Mistähän tämän aloittaisin.... Olen 40v nainen. Naimisissa kohta 20 vuotta, mutta ei niinkään onnellisena. En tiedä rakastanko enää miestäni. Meillä on 3 alaikäistä lasta, 2 tyttöä ja poika. Minusta tuntuu että olen vain lasten vuoksi enää tässä suhteessa.
Mieheni ei ole juoppo eikä väkivaltainen, viihtyy kotona ja on muutenkin aikalailla kunnon mies. Miksi ihmeessä minulle ei riitä se!? Miksi haikailen aina muiden miesten luokse, aina kun näen jonkun hyvännäköisen, katson ekana onko sormusta. Jos Tapaan vaikka työn myötä jonkun kivan miehen, mietin heti millaista olisi olla yhdessä hänen kanssaan. Ihastun melkein viikottain johonkin mieheen.
Nuoruudenrakkaudestakaan en ole päässyt eroon... Kaipaan häntä edelleen vaikka en edes tiedä huolisiko hän minua jos olisimme molemmat vapaina...
Miksi ihminen ei tyydy siihen mitä on, vaan haikailee aina aidan toiselle puolen???
Erota vai jatkaa
32
755
Vastaukset
- kuhaa minulle
No ei tuossakaan nyt mitään niin tavatonta ole mutta onneksi et ole Bi -seksuaalinen nainen aijajai, niillä saattaisi olla kooovin vaikkeeta ku tämä aika on vieklä suopea kaikelle.
Onneksi meil on Päivot sun muut jotka vähän rajaavat markkinoita- edellinen kirj.
.......oih siis PÄIVIT sun muut :))), oihjoi
- Aina lutkitelet
Miten kasvatat lapsia ?
- Kerro?
Niin, MIten Kasvata Lapsia??
- qwldkhQÖRÄR
Nyt auttakaa tät ihmispoloa!!!!!!!!!! Mikä on vialla vai onko mikään? Onko hän vain sitä sorttia jotka vaan _ihastuu_ ja silleen......
Tämä aloitus oli ilmeisen turha. Aloittaja on turha ja kaikki on aivan turhaa. Hän hallitsee elämäsä niinkuin on tottunut tekemään. Ennemmin sääli hänen puolisoaan jolla ei ole niinkään helppoa. Mutta.....
Kysymys: Ajatteletko sitä seksiä vai yhteistä elämää?- Onneton kotonaan
Ajattelen sekä seksiä että yhteistä elämää ja läheisyyttä ja ihanaa arkea. Kaikkea siis. Seksintarpeemmekaan eivät tapaa, itse haluan enemmän kuin mieheni...
Miten lapsiemme kasvattaminen liittyy tähän??? - qwkdehöodräö
Onneton kotonaan kirjoitti:
Ajattelen sekä seksiä että yhteistä elämää ja läheisyyttä ja ihanaa arkea. Kaikkea siis. Seksintarpeemmekaan eivät tapaa, itse haluan enemmän kuin mieheni...
Miten lapsiemme kasvattaminen liittyy tähän???Kaikessa naiviuudessan aloitus oli aika turha. On aivan tavallista että tarpeet eivät mene yksiin pitkissä liitoissa. Ja nyt sinä olet se aktiivisempi osapuoli. Kunhan vain tiedostat tämän piirteesi ja osaat hallita / toimia tämän vallitsevan piirteesi kanssa, niin siinä ei liene mitään ihmeelistä.
Ei kaikesta tarvitse tehdä niin vaikeaa. Tämä maailma on on valmis ja meilä on sinänsä ihan välmiit valinnat jotka arkeamme helpottavat joten sinänsä meidän ei tarvitse kuin valita ja kävellä/ajaa ( perheautolla) kauppaan.
Kaikenlaisia viettelyksiä meille heitellään polullemme, mutta mitäs pienistä kun vaan muistamme pidättäytyä perinteissä a turvallisssa puitteissa niin kaikki on hyvin. - pspspspsp"
Onneton kotonaan kirjoitti:
Ajattelen sekä seksiä että yhteistä elämää ja läheisyyttä ja ihanaa arkea. Kaikkea siis. Seksintarpeemmekaan eivät tapaa, itse haluan enemmän kuin mieheni...
