AA ei sovi kaikille?

Eihän siitä ole mitään varmaa tietoa, mutta hyvin moni AA-toimintaa kokeillut varmaan pettyy kuten sinäkin. Tuskin AA-toiminta on kovinkaan monelle riittävä elämän sisällöksi. Itse ainakin olen ajatellut niin, että ainakin aluksi raittiina pysyminen keinolla millä tahansa on tärkein, koska se antaa mahdollisuuden elämän muuttumiseen ja saada uudenlaita sisältöä elämään.

Joillakin on mahdollisuus palata niihin harrastuksiin, joita on harrastanut ennen alkoholisoitumista. Joidenkin on pystyttävä kehittämään aivan uusia asioita. Mahdollisuudet riippuvat tietysti paljon myös elämäntilanteesta.

Oletan elämäsi olevan melko hankalaa, jos juominen on koko ajan mielessä. Onnitelut siitä, että olet pystynyt "taistelemaan" juomahaluja vastaan.

En itsekään koe raittiina olemista erityisenä onnelana, mutta tiedän, että tämä on minulle ainoa vaihtoehto. Jos elämä tuntuu kohtuuttoman synkältä, pitäisi ehkä miettiä, voisiko kysymyksessä olla masennus.

Raitistuneen elämässä vaikeinta onkin uuden sisällön löytäminen, kun ennen elämä pyöri juomisen ja juomatuttavien elämän ympärillä.
Tilalle tulee tasapaksulta ja tylsältä tuntuva tyhjiö.
Sekin on kuitenkin parempi vaihtoehto, kuin entiseen juomiseen palaaminen.
Itse olen aina ollut yksinäisen tien kulkija, ja en voi kuvitellakaan ruotivani itseäni jossain porukassa, kun yleensäkin ärsyynnyn tilanteessa kuin tilanteessa, jonka koen ns. suunsoitoksi.

Kun kerran edelleenkin ajattelet juomista paljonkin, olet vielä psyykkisesti vaiheessa, jossa juomattomuus on itsensä pakottamista, ja se aiheuttaa epämukavuutta, ja ehkä jopa jonkinasteista masennusta, joka passivoi.
Itse olen ollut pari vuotta juomatta, ja koin aiemmin aivan samoja tuntemuksia, kuin sinäkin, mutta nykyään juomista tulee ajateltua vain tällä palstalla.

Jatka juomattomuutta, sillä aikanaan vapaudut psyykkisestäkin riippuvuudesta, ja luontaisesti sinua kiinnostavat asiat saavat aktivoitumaan, ja tulevat nykyisen henkisen tyhjiösi tilalle.

PS. Muista harrastaa säännöllistä liikuntaa.

Kiitos vastauksista, lämmittää mieltä että viitsitte ottaa kantaa ongelmiini. Erittäin hyvä kuulla, että tuo juomisen ajattelu todennäköisesti vähenee ajan kanssa. Liikuntaa harrastan ja se auttaakin jonkin verran. Luulen että pahin ongelmani on työttömyys, sillä aikaa on aivan liikaa. Toivottavasti pian tärppää työhakemuksieni kanssa ja kiireisenä on sitten vähemmän aikaa ajatella juopottelua.

Tuosta AA:sta vielä sen verran, että ideana se kuulostaa mainiolta. Olen erittäin sosiaalinen ja tykkään kyllä yhdessä muiden kanssa ruotia asioita. Ongelma noissa kokouksissa oli minulle se, että en oikein löytänyt yhteistä säveltä muiden osallistujien kanssa. En kertakaikkiaan päässyt mukaan siihen ihanaan ja vapautuneeseen fiilikseen, mitä muut ryhmäläiset kertoivat kokevansa. Sitten aloin tuntea itseni ulkopuoliseksi ja epäonnistuneeksi AA-laiseksi. En sitten tiedä mikä muu voisi auttaa pysymään raittiina, jos nuo kokoukset eivät tunnu mielekkäiltä.

Mielestäni et ole epäonnistunut, olethan ollut juomatta pitkän ajan.
Toki olet vaikean pulman edessä, kun et tiedä mistä löytäisit elämääsi viinatonta sisältöä.

AA:n jäseneksi pääsy edellyttää halua lopettaa juominen. Kun sinulla sitä ei ole, ei AA:n toveriseura tai ohjelma tietenkään voi houkutella sinua. Sinun on löydettävä joitain muita keinoja hankkia sisältöä ilman viinaa elämääsi.

