on esihistoriallinen

3 ITÄ-KERAVA 3.1 Johdanto alueeseen 3.1.1 Historia Keravan itäinen palvelualue on historiallisesti koko kaupungin, todennäköisesti koko Suur-Tuusulan vanhinta asuinaluetta. Pisinmäeltä, Lapilasta on löytynyt Keski-Uudenmaan huomattavin kivikautinen löydös (kolmetoista nuolenkärkeä litorinaikakaudelta n. 6300-5500 eKr.). 1440-luvun alkupuolelta pystytään osoittamaan nykyisen pysyvän asujaimiston ensimmäiset, pitkänomaiset kylät jokivarresta. Vesiperäiset alangot tarjosivat maanviljelyksestä elantonsa hankkivalle väestölle oivallisen, viljavan asuntopaikan. Tuusulan ensimmäinen ratasmylly on sijainnut Yli-Keravalla. Keravan kantaväestö on ollut pääosin ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvaa, mutta myös kaksikielistä tai suomen kieltä puhuvaa väestöä on historian lähteistä löytynyt. (Sarkamo-Siiriäinen 1983: Suur-Tuusulan historia.). Alueen myöhempi asujaimisto on syntynyt kartanoiden ja suurtilojen ympärille, kuten Heikkilä, Jurvala, Jäspilä, Lapila, Skogster jne. Myös viime vuosisadalla alkanut teollistuminen on ohjannut asuntorakentamisen paikantumista. Liikenteellinen sijainti on ollut ensimmäisten joenvarteen sijoittuvien asukkaiden eräs peruste löytää kotikontunsa.
4 SAVIO-KANNISTO 4.1 Johdanto alueeseen 4.1.1 Historia Eteläinen Kerava kuului muinoin Ali-Keravan kylään. Savio-nimi tulee maaperässä olevasta savesta. Kehitystä vauhditti rautatie 1862, joka toi alueelle teollisuutta. 1867 alueelle Suomen ensimmäisen Sementtitehtaan paikalle Nahkimo oy, joka toimitti mm. ensimmäiseen maailmansotaan jalkineita. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen toiminta lakkasi ja tilalle tuli Trecolmick, jonka omisti Pietarilaiset liikemiehet. Tehdas paloi 20-luvun

muinaisuus kirjoitti:

3 ITÄ-KERAVA 3.1 Johdanto alueeseen 3.1.1 Historia Keravan itäinen palvelualue on historiallisesti koko kaupungin, todennäköisesti koko Suur-Tuusulan vanhinta asuinaluetta. Pisinmäeltä, Lapilasta on löytynyt Keski-Uudenmaan huomattavin kivikautinen löydös (kolmetoista nuolenkärkeä litorinaikakaudelta n. 6300-5500 eKr.). 1440-luvun alkupuolelta pystytään osoittamaan nykyisen pysyvän asujaimiston ensimmäiset, pitkänomaiset kylät jokivarresta. Vesiperäiset alangot tarjosivat maanviljelyksestä elantonsa hankkivalle väestölle oivallisen, viljavan asuntopaikan. Tuusulan ensimmäinen ratasmylly on sijainnut Yli-Keravalla. Keravan kantaväestö on ollut pääosin ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvaa, mutta myös kaksikielistä tai suomen kieltä puhuvaa väestöä on historian lähteistä löytynyt. (Sarkamo-Siiriäinen 1983: Suur-Tuusulan historia.). Alueen myöhempi asujaimisto on syntynyt kartanoiden ja suurtilojen ympärille, kuten Heikkilä, Jurvala, Jäspilä, Lapila, Skogster jne. Myös viime vuosisadalla alkanut teollistuminen on ohjannut asuntorakentamisen paikantumista. Liikenteellinen sijainti on ollut ensimmäisten joenvarteen sijoittuvien asukkaiden eräs peruste löytää kotikontunsa.
4 SAVIO-KANNISTO 4.1 Johdanto alueeseen 4.1.1 Historia Eteläinen Kerava kuului muinoin Ali-Keravan kylään. Savio-nimi tulee maaperässä olevasta savesta. Kehitystä vauhditti rautatie 1862, joka toi alueelle teollisuutta. 1867 alueelle Suomen ensimmäisen Sementtitehtaan paikalle Nahkimo oy, joka toimitti mm. ensimmäiseen maailmansotaan jalkineita. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen toiminta lakkasi ja tilalle tuli Trecolmick, jonka omisti Pietarilaiset liikemiehet. Tehdas paloi 20-luvun