Miten lapsiemme kasvattaminen liittyy tähän???Jos ajatukset, haaveet, ihastukset jatkuvasti kohdistuvat ulkopuolisiin, se ei voi olla vaikuttamatta parisuhteeseen, koska sen näkee ja tuntee se puoliso.
Ja lapsetkin vaistoavat asian, että äiti "on muualla".
Kannattaa palata ajassa taaksepäin ja miettiä niitä hyviä aikoja. Eroa ei kannata suunnitella tai jos niin teet, pysy poissa vaikka melko varmaa on että parempaa et tule löytämään.
Onhan näitä vastaavia tapauksia ollut tuttavapiirissä: Liian "hyvä" mies ja nainen kyllästyy ja lähtee. Parin vuoden päästä yrittää päästä takaisin.
Menkää johonkin parisuhdekurssille.
- Äly hoi älä jätä
Tarviit siis miehen joka ryyppää,pettää ja on väkivaltainen.Siinä sitä jännitystä sinunkin tylsään arkeen kun olet koko ajan varpaisillasi.Kun mikään ei riitä ja mikinkään ei olla tyytyväinen.Sulla on asiat liiankin hyvin.Moni muu olis varmaan valmis viemään ukkos.Mieti sitä,jos se ei sulle kelpaa.Toki katsoa saa muita,mutta oletko valmis uhraamaan kaiken?
- onneton kotonaan
No siis olette varmaan kaikki oikeassa. Mutta jos minulla ei ole hyvä olla tässä liitossa niin siltikö se pitää hyväksyä ja kestää?
Ei lapset minun muuallekatseluitani huomaa, en tee sitä niin selvästi, se on vaan mielen sopukoissa.- tiaknoosi
Hae itsellesi ammattiapua.Ei täällä kukaan voi sinua auttaa.Hyvä olo ja onnellisuus tulee sinusta itsestäsi.Veikkaan että sinulla on masennusta.Joten kannattaa selvittää se sinun oma tilanteesi.Oletko onnellinen lapsistasi ja miehestäsi entä työstäsi?Taidat olla oman elämäsi solmukohdassa ja se on sinun selvitettävä.Noi sinun ihastumiset on sitä onnen hakemista ,mitä et nyt tunne saavan mistään muusta elämäsi alueesta irti.
- .......
Joo, ei ne lapset sitä huomaa. Vilkuile niin paljon kun mielesi tekee. Mutta jossakin vaiheessa vastuullinen vanhempi alkaa ymmärtää kaikenlaisten katseiden merkityksen, ja osaa olla "ihmisiksi" olipa tilanne mikä hyvänsä!!!
Kuka sitä nyt omalle tyttärelleen samaa kohtaoa toivoo kuin itselle? Ei herranjumala millaisessa kaksinaismoralismin maailmassa sitä eletään!
Täytyy todella olla hereillä että saa heistä niin tervejärkisi' ja täyspäisiä että osaavat suhtautua oikein ihan mihin tahansa!
- mukamasa?
Mitäs sitten teet jos huomaat sormuksen niin onko se sulle este?
- hyi
aina paremmin ja paremmin.
sulle sopisi joku naisten mies. - Panomies...
yhdenillan pano ok...ei muuta.
- oodi vapaudelle
Olin itse vastaavanlaisessa onnettomassa suhteessa yli 20-vuotta ja samalla tavalla toimin kuin aloittaja kunnes annoin luvan itselleni repäistä itseni onnettomasta suhteesta ja olla kaikelle tulevalle avoin. Elämä muuttui ihan täysin ja vasta nyt ymmärrän miten tärkeää on ajatella terveellä tavalla itseään ja suoda itselleen jotain mistä haaveilee ja mikä elämästä puuttuu. Ellei liitto perustu rakkauteen ei siitä saa mitään, eikä se anna mitään.
