Onkohan mieheni narsisti? Tämä suhteemme on kestänyt 7,5 vuotta ja nyt tuli sellainen olo, että kaikki ei ole kotona...
Mieheni raiskasi minut, eikä tunne pahaa oloa siitä. Minä suljin asian pois mielestäni, terapiassa se tuli esiin.
No se ei ole muuta kuin taustatieto lähinnä.
Pääongelma on seuraava; Ihan sama mistä aiheesta puhun, hän kääntää sen itseensä, hänen ongelmat, hänen kokemukset, hänen tarpeet, hänen kaverit..
Esimerkki 1: Musiikki
Sanon, että suomalaisessa metallissa on mahtavat sanat (Minä tekisin biisin näin .. Minä olen ajatellut tekeväni samanlaiset sanat, Minä olen ajatellut tällaisia sanoja)
Sanon, että suomalaisessa metallissa on mahtavat kitaraosuudet (Minä haluaisin oppia soittamaan kitaraa, laulaa en kehtaa, mutta kitara jostain syystä kiinnostaa)
Sanon että tässä on mahtava esiityjä, soittaa kitaraa, bassoa ja rumpuja sekä laulaa ja ikää 17. (Minun kaverini aikana kivi ja nakki osasi sitä tätä ja tota)
Sanon että koin sairaalassa tai virastossa kamalaa kohtelua (Minä koin sitä ja Minä koin tätä ja MINÄMINÄMINÄ)
Oikeastaan mikä tahansa asia josta puhun, kehun jotain tai haukun jotain instanssia, Hän on kokenut enemmän, Hän haluaa olla jotain, Hän on kuvitellut olevan enemmän jne.
Toki jokainen ihminen on itsekäs ja puhuu paljon minäminä-asiaa mutta tuntuu ettei tässä huushollissa saa puhua mistään muusta kuin hänestä ja hänen osaamisestaan ja taidoistaan, asioista joissa Hän on kokenut vääryyttä. Vaikka koitat keskustella ihan offtopic, asia kääntyy häneen.
Hän on satuttanut minua monella eri tavalla, raiskannut, pettänyt, haukkunut erityisen julmasti jne. Jotenkin hän myös manipuloi minua jäämään. Hän on alistanut minut niin onnettomaksi, että tuntuu etten pärjää ilman häntä, hän menestyy joskus ja tienaa isot rahat ja kaikki on ihanaa, minun on parasta olla hänen kanssaan. Hän hoitaa raha-asiat, en edes osaisi hoitaa niitä jos koitan. Jne. Seksi = hänen miellyttämistä. Minun nautinto on toissijaista. Jos suhteessa on ongelma tai meillä on riita, syy on minussa.
Oikeastaan huomasin tämän asian vasta kun ihastuin toiseen.. Jos riidellään, hän ei syytäkään minua asioista jotka ei oikeastaan voi edes olla minun syytäni. En tosin ole pettänyt ketään, minusta ei vain ole siihen. Tunteilleni en voi mitään.
Joten voiko mieheni olla narsisti? Kuitenkin arki sujuu ihan hyvin, emme riitele usein. Mutta sitäkin olen miettinyt, että onko hän alistanut minut jo niin, etten enää riitele asioista, joissa minun oikeuksiani lasketaan? Tai olenko muovautunut häntä varten niin ettei minulla tavallaan ole omaa tahtoa?
Olen enemmän kuin hukassa ja tarvitsisin asiallisia vastauksia.. Kiitos.
Mieheni raiskasi minut, eikä tunne pahaa oloa siitä. Minä suljin asian pois mielestäni, terapiassa se tuli esiin.
No se ei ole muuta kuin taustatieto lähinnä.
Pääongelma on seuraava; Ihan sama mistä aiheesta puhun, hän kääntää sen itseensä, hänen ongelmat, hänen kokemukset, hänen tarpeet, hänen kaverit..
