Narsisti ja lähestymiskielto

Kannattais varmaan vaihtaa puhelinumero salaiseksi ainakin ensiksi...

Lähestymiskiellon rikkomiseksihan nuo viestitkin lasketaan, ja kotirauhanrikkomiseksikin kai nykyään...Että poliisin puheille vaan, jos ei lopu.
Jos olisit ilmoittanut, että olet jo hommannut lähestymiskiellon, niin varmaan olisi viestittelyt loppuneet...En usko, että eksäsi kaipaa ongelmia kuitenkaan.

Narsku ( tai kuka tahansa ) rikkoisi todennäköisesti lähestymiskieltoa vain siinä tapauksessa, että olet tehnyt hänelle jotain, minkä hän ottaa elämää suurempana loukkauksena...Tuskin minkään "tavallisen" eron jälkeen, vaikka enhän teidän tilannetta voi tietää.

Kirjoituksesi on tuttua itsellenikin.
Toivoa on, että uhkailu jää sanalliselle asteelle, mutta kannattaa kuitenkin varautua yllätyksiin. Meillä ei ollut vielä lähestyiskieltoa vaan poliisi oli puhelimitse häneen yhteydessä ja hän lupasi olla kunnolla, kuten narsisti hyvin saa uskoteltua. Ex-narsisti mieheni löysi sitten uuden naisystävän ja siihen loppui uhkailu ja häirintä. Ennen sitä exä mm. kävi sotkemassa pihan heittämällä kahvipaketteja kodin ulkoseinään, rikkomalla amppelikukkia ja kukkaruukkuja, repimällä kukkapenkin kukkia ja heittämällä kivellä ikkunan rikki jne uhoamista. Huomasin, että pihallamme oli liikuttu monena yönä. Kerran hän oli päivystämässä pimeässä kun tulin myöhemmin illalla kotiin ja silloin pelkäsin todella, että nyt kävi huonosti. Kävi käsiksi, mutta jostain sain voimia juosta kotiin sisälle. Sen jälkeen vaihdoin aikataulujani ja liikkumisreittejäni kaikilla arkipäivän reiteilläni.

Missään yhteydessä narsistiin ei kannata olla, ei vastata puheluihin eikä tekstiviesteihin. Kannattaa vaihtaa salaiset yhteydet. Narsisti raivoaa aikansa, mutta lähtee kyllä etsimään itselleen uutta kumppania kun huomaa, ettei hänen huutonsa enää tehoa. Tosin tähän voi mennä aikaa ja uhrin mielenterveys on lujilla. Meillä tähän kului noin puoli vuotta. Nyt olen vapaa, uhkailuista ja ahdistamisesta. En ole missään yhteydessä häneen ja asumme eri kaupungissa. Lapset ovat jo isoja eikä meidän tarvitse neuvotella lasten asioista.

Valtavasti voimia sinulle ja etsi itsellesi tukihenkilöitä joille voit soittaa mihin kellonaikaan tahansa. Narsistin ote irtoaa kuitenkin jossain vaiheessa! Tukeni sinulle!!

Kiitos teille kaikille tuesta ja neuvoista!

Ex ei siis todellakaan ole lopettanut, vaikka tieto lähestymiskiellon hakemisesta on mennyt hänelle jo kaksi viikkoa sitten, käsittely on tänään. On sanonut ettei sinne aio tulla, mutta en yhtään osaa aavistaa pitääkö hän tästä kiinni vai ilmaantuuko kuitenkin. Aina paras jos tulisi, vaikka vaikeaa on hänet kohdata, mutta saisi hänet muitten ihmisten eteen vastaamaan teoistaan.

Onneksi minulla on avustaja joka on tukena jos mies paikalle ilmaantuu. Tärisen ja vapisen täällä kotona tällä hetkellä, niin vaikeaa on tietää joutuvansa ehkä samaan tilaan exän kanssa.

Ex on lähestymiskiellosta kuultuaan laittanut myös äitinsä asialle solvaamaan minua ja vaatimaan kiellon perumista... Tätä hän tulee varmasti jatkamaankin, jos ei itse saa ottaa yhteyttä, että pitää sitten "välillisesti" tätä häirintää yllä äitinsä kautta. Pitääkö tässä kohta hakea kieltoa kaikille miehen perheen jäsenille???? Myös exän ex-vaimo on liittynyt joukkoon, vaikka hänen jos kenen luulisi tietävän millaista miehen käytös on!!! Vai pelkääkö hän lie itse joutuvansa taas kohteeksi kun minä en se enää olekaan...

