Hei! Olen pitkälti päälle parikymppinen nainen ja sairastanut keskivaikeaa masennusta teini-iästä lähtien, välillä pahempana, välillä lievempänä. Kärsin myös pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Lukion jälkeen meni vuosia, etten ollut työkykyinen ja olin kuntoutuksessa, pois koulu-ja työmarkkinoilta kaikki nuo vuodet.
Aloitin toissa syksynä kulttuurialan koulutuksen, josta olin haaveillut jo vuosia ja uskoin alan olevan minulle oikea- olin väärässä.
Koulu oli pakko keskeyttää puolentoista vuoden jälkeen (oppimisvaikeudet ja sosiaaliset ongelmat) ja eilen sain tiedon, että olen päässyt opiskelemaan luonnonvara-alaa toiselle paikkakunnalle.
Nyt ahdistaa ja pelottaa, entä jos olenkin tehnyt taas väärän alavalinnan?
Mitä jos huomaankin ensimmäisenä päivänä, että koulu on mulle aivan väärä enkä tule viihtymään? Entä jos en saa kavereita?
Se on yksi keskeisimmistä ongelmistani - yleensä olen aina se ulkopuolinen (koulukiusaamista 9 vuotta taustalla)
Kaiken lisäksi kärsin skolioosista ja selkäkivuista ja pelkään, etten kykene senkään takia saattamaan opintoja loppuun. En haluaisi keskeyttää jo toista koulua putkeen.
Ongelmani ovat jatkuneet niin kauan ,että välillä tuntuu ihan toivottomalta saada koulutusta ja päästä työelämään. Lääkärini (psykiatri) sanoi pari päivä ä sitten : " Sinuun on laitettu paljon rahaa tässä vuosien varrella, etkä ole vieläkään työ- etkä ehkä edes opiskelukykyinen".
Kärsin kaiken lisäksi syyllisyyttä tästä tilanteesta - että olen tässä jamassa, enkä ole pystynyt parempaan. Kaikenlaiset kauhukuvat tunkevat väkisin mieleen, vaikka yritän niitä karkottaa - entä jos tälläkin kerralla kaikki menee pieleen?
Onko kenelläkään muulla samantapaisia ajatuksia?
Lukion jälkeen meni vuosia, etten ollut työkykyinen ja olin kuntoutuksessa, pois koulu-ja työmarkkinoilta kaikki nuo vuodet.
Aloitin toissa syksynä kulttuurialan koulutuksen, josta olin haaveillut jo vuosia ja uskoin alan olevan minulle oikea- olin väärässä.
Koulu oli pakko keskeyttää puolentoista vuoden jälkeen (oppimisvaikeudet ja sosiaaliset ongelmat) ja eilen sain tiedon, että olen päässyt opiskelemaan luonnonvara-alaa toiselle paikkakunnalle.
Nyt ahdistaa ja pelottaa, entä jos olenkin tehnyt taas väärän alavalinnan?
Mitä jos huomaankin ensimmäisenä päivänä, että koulu on mulle aivan väärä enkä tule viihtymään? Entä jos en saa kavereita?
Se on yksi keskeisimmistä ongelmistani - yleensä olen aina se ulkopuolinen (koulukiusaamista 9 vuotta taustalla)
Kaiken lisäksi kärsin skolioosista ja selkäkivuista ja pelkään, etten kykene senkään takia saattamaan opintoja loppuun. En haluaisi keskeyttää jo toista koulua putkeen.
Ongelmani ovat jatkuneet niin kauan ,että välillä tuntuu ihan toivottomalta saada koulutusta ja päästä työelämään. Lääkärini (psykiatri) sanoi pari päivä ä sitten : " Sinuun on laitettu paljon rahaa tässä vuosien varrella, etkä ole vieläkään työ- etkä ehkä edes opiskelukykyinen".
Kärsin kaiken lisäksi syyllisyyttä tästä tilanteesta - että olen tässä jamassa, enkä ole pystynyt parempaan. Kaikenlaiset kauhukuvat tunkevat väkisin mieleen, vaikka yritän niitä karkottaa - entä jos tälläkin kerralla kaikki menee pieleen?
Onko kenelläkään muulla samantapaisia ajatuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensiksi, ei ole sinun vikasi että olet sairastanut saati se ettet ole työkykyinen. Toiseksi, niillä eväillä on pärjättävä mitä on.
Siispä et voi tietää kuinka tuo opiskelu sujuu , ennen kuin käytännössä sitä kokeilet. Vasta sen jälkeen tiedät eivätkä etukäteen mietityt kauhukuvat välttämättä edes toteudu.
Tärkeintä on siis kokeilla ja jos ei onnistu, niin ei se mitään.
Sairauteesi kuuluu se ettet ole työkykyinen joten muista ettet siis itse aiheuta sairautta itsellesi.
Kuntoutuminen on tärkeintä, kaikki muu tulee sen jälkeen.
Olen 46 vuotias mies.
Mitähän se lääkäri tuolla lailla vihjailee. Liekö ammattitaitoinen lainkaan?
Kauhea lääkäri, on itse todella hyödyllinen, kun tuollaista sanoo potilaalle, ei auta ollenkaan.