Lue lisää

Saviolla vastapäätä vanhaa tehdasta ja toisella púolen rataa. Se oli varmaan 18010-luvlta. Uni oli todellisen oloinen. Kauppaan astui teatteriseurue. Ystävällisimmät ja iloisimmat ihmiset joita olen unessa nähnyt ja he toivottivat ihmiset myös minut tervetulleeksi esitykseen.Olisi mielenkiintoista löytää vanhoja karttoja noilta. Elämä oli paljon mkavampaa siis tunnelma ennenvanhaan. Ihmiset ystävällisiä.

unessa näin kirjoitti:

Saviolla vastapäätä vanhaa tehdasta ja toisella púolen rataa. Se oli varmaan 18010-luvlta. Uni oli todellisen oloinen. Kauppaan astui teatteriseurue. Ystävällisimmät ja iloisimmat ihmiset joita olen unessa nähnyt ja he toivottivat ihmiset myös minut tervetulleeksi esitykseen.Olisi mielenkiintoista löytää vanhoja karttoja noilta. Elämä oli paljon mkavampaa siis tunnelma ennenvanhaan. Ihmiset ystävällisiä.

Lue lisää

oli radan vieressä.

kaupan kirjoitti:

oli radan vieressä.

joten kauppakin on voinut olla olemassa.

meidän suku kirjoitti:

joten kauppakin on voinut olla olemassa.

pienestä ovesta, että isommasta ovesta kaupan keskeltä. Seurua kiinnitti ystävällisen kauppiaan kaupan seinään ilmoituksen. Onko Saviolla toiminut hienostunut teatteriharrastus jo tuolloin? Herää kysymys. Tällä hetkellä harrastus on voimissaan.

tohon kauppaan pääsi kirjoitti:

pienestä ovesta, että isommasta ovesta kaupan keskeltä. Seurua kiinnitti ystävällisen kauppiaan kaupan seinään ilmoituksen. Onko Saviolla toiminut hienostunut teatteriharrastus jo tuolloin? Herää kysymys. Tällä hetkellä harrastus on voimissaan.

Lue lisää

ovat kivikaudelta saakka.

nimistä monet kirjoitti:

ovat kivikaudelta saakka.

TUULA HONKANEN -INNELI LAINE, SUOJELLUISTA JA SUOJELTAVISTA KOHTEISTA KERAVALLA
Kerava ei voi paljoa ylpeillä arvokkailla luonnonalueilla tai luontokohteilla, sillä laajat metsät, suot, harjut ja järvet puuttuvat. Kuitenkin keravalaisilla on yllättävänkin mielenkiintoisia luontoon liittyviä kohteita melkein kaupungin sydämessä: luonnonmuistomerkkejä, muinaismuistoja tuhansien vuosien takaisesta asutuksesta ja kauniita kulttuurimaisemia.
Seuraava Keravan suojeltavien kohteiden esittely on luonteeltaan toteava eikä varmastikaan täysin kattava. Ensiksi jo suojellut kohteet. Mitä ovat luonnonmuistomerkit ja mitä muinaismuistot?

LUONNONMUISTOMERKIT OVAT YKSITTÄISIÄ SUOJELUKOHTEITA
Luonnonsuojelulain (71/23) mukaiset luonnonmuistomerkit ovat kiinteitä luontokohteita, jotka rauhoitetaan sellaisenaan ilman erillistä suojelualuetta. Luonnonmuistomerkit ovat yleensä kokonsa, kauneutensa, ikänsä, harvinaisuutensa tai historiallisen arvonsa takia rauhoitettuja. Ne voivat olla esim. kookkaita tai erikokoisia puita (esim. Heikkilän museoalueen rauhoitetut puut), siirtolohkareita, hiidenkirnuja, lähteitä, luolia jne. Luonnonmuistomerkeiksi voidaan rauhoittaa myös esim. harvinaisten lintujen pesäpuut.
Keravan luonnonmuistomerkeistä on ehkä mielenkiintoisin Ollilan käärmekuusi. Käärmekuusi on tavallisen kuusen perinnöllinen, poikkeava kasvumuoto. Puussa on oksia vähän ja nekin ovat pitkiä ja lähes haarattomia. Hakemuksen jonkin kohteen saattamiseksi luonnonsuojelulailla rauhoitetuksi luonnonmuistomerkiksi voi tehdä vain maanomistaja. Hakemus tehdään lääninhallitukselle, jossa läänin ympäristönsuojeluntarkastaja avustaa hakemuksen laadinnassa. Sekä luonnonsuojelualueille että luonnonmuistomerkeille on laissa määrätty tiettyjä edellytyksiä. Mitä tahansa kohdetta ei voi rauhoittaa. Esim. puita rauhoitettaessa niiden on oltava elinvoimaisia ja vahingoittumattomia. Myös näkyvällä paikalla yleisen tien varrella tai lähellä asutuskeskusta olevan kohteen rauhoittaminen on mielekkäämpää kuin jossain syrjäisessä paikassa olevan muuten samanarvoisen kohteen. Toisaalta, mitä syrjemmässä arvokas luontokohde sijaitsee, sitä varmemmin se säilyy ilkivallantekijöiden tihutöiltä!
Luonnosuojelulailla rauhoitettuja varsinaisia luonnonsuojelualueita ei Keravalla ole toistaiseksi.
Keravan luonnonmuistomerkit ovat:
- Ollilan käärmekuusi; rauhoitettu kuusi kasvaa lähellä Ollilan taloa Talmaan johtavan tien eteläpuolella
- Hautalan kuusi; kuusi kasvaa Hautalan huvilan pihalla uimalan lähellä Nyyrikintie 8:ssa
- Valorannan koivu; koivu kasvaa Valorannan tontilla Sariolantie 22:ssa
- Heikkilän museoalueen tammi ja mänty. Heikkilän museoalueella kasvoi aikaisemmin myös rauhoitettu suuri kuusi, mutta myrsky kaatoi sen v. 1978
- siirtolohkare entisessä Ali-Keravan Etu-Mikko-lan metsässä. Alueen omistaa nykyisin Keravan kaupunki

