitistä,
se tietää että on rikkaruohoja, joitten
jokaisesta murusesta kasvaa uusi ruoho? Eikö tämä
koske ihmistä. Armo ei ole ihmisen hallussa, sitä
ei voi perustella, se ei ole lahja, sitä ei voi
ihminen antaa, sen voi ainoastaan saada. Ja kenen
omistuksessa voisi Pyhä Henki olla, että hän sen
määrittelisi? Nämä ovat liian vaikeita asioita,
ei niistä kannata tuskastua.

Lopuksi vielä silloinkin, kun toivo on mennyt,
kun tuska on turtunut ja usko hiipunut, käy joku
jossakin kamppailuun enkelinsä kanssa. Ei voi
tietää milloin... Mutta voi kysyä miksi
enkelikään kamppailisi sitä ihmistä vastaan, joka
itsensä on luovuttanut tai luovuttaa, astuu rajan
yli, antautuu tuhoutumiselle? Kun ihminen
kamppailee elämää ja hyvää vastaan itsessään,
eikö hän juuri silloin anna pahalle vallan?

Mistä voi tietää mitä kuolevan mielessä tapahtuu,
mitä hän koki silloin, kun hän ei enää jaksanut
avata huuliaan eikä sormeaan kohottaa? Miksi niin
usein kuolleen kasvot siliävät ja miksi häipyvät
tuskan juonteet? Miksi ihmiset huokailevat
kuolleen lähellä? Huokaus kertoo jostakin, mistä
ei voi mitään tietää varmasti, mutta silloin
tällöin kuulee sanat: Vihdoin! Nyt ei enää hänen
ei tarvitse kärsiä. Mutta joskus suru on mykkä.

Ei tätä nyt niin pitkästi ollutkaan!

Lue lisää

Rikkaruohot

Äiti pyysi Ettiä avuksi kitkemään rikkaruohoja.
Etti on aivan pieni. Äitii kyykki kukkapenkin
toisessa päässä. - Äiti sitten tykkää
leikoijista, astereista ja krysanteemeista.
Morsiusharsokin on viehättävä. Mutta on näissä
kyllä aika kova homma, nuo rikkaruohot pitää
kitkeä jo aivan pienenä, äiti puhelee. Etti
ihmettelee, että mikäs homma tämä nyt on, nehän
kasvavat rivissä.

etti kirjoitti:

Rikkaruohot

Äiti pyysi Ettiä avuksi kitkemään rikkaruohoja.
Etti on aivan pieni. Äitii kyykki kukkapenkin
toisessa päässä. - Äiti sitten tykkää
leikoijista, astereista ja krysanteemeista.
Morsiusharsokin on viehättävä. Mutta on näissä
kyllä aika kova homma, nuo rikkaruohot pitää
kitkeä jo aivan pienenä, äiti puhelee. Etti
ihmettelee, että mikäs homma tämä nyt on, nehän
kasvavat rivissä.

Lue lisää

Vadelmavaras

Etti oli taas riidellyt Ninnin kanssa. Kyllä
Ettiä harmitti. Etti poikkesi, pelkästä
päähänpistosta, viereisen talon vadelmapenkkiin.
Pensaat olivat niin korkeita, että kukaan ei
voisi häntä nähdä. Ihania, suuria vadelmia hehkui
lehtien alla. Etti poimi suuhunsa yhden marjan,
sitten toisen ja kolmannen. Taskuja ei mekossa
ollut. Mutta äkkiä kuuluikin Etin pään
yläpuolelta ääni: No, johan tämä nyt on! Mitäs
sinä täällä teet? Avaahan suusi!

Etti ei voinut avata suutaan. Se oli niin täynnä
vadelmia. Hän seisoi paikoillaan, katsoi sivulle
ja yritti niellä aivan liian monta vadelmaa
kerralla, kurkkuun sattui ja hän oli melkein
tukehtua. - No, alahan nyt laputtaa, menehän nyt
omalle pihallesi siitä.

- Äiti, kuule! Mikä se tulijärvi oikein on?
- Höpsistä, kulti. Mitä sinä semmoisia, oletko
taas Ninnin kanssa riidellyt. Ei semmoiset puheet
kuulu lapsille ollenkaan. Papit ne sellaisia
paasaavat, anna olla. Pesehän suusi, tuossa on
jotakin punaista.

Etti saanut koskaan tietää oliko naapurin täti
nähnyt hänen ottavan marjoja pensaasta vai ei.
Asia kyllä vaivasi hieman. Hölmöä olisi sitä
kysyäkään. Jos hän olisi avannut suunsa, varkaus
olisi tullut ilmi. Koska hän ei ollut vastannut
mitään, hän ehkä paljastui juuri siksi. Mutta
tätä ei kuitenkaan oikein voinut tietää. Etti
vältteli katsomasta naapurin tätiä silmiin,
kiersi tämän, jos mahdollista. Kyllä hän oli ihan
oikea vadelmavaras. Sitten asia vähitellen
unohtui, ainakin melkein kokonaan.


Papit ne paasaavat


- Mikä se tekosynti on? Etti kysyy äidiltä kuin
ohimennen.
- No, kai se on sitä, että tekee tahallaan
jotakin minkä tietää, että se on väärin. Etkö
sinä jo kysynyt tätä eilen. On teillä puheet!
Leikkisitte jotakin ihan tavallista.

