Vetoomus Profeetalle

Pienen pieni tarkennus.

"Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa."

Silmäni kostuivat, jopa itkin ilosta ja sydämeni täyttää kiitos Jumalaa kohtaan, jos näin joku tuntee. Totisesti on tämä Jumalan työ, sillä näin raadollisen ja syntisen, mutta Jumalan armosta vanhurskaan kautta ilmoittaa Jumala itseään. En osaa edes sanoiksi pukea sitä kiitosta, jota sydämeni laulaa. Kiitosvirttä Karitsan.

Minä voin teille etsiville omaa psalmiakin kertoa jonkin verran. Olen uskovaisen kodin lapsi, mutta murrosiän ja armeijan aikaisten maailman houkutusten äärellä menetin uskoni. Elämälläni kielsin uskon. Jumalan ylitsevuotavainen rakkaus sai minut kuitenkin tuhlaajalapsen paikalle ja sain tulla Isän kotiin vähintään yhtä rakastettuna kuin ennenkin. Kuulkaa te rakkaat ihmiset hyvää ja antakaat itsiänne Abrahamin helmaan. Minä, joka huorin tein, juomari olin, varas ja kaikessa pahuudessa elin, olen saanut armon käydä armoalttarille Kristuksen veren pestäväksi. Totisesti on minua Jumala niin paljon rakastanut, että tunnen minä olevani velkapää kaikille tuota ilosanomaa julistamaan. En minä sitä oman ansioni tähden tee, en minä sitä pakosta tee vaan se Jumalan rakkaus, jota olen saanut omakseni on minuakin ohjaamassa rakastamaan lähimmäistäni ja sydämestäni nousee palava halu kuuluttaa rauhan sanomaa. Iankaikkisen elämän autuudeksi.

Vaikka olisitte kuinka tahansa pahan elämän eläneet, älkää rakkaat antako inhimillisyyden ja sielunvihollisen varjon tehdä teidän matkaanne mahdottomaksi. Uskokaa evankeliumi ja tulkaa sen elämän lähteeksi, joka Kristuksen verihaavoista vuotaa. Ei uskovaisilla ole halua, eikä lupaakaan ruveta syntejä inhimillisesti mittailemaan ja aivan kuin leimata tuo ja tuo uskovainen entiseksi sellaiseksi ja sellaiseksi synnintekijäksi. Voi kuinka paljon me teemmekin syntiä tietämättämme, uskovaisetkin. Ja ei ne pienet synnitkään välille jätä vaan iankaikkinen kadotus on synnin palkka. Muistakaa rakkaat kuitenkin, että olemme armosta uskomassa ja Jumala antaa meille uskonvarmuuden sekä taivastoivon, joka tuo meille rauhan ja varmuuden "minäkin pääsen kerran taivaaseen, kun haluan näin uskoa ja joka päivä ristini kannan ja tunnustan syntisyyteeni uskoen samalla evankeliumin virvoittavaan ja pesevään voimaan".

Jumala meitä auttakoon ja antakoon jokaiselle tahtonsa ja viisautensa jälkeen!

Minäkin olen pitänyt Propheetan teksteistä täällä.

T: Tiinaliina