Mitäköhän minulle on tapahtumassa?

Olen 26v miesopiskelija. Opinnot yliopistolla ovat loppusuoralla ja ne ovat sujuneet ihan hyvin. Ainahan sitä voisi jotain paremmin tehdä, mutta se on vähän turhaa jossittelua. Olen terve, vaikkakin jalka on vaivannut, enkä ole voinut urheilla niin paljoa kuin haluaisin. Tulen hyvin toimeen, eikä minulla ole rahahuolia. Minulla on kolme ystävää. Heitä näen tosin vaihtelevasti. Joskus harvemmin ja joskus useammin. Joskus saattaa mennä kuukausikin tai kaksi, enkä näe heitä. Haluaisin nähdä heitä useammin ja säännöllisemmin, mutta heilläkin on omat juttunsa ja kiireensä. Kolme ystävää on kuitenkin hyvä, jos vertaa nykyistä tilannetta siihen, että koulussa minulla ei ollut yhtään ystävää ja minua kiusattiin harvasen päivä. Sitten aloitin puolitoista vuotta sitten mukavan harrastuksen, josta olen saanut tosi mukavia harrastuskavereita. Kenestäkään en ole ystävää saanut ja enkä ole sen kummemin heihin tutustunut. Heidän kanssaan on hauskaa ja heidän seurassaan viihtyyä. Viimeksi tänään oli mukava päivä muutaman harrastuskaverin kanssa. Meillä on silloin tällöin hauskoja illanviettoja. Porukassa on tosi hyvä yhteishenki. Pariin tyyppiin siellä haluaisin tutustua paremmin, mutta jotenkin tutustuminen on jäänyt pinnalliseksi. Haluaisin olla näiden parin tyypin kanssa enemmän tekemisissä. Ennen kuin joku kommentoi, niin todetaan, että tiedän ettei jollain ole yhtään ystävää tai edes hyvänpäivän tuttua, joten ei pitäisi valittaa.

Kaikki on siis ainakin näennäisesti hyvin, eikä pitäisi olla mitään valittamisen aihetta. Silti on jotenkin tyhjä olo ja onnetonkin. Sisälläni on kaipauksen tunne. Sitä tunnetta on vähän vaikea selittää. Ehkä olen vähän alistunut ja tympääntynyt vähän kaikkeen. Aikaisemmin koin itseni enemmän yksinäiseksi kuin nykyään. Tosi en vielä ole siitä täysin eroon päässyt. Kaipaisin enemmän ystäviä tai lähinnä sitä, että olisi enemmän seuraa. Kaipaan seuraa ja välillä on vieläkin sellainen olo, että vietän liikaa aikaa yksikseni. En haluaisi olla näin paljoa yksin kuin olen. Yksinkin on hyvä välillä olla.

Kaipaisin kovasti tyttöystävää. Kaipaan hellyyttä, läheisyyttä ja rakkautta. Haluaisin seurustella, mutta jotenkin minulle on tullut sellainen tunne, että en tule koskaan seurustelemaan ja kokemaan seurustelun ihanuutta. Harrastuskavereissakin on mukavia tyttöjä ja tiedän muutenkin monia mukavia tyttöjä, mutta kaikki ovat jo varattuja. Viimeaikoina en ole tutustunut uusiin ihmisiin. Ajattelin joskus, että opiskelupiireistä löytää väkisinkin itselleen jonkun mukavan tytön tai ystäviä, kun opiskelupiiriin kuitenkin kuuluu tuhansia opiskelijoita. Valitettavasti se ei ole näin. Opiskelupiireissä on itseasiassa hemmetin vaikeaa muodostaa ihmissuhteita. Olen siirtymässä vuoden päästä työelämään, niin jotenkin on toivoton olo, että siellä törmäisi mukavaan tyttöön, joka haluaisi olla kanssani. Jos ei opiskelupiireissä onnistu, niin miten sitten työelämässä? Missä edes tutustua uusiin potentiaalisiin ihmisiin? Minulla on myös vähän heikko itseluottamus, kun ihmissuhteissa on tullut joskus lunta tupaan. En ulkonäöltäni ole mikään kansikuvapoju ja tunnun jakavan aika vahvasti mielipiteitä. Tosin kaikkia ei voi miellyttää, eikä pidä yrittääkkään miellyttää kaikkia. Toiset ovat tosin sanoneet, että olen ulkonäöltäni söpö. Toiset ei sitten taas tykkää yhtään. Pari tyttökaveriani on sanonut, että uskovat, että löydän vielä jonkun kivan tytön. Meinaa vaan usko loppua tyttöystävän löytymisen suhteen.

Mitä minun oikein pitäisi tehdä? Olen iloinen ja positiivinen luonne, enkä haluaisi katkeroitua ja tulla negatiiviseksi. Tyttökaverini ja joku muukin on sanonut, että tyttöystävä tulee silloin kun sitä vähiten odottaa. Toinen juttu on, että pitää ensin ensin hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään, että voi saada rakkautta joltain muulta. Itsetunnossanikin on parantamisen varaa ja olen siihen kiinnittänyt huomiota. Onko se niin, että tyttöystävä tulee yllättäen? Tietty ei sitä kannata etsimällä etsiä, mutta ei kukaan kotisohvaltakaan tule hakemaan.

Mitäköhän minulle on tapahtumassa? Olin aikaisemmin kaikesta huolimatta positiivinen, iloinen, reipas, ahkera, tunnollinen, aktiivinen yms. Koko kevään oli vähän kummallinen olo ja tilanne on viime viikkoina kärjistynyt. Mikään ei oikein kiinnosta, murehdin ihmissuhdeasioitani, olen apaattinen, pessimisten, kyyninen ja enkä saa oikein mitään aikaiseksi, vaan päivät kuluvat tekemättä oikeastaan mitään. Kokoajan on enemmän tai vähemmän paha mieli ja sellainen alistunut ja tympääntynyt olotila. Olenkohan masentumassa? Mitä minun pitäisi tehdä? En haluaisi muuttua katkeroituneeksi, kyyniseksi ja apaattiseksi ihmiseksi. Minulla ei ole kesätöitä, joten pitäisi opiskella, mutta ei huvita. Koko keväänä ei oikein huvittanut opiskella vaan oli sellainen hällä väliä olo.