Etti on ensimmäisellä luokalla koulussa.
Opettaja, vanhan ajan matami, verkolla kiedottu
pieni nuttura, prillit, karttakeppi, ankara, iso
kooltaan, kysyy: No, sanokaapas jotakin
SYNONYYMEJÄ, jotka tarkoittavat samaa kuin sana
PUHUA. Esimerkiksi kun pappi puhuu.. Sari viittaa
ja vastaa: Saarnata. Pekka vastaa veisata. Liisa
julistaa. Opettaja nyökkäilee. - Mikäs Etin sana
on?
- Pappi paasaa! - Oh-hoh, mistäs sinä tuollaisia
olet oppinut! - Äidiltä! - Vai, että äidiltä,
jassoo, jassoo, kuulehan. Tuohan on aivan Jumalan
pilkkaa, syntiä, ymmärtääkö Etti?

Etti saa jälki-istuntoa. Kummallisia nuo
aikuisten puheet, hän miettii kotimatkalla.
Hän muistaa Rauanlahden kirkon. Sinne mentiin
keltaisten rypsipeltojen poikki. He olivat
Aapelin kanssa juosseet peltoon sisälle,
leikkineet piilosta. Kirkossa äiti oli
huomauttanut Aapelille: Pidä nyt suu kiinni äläkä
roikota sitä kieltäsi. Sivistyneet ihmiset
pitävät suuta kiinni kun ei puhuta. No, niin, ei
se mitään! Aapeli, kiltti, ei äiti ole
vihainen... Etti oli katsellut kirkon kattoa. Se
oli maalattu taivaansiniseksi ja täyteen tähtiä,
mutta papin puheista hänelle ei jäänyt mieleen
yhtikäs mitään.

etti kirjoitti:

Vadelmavaras

Etti oli taas riidellyt Ninnin kanssa. Kyllä
Ettiä harmitti. Etti poikkesi, pelkästä
päähänpistosta, viereisen talon vadelmapenkkiin.
Pensaat olivat niin korkeita, että kukaan ei
voisi häntä nähdä. Ihania, suuria vadelmia hehkui
lehtien alla. Etti poimi suuhunsa yhden marjan,
sitten toisen ja kolmannen. Taskuja ei mekossa
ollut. Mutta äkkiä kuuluikin Etin pään
yläpuolelta ääni: No, johan tämä nyt on! Mitäs
sinä täällä teet? Avaahan suusi!

Etti ei voinut avata suutaan. Se oli niin täynnä
vadelmia. Hän seisoi paikoillaan, katsoi sivulle
ja yritti niellä aivan liian monta vadelmaa
kerralla, kurkkuun sattui ja hän oli melkein
tukehtua. - No, alahan nyt laputtaa, menehän nyt
omalle pihallesi siitä.

- Äiti, kuule! Mikä se tulijärvi oikein on?
- Höpsistä, kulti. Mitä sinä semmoisia, oletko
taas Ninnin kanssa riidellyt. Ei semmoiset puheet
kuulu lapsille ollenkaan. Papit ne sellaisia
paasaavat, anna olla. Pesehän suusi, tuossa on
jotakin punaista.

Etti saanut koskaan tietää oliko naapurin täti
nähnyt hänen ottavan marjoja pensaasta vai ei.
Asia kyllä vaivasi hieman. Hölmöä olisi sitä
kysyäkään. Jos hän olisi avannut suunsa, varkaus
olisi tullut ilmi. Koska hän ei ollut vastannut
mitään, hän ehkä paljastui juuri siksi. Mutta
tätä ei kuitenkaan oikein voinut tietää. Etti
vältteli katsomasta naapurin tätiä silmiin,
kiersi tämän, jos mahdollista. Kyllä hän oli ihan
oikea vadelmavaras. Sitten asia vähitellen
unohtui, ainakin melkein kokonaan.


Papit ne paasaavat


- Mikä se tekosynti on? Etti kysyy äidiltä kuin
ohimennen.
- No, kai se on sitä, että tekee tahallaan
jotakin minkä tietää, että se on väärin. Etkö
sinä jo kysynyt tätä eilen. On teillä puheet!
Leikkisitte jotakin ihan tavallista.

Etti on ensimmäisellä luokalla koulussa.
Opettaja, vanhan ajan matami, verkolla kiedottu
pieni nuttura, prillit, karttakeppi, ankara, iso
kooltaan, kysyy: No, sanokaapas jotakin
SYNONYYMEJÄ, jotka tarkoittavat samaa kuin sana
PUHUA. Esimerkiksi kun pappi puhuu.. Sari viittaa
ja vastaa: Saarnata. Pekka vastaa veisata. Liisa
julistaa. Opettaja nyökkäilee. - Mikäs Etin sana
on?
- Pappi paasaa! - Oh-hoh, mistäs sinä tuollaisia
olet oppinut! - Äidiltä! - Vai, että äidiltä,
jassoo, jassoo, kuulehan. Tuohan on aivan Jumalan
pilkkaa, syntiä, ymmärtääkö Etti?

Etti saa jälki-istuntoa. Kummallisia nuo
aikuisten puheet, hän miettii kotimatkalla.
Hän muistaa Rauanlahden kirkon. Sinne mentiin
keltaisten rypsipeltojen poikki. He olivat
Aapelin kanssa juosseet peltoon sisälle,
leikkineet piilosta. Kirkossa äiti oli
huomauttanut Aapelille: Pidä nyt suu kiinni äläkä
roikota sitä kieltäsi. Sivistyneet ihmiset
pitävät suuta kiinni kun ei puhuta. No, niin, ei
se mitään! Aapeli, kiltti, ei äiti ole
vihainen... Etti oli katsellut kirkon kattoa. Se
oli maalattu taivaansiniseksi ja täyteen tähtiä,
mutta papin puheista hänelle ei jäänyt mieleen
yhtikäs mitään.