Ero ei ole synti ja syntiä ei ole haaveilla muista, mutta synti on jäädä rakkaudettomaan suhteeseen, johon jäädessään kuvittelee tekevänsä oikein. Uskonnolla minut saatiin pysymään liitossani ja sokeaksi siihen mikä on oikein ja mikä väärin..nyt en anna kenekään enää vaikuttaa omaan elämääni ja ajatteluuni..olen löytänyt tien, jota haluan seurata..se tie olen MINÄ.- Onneton kotonaan
Ensimmäinen vastaus jossa on ajatusta. Ei sillä että se on minun mieleiseni, vaan se että nyt ajatellaan itse asiaa eikä vaan tyhmää minua. Mietinkin kovin miksi kaikki muut haluavat että menisin terapiaan tai hankkisin masennuslääkkeet tai alistuisin tilanteeseen? Miksi aina pitäisi ajatella muita vaikka olen sitä tehnyt jo 40 vuotta! Eikö olisi minunkin aikani saada elämästä jotain nautintoa? Ei riitelevä ja rakkaudeton liittokaan ole hyvää esimerkkiä lapsille! Todellakin mietin koko aamupäivän olenko vain näin kauhean itsekäs ja tyhmä niinkuin annatte ymmärtää? Uskoton en halua olla, enkä halua että jompikumpi löytää uuden vielä ollessamme naimisissa. Mieheni kelpaa varmasti monelle ja miksen sen soisi hänelle jos itse en voi antaa hänelle sitä rakkautta ja lämpöä mitä hän ansaitsisi. Ei, helppoa tämä ei ole enkä tiedä mihin tämä johtaa mutta onnetonta loppuelämääkään en haluaisi...
- Toimintaa nainen
Onneton kotonaan kirjoitti:
Ensimmäinen vastaus jossa on ajatusta. Ei sillä että se on minun mieleiseni, vaan se että nyt ajatellaan itse asiaa eikä vaan tyhmää minua. Mietinkin kovin miksi kaikki muut haluavat että menisin terapiaan tai hankkisin masennuslääkkeet tai alistuisin tilanteeseen? Miksi aina pitäisi ajatella muita vaikka olen sitä tehnyt jo 40 vuotta! Eikö olisi minunkin aikani saada elämästä jotain nautintoa? Ei riitelevä ja rakkaudeton liittokaan ole hyvää esimerkkiä lapsille! Todellakin mietin koko aamupäivän olenko vain näin kauhean itsekäs ja tyhmä niinkuin annatte ymmärtää? Uskoton en halua olla, enkä halua että jompikumpi löytää uuden vielä ollessamme naimisissa. Mieheni kelpaa varmasti monelle ja miksen sen soisi hänelle jos itse en voi antaa hänelle sitä rakkautta ja lämpöä mitä hän ansaitsisi. Ei, helppoa tämä ei ole enkä tiedä mihin tämä johtaa mutta onnetonta loppuelämääkään en haluaisi...
Niin vikaahan ei ole kuin liitossasi,ei missään muussa.Ei kukaan tuputa terapiaa ja masennuslääkkeitä,vaan ulkopuolista ammattiapua esim.perheterapia tai jokin muu vastaava.Käy vaikka itse ensin keskustelemassa tilanteestasi.Jos et sen jälkeen tunne kykeneväsi jatkaa,niin eroa.Nykyään ollaan helposti löymässä hanskat tiskiin.Yritä iskeä puolisosi uudestaan,flirttaile ,keimaile...ihastu häneen uudestaan..vaatii kyllä häneltä vastaan tuloa.Jos homma ei toimi erotkaa.Keskustelkaa älkää huutako ,rakentavasti.Ei se onni tule tekemättä mitään,on oltava valmis tekemään töitä onnensa eteen.Ei se tule märehtimällä ja murehtimalla,vaan pienistä asioista askel kerrallaan.Positiivista asennetta elämään!