Meillä on yhteinen lapsi, ja se tekeekin tästä kaikesta todella vaikeaa... Mies ei suostu lastenvalvojan tapaamiseen, minä kylläkin menen sinne sitten yksin, kai he sen osaavat niin hoitaa sieltä kautta että mies saadaan joku sopimus tekemään tapaamisista ja elatuksesta (jota hän ei haluaisi maksaa ollenkaan). Yksinhuoltajuutta mies tarjosi minulle ensin itse, nyt riehuu jatkuvasti siitä kuinka ei todellakaan aio siihen suostua. Ei kuitenkaan halua osallistua lapsen asioihin, maksuihin, eikä ota lasta kotiinsa lainkaan. Luulen että tämä yhteishuoltajuus on vain yksi niistä asioista, millä hän tietää voivansa hankaloittaa asioita (mm.passihakemusta ei meinannut millään allekirjoittaa). Mies suostuu tapaamaan lasta vain minun kotini lähipuistossa, pyrkii sisälle joka kerta. Tuntuu että on pelkkä tekosyy tulla tapaamaan lasta, oikea tavoite olisi päästä kotiini huutamaan ja solvaamaan. Kun en todellakaan päästä sisälle, ei jaksa olla lapsen kanssa puolta tuntia pidempään. Joka kerralla lapsen luovutustilanteessa käyttäytyy asiattomasti ja vihamielisesti.

Voi kun tämä pian loppuisi...

Ei auta mikään, valitan, täyttyy vain kärsiä, tämä yhteiskunta tukee juuri tuollaisia häiriökäyttäytyjiä, menee vuosia ja sitten yks kaks tulee hiljaista, eli ainoa keino on aika joka hoitaa. Poliisin soitot ja kiellot ei auta koska narsisti kuvittelee olevansa se väärin kohdeltu.

Isän ja vakaan kodin??? Meillä ns. isä on niin epävakaa, kuin olla voi. Ihme, että on vielä hengissä!

Sain lähestymiskiellon aikoinaan.

Oma narsistinen mieheni on alkanut alistamisen, nimittelyn ja uhkailun lisäksi työntämään, heittelemään ja potkimaan minua lapsemme syntymän jälkeen ja riidat on vaan pahentuneet päivä päivältä. Lapsemme on nyt 6 kk ja olen alkanut suunnittelemaan lähtöä lapsen kanssa.
Kertokaa saman kokeneet:
Miten tämän ikäisen lapsen huoltajuusasiat menevät?

Mieheni uhkailee että minä voin painua hevon kuuseen mutta lapsi ei ole lähdössä minnekään.
Välillä taas juttelee jostain viikko ja viikko systeemistä, muuhun ei kuulemma suostu ja jos en suostu siihen niin jotyain käy...
Voidaanko näin pientä lasta tosiaan erottaa äidistä viikoksi. Viikonloppukin tuntuu minusta jo pitkältä. En kyllä imetä enää.
Joudummeko tappelemaan jo vauvan tapaamisistakin?
Nyt on alkanut myös kamala syyllistäminen miten teen lapsen isättömäksi ja tuhoan kaiken ja vien lapselta kodin.
Mielestäni pelon ja uhkan ilmapiirissä ei voi kasvattaa yhtäkään lasta. Murehdin ja itken lähes päivittäin. Lapseni on jo nähnyt kun minä lennän kun mies paukauttaa ovella päin minua kun pidän siitä kiinni ettei tule huutamaan ja myös lapsemme sylissään on potkaissut minua.
Onko tämä sitten ehjä ja vakaa koti?

On sanonut palkkaavansa kalliit lakimiehet näyttämään toteen etten ole kykenevä hoitamaan lasta vaikka meillä minä olen hoitanut melkein yksin lapsen alusta asti. Mies vain välillä ja siitäkin se purnaa.

Kunpa olisin tajunnut jo lähteä ennen lapsen syntymää.

Kun lapsemme oli 2 kk mies ajoi minut pois kotoa, uhkaili hoitamalla reiän päähäni ja päättämällä elämäni jos otan lapsen. Uhkailuja sateli ja tilanne meni niin pahaksi että soitin poliisille. Päätin silloin etten tunnusta lapsen isyyttä ettei tule ongelmia.
Mies kuitenkin pyyteli anteeksi ja oli niin kovin katuvainen tämän episodin jälkeen vähän aikaa, niin lopulta mentiin isyys tunnustamaan.
Heti sen jälkeen alkoi raskas syyllistys kun menen soittamaan poliisille ja pilaan lapsemme elämän. Vika olikin minussa kun sekotin yhteiskunnan elämäämme.
Miksi tällaisesta ei vaan pysty lähtemään.
Voinko olla niin paha ihminen että olen ajanut mieheni tällaiseen käytökseen. Niin hän sanoo.

:(

http://keho.net/keskustelu/naytaviesti/Lopunajan-totuuksia-99727