Lue lisää

Isi nukkuu


Isi nukkuu salissa hetekalla, selin, vihreä
päiväpeitto peitteenään. Peittoon on ommeltu
valkoisia kukkia villalangalla. Etti menee isin
selän taakse ja kuiskaa: Isi, nukut sä?
Isi murahtaa vaimeasti. - Kato, isi, kato tänne!
- No, mitäs nyt? Isin toisella poskella on
painauma koristetyynyn kuvioista.
- Katso, tämä on minun piirtämä.
- Jaha, jaha, katsos vaan.
- Joo, tämä on prinsessa..
- Hyvä on, prinsessa näyttää olevan. Isi nukkuu
vielä, no niin.
- Joo, nuku vaan, Etti kuiskaa ja hiipii pois.
Sulkee oven hiljaa.


Kauhea teko ja katumus


Joonas ja Aapeli ja Etti ovat löytäneet isin
viinapullon keittiön tiskipöydän alta. Yksissä
tuumin he kaatavat viinan pois ja laskevat
hanasta vettä tilalle. isi tulee kotiin ja hakee
pullon. Kaikki kolme seisovat henkeä pidättäen
hänen ympärillään. Isi nostaa pullon huulilleen
ja siemaisee pitkän ryypyn. Sitten hän hönläisee
ja irvistää, puhaltaa ilmaa hampaitten välistä.
Sitten kaikki pysähtyy ja isi katsoo vuoroin
pulloa, vuoroin lapsia. Isin kasvot vääntyvät
harmista. Lapset juoksevat pakoon, kaikki eri
suuntiin. Mitä sitten tapahtui kukaan ei muista.
Mutta Etti muistaa, että häntä kadutti heidän
tekonsa. Hän sääli isiä eikä osannut tehdä
mitään. - Isi syyttää äitiä, että äiti on sen
tehnyt. Voi, taivaan talikynttilät teidän kanssa.
Mihin me vielä joudutaan. Isi parka!


Luistelemassa

Etillä on uudet luistimet, kaunoluistimet. Isi on
lähtenyt hänen mukaansa luistinradalle. Isi
seisoskelee kinoksen vieressä kentän laidalla,
palttoo päällä, huopahattu päässä. Etti ei osaa
vielä oikein hyvin, mutta hän yrittää. Terien
kärjet tuottavat ongelmia, ja Etti kaatuilee. Isi
nostaa kättä, vilkuttaa, nyökkäilee. Etti
vilkuilee sivusilmin isiin, että katsooko isi
häneen. Katsoo se! Etti jättää luistimet jalkaan,
kun he lähtevät kotiin päin, eteneminen on hieman
hankalaa, mutta isi pitää kädestä välillä. Ja
ovathan luistimet aivan uudet ja valkoiset, kyllä
niillä kehtaa kävellä.
- No, hyvinhän se sujui, sanoo isi. Kotitalojen
luona Etti katselee ympärilleen ja miettii,
näkeeköhän kukaan, että on ollut isänsä kanssa
luistelemassa.

etti kirjoitti:

Isi nukkuu


Isi nukkuu salissa hetekalla, selin, vihreä
päiväpeitto peitteenään. Peittoon on ommeltu
valkoisia kukkia villalangalla. Etti menee isin
selän taakse ja kuiskaa: Isi, nukut sä?
Isi murahtaa vaimeasti. - Kato, isi, kato tänne!
- No, mitäs nyt? Isin toisella poskella on
painauma koristetyynyn kuvioista.
- Katso, tämä on minun piirtämä.
- Jaha, jaha, katsos vaan.
- Joo, tämä on prinsessa..
- Hyvä on, prinsessa näyttää olevan. Isi nukkuu
vielä, no niin.
- Joo, nuku vaan, Etti kuiskaa ja hiipii pois.
Sulkee oven hiljaa.


Kauhea teko ja katumus


Joonas ja Aapeli ja Etti ovat löytäneet isin
viinapullon keittiön tiskipöydän alta. Yksissä
tuumin he kaatavat viinan pois ja laskevat
hanasta vettä tilalle. isi tulee kotiin ja hakee
pullon. Kaikki kolme seisovat henkeä pidättäen
hänen ympärillään. Isi nostaa pullon huulilleen
ja siemaisee pitkän ryypyn. Sitten hän hönläisee
ja irvistää, puhaltaa ilmaa hampaitten välistä.
Sitten kaikki pysähtyy ja isi katsoo vuoroin
pulloa, vuoroin lapsia. Isin kasvot vääntyvät
harmista. Lapset juoksevat pakoon, kaikki eri
suuntiin. Mitä sitten tapahtui kukaan ei muista.
Mutta Etti muistaa, että häntä kadutti heidän
tekonsa. Hän sääli isiä eikä osannut tehdä
mitään. - Isi syyttää äitiä, että äiti on sen
tehnyt. Voi, taivaan talikynttilät teidän kanssa.
Mihin me vielä joudutaan. Isi parka!


Luistelemassa

Etillä on uudet luistimet, kaunoluistimet. Isi on
lähtenyt hänen mukaansa luistinradalle. Isi
seisoskelee kinoksen vieressä kentän laidalla,
palttoo päällä, huopahattu päässä. Etti ei osaa
vielä oikein hyvin, mutta hän yrittää. Terien
kärjet tuottavat ongelmia, ja Etti kaatuilee. Isi
nostaa kättä, vilkuttaa, nyökkäilee. Etti
vilkuilee sivusilmin isiin, että katsooko isi
häneen. Katsoo se! Etti jättää luistimet jalkaan,
kun he lähtevät kotiin päin, eteneminen on hieman
hankalaa, mutta isi pitää kädestä välillä. Ja
ovathan luistimet aivan uudet ja valkoiset, kyllä
niillä kehtaa kävellä.
- No, hyvinhän se sujui, sanoo isi. Kotitalojen
luona Etti katselee ympärilleen ja miettii,
näkeeköhän kukaan, että on ollut isänsä kanssa
luistelemassa.

