Olen 26v miesopiskelija. Opinnot yliopistolla ovat loppusuoralla ja ne ovat sujuneet ihan hyvin. Ainahan sitä voisi jotain paremmin tehdä, mutta se on vähän turhaa jossittelua. Olen terve, vaikkakin jalka on vaivannut, enkä ole voinut urheilla niin paljoa kuin haluaisin. Tulen hyvin toimeen, eikä minulla ole rahahuolia. Minulla on kolme ystävää. Heitä näen tosin vaihtelevasti. Joskus harvemmin ja joskus useammin. Joskus saattaa mennä kuukausikin tai kaksi, enkä näe heitä. Haluaisin nähdä heitä useammin ja säännöllisemmin, mutta heilläkin on omat juttunsa ja kiireensä. Kolme ystävää on kuitenkin hyvä, jos vertaa nykyistä tilannetta siihen, että koulussa minulla ei ollut yhtään ystävää ja minua kiusattiin harvasen päivä. Sitten aloitin puolitoista vuotta sitten mukavan harrastuksen, josta olen saanut tosi mukavia harrastuskavereita. Kenestäkään en ole ystävää saanut ja enkä ole sen kummemin heihin tutustunut. Heidän kanssaan on hauskaa ja heidän seurassaan viihtyyä. Viimeksi tänään oli mukava päivä muutaman harrastuskaverin kanssa. Meillä on silloin tällöin hauskoja illanviettoja. Porukassa on tosi hyvä yhteishenki. Pariin tyyppiin siellä haluaisin tutustua paremmin, mutta jotenkin tutustuminen on jäänyt pinnalliseksi. Haluaisin olla näiden parin tyypin kanssa enemmän tekemisissä. Ennen kuin joku kommentoi, niin todetaan, että tiedän ettei jollain ole yhtään ystävää tai edes hyvänpäivän tuttua, joten ei pitäisi valittaa.
Kaikki on siis ainakin näennäisesti hyvin, eikä pitäisi olla mitään valittamisen aihetta. Silti on jotenkin tyhjä olo ja onnetonkin. Sisälläni on kaipauksen tunne. Sitä tunnetta on vähän vaikea selittää. Ehkä olen vähän alistunut ja tympääntynyt vähän kaikkeen. Aikaisemmin koin itseni enemmän yksinäiseksi kuin nykyään. Tosi en vielä ole siitä täysin eroon päässyt. Kaipaisin enemmän ystäviä tai lähinnä sitä, että olisi enemmän seuraa. Kaipaan seuraa ja välillä on vieläkin sellainen olo, että vietän liikaa aikaa yksikseni. En haluaisi olla näin paljoa yksin kuin olen. Yksinkin on hyvä välillä olla.
Kaipaisin kovasti tyttöystävää. Kaipaan hellyyttä, läheisyyttä ja rakkautta. Haluaisin seurustella, mutta jotenkin minulle on tullut sellainen tunne, että en tule koskaan seurustelemaan ja kokemaan seurustelun ihanuutta. Harrastuskavereissakin on mukavia tyttöjä ja tiedän muutenkin monia mukavia tyttöjä, mutta kaikki ovat jo varattuja. Viimeaikoina en ole tutustunut uusiin ihmisiin. Ajattelin joskus, että opiskelupiireistä löytää väkisinkin itselleen jonkun mukavan tytön tai ystäviä, kun opiskelupiiriin kuitenkin kuuluu tuhansia opiskelijoita. Valitettavasti se ei ole näin. Opiskelupiireissä on itseasiassa hemmetin vaikeaa muodostaa ihmissuhteita. Olen siirtymässä vuoden päästä työelämään, niin jotenkin on toivoton olo, että siellä törmäisi mukavaan tyttöön, joka haluaisi olla kanssani. Jos ei opiskelupiireissä onnistu, niin miten sitten työelämässä? Missä edes tutustua uusiin potentiaalisiin ihmisiin? Minulla on myös vähän heikko itseluottamus, kun ihmissuhteissa on tullut joskus lunta tupaan. En ulkonäöltäni ole mikään kansikuvapoju ja tunnun jakavan aika vahvasti mielipiteitä. Tosin kaikkia ei voi miellyttää, eikä pidä yrittääkkään miellyttää kaikkia. Toiset ovat tosin sanoneet, että olen ulkonäöltäni söpö. Toiset ei sitten taas tykkää yhtään. Pari tyttökaveriani on sanonut, että uskovat, että löydän vielä jonkun kivan tytön. Meinaa vaan usko loppua tyttöystävän löytymisen suhteen.