Jos sinulle jonain päivänä, tänään tai vuosien kuluttua, tule halu lopettaa juominen, tiedät kuitenkin, millä se on onnistunut tuhansille suomalaisille alkoholisteille. Silloin olet löytänyt oman pohjasi, ja AA ojentaa auttavan kätensä sinulle.

AA ei sovi niille joilla on edes vähän tahdonvoimaa hoitaa omat ongelmansa itse.

Ei todellakaan Sovi kaikille.

Siis oikeesti olen nähnyt AA:n sisältä jutun juonen .
Todella harva sieltä apua hakenu jää ns. raittiiksi ryhmässä kävijäksi.
2 tai kolme sadasta yrittäjästä jää ryhmiin säilyttäen raittiuden , siis oikeesti on näin. Turhaa tunnet masiksia jos ei AA maita. Elämä on elämistä varten ja muita AA:ta parempia vaihtoehtoja on olemassa .

"Juoppous ja alkoholismi ovat eri asioita."

Ihanko totta? Et sitten millään halunnut ymmärtää, että niillä tässä yhteydessä tarkoitettiin samaa asiaa. :D

juhannus taisi mennä jo

Aloittajalle:

Mulla on muuten sama juttu, mutta mun ei tee mieli juoda. Olen ollut nyt kolme viikkoa raittiina. Olen 35 ja juonut 20 vuotta. Olen ollut päihdekuntoutuksissa ja joskus sain jopa kolme kuukautta pitkän kuivan jakson. Mutta joka päivä teki silti mieli juoda. A.A. on tuttuakin tutumpi ja aikoinaan kävin ahkerasti ''paltsuissa''. Mutta; en saa siitä mitään irti. Raitistua voi ilman A.A.takin ja se on jopa helppoa, kun oivaltaa miten paljon parempaa voi elämä olla raittiina. Juovana aikana en jaksanut tehdä muuta kuin maata sohvalla ja viimeisillä voimilla ryömiä kauppaan . Nykyään jaksan ulkoilla, lukea ja harrastaa kaikenlaista mielekästä ja kehittää itseäni itsetuhoamisen sijaan.
Itsekin monesti aloin juoda kuivan kauden jälkeen ihan juuri sen ''tylsyyden'' takia. Kaipasin vaihtelua. Mutta nyt olen saanut tarpeekseni. En halua enää tappeluita, krapuloita, sairaalakeikkoja, ongelmia poliisien ja ihmisten kanssa, unettomia öitä, painajaisia, juoppohulluuksia, piruja yms kummituksia. Nautin tästä ''tylsyydestä''. Kun ruoka maistuu ja pystyy nukkumaan. Lisäksi olen luonteeltani ollut aina omissa oloissani viihtyvä, ''introvertti'', joten en kaipaa paljoa sosiaalisia kontakteja. Päinvastoin, ajatus isosta porukasta ja josatin ryhmästä lähinnä ahdistaa. Kyllä silti olen välillä miettinyt, josko menisin vertaistukiryhmään, jos en muusta syystö, niin siellä tapaisi ainakin muita ihmisiä. Mutta toisaalta, en koe saavani siitä juuri mitään.

Yleensä riippuvuuksiin tarvitsee jotain tukea, jos haluaa eroon niistä. Hyvin harvalta onnistuu ominpäin, mutta ei se
mahdotonta ole.
Nikotiiniriippuvuuteen nikotiinivalmisteet loistavia. Itselle sopi kielenalustabut.
Alkoon keskusteluapua, huumeista en tiedä, korvaushoitoa kai tai laitokseen. Apua on joka tapauksessa tarjolla.

Mulla ei ole ikinä ollut muita riippuvuuksia kuin alkoholi. Ei edes tupakka. Olen nykyään täysin sterittari. En käytä edes mitään lääkkeitä. Olen huomannut että mielialalääkkeetkin ovat tarpeettomia, kun on päässyt raittiuteen kiinni. Hyvä mieli on aamusta iltaan ja elämä tuntuu sujuvan. Tietysti välillä pännii ja masentaa, mutta viina vaan pahentaa kaikkea. Vaikka sitä itsekin aikoinaan ''lääkkeeksi'' käytin. Ja se auttoikin. Mutta en tarivtse sitä enää.