Lue lisää

Valehtelemisesta


Sitähän on monenlaista, on valkoista ja sen
sellaista erilaista valehtelua. Mutta sitten on
vielä yksi laji valehtelua. Sitä tapaa harvoin,
mutta se on - (en tietenkään tiedä varmasti,
koska en taida kuulua mitenkään erityisen
epäileväiseen ihmistyyppiin, heitähän on kaikesta
päätelle aika vähän) - yksi tehokkaimmista,
nimittäin valehteleminen puhumalla TOTTA. Tämä
laji edellyttääkin sitten mestaria, suurmestaria
ja tietenkin sopivia olosuhteita.

Dostojevskilla (en muuten ole tästä aivan varma)
on novelli, jossa on kohtaus tästä aiheesta.
Kertomuksessa kaksi viekasta (tietenkin)
juutalaista tapaa toisensa jollakin Pietarin
silloista. He ovat molemmat muistaakseni
räätäleitä tms ja heillä on hieman kilpailua
asiakkaista eivätkä he mielellään kerro toiselle,
kenen virasta luopuneen virkamiehen tai kenraalin
tai ruhtinaan tms vaateasioita hoitavat.
Kysymyksessä on raha, tietenkin. Toisilta saa
paremman palkkion kuin toisilta. He molemmat
epäilevät toinen toisiaan, mutta jossain määrin
he silti tuntevat toinen toistensa liikeasioita.
Kummallekin on hyötyä toista koskevista
tiedoista, toisaalta haittaakin. Toinen keksii
aivan uuden keinon valehdella.

Ensimmäinen siis tietää, että toinen epäilee
hänen valehtelevan ilman muuta. Kysymys on
kuulunut: Minne matka? Toinen viekas päättää olla
toista viekasta vielä viekkaampi, hän päättääkin
olla valehtelematta, eli hän valehtelee toiselle
totuuden avulla. Toinenhan ei häntä kuitenkaan
usko. Sillä jos hän jälleen kerran olisi vain
yksinkertaisella tavalla valehdellut, olisi
toinen ehkä arvannut, että no eihän tuo sinne
mene, se menee sinne ja sinne, ja olisikin
tosiaan saattanut arvata oikein. Mutta kun
valehtelija kertoo epäilijälle totuuden, niin
silloin on suurempi todennäköisyys johtaa utelija
harhaan. Sillä kukapa valehtelija totuutta
kertoisi! (Juttu on niin hauska, että se voisi
hyvinkin olla peräisin juutalaisten omasta
vitsiperinteestä..?..stereotypia on liian
ilmeinen, voi kuulla juutalaisen naurun
itselleen.. ei tällä ole väliä).

Toinen variaatio tästä valehtelemisen
erikoistapauksesta on se, missä puhuja on huijari
ja kuulija ei sitä tiedä, vaan sen sijaan
arvelee, että hänen edessään seiso mitä
luotettavin ihmiskunnan palvelija. Kuulija on ns
sinisilmäinen. Huijarin ei tarvitse olla kovin
huolissaan onnistuuko johdattelemaan kuulijaansa
haluttuja mielikuvia niin että tämä ei asian
laitaa lainkaan huomaa...

Jälkimmäisestä yhtenä esimerkkinä voisi mainita
sarjamurhaajan, joka osallistuu (oman uhrinsa)
murhan tutkimuksiin uhrin omaisten kanssa.
Esimerkki on kylläkin vähän ontuva, mutta ei
sillä väliä. Tämä asia ei ole millään tavalla
tärkeä. Jälkien peittelyä, sitä se vain on.

Tästä ei pidä pätellä, että allekirjoittanut
harrastaisi tätä ilkeämielistä menetelmää. Pois
se minusta! Kuulun sinisilmäisiin, ehdottomasti.

Se siitä. Totuus on aina mielenkiintoisempi kuin
valhe, nehän lopulta paljastuvat. Totuutta on
aina etsitty paljon suuremmalla kiihkeydellä kuin
keinoja valehdella.

'vale-etti' kirjoitti:

Valehtelemisesta


Sitähän on monenlaista, on valkoista ja sen
sellaista erilaista valehtelua. Mutta sitten on
vielä yksi laji valehtelua. Sitä tapaa harvoin,
mutta se on - (en tietenkään tiedä varmasti,
koska en taida kuulua mitenkään erityisen
epäileväiseen ihmistyyppiin, heitähän on kaikesta
päätelle aika vähän) - yksi tehokkaimmista,
nimittäin valehteleminen puhumalla TOTTA. Tämä
laji edellyttääkin sitten mestaria, suurmestaria
ja tietenkin sopivia olosuhteita.

Dostojevskilla (en muuten ole tästä aivan varma)
on novelli, jossa on kohtaus tästä aiheesta.
Kertomuksessa kaksi viekasta (tietenkin)
juutalaista tapaa toisensa jollakin Pietarin
silloista. He ovat molemmat muistaakseni
räätäleitä tms ja heillä on hieman kilpailua
asiakkaista eivätkä he mielellään kerro toiselle,
kenen virasta luopuneen virkamiehen tai kenraalin
tai ruhtinaan tms vaateasioita hoitavat.
Kysymyksessä on raha, tietenkin. Toisilta saa
paremman palkkion kuin toisilta. He molemmat
epäilevät toinen toisiaan, mutta jossain määrin
he silti tuntevat toinen toistensa liikeasioita.
Kummallekin on hyötyä toista koskevista
tiedoista, toisaalta haittaakin. Toinen keksii
aivan uuden keinon valehdella.

