Täällä yksi uhri, olen 14 vuotias tyttö ja entinen ystäväni on narsisti, tai ainakin huomaan siitä paljon narsistisia piirteitä. Hän on 16 vuotias tyttö ja olemme tunteneet jo kahdeksan vuotta.
En tiedä enää mitä tehdä, olen suunnitellut että peruskoulun jälkeen pistän välit poikki (olemme samalla luokalla ja asumme toistemme naapureista), mutta pelkään sitä hetkeä paljon, ei ole enää voimia, ne on lähtenyt viime 1½ vuoden ajan kun olen huomannut hänessä narsistisia piirteitä. Olen menettänyt elämäniloni tämän takia, tunnen olevani masentunut ja mielenterveyteni vajoaa koko ajan alaspäin. Serkku (joka on paras ystäväni, mutta narsistinen "kaveri" ei tiedä sitä vaan luulee, että hän on minun paras ystäväni) tietää asian ja pystyn puhumaan hänelle siitä, myös osa nettikavereistani tietää asian. Sisko ja muu perheeni tietää, että kaverini on sellainen, mutta en ole heille puhunut asiasta enempää, perheeni ei pidä kaveristani.
Hän suuttuu, jos asiat ei mene niin kuin hän haluaa. Hän ei kestä sitä, jos vietän aikaa serkkuni kanssa, vaan haukkuu serkkuani täysin mitoin ja tulee mustasukkaiseksi ja yrittää ängetä seuraamme. Hän ei päästä minua enää lähtemään perheeni kanssa mökille (tahtoisin kovasti mennä, mutta en uskalla enää lähteä mukaan, koska tiedän ettei kaverini pääse mukaan joten hän suuttuu ja pelkään häntä, joten mökkeily ei enää kuulu elämääni kunnolla, vaikka rakastan mökkeilyä).
"Kaveri" käskee minun kertomaan hänelle jokaisen elokuvan minkä katson tai aion katsoa, koska hän ei salli/pidä si(i)tä, että katson rakkauselokuvia tms. Hän kielsi aikoinaan saunomisen äidin ja siskon kanssa, koska hän luulee, että tirkistelen tms. vaikka se ei todellakaan pidä paikkansa.
En uskalla enää sanoa hänelle ei, ainakaan kunnolla. En muista enää miltä tuntuu olla onnellinen. Joku päivä on hyvä ja tunnen olevani onnellinen, mutta se ei ole pysyvää. Mietin usein sitä miltä tuntuu olla onnellinen, miltä tuntuu herätä onnellisena tietoisena siitä, että voin tehdä mitä haluan ja kenen kanssa vain.
Mieleeni on ilmaantunut jo ajatuksia itsemurhasta, mielialani on masentunut ja olen ahdistunut usein, en enää jaksa tätä, haluan olla onnellinen ilman tätä olevinaan ihanaa ja kilttiä HIRVIÖTÄ.
En tiedä enää mitä tehdä, olen suunnitellut että peruskoulun jälkeen pistän välit poikki (olemme samalla luokalla ja asumme toistemme naapureista), mutta pelkään sitä hetkeä paljon, ei ole enää voimia, ne on lähtenyt viime 1½ vuoden ajan kun olen huomannut hänessä narsistisia piirteitä. Olen menettänyt elämäniloni tämän takia, tunnen olevani masentunut ja mielenterveyteni vajoaa koko ajan alaspäin. Serkku (joka on paras ystäväni, mutta narsistinen "kaveri" ei tiedä sitä vaan luulee, että hän on minun paras ystäväni) tietää asian ja pystyn puhumaan hänelle siitä, myös osa nettikavereistani tietää asian. Sisko ja muu perheeni tietää, että kaverini on sellainen, mutta en ole heille puhunut asiasta enempää, perheeni ei pidä kaveristani.
Hän suuttuu, jos asiat ei mene niin kuin hän haluaa. Hän ei kestä sitä, jos vietän aikaa serkkuni kanssa, vaan haukkuu serkkuani täysin mitoin ja tulee mustasukkaiseksi ja yrittää ängetä seuraamme. Hän ei päästä minua enää lähtemään perheeni kanssa mökille (tahtoisin kovasti mennä, mutta en uskalla enää lähteä mukaan, koska tiedän ettei kaverini pääse mukaan joten hän suuttuu ja pelkään häntä, joten mökkeily ei enää kuulu elämääni kunnolla, vaikka rakastan mökkeilyä).
"Kaveri" käskee minun kertomaan hänelle jokaisen elokuvan minkä katson tai aion katsoa, koska hän ei salli/pidä si(i)tä, että katson rakkauselokuvia tms. Hän kielsi aikoinaan saunomisen äidin ja siskon kanssa, koska hän luulee, että tirkistelen tms. vaikka se ei todellakaan pidä paikkansa.
En uskalla enää sanoa hänelle ei, ainakaan kunnolla. En muista enää miltä tuntuu olla onnellinen. Joku päivä on hyvä ja tunnen olevani onnellinen, mutta se ei ole pysyvää. Mietin usein sitä miltä tuntuu olla onnellinen, miltä tuntuu herätä onnellisena tietoisena siitä, että voin tehdä mitä haluan ja kenen kanssa vain.
Mieleeni on ilmaantunut jo ajatuksia itsemurhasta, mielialani on masentunut ja olen ahdistunut usein, en enää jaksa tätä, haluan olla onnellinen ilman tätä olevinaan ihanaa ja kilttiä HIRVIÖTÄ.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jätä heti tämä narsistinen kaverisi. "Kun asia pitkistyy, niin se mutkistuu."
Jos sinulla on ei-narsistisia kavereita, ole heidän kanssa enemmän. Keskustele serkkusi kanssa enemmän tarvittaessa. Lopeta myös puhelu- ja tekstarikontaktit narsistin kanssa.
Olen narsistiäidin uhri, ja vastaavasti hän ei pidä siitä,että keski-ikäinen ostaa itse haluamansa vaatteet, vaan hänen pitää nähdä kaikki vaateostokset. En saisi astua talostani postilaatikkoa pidemmälle hänen mielestä.
Niinhän se pitäisi tehdä.
Voimia sinulle! :)