dieselissä bio-komponenttejä??

Määräykset on. Bioenergiapakon takia öljy-yhtiöitten on käytettävä biokomponenttia sekä dieselissä että bensiinissä. Siis dieselissäkin on, enemmän tai vähemmän, ainakin osan aikaa vuodesta.

Direktiivin, sitä vastaavan Suomen lain sekä EN 590 polttoainestandardin mukaan dieselissä saa olla esterityyppistä biodieseliä (FAME, RME, SME ym.) enintään 7,0 tilavuus- %. Olemassaolosta ei tarvitse ilmoittaa jakelumittarilla eikä kertoa muutenkaan ellei öljy-yhtiö halua. Tavallista autoilijaa tämän ei pitäisi suuresti heilauttaa, koska autojen pitäisi toimia sillä suhteellisen normaalisti ainakin kesällä edellyttäen, että se biodieseli on ollut kunnollista.

Tilanne kuitenkin muuttuu, jos polttoaine jää seisomaan pitkäksi aikaa, esimerkiksi parkkiin jäävään asuntoautoon tai jos sitä myydään polttoöljynä ja käytetään esim. aggregaateissa tai leikkuupuimureissa. Silloin biodiesel lisää riskiä, että polttoaine vanhenee ennen aikojaan aiheuttaen sakkaantumista, biologisia kasvustoja, veden kerääntymistä ym.

Jos esterityyppistä biodieseliä käyttää enemmän kuin 7 %, maksimimäärä on direktiivin mukaan merkittävä jakelumittarilla %-määrän mukaan, esim. B10, B30, B100 (näitä on käytössä muualla Euroopassa). Niitä saa käyttää vain jos ajoneuvonvalmistaja antaa luvan.

Nesteen valmistama ja käyttämä tavara ei ole sananmukaisesti biodieseliä vaan vetykäsiteltyä kasviöljyä, joka säilyy ja käyttäytyy veden suhteen siinä missä tavallinen dieselpolttoaine. Käyttöominaisuuksiltaan (setaaniluku ym.) se on parempaa kuin tavallinen diesel. Talvikäyttökään ei ole este, koska vetykäsittelyllä voidaan tehdä vaikka -40 C kestävää laatua jos käyttäjä on valmis maksamaan siitä hieman enemmän kuin kesälaadusta.