Ensimmäinen siis tietää, että toinen epäilee
hänen valehtelevan ilman muuta. Kysymys on
kuulunut: Minne matka? Toinen viekas päättää olla
toista viekasta vielä viekkaampi, hän päättääkin
olla valehtelematta, eli hän valehtelee toiselle
totuuden avulla. Toinenhan ei häntä kuitenkaan
usko. Sillä jos hän jälleen kerran olisi vain
yksinkertaisella tavalla valehdellut, olisi
toinen ehkä arvannut, että no eihän tuo sinne
mene, se menee sinne ja sinne, ja olisikin
tosiaan saattanut arvata oikein. Mutta kun
valehtelija kertoo epäilijälle totuuden, niin
silloin on suurempi todennäköisyys johtaa utelija
harhaan. Sillä kukapa valehtelija totuutta
kertoisi! (Juttu on niin hauska, että se voisi
hyvinkin olla peräisin juutalaisten omasta
vitsiperinteestä..?..stereotypia on liian
ilmeinen, voi kuulla juutalaisen naurun
itselleen.. ei tällä ole väliä).

Toinen variaatio tästä valehtelemisen
erikoistapauksesta on se, missä puhuja on huijari
ja kuulija ei sitä tiedä, vaan sen sijaan
arvelee, että hänen edessään seiso mitä
luotettavin ihmiskunnan palvelija. Kuulija on ns
sinisilmäinen. Huijarin ei tarvitse olla kovin
huolissaan onnistuuko johdattelemaan kuulijaansa
haluttuja mielikuvia niin että tämä ei asian
laitaa lainkaan huomaa...

Jälkimmäisestä yhtenä esimerkkinä voisi mainita
sarjamurhaajan, joka osallistuu (oman uhrinsa)
murhan tutkimuksiin uhrin omaisten kanssa.
Esimerkki on kylläkin vähän ontuva, mutta ei
sillä väliä. Tämä asia ei ole millään tavalla
tärkeä. Jälkien peittelyä, sitä se vain on.

Tästä ei pidä pätellä, että allekirjoittanut
harrastaisi tätä ilkeämielistä menetelmää. Pois
se minusta! Kuulun sinisilmäisiin, ehdottomasti.

Se siitä. Totuus on aina mielenkiintoisempi kuin
valhe, nehän lopulta paljastuvat. Totuutta on
aina etsitty paljon suuremmalla kiihkeydellä kuin
keinoja valehdella.

Lue lisää

'Vale-etti' on jekkua. Ettihän se on, ja se
tarkoittaa minua.

Ei tunnu niin pahalta, jos edes yksi maailmassa
on samaa mieltä jostakin kanssani, edes
suurinpiirtein. Suuri helpotus, se auttaa
etäämmälle tästä lokusta.

Kummastuttaa, että jotkut ärhentelevät syystä
että joku lestadiolainen on 'teeskentelijä' jos
on internetissä. Eikö heidän sitten pidäkin
teeskennellä, jos he kerran ovat
teeskentelijöitä, siis jonkun mielestä?
--------------------------------------------------

Polkee tyhjää. Uni palaa mieleen viime yöltä.
Siis nukku taitaa tulla kohta. On kuin olisin jo
kauempana jossakin. Ei täällä oikeasti taida
keskustelua syntyä, olen niin jyrkkä jotenkin.
Olen luotaantyöntävä ihminen. Mutta muuten täällä
on kiintoisaa, vaikka useat nimimerkit
vaihtuvatkin. Jokin tunne välittyy, ei tunnu
pahalta. Eilisen naurut mielessä: Kyllä ihmisten
oikeus omiin ongelminnsa pitäisi jo lisätä
ihmisoikeuksiin (Tommu Taberman, Uutisvuoto) - ja
se äänensävy, se lämmin, ilkikurinen ja vähän
kuriton huumori..

Hyvää yötä!

etti kirjoitti:

'Vale-etti' on jekkua. Ettihän se on, ja se
tarkoittaa minua.

Ei tunnu niin pahalta, jos edes yksi maailmassa
on samaa mieltä jostakin kanssani, edes
suurinpiirtein. Suuri helpotus, se auttaa
etäämmälle tästä lokusta.

Kummastuttaa, että jotkut ärhentelevät syystä
että joku lestadiolainen on 'teeskentelijä' jos
on internetissä. Eikö heidän sitten pidäkin
teeskennellä, jos he kerran ovat
teeskentelijöitä, siis jonkun mielestä?
--------------------------------------------------

Polkee tyhjää. Uni palaa mieleen viime yöltä.
Siis nukku taitaa tulla kohta. On kuin olisin jo
kauempana jossakin. Ei täällä oikeasti taida
keskustelua syntyä, olen niin jyrkkä jotenkin.
Olen luotaantyöntävä ihminen. Mutta muuten täällä
on kiintoisaa, vaikka useat nimimerkit
vaihtuvatkin. Jokin tunne välittyy, ei tunnu
pahalta. Eilisen naurut mielessä: Kyllä ihmisten
oikeus omiin ongelminnsa pitäisi jo lisätä
ihmisoikeuksiin (Tommu Taberman, Uutisvuoto) - ja
se äänensävy, se lämmin, ilkikurinen ja vähän
kuriton huumori..

Hyvää yötä!

Lue lisää

'loku' pitää kirjoittaa loukku eli ansa siis..
--------------------------------------------------


Väsynyttä naputusta

Kummallista kirjoittaa tänne näitä kaikkia
asioita. Mitähän joku, joka ei pidä niistä yhtään
ja kuitenkin lukee niitä, ajattelee? Kyllä tänne
saa kirjoittaa ihan mitä vain mitä mieleen tulee,
jos huvittaa. Yritän kestää.