- oodi vapaudelle
Onneton kotonaan kirjoitti:
Ensimmäinen vastaus jossa on ajatusta. Ei sillä että se on minun mieleiseni, vaan se että nyt ajatellaan itse asiaa eikä vaan tyhmää minua. Mietinkin kovin miksi kaikki muut haluavat että menisin terapiaan tai hankkisin masennuslääkkeet tai alistuisin tilanteeseen? Miksi aina pitäisi ajatella muita vaikka olen sitä tehnyt jo 40 vuotta! Eikö olisi minunkin aikani saada elämästä jotain nautintoa? Ei riitelevä ja rakkaudeton liittokaan ole hyvää esimerkkiä lapsille! Todellakin mietin koko aamupäivän olenko vain näin kauhean itsekäs ja tyhmä niinkuin annatte ymmärtää? Uskoton en halua olla, enkä halua että jompikumpi löytää uuden vielä ollessamme naimisissa. Mieheni kelpaa varmasti monelle ja miksen sen soisi hänelle jos itse en voi antaa hänelle sitä rakkautta ja lämpöä mitä hän ansaitsisi. Ei, helppoa tämä ei ole enkä tiedä mihin tämä johtaa mutta onnetonta loppuelämääkään en haluaisi...
Minäkään en koskaan ollut uskoton, enkä koskaan tule olemaankaan. Minulle uskollisuus ja luottaminen ovat suhteessa se kaikkein tärkein asia. Olemme exäni kanssa nykyisin hyviä ystäviä ja onnellisempia ja vapautuneempia kuin yhdessä ollessamme. Minä olen onnellinen, kun hän löysi itselleen sopivan naisen ja kannustan ja autan häntä kaikessa, samoin hän minua. Terapiasta ei ollut meille apua, eikä mistään muusta. Olin onneton ja uskoin, että minun on vaan pysyttävä siinä, koska olin niin luvannut.
Puoli vuotta on harkinta-aikaa ja siinä ajassa ehtii miettimään kannattaako jatkaa vai ei. Minä en edes enää harkinnut vaan päätös oli muhinut jo kauan ja se piti. Paras päätös. Ihmeellinen rauha on nyt sisälläni ja poissa on kaikki se kauhea ahdistus ja tuska.
En osaa neuvoa tämän paremmin, mutta sama ahdistus nousi pintaan kun luin viestisi...kamalaa, joku muukin on tuntenut samoin. Voimia sinulle.. - usko huviksesi
oodi vapaudelle kirjoitti:
Minäkään en koskaan ollut uskoton, enkä koskaan tule olemaankaan. Minulle uskollisuus ja luottaminen ovat suhteessa se kaikkein tärkein asia. Olemme exäni kanssa nykyisin hyviä ystäviä ja onnellisempia ja vapautuneempia kuin yhdessä ollessamme. Minä olen onnellinen, kun hän löysi itselleen sopivan naisen ja kannustan ja autan häntä kaikessa, samoin hän minua. Terapiasta ei ollut meille apua, eikä mistään muusta. Olin onneton ja uskoin, että minun on vaan pysyttävä siinä, koska olin niin luvannut.
Puoli vuotta on harkinta-aikaa ja siinä ajassa ehtii miettimään kannattaako jatkaa vai ei. Minä en edes enää harkinnut vaan päätös oli muhinut jo kauan ja se piti. Paras päätös. Ihmeellinen rauha on nyt sisälläni ja poissa on kaikki se kauhea ahdistus ja tuska.
En osaa neuvoa tämän paremmin, mutta sama ahdistus nousi pintaan kun luin viestisi...kamalaa, joku muukin on tuntenut samoin. Voimia sinulle..vinkkinä naisena miesten ajatusmaailmasta: Se on on tai off. Jos vaimokin on sitä mieltä että erotaan mies lopulta taipuu siihen. Jos paperit on viety voi miestä olla vaikea saada enää takaisin.Miehet ovat siinä hommassa suoraviivaisia ja yksinkertaisia ei ne jaksa mitään vääntämistä edestakas.
- ettei tule puuntakaa
Onneton kotonaan kirjoitti:
Ensimmäinen vastaus jossa on ajatusta. Ei sillä että se on minun mieleiseni, vaan se että nyt ajatellaan itse asiaa eikä vaan tyhmää minua. Mietinkin kovin miksi kaikki muut haluavat että menisin terapiaan tai hankkisin masennuslääkkeet tai alistuisin tilanteeseen? Miksi aina pitäisi ajatella muita vaikka olen sitä tehnyt jo 40 vuotta! Eikö olisi minunkin aikani saada elämästä jotain nautintoa? Ei riitelevä ja rakkaudeton liittokaan ole hyvää esimerkkiä lapsille! Todellakin mietin koko aamupäivän olenko vain näin