Esimerkki 1: Musiikki
Sanon, että suomalaisessa metallissa on mahtavat sanat (Minä tekisin biisin näin .. Minä olen ajatellut tekeväni samanlaiset sanat, Minä olen ajatellut tällaisia sanoja)
Sanon, että suomalaisessa metallissa on mahtavat kitaraosuudet (Minä haluaisin oppia soittamaan kitaraa, laulaa en kehtaa, mutta kitara jostain syystä kiinnostaa)
Sanon että tässä on mahtava esiityjä, soittaa kitaraa, bassoa ja rumpuja sekä laulaa ja ikää 17. (Minun kaverini aikana kivi ja nakki osasi sitä tätä ja tota)
Sanon että koin sairaalassa tai virastossa kamalaa kohtelua (Minä koin sitä ja Minä koin tätä ja MINÄMINÄMINÄ)
Oikeastaan mikä tahansa asia josta puhun, kehun jotain tai haukun jotain instanssia, Hän on kokenut enemmän, Hän haluaa olla jotain, Hän on kuvitellut olevan enemmän jne.
Toki jokainen ihminen on itsekäs ja puhuu paljon minäminä-asiaa mutta tuntuu ettei tässä huushollissa saa puhua mistään muusta kuin hänestä ja hänen osaamisestaan ja taidoistaan, asioista joissa Hän on kokenut vääryyttä. Vaikka koitat keskustella ihan offtopic, asia kääntyy häneen.
Hän on satuttanut minua monella eri tavalla, raiskannut, pettänyt, haukkunut erityisen julmasti jne. Jotenkin hän myös manipuloi minua jäämään. Hän on alistanut minut niin onnettomaksi, että tuntuu etten pärjää ilman häntä, hän menestyy joskus ja tienaa isot rahat ja kaikki on ihanaa, minun on parasta olla hänen kanssaan. Hän hoitaa raha-asiat, en edes osaisi hoitaa niitä jos koitan. Jne. Seksi = hänen miellyttämistä. Minun nautinto on toissijaista. Jos suhteessa on ongelma tai meillä on riita, syy on minussa.
Oikeastaan huomasin tämän asian vasta kun ihastuin toiseen.. Jos riidellään, hän ei syytäkään minua asioista jotka ei oikeastaan voi edes olla minun syytäni. En tosin ole pettänyt ketään, minusta ei vain ole siihen. Tunteilleni en voi mitään.
Joten voiko mieheni olla narsisti? Kuitenkin arki sujuu ihan hyvin, emme riitele usein. Mutta sitäkin olen miettinyt, että onko hän alistanut minut jo niin, etten enää riitele asioista, joissa minun oikeuksiani lasketaan? Tai olenko muovautunut häntä varten niin ettei minulla tavallaan ole omaa tahtoa?
Olen enemmän kuin hukassa ja tarvitsisin asiallisia vastauksia.. Kiitos.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuulostaa pahasti narsistilta. Olet luultavasti oppinut puhumaan vain niistä aiheista kotona jotka häntä mielyttävät eivätkä suututa, koska et jaksa niitä raivokohtauksia tai itserakkauskohtauksia. Ei kuulosta normaalilta tai kehittävältä suhteelta. Tosi on että narsistimiehesi tarvitsee sinua vain siihen että voi pönkittää omaa itseään. kannattaa lähteä heti kun mahdollista pois suhteesta, vaikka se on himputin vaikeaa kun toinen manipuloi jäämään. Heti kun olet myöntänyt tilanteesi, mene ja ota yhteyttä "narsistien uhrit" ryhmään. Sieltä saa asiantuntevaa neuvoa. Jos elää alistettuna monia vuosia narsistin uhrina siitä jää myös syvät traumat ja omakuva muuttuu onnettoman huonoksi. Rohkeutta ja stemppiä!!
Oikeastaan mun ongelmani on se, että en uskalla lähteä.. Musta tuntuu etten saa "yhtä hyvää miestä" koskaan.. Ja pelkään että mun elämäni murenee ja hajoaa, en osaa pitää itestäni huolta.