ISÄ

Isä saapuu töistä. Hänellä on berberi päällä,
huopahattu ja salkku. Kengät ovat kiiltävät kuten
aina ja kaulassa kaulaliina, vaikka on kesä. Hän
ohittaa juuri Ninnin talon. Pihalla on joku talon
aikuisista ja pari lasta, joku isä nenäliina
päässään, verkkarit jalassa, verkkopaita. Etti
seisoo lähellä Tessun (tämäkin nimi muutettu)
koppia yksinään. Isä nostaa hattua, katsettaan
alaviistosta asennosta ei. Hän on ikään kuin
katsovinaan sivulle, mutta Etti tietää, että isi
ei tee niin. Etti tietää, että isi on arka ja
hienotunteinen ihminen. Asiat eivät ole hyvin, ne
ovat huonossa jamassa. Ettiä surettaa isin
puolesta. Mitään ei voi tehdä. Isi ohittaa Etin
ja nostaa hänellekin hattua. Ettiä se vähän
kirpaisee, isi on niin kaukana, niin kuin laiva
merellä. Isi aristelee Ettiä. Iso mies ja
menninkäinen, kumpikin neuvoa vailla, eivät tiedä
mikä ja missä on oikea pulma. Pian he eroavat
eivätkä tiedä tapaavatko milloinkaan enää.

----------------

etti kirjoitti:

'loku' pitää kirjoittaa loukku eli ansa siis..
--------------------------------------------------


Väsynyttä naputusta

Kummallista kirjoittaa tänne näitä kaikkia
asioita. Mitähän joku, joka ei pidä niistä yhtään
ja kuitenkin lukee niitä, ajattelee? Kyllä tänne
saa kirjoittaa ihan mitä vain mitä mieleen tulee,
jos huvittaa. Yritän kestää.


ISÄ

Isä saapuu töistä. Hänellä on berberi päällä,
huopahattu ja salkku. Kengät ovat kiiltävät kuten
aina ja kaulassa kaulaliina, vaikka on kesä. Hän
ohittaa juuri Ninnin talon. Pihalla on joku talon
aikuisista ja pari lasta, joku isä nenäliina
päässään, verkkarit jalassa, verkkopaita. Etti
seisoo lähellä Tessun (tämäkin nimi muutettu)
koppia yksinään. Isä nostaa hattua, katsettaan
alaviistosta asennosta ei. Hän on ikään kuin
katsovinaan sivulle, mutta Etti tietää, että isi
ei tee niin. Etti tietää, että isi on arka ja
hienotunteinen ihminen. Asiat eivät ole hyvin, ne
ovat huonossa jamassa. Ettiä surettaa isin
puolesta. Mitään ei voi tehdä. Isi ohittaa Etin
ja nostaa hänellekin hattua. Ettiä se vähän
kirpaisee, isi on niin kaukana, niin kuin laiva
merellä. Isi aristelee Ettiä. Iso mies ja
menninkäinen, kumpikin neuvoa vailla, eivät tiedä
mikä ja missä on oikea pulma. Pian he eroavat
eivätkä tiedä tapaavatko milloinkaan enää.

----------------

Lue lisää

.

ystävä yössä kirjoitti:

.

Hyvä Jumala, kiitos, että yövartija ei ole
unohtanut minua.

Hän on, kenties, suuremman asian vartija kuin
tietää. Ei pidä puuttua siihen. Tämä koskee
salaisuutta, jonka kaikki tietävät, mutta monet
ovat unohtaneet. En tiedä kuinka suuri se
salaisuus on ts kysymys ei ole mistään minun
salaisuudestani, vaan jostakin jokaisen
yhteisestä asiasta. Jokainen on jollakin tavalla
salaisuuden kantaja, ja on aivan hyvä, ettei sitä
julisteta liian suurella äänellä ja monin sanoin:
on jo nähty, että jos näin tehdään, se muuttaa
muotoaan, alkaa tuoksahtaa - joittenkin mielestä
makealta ja joittekin mielestä äitelältä, ja
jotkut haluavat sitä itselleen lisää ja loput
torjuvat..

Eikä se oikein ole mitattavissaaan, sillä se on
siitä ihmeellinen, että se ei näytä tyhjenevän
eikä vähenevän, vaikka ottaisi siitä pois minkä
kokoisen kimpaleen hyvänsä.. Sitä voi vain antaa.
Mutta miten tahansa, ei se häviä. Se näyttää
lisääntyvän, tai ainakin se pysyy vakaasti
ennallaan.

Tekisi mieleni vastata vartijalle
henkilökohtaisesti, mutta hänhän on jo lukenut
sisimmästäni kylliksi. Ei ole syytä mennä liiaksi
henkilökohtaisuuksiin. Yksityiskohdat eivät ole
tarpeen, kuten juonet esimerkiksi. Juonikkuus,
siinäpä oiva sana.

Minähän en suinkaan ole tekemässä täällä itseäni
tunnetuksi kenellekään. Juju on kokonaan siinä,
että teen itseäni tuntemattomaksi. Menettäisin
kaiken uskottavuuteni, jos liittäisin tähän kuvan
itsestäni, työstäni, viljelytapani, kartan ynnä
muuta! Antautuisinko haastatteluun, jossa
valtakunnan uutisankkojen kasvattaja tekisi
minusta broilerin?

Tänään minulla on peltotöitä, nauriit on
nostettava, talvi on tulossa.

ystävä yössä kirjoitti:

.

