Itse tulin AUKkiin pakotetuksi

Aloitin varusmiespalvelukseni 1/11 ja ensi torstaina saapumiserämme oppilaat ylennetään alikersanteiksi. Itse olin AUKkia vastaan alusta alkaen. Lähdin inttiin täysin varmana puolenvuoden miehenä. Itselläni luulin olevan mukanani hyvät perustelut, toisin kävi.

Selvitin myös ennen inttiä kaikkia konsteja joilla AUKin voi välttää. P-kaudella en tehnyt mitään tosissani. Coopperit ja lihaskunnot sekä P-kokeet ja johtajatehtäväradat vedin tarkoituksellani keskitasoisesti tai jopa hieman huonommin. Kun AUK valinnat tulivat, nimeni oli tietenkin listassa. Kävin muutamaan otteeseen kapteenin kanssa keskustelemassa asiasta ja sain vastaulseksi ainoastaan sen, ettei häntä kiinnosta asiani siviilissä ja että asia on päätetty puolestani. Ainoa ongelmani oli kuulemma asenne ja siihen tultaisiin tekemään muutos.

En tiedä millä voimalla olen AUKkia käynyt. Asenteeni ei ole vieläkään muuttunut. Edelleen palvelusaikani on puoli vuotta liian pitkä elämäntilanteeseeni nähden.

Miksi homma menee näin? Ymmärrän, että puolustusvoimien on pakko kouluttaa tietty määrä alikersantteja. Tuntuu silti, että enenevissä määrissä ihmiset lähtevät inttiin sillä asenteella, että se on puoli vuotta ja pois eikä koskaan kertaamaan. Onko tämä lisääntyvä asenne varusmiesten oma vika? Onko siinä jotain "maanpetturuutta" ellei oikein omasta tahdostaan halua palvella 362 päivää kun toinen vaihtoehto olisi 180 (tai 270) ja sitten voisi jatkaa opiskeluja, töitä yms. normaalisti ja jatkaa elämää.

Kannattaisiko valtion itse katsoa peiliin ja mukautua tilanteeseen muuttamalla omaa toimintaasa hieman mielenkiintoisemmaksi? Olisiko pakottamiselle jokin muu vaihtoehto? Esim. sama palvelusaika hommasta riippumatta voisi motivoida parempiin tuloksiin ja "haluamaan" AUKkiin paremman sotilasarvon perässä?

Kantahenkilökunta tietää, että kaksi kertaa vuodessa ollaan tilanteessa jossa nimet AUKkiin julkistetaan, jonka jälkeen yksikön päällikön oven takana on jono. Nämä jonottajat palaavat kuitenkin päällikön luota murtuneina ihmisriekaleina. Tämän katsotaan olevan kuitenkin noille "parhaille" alokkaille itsekuria opettava kokemus ja ennen kaikkea kunnianosoitus siitä että hoitivat hommansa hyvin. Mikä olisikaan sen parempi palkinto tästä kuin kaksinkertainen palvelusaika verrattuna suurimpaan osaan varusmiehistä. Tämän katsotaan kuitenkin olevan välttämätön paha maanpuolustuksessa. Näinkö se toimii ja näinkö sen kuuluisi toimia?

Miten valtio voi hyvällä omallatunnolla ylläpitää tuollaista laitosta, jossa ihmisarvot riistetään ja "ajatellaan valtion yhteistä etua". Valtio koostuu sen kansalaisista, joten myös varusmiehet kuuluvat merkittävänä osana käsitteeseen "valtio". Valtio kusee riistollaan ja määräyksillään omaan pakkiinsa aiheuttaen erittäin suuria henkisiä tuskia ja motivaation puutteita. Ainakin minun kohdallani järjestelmä riisti minua niin pahasti, että se laski omaa maanpuolustustahtoani ja isänmaallisuuttani. Onko valtio nyt tyytyväinen kun tälläiset kaverit ovat "sodanajan johtajia"?

Hauskaa on myös se, että puolustusvoimat korostaa esitteissään palvelusturvallisuutta, joka pitää myös paikkaansa. Esim. jalan murtuessa tai kuumeessa saat ensiluokkaista hoitoa. Miten henkinen palvelusturvallisuus on otettu huomioon? Yhdellä sosiaalikuraattorilla varuskuntaa kohden? Silläkö se hoidetaan? Jos esim. kaikki AUKkiin haluamattomat "henkisesti loukkaantuneet" henkilöt menevät tämän "lääkärin" luokse, niin mitä siihen vaivaan saa lääkkeeksi?

Nyt kun olen saanut avautua ja mäkättää kuin pieni lapsi, voin vielä loppuun todeta, että puolustuvoimat on minua monta vuotta vanhempi ja tällöin myös viisaampi. Omat näkemykseni perustuvat vain omaan lyhyeeseen varusmiespalvelusaikaani, mutta valtiolla siitä on vuosikymmenten kokemus. Minun ja puolustusvoimien ero on kuitenkin se, että minä olen kehittynyt 20 vuoden elämäni aikana enemmän kuin puolustusvoimat sen koko historiansa aikana.

"Alokaskaudella parhaiten menestyneet voivat halutessaan pyrkiä aliupseerikouluun tai reserviupseerikouluun."
-katkelma kutsunnoista saamastani esitteestä

TJ 202, ei muuta jatkakaa....