Mun ainoa lohtu on alkoholi ja KAMALAA myöntää mutta myös miedot huumeet.. Niiden avulla ees kerta viikkoon pääsen pois tästä paskasta!
Onneksi mä käyn masennukseni takia terapiassa, vielä kun saisi kerrottua pahimmat asiat terapeutille. Pettämiset ym oon saanut kerrottua, mut raiskausta en enkä pahoinpitelyjä.
Kaikista kamalinta on se, että kaikki muut pitää miestäni mahtavana tyyppinä, mun vanhemmat ja mun kaverit, kaikki.. Musta ei ole selittämään tätä tilannetta, joten miten ne edes tajuaisi asian laitaa..
Ja vaikka luulin itteeni vahvaksi, en kestä tätä. EN kestä miestäni, en kestä seksiä sen kansaa, en kestä katsoa sen naamaa. Paitsi sillon katson sitä silmiin kun ollaan muiden kanssa, koska sillon se on mukava ja fiksu.. Miten helvetissä en lähtenyt jo 5 vuotta sitten kun se petti mua .. Perkele..
Huih haih... näin addiktien ja kriminaalien kanssa touhunneena voin sanoa, että alkoholi ja päihteet muutenkin ovat maailman suosituin masennuslääke joka pahentaa masennusta. Tällaisissa suhteissa ne ovat erittäin suuri riskitekijä...sinulle.
Tollasessa on riskinsä. Kohta ja hyvinkin pian voi olla niin että tilanteesi syvenee ja tunnekylmyytesi pahenee niidenkin vuoksi. Ennen kuin huomaatkaan pakenet "ystäväsi" (joka kasvaa kooltaan koko ajan) kanssa kauemmaksi ja kauemmaksi päästäksesi rauhaan.
Ettet sitten istu ajan kuluessa samassa porukassa kuin eräs tuttuni joka sitten vuosia jatkuneen pahoinvointinsa jälkeen ratkaisi "päissään" asian iskemällä puukkoa selkään ja istumalla elinkautisen.
Näin voi jossain vaiheessa käydä kun umpikuja tuntuu tulevan joka suunnasta vastaan. Lähipiiri on muutenkin tällaisessa tärkeintä (siis terve sellainen) ja jos sitä ei ole, niitä löytyy tukiryhmistä tosissaankin.
Edellinen kirjoittaja oikeassa.. lähde pois tuosta suhteesta.Puolusta itseäs irrottautumalla hänestä.!! Tein aikoinaan siten.Tsemppiä!!!
Miten sä lähdit? Mistä sait voiman siihen? Miten uskalsit? Mä pelkään saatanasti että kadun ja pahasti. Ja siksi en osaa tehdä mitään.
Oon 23 vuotias ja eläkkeellä, masennuksen takia.. Mun varat ei riitä mihkään. Ja juon kaikki rahani ja helvetti että pelottaa lähteä!