Teen tähän kohtaan muuria vielä merkin. Tänne
kätken minkä olen saanut. Siirrän kiven syrjään,
milloin vain haluan. Täällä on rubiini, jonka
loiste on parhaimmillaan pimeässä. Ja vaikka
kadottaisen, ei se katoa kuitenkaan. Sen minkä
kerran on saanut, sen on aina saanut.

etti kirjoitti:

'loku' pitää kirjoittaa loukku eli ansa siis..
--------------------------------------------------


Väsynyttä naputusta

Kummallista kirjoittaa tänne näitä kaikkia
asioita. Mitähän joku, joka ei pidä niistä yhtään
ja kuitenkin lukee niitä, ajattelee? Kyllä tänne
saa kirjoittaa ihan mitä vain mitä mieleen tulee,
jos huvittaa. Yritän kestää.


ISÄ

Isä saapuu töistä. Hänellä on berberi päällä,
huopahattu ja salkku. Kengät ovat kiiltävät kuten
aina ja kaulassa kaulaliina, vaikka on kesä. Hän
ohittaa juuri Ninnin talon. Pihalla on joku talon
aikuisista ja pari lasta, joku isä nenäliina
päässään, verkkarit jalassa, verkkopaita. Etti
seisoo lähellä Tessun (tämäkin nimi muutettu)
koppia yksinään. Isä nostaa hattua, katsettaan
alaviistosta asennosta ei. Hän on ikään kuin
katsovinaan sivulle, mutta Etti tietää, että isi
ei tee niin. Etti tietää, että isi on arka ja
hienotunteinen ihminen. Asiat eivät ole hyvin, ne
ovat huonossa jamassa. Ettiä surettaa isin
puolesta. Mitään ei voi tehdä. Isi ohittaa Etin
ja nostaa hänellekin hattua. Ettiä se vähän
kirpaisee, isi on niin kaukana, niin kuin laiva
merellä. Isi aristelee Ettiä. Iso mies ja
menninkäinen, kumpikin neuvoa vailla, eivät tiedä
mikä ja missä on oikea pulma. Pian he eroavat
eivätkä tiedä tapaavatko milloinkaan enää.

----------------

Lue lisää

Lacrimosa dies illa,
Qua resurger ex favilla
Judicantus homo reus.

Huic ergo parce Deus:
Pie Jesu Domine
Dona eis requiem
Amen

(Tiesinhän, että löydän. Pitää vain etsiä, etsiä
itse, ja kuinka kukaan toinen ihminen olisi
voinut löytää sen mitä minä etsin juuri tässä
tilanteessa. Aivan määrätyssä lokerossa vanhojen,
rakkaitten kirjeitten joukosta sen löysin! ..)


Äiti oli kertonut Etille tarinan, joka kiehtoi
häntä. Kertomuksen perusteella on sommiteltu
kuunnelma, Requiem. Etti ei ymmärtänyt, tai ehkä
ymmärsikin, tarinasta paljoakaan, mutta siihen
liitetty musiikki lumosi hänet. Mikä lumoaa, se
valaisee - mutta voi kyllä käydä ppäin
vastoinkin.. Hän käänsi mielessään messun
salaperäiset sanat omalle kielelleen, jota vain
hän ymmärsi. Hänhän oli vasta kymmenen. - Ei pidä
mennä asioitten edelle.

etti kirjoitti:

Lacrimosa dies illa,
Qua resurger ex favilla
Judicantus homo reus.

Huic ergo parce Deus:
Pie Jesu Domine
Dona eis requiem
Amen

(Tiesinhän, että löydän. Pitää vain etsiä, etsiä
itse, ja kuinka kukaan toinen ihminen olisi
voinut löytää sen mitä minä etsin juuri tässä
tilanteessa. Aivan määrätyssä lokerossa vanhojen,
rakkaitten kirjeitten joukosta sen löysin! ..)


Äiti oli kertonut Etille tarinan, joka kiehtoi
häntä. Kertomuksen perusteella on sommiteltu
kuunnelma, Requiem. Etti ei ymmärtänyt, tai ehkä
ymmärsikin, tarinasta paljoakaan, mutta siihen
liitetty musiikki lumosi hänet. Mikä lumoaa, se
valaisee - mutta voi kyllä käydä ppäin
vastoinkin.. Hän käänsi mielessään messun
salaperäiset sanat omalle kielelleen, jota vain
hän ymmärsi. Hänhän oli vasta kymmenen. - Ei pidä
mennä asioitten edelle.

Lue lisää

Sylillinen ruusuja

Naurispellolla luulin näkeväni näyn. Ihmettelin
mistä jono katajia oli ilmestynyt taimmaisen
pellon ojaan. Menin lähemmäksi. Eivät ne mitään
katajia olleet. Jumala käveli siellä jonon
ensimmäisenä kantamuksenaan sylillinen oudon
värisiä ruusuja. Pysähdyin. Painoin pääni.
Polveni taipuivat. Minun oli pidettävä käsilläni
sydäntäni, sillä muuten se olisi haljennut. Ne
eivät olleet ruusuja. Ne olivat haavoja, pois
rakkaittensa luota menneitten, heidän ja heidän
omaistensa tuskasta voimansa imeneitä.

Joku jonon hänniltä viittoi minua tulemaan
lähemmäksi. Astuin lähemmäksi. Rohkaisin mieleni
ja astuin eteenpäin. Jumala kantoi sylissään
ihmistä. Näin kasvot. Ne muistuttivat Ninnin,
Aapelin, äidin ja isäni kasvoja, ja vaikka kuinka
monen muun! Kaikki ne olivat nyt tyynet, ja juuri
tuo tyyneys oli niissä kaikissa samaa. Joukossa
oli myös se vanhus, joka sairasostolla pyysi
kerran, että häntä ei enää kylvetettäisi. - Minua
on enää niin vähän jäljellä, liukenen veteen,
minusta ei jää mitään hautaan laskettavaa. Hän on
se vanhus, jolle vein sanan kukasta, jonka olin
löytänyt hylätystä maasta, orvontädykkeen. Annoin
sinisen rikkaruohon hullukaalien seasta,
pikkuruisen kasvin, joka elää ei juuri mistään,
taivaan katseesta, sumusta ja valosta. Mitä se
minulta vaati, ei mitään.
- Ota tämä! Se on nähnyt korkealle kirkkaimpaan
valoon, syvimpään mustaan ja kadonneet tähdet.
Sen on vallanut salaisuus, se on tehnyt
vatiololupauksen. En irrottanut sitä sieltä missä
se kasvoi, sillä maljakossa se olisi pian
kuollut. Nyt se ei ole vaarassa.

Jumala itki kulkiessaan pois kuvasta, joka ei
ollutkaan näky. Ensimmäinen sana ihmisen kielellä
olisi heltymys, ei suru, jokin ylitse vuotava.

etti kirjoitti:

Sylillinen ruusuja

Naurispellolla luulin näkeväni näyn. Ihmettelin
mistä jono katajia oli ilmestynyt taimmaisen
pellon ojaan. Menin lähemmäksi. Eivät ne mitään
katajia olleet. Jumala käveli siellä jonon
ensimmäisenä kantamuksenaan sylillinen oudon
värisiä ruusuja. Pysähdyin. Painoin pääni.
Polveni taipuivat. Minun oli pidettävä käsilläni
sydäntäni, sillä muuten se olisi haljennut. Ne
eivät olleet ruusuja. Ne olivat haavoja, pois
rakkaittensa luota menneitten, heidän ja heidän
omaistensa tuskasta voimansa imeneitä.

Joku jonon hänniltä viittoi minua tulemaan
lähemmäksi. Astuin lähemmäksi. Rohkaisin mieleni
ja astuin eteenpäin. Jumala kantoi sylissään
ihmistä. Näin kasvot. Ne muistuttivat Ninnin,
Aapelin, äidin ja isäni kasvoja, ja vaikka kuinka
monen muun! Kaikki ne olivat nyt tyynet, ja juuri
tuo tyyneys oli niissä kaikissa samaa. Joukossa
oli myös se vanhus, joka sairasostolla pyysi
kerran, että häntä ei enää kylvetettäisi. - Minua
on enää niin vähän jäljellä, liukenen veteen,
minusta ei jää mitään hautaan laskettavaa. Hän on
se vanhus, jolle vein sanan kukasta, jonka olin
löytänyt hylätystä maasta, orvontädykkeen. Annoin
sinisen rikkaruohon hullukaalien seasta,
pikkuruisen kasvin, joka elää ei juuri mistään,
taivaan katseesta, sumusta ja valosta. Mitä se
minulta vaati, ei mitään.
- Ota tämä! Se on nähnyt korkealle kirkkaimpaan
valoon, syvimpään mustaan ja kadonneet tähdet.
Sen on vallanut salaisuus, se on tehnyt
vatiololupauksen. En irrottanut sitä sieltä missä
se kasvoi, sillä maljakossa se olisi pian
kuollut. Nyt se ei ole vaarassa.

Jumala itki kulkiessaan pois kuvasta, joka ei
ollutkaan näky. Ensimmäinen sana ihmisen kielellä
olisi heltymys, ei suru, jokin ylitse vuotava.

Lue lisää

Korjaus

(minulla on jonkinasteinen sanasokeus, kuten
Aapelillakin. Hänellä se kyllä oli erittäin
vaikea..)


Korjaus edelliseen Kulkue-juttuun: 'sairasosto'-
sana tarkoittaa 'sairasosastoa`'. Voi, miten
hassu kirjoitusvirhe. Kuka häneltä mitään olisi
ostanut..pöh, lausehan on järjetön. Kyllä sen
kaikki ymmärtävät. Sairailta kyllä kerätään tai
sitten heiltä otetaan heidän kertomuksiaan.. no,
joo. Tämä nyt olisi jo aivan turha
...

Se siitä.

Mutta tähän väliin jonnekin täytyy nyt panna
muistiin eräs asia: Minulla ei ole yhtään mitään
sitä vastaan, että itseapukirjoja luetaan. Niitä
on vaikka minkälaisia. Mutta niitä tulee lukea
monta, mieluummin ne kaikki. Sitten vasta niistä
ymmärtää jotakin, ei ennen. Luulen, että asia on
näin, mutta en ole varma, eikä minua pidä uskoa
ollenkaan.

etti
--------------------------------------------------


Diabollus in musica

Pahaan siirtyminen tapahtuu samalla tavalla kuin
ison terssin laajeneminen hitaasti kohti
ylinousevaa kvarttia, esimerkiksi f - h,
tritonusta. (Keskiajan teoreetikkojen mukaan se
oli 'diabollus in musica' ja sitä tuli musiikissa
olla mahdollisimman vähän...Jonkin verran sai
olla) Missään kohdassa ei voi varmasti sanoa,
että tuossa se on, purkakaa se!
Todellisuudessa 'tritonukset' purkautuvat
itsekseen, ne vain hajoavat ennen pitkää.

Musiikki kuitenkin syntyy etupäässä
järjestämisestä. Olenko kuullut kertomuksen
eläimistä, jotka tulivat hulluiksi kun ne
pakotettiin kuuntelemaan pelkkää riitasointua?
Onkoha kukaan voinut olla niin julma? En tiedä,
mutta sen tiedän, että muinoin mielenvikaisia on
hoidettu huilunsoitolla ja kylvyillä.

Mistä uskonnot ovat syntyneet? Tuskinpa ainakaan
riitasoinnuista..