= armo, jota yksikään vl-herätysliikkeen jättänyt ei ole katunut.
Lähtemisen armo
Kokeile sinäkin!
9215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sellaista lähtemisen armoa kun ei suomenkieli eikä lestadiolaisuus sanakaunottarena tai hirviönä tunne.
Mutta on taivahan tosi, että joku voi tuntea helpotusta lähtiessään, jos ei nyt ovet paukkuen, niin ainakin hartiat kumarassa.
Jehovalaisista ja moroneista lähtijöistä on kuultu, että heillä on iso painolasti pois, kun vapautuvat raskaasta taakastaan.
Eikait lestadiolaisuus ole niin raskasta, että siitä lähtiessään tuntisi kivireen vedon loppuvan.
Uskonhan pitäisi olla iloinen asia, mutta ei se aina sitä ole, riippuu uskonnosta, mihin kuuluu.
Perusluterilainen nyt ei tunne mitään vaivaa, kun käy muutaman kerran vuodessa kirkossa ja sillä saa tunnonrauhan.
Jos seuroissa käyminen alkaa ketuttaa, on hyvä pitää taukoa. Olen itsekkin ollut jos kuukausia, etten ole käynyt, eikä sillä ole ollut mitään vaikutusta suuntaan, jos toiseenkaan.
Lähtijä ei tunne lähtemisen armoa, vaan hän on kyllästynyt, pettynyt, turhautunut, onneton, yksinäinen, epävarma, kenties pelokaskin.
Lestoilla tosiaan on lähteminen vaikeaa.
Sen olen suureksi hämmästyksekseni huomannut.
Aivan merkillistä laumasieluisuutta on siinä porukassa.
Minulle on ollut kertakaikkiaan vaikea ymmärtää, että toiset voivat pakottaa tekemään lapsia. Minulla on itellä se tilanne, että meillä on monta lasta, vaikkemme lestoista ja niiden touhuista mittään tiennehet. Jotkut, kuten me, nyt vaan tykätään lapsista ja mun kotona oli vähän lapsia ja siks myös halusin enemmän. Appiukko sanoi, kun meille muutamana vuotena peräkkäin syntyi lapsi, että "rupeavat jo lestadiolaisetkin tervehtimään" ;D
Muttei meidän perhettä olisi kukaan voinut määräillä lasten määrän suhteen. Olimme tomeria ja huolehdimme lapsemme ja muutkin toimemme.
En voi käsittää vieläkään, miten lestat voivat olla niin epäitsenäsiä aikuisinakin.
Peloteltuko? helvetin tulella, jos ehkäisee tai "päätä särkee2 eikä anna joka kerta kun ukko vonkaa.
Terminä ja konkreettisena kokemuksena lähtemisen armo on niin ihana, ettei puhujaveli vahingossakaan mainitse sitä.
Jotenkin haiskahtaa siltä, että koko juttu on jäänyt Sinulta kokematta.
Kyllä minä ainakin tunsin suurta onnea ja riemua päästyäni lopulta eroon siitä lafkasta. Se oli syvä onnellisuuden kokemus johon on hauska palata myöhemminkin.
"Appiukko sanoi, kun meille muutamana vuotena peräkkäin syntyi lapsi, että "rupeavat jo lestadiolaisetkin tervehtimään" ;D"
Appiukolle iso peukku hyvästä huumorista.:)
Tuo osu ja uppos ainakin minuun.
Hieman liioittelet, joskus ilmenee luopioita, jotka hipsivät takaisin ry:n aivopesuun.
Jokaiselle toki voi toivoa lähtemisen armoa pysyväisstatukseksi.
Ehkä joku urpo on palannut takaisin vl-herätysliikkeeseen tilapäisessä mielenhäiriössä.
Suviseurojen kynnyksellä olisi hyvä jättää vl-herätysliikkeen pölyt taakseen.