Ei kannata ajatella yksinäisyyttä tai että sä et mukamas saisi hyvää suhdetta ikinä. Se on turhan negatiivinen ja abstrakti ajatus, koska varmasti löydät jotain parempaa. Nyt sun kannattaa ajatella ensisijaisesti lähtöä pois miehen luota. Itse olin suhteessa missä mies oli hyvin narsistinen ja tiedostin vasta jälkeen päin että masennus ja itsetuhoisuus olivat tulos miehen käyttäytymisestä minua kohtaan. Tiesin monta vuotta että en halunnut olla siinä suhteessa, mutta olin jotenkin niin yksin ja voimaton asian suhteen, varsinkin kun mies manipuloi päivästä toiseen. Lähdin suhteesta todella pikkuhiljaa. Ensin kehitin terveen elämän yksin ulkopuolelle koko suhdetta että osasin olla tyytyväinen jälleen itseeni ja sitten vasta fyysisesti lähdin. Pikkuhiljaa hyvää tulee. Nyt vaan kannattaa ajatella omaa terveyttä että pystyy olemaan onnellinen edes joten kuten. Lähteminen omilleen ei ole rahasta kiinni. Se on tekosyy. Jos ei osaa käyttää järkevästi rahojaan, niin kuin moni nykypäivänä, jaa vastuu rahan käytöstäsi ammattilaisille tai läheisillesi. 23-vuotiaana sulla on vielä kaikki pelikortit pakassa. Itsenäistyminen ja omillaan yksin on mukavaa ja siitä voi nauttia täysillä:) Ps. kyllä sä uskalllat
Mä olen mieheeni jo ottanut henkisesti etäisyyttä niin paljon kuin voi ottaa; mä en välitä siitä enää lainkaan. En vihaa sitä, en ole katkera. Mutta pelkään sitä. Se fyysinen lähtö tuntuu musertavalta... Ehkä joskus saan itsestäni sen verran irti että tajuan lähteä. Järki tavallaan tiedostaa että pitäis lähteä mutta joku ankkuri tässä nyt on, etten saa lähdettyä.. Voi kunpa joku tekis tän päätöksen mun puolestani!!
Outoa, mutta oon masentunut, oon itsetuhoinen, en jaksa enää. En ole itkenyt yli vuoteen, kun en jaksa enää. Ja tämä narsistinen puoli tuli mieleen pari kuukautta sitten.. Ei koskaan aiemmin..
Kunpa tulisi joku joka veisi pois tai mies heittäis ulos ni ei tarttis tehdä ite mitään päätöksiä.....
Päätöksen tekemättä jättäminen on valinta siinä missä muutkin valinnat.
Voit tämän tulevan yön koittaa miettiä aktiivisesti näitä lauseita:
- Valitsen miehen, jota en rakasta.
- Valitsen elämän ihmisen kanssa jota pelkään.
- Valitsen juomisen ja miedot huumeet (tai huumaavat aineet, ihan sama) ja samalla valitsen itseni tuhoamisen hiljalleen minulle vahingollisilla aineilla.
- Valitsen olla pelkuri ja aikaansaamaton masentunut säkki.
- Valitsen asioiden kertomatta jättämisen terapeutilleni ja suljen itseltäni sen mahdollisen helpotuksen, mitä kertominen mahdollisesti toisi tullessaan.
- Valitsen pelon ja tyhjän tulevaisuuden oman elämäni aktiivisen ohjaamisen kustannuksella.
- Kaikki edellä olevat valinnat luultavasti vain syventävät masennustani ja tyhjää oloa, joten valitsen masennuksen ja tyhjyyden.
Näitä kun ensin aktiivisesti mietit läpi yhä suuremmalla intensiteetillä, mieti sitten hetki, että sitäkö haluat. Jos vastaus on ei, aloita uudella setillä lauseita.
- Osaan ja olen rohkea. Rakastan ja arvostan itseäni. Tänään on hyvä päivä. Olen hyvä.
Nämä lauseet aivojesi vastalauseista huolimatta. Harjoittele hymyilemistä peilin edessä. Toista, toista, toista. Sisäistä mantra ja anna mennä. Kun huomaat ajattelevasi negatiivisesti, ajattele ajatus loppuun ja vaihda takaisin mantraan ja pidä siitä kiinni. Usko siihen. Usko itseesi.
Kyllä se siitä sitten, uusi asumus rakentuu kun perusta on kunnossa.
*Voimia*
Hjyvä kun asian kääntää noin päin...tulee paremmin perspektiiviä =)
Tuli mieleen lisäperspektiivi.. Harppaus tulevaisuuteen..
-Haluanko olla tässä, tällä tavalla, vielä kymmenenkin vuoden päästä?
Mä voin henkisesti olla sun tukena kun lähdet, ja varmaan kaikki narsistien monet muut uhrit. Mutta sun täytyy tehdä se yksin, se mies ei ikinäikinä heitä sua pois.
ps. Masentuneen on vaikea tehdä päätöksiä, joten ihan rauhassa ja ilman paineita....