Mitä minun oikein pitäisi tehdä? Olen iloinen ja positiivinen luonne, enkä haluaisi katkeroitua ja tulla negatiiviseksi. Tyttökaverini ja joku muukin on sanonut, että tyttöystävä tulee silloin kun sitä vähiten odottaa. Toinen juttu on, että pitää ensin ensin hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään, että voi saada rakkautta joltain muulta. Itsetunnossanikin on parantamisen varaa ja olen siihen kiinnittänyt huomiota. Onko se niin, että tyttöystävä tulee yllättäen? Tietty ei sitä kannata etsimällä etsiä, mutta ei kukaan kotisohvaltakaan tule hakemaan.
Mitäköhän minulle on tapahtumassa? Olin aikaisemmin kaikesta huolimatta positiivinen, iloinen, reipas, ahkera, tunnollinen, aktiivinen yms. Koko kevään oli vähän kummallinen olo ja tilanne on viime viikkoina kärjistynyt. Mikään ei oikein kiinnosta, murehdin ihmissuhdeasioitani, olen apaattinen, pessimisten, kyyninen ja enkä saa oikein mitään aikaiseksi, vaan päivät kuluvat tekemättä oikeastaan mitään. Kokoajan on enemmän tai vähemmän paha mieli ja sellainen alistunut ja tympääntynyt olotila. Olenkohan masentumassa? Mitä minun pitäisi tehdä? En haluaisi muuttua katkeroituneeksi, kyyniseksi ja apaattiseksi ihmiseksi. Minulla ei ole kesätöitä, joten pitäisi opiskella, mutta ei huvita. Koko keväänä ei oikein huvittanut opiskella vaan oli sellainen hällä väliä olo.
Mitäköhän minulle on tapahtumassa?
7
1007
Vastaukset
- qwe5rt6y78uo
oikeestihan se tyttöystävä ei sua tuu mistään hakemaan eikä se sua varmastikaan iske kadulla. mutta ehkä olisi hyvä että keskityt muuhun elämään koska muuten se masentaa koko ajatus jostain tyttöystävästä.
yritä tehdä elämästäsi niin hyvä kuin voit. mielenkiintoisia kokemuksia, matkailua ja muuta, pyri miellyttävään työpaikkaan yms - JX
Suurpiirteisesti samassa tilanteessa olevana voisin huomauttaa, että yliopisto-opintojen loppusuora on rankka paikka! Pitää motivoida itseään graduhommiin ja mikäli vertaisverkko puuttuu niin kyllä siinä optimistisinkin kyynistyy. Eli älä huolehdi liikaa työelämässä pärjäämisestä. Ala tietenkin vaikuttaa, mutta voisin kuvitella, että muutokset mielialassasi johtuvat nimenomaan sosiaalisten virikkeiden puutteesta ja siirtymävaiheen aiheuttamasta kriisistä. Tyhjän päällähän tässä vähän ollaan! Sinussa ei varmaankaan ole sen suurempia vikoja, yksin ollessa tulee vaan pohdittua hiukan liikaakin omaa olotilaa.
- Janita.
Vaikutat ihan mukavalta mieheltä, joten etköhän joskus löydä itsellesi ihanan tyttöystävän :) Oletko ajatellut, että netistäkin saattaa löytää mukavia naisia? Olen itse 21-vuotias nainen ja löysin mieheni juurikin netistä. Kohta olemmekin olleet jo neljä vuotta onnellisesti yhdessä. Mulla ei ole elämäni aikana ollut paljonkaan ystäviä ja tällä hetkellä ei ole yhtään ystävää, toki kavereita on koulussa ja työpaikalla. Johtuu varmaankin siitä, että olen luonteeltani melko ujo ja viihdyn enemmän itsekseni tai pienessä porukassa. Kuitenkin miehehi kanssa viihdyn paremmin kuin hyvin ja tällä hetkellä elämä on ihanaa vaikka niitä ystäviä ei olekaan. Älähän sinäkään turhia murehdi, ehdit vielä seurustelemaan ja onhan sinulla kuitenkin muutama kaveri :)
- rohkeutta!
Sulle vois sopia nuorempi nainen seurustelukumppaniksi niin et kokis niin kovia paineita....