MUINAISMUISTOT OVAT AINA RAUHOITETTUJA
Luonnonsuojeluun liittyy läheisesti myös muinaismuistojen suojelu. Muinaismuistot ovat muinaismuistolain (annettu 17.3.1963) mukaan automaattisesti rauhoitettuja:
1 § Kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Ilman tämän lain nojalla annettua lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoit. taminen, poistaminen ja muu siihen kajoa. minen kielletty.
Museovirasto valvoo lain noudattamista. Keravan muinaismuistoista ovat merkittävimmät Pisinmäen kivikautinen asuinpaikka ja Ahjon k i v i r ö y k k i ö t . Pisinmäen asuinpaikka on ilmeisesti varhaiselta kivikaudelta. Sen alaraja on n. 39 m merenpinnan yläpuolella. Ahjossa on viisi kiviröykkiötä, jotka ovat ilmeisesti rautakautisia hautapaikkoja.
Keravan inventoidut muinaismuistot ovat:
- Vakomaan kivikautinen asuinpaikka Yli-Keravalla (ilmeisesti jäänyt asutuksen alle)
- Pisinmäen kivikautinen asuinpaikka Lapilassa, alu-eella on muistomerkki
- hävitetty kiviröykkiö Ali-Keravalla Ollilassa, hävitetty n. v. 1950
- Ahjon viisi kiviröykkiötä
- Mikkolan todennäköinen kivikautinen asuinpaik-ka Ali-Keravalla

LAINSUOJATTOMAT LUONTOKOHTEET
Suojelemisen ja hoitamisen arvoiset kokonaisuudet - eloyhteistöt, alueet, maisemat ja tavallaan koko "käyttöympäristö" -ovat Keravalla toistaiseksi lainsuojattomia.
Seuraavista luettelonomaisesti esitetyistä alueista ja kohteista tärkeimmät suojelua vaativat yksittäisalueet ovat Ollilan 1 a m pi ja H aukkavuoren rinnelehto.
- Ollilan lampi (Ahjo) muodostaa pienen puhdasvetisen luonnonkeitaan kalliopainanteeseen. Lammen pohjoisrannan rantaneva on biologisesti arvokas kasvupaikka
- kalliosoistumat (Jokivarsi, Kaskela); pieniä kalliopainanteita, joihin on sade- ja sulamisvesien kerääntyminen myötä syntynyt pieniä nevoja
- Alikeravan siirtolohkare ja kivipulterikenttä sekä erillisiä siirtolohkareita; geologisesti mielenkiintoisia kohteita ympäristöineen
- Haukkavuoren rinnelehto (Kaskela); Keravan paras lehtokoko-naisuus, jossa tavataan mm. metsälehmus-ta ja pähkinäpensasta, koiranheisipensasta, konnanmarjaa ja isokukkaista häpykannus-ta. Alue on mainittu mm. Helsingin seu-dun seutukaavassa (v. 1975), jossa se on luokiteltu suojeluarvoltaan maakunnalli-seksi suojelukohteeksi
- Koukkukallio (Jokivarsi); erityisen arvokkaita ovat kallion laella kasvava metsä ja kallion yli 30 m korkea jyrkkä itärinne. Alue on mainittu mm. Helsingin seutukaavaliiton luonnonsuojelututkimuksessa II v. 1974.

Ihmisen toiminnasta ovat muistona seuraavat kohteet:
- Helinin lampi (Sompio); muisto saviteollisuudesta
- Keravanjoen ylittävä kaarisilta (Ylikerava)

MAISEMANSUOJELUALUEET
Kokonaiselinympäristön kannalta tärkeitä ovat maisemansuojelualueet, joilla taataan maatalouden ja muiden alkuperäisten elinkei-nojen harjoittaminen samalla, kun otetaan huomioon virkistyksen tarpeet. Maataloutta ei saa kuitenkaan rajoittaa tai vaikeuttaa vir-kistyskäytön vuoksi.
Koko Keravanjoen viljelyslaakso, jonka arvokkaimmat osat ovat Ollilanlaakso (Jokivarsi), Keravan kartanon alue ja jokilaakson ete1 ä p ä ä metsäalueineen, muodostaa laajan maisemansuojelualueen. Joen arvoa korostaa vesialueiden vähäisyys Keravalla. Alue on mainittu mm. Helsingin seutukaavaliiton luonnonsuojelututkimuksessa II v. -74.
Kaskelan luontopolku sijoittuu monipuoliseen metsäympäristöön tutustuttaen kulkijan metsäluonnon lisäksi Keravanjokialueeseen. Luontopolku on sijoitettu luontevasti Kaskelaan, jolla kokonaisuudessaan on oma itseisarvonsa maatalouskyläyhteisönä, jona sitä on syytä edelleenkin kehittää. Erillisiksi "museoalueiksi" vanhoja kyliä ei saa eristää. Maatalouskylissä perinteinen kulttuuri yhdistyy luontoon toimivasti.

KIRJALLISUUSLÄHTEET:
Helsingin seudun seutukaava: maa- ja metsätalousalueet, virkistysalueet, suojelualueet. 1975
Helsingin seutukaavaliitto. Luonnonsuojelututkimus II. 1974
Keravan maisemasuunnitelma. Keravan kaupunki. 1976
Kaskelan luontopolku. Keravan ympäristönsuojeluyhdistys ry, Keravan kaupunki. 1980
Kerava-opas. Keravan Liikemiesyhdistys ry. 1969
Maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvarainhoitotoimiston julkaisuja 1.
Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut luonnonsuojelukohteet ja luonnonmuistomerkit
Museoviraston arkisto

muinaisuus kirjoitti:

3 ITÄ-KERAVA 3.1 Johdanto alueeseen 3.1.1 Historia Keravan itäinen palvelualue on historiallisesti koko kaupungin, todennäköisesti koko Suur-Tuusulan vanhinta asuinaluetta. Pisinmäeltä, Lapilasta on löytynyt Keski-Uudenmaan huomattavin kivikautinen löydös (kolmetoista nuolenkärkeä litorinaikakaudelta n. 6300-5500 eKr.). 1440-luvun alkupuolelta pystytään osoittamaan nykyisen pysyvän asujaimiston ensimmäiset, pitkänomaiset kylät jokivarresta. Vesiperäiset alangot tarjosivat maanviljelyksestä elantonsa hankkivalle väestölle oivallisen, viljavan asuntopaikan. Tuusulan ensimmäinen ratasmylly on sijainnut Yli-Keravalla. Keravan kantaväestö on ollut pääosin ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvaa, mutta myös kaksikielistä tai suomen kieltä puhuvaa väestöä on historian lähteistä löytynyt. (Sarkamo-Siiriäinen 1983: Suur-Tuusulan historia.). Alueen myöhempi asujaimisto on syntynyt kartanoiden ja suurtilojen ympärille, kuten Heikkilä, Jurvala, Jäspilä, Lapila, Skogster jne. Myös viime vuosisadalla alkanut teollistuminen on ohjannut asuntorakentamisen paikantumista. Liikenteellinen sijainti on ollut ensimmäisten joenvarteen sijoittuvien asukkaiden eräs peruste löytää kotikontunsa.
4 SAVIO-KANNISTO 4.1 Johdanto alueeseen 4.1.1 Historia Eteläinen Kerava kuului muinoin Ali-Keravan kylään. Savio-nimi tulee maaperässä olevasta savesta. Kehitystä vauhditti rautatie 1862, joka toi alueelle teollisuutta. 1867 alueelle Suomen ensimmäisen Sementtitehtaan paikalle Nahkimo oy, joka toimitti mm. ensimmäiseen maailmansotaan jalkineita. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen toiminta lakkasi ja tilalle tuli Trecolmick, jonka omisti Pietarilaiset liikemiehet. Tehdas paloi 20-luvun

Lue lisää

Hei,
olen syntyjäni Suomesta ja sukuni on asuttanut Ali-Keravan Jurvalaa sadat vuodet.
Olen juuti tarkentamassa taustatietoja ja lösin valaitsevan ja hyvinkirjoitetun artikkelisi, kiitos siitä ja hyvää syksya!
Mikael