Hei :)
Hienoa että olet oivaltanut tilanteesi. Nyt et enää pääse vajoamaan syvemmälle!
Tiesithän että raiskaus avioliitossa on yhtä vakava rikos kuin avioliiton ulkopuolella? Siitä tuomitaan vankeusrangaistus. Vihastuttaa että sinulle on tehty noin!
Aivan ensin lopettaisin päihteiden ja huumeiden käytön. Jos et pysty siihen yksin, niin olisi hyvä mennä AA-terapiaan. Se voi muutenkin olla hyödyllidstä. Sieltä saat myös ystäviä, joita tarvitset uudessa tulevassa elämässäsi.
23 vuotta on hyvä ikä. Olet tarpeeksi nuori että ehdit kokea vielä kaikki tärkeät asiat. Mutta tarpeeksi vanha että osaat ja uskallat elää vapaana. Ja kyllä sinä osaat.
Älä valvo yli kahteentoista. Sellainen tekee helposti aloitekyvyttömäksi, kun olet jo valmiiksi huolisaan ja väsynyt.
Koska olit viimeksi uimarannalla? :) Kokeile sitä tänä viikonloppuna! :)
http://www.narsistienuhrit.info/
Vaikea tietysti näin keskustelupalstan perusteella sanoa miehestäsi paljonkaan, mutta kuulostaa aika pahalta: kirjoituksesi perusteella hän ei välttämättä ole ihan kunnossa.
Ihminen, joka välittää sinusta, ei raiskaa. Raiskaus on hirveä teko, se on julma, karmea ja yksi pahimmista asioista, mitä minun mielestäni ihminen voi toiselle tehdä. Minusta tuntuu tosi pahalta puolestasi.
Kerroit, että käyt terapiassa. Se on varmasti ihan hyvä asia. Kerro vain rohkeasti kaikki sinua painavat asiat terapeutillesi: hän osaa varmasti auttaa vaikeissakin asioissa. Kun kerrot terapiassa vaikeimmistakin asioista, pudotat harteiltasi paljon painavaa taakkaa ja saat uudenlaista voimaa ja energiaa sitten jälkeenpäin.
Terapeutti auttaa sinua varmasti myös irtautumaan miehestäsi, jos haluat lähteä pois tuosta parisuhteesta. Jos miehesi satuttaa sinua, hän ei ole arvoisesi kumppani.
Jos haluat, voit valaa itseesi uskoa pienellä harjoituksella. Kirjoita paperille kaikki asiat, jotka painavat, masentavat ja pelottavat sinua. Esim: en pärjää ilman häntä, en uskalla kertoa raiskauksestani terapeutille, minulla ei ole voimaa lähteä, en kuitenkaan löydä parempaa miestä jne.
Sitten, kun olet kirjoittanut kaikki asiat paperille, ota toinen paperi, johon kirjoitat täydellisen vastakohdan jokaiselle pelolle ja murheelle. Esim.
(en pärjää ilman häntä) Pärjään hienosti ilman häntä ja tulen toimeen omillani.
(en uskalla kertoa raiskauksestani terapeutille) Nyt uskallan kertoa raiskauksestani terapiassa ja kohdata rohkeasti kaikki tunteeni
terapeutin kanssa.
(en löydä parempaa miestä) Löydän itselleni paremman miehen, joka kohtelee minua hyvin, joka välittää minusta ja joka on kaikin tavoin hyvä mies minulle. (ja niin edelleen)
Voit vielä repiä pelko- ja masennuspaperin merkiksi siitä, että asiat muuttuvat parempaan päin. Voit myös tehdä saman uudelleen, aina kun tuntuu siltä.
Muistathan, että sinä ansaitset parasta elämässäsi. Ansaitset onnea, rakkautta ja hyvää oloa. Sinä olet arvokas ihminen ja sinun kannattaa pitää huolta kaikkein tärkeimmästäsi - itsestäsi.