Ihan normaaleja ajatuksia kenelle tahansa sinänsä.
Ootko kärkäs esittään omia mielipiteitäsi vaikka elämänkokemus on 0? Siinä voi olla syy miksi sua voidaan pitää päällekäyvänä.Saatat olla myös kuivis tai bi-henkinen.Ei mitään pahaa siinäkään ole jos ei pidemmän päälle "pärjää" isossa poikaporukassa vaan on mieluummin jnk yhden kaverin kanssa.
Jotenkin sitä löytyy niitä kavereita aina yhtäkkiäkin, etenkin jos on valmis myös hyväksymään toisissa erilaisuutta ja kehittymättömyyttä... - Yleinen vuodattaja
Täältä apua ensihätään parittomalle ylioppilaalle:
http://www.nyyti.fi/tietoa/seurustelu-ja-parisuhde/seurustelukumppani-loytyy-usein-lahelta/
Tuota sivustoa onkin päivitetty 10.3.2011. Aivain kuin sieltä olisi poistettu kohta "Älä murehdi, kyllä se kumppani vielä löytyy". En ainakaan löydä sitä kohtaa enää tuolta. Faktahan on se, että kaikille sitä ei löydy koskaan.
Anteeksi pedanttisuuteni, mutta pistää silmään muutamat yhdyssanavirheet ja sinusta on tulossa maisteri: "Viimeaikoina" ja "itseasiassa". T. merkonomi
Kannattaa toimia nyt aktiivisesti, ettei tuo lähde menemään ihan masennuksen ja ahdistuksen puolelle. Mulla tuli raja vastaan n. 27-vuotiaana. Yksin jäämisestä seurannut ahdistus oli viedä ajasta ikuisuuteen. Jatkoaikaa ja lisäpotkua siitä saakka olen saanut monenlaisista ahdistuslääkkeistä ja rauhoittavista.
Äläkä murehdi sitä, että mukavat tytöt ovat jo usein varattuja. Kyllä he tulevat eroamaan aika pian, vähintään 80 %:n varmuudella. Siinä vaiheessa kannattaa käydä kiinni ja lohduttamaan.
Saat kuitenkin hyvän työpaikan kun olet kandi/maisteri (ellet sairastu masennukseen). Viimeistään sitten naiset alkavat lähestyä sinua, etenkin yksinhuoltajat, kun annat hyvän elintasosi näkyä avoimesti.
Tsemppiä ja iloista kesäpössistä! =) - Muiskisss
Ainakin voit lohduttautua ajtuksella että et ole ainoa jolla on samanlaisia fiilareita!
Mut Nyt sun täytyy relaa ettet aseta noin isoja paineita itselles. T. Muiskis
ps. sulle lähti positiivisuuden pusu - öööhhhhh
Itse 27 ja vielä ainakin ens vuosi pelkästään rästi kursseja tehde hemmeti kun kaksi ekat vuodet yliopistolla tuli meni vähän ja oli tiettyjä vaikeuksia. Haluaisin jo niin täältä pois eniten inhoan sitä että kun ei ole vielä työ elämässä niin ei pääse eroon vanhemmista ja sisaruksista kun ei ole rahaa. Sitten kun on niin saloong sakers, vielä jotenkin pinnistelen viimeiset kursit ja kuuntelen sukulaisten vituilua. . Sit mää kerään rahaa ja lähen pois koko maasta katoan kokonaan. Raha ei ole mulle tärkeetä mutta haluan itsenäiseksi jo viimein, menin yliopistoon koska olin kiinnostunut jutuista, en tajunnut että olis kannattanut jotain josta valmistuu nopeemmin en tajunnut että en pääse eroon. ne rakastaa sitä vallan tunnetta kun opintotuki on lopussa ja tarten niiden tukea.
Mulla ei kiinosta naiset enään enemmän haluan jonnekkin jossa saa henkittää vapaasti. Unohda kuule tyttökaveri juttu se on vain ropakandaa. Lähde maasta ja ala elämään unelmaas. Jos oikein naista haluat sitten niin että ei itse tyydytyskään auta niin hanki prostituutiottii.
Kaikki mikä ei liity omaan unelmaan ja kiinnostukseen on yhteiskunnan ja vanhempian ropakandaa jolla ne yrittää kahlita vapaan sielun. Tekemästä sitä mitä haluuaa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874078Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242901No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452310- 341321
- 10899
- 131875
- 6874
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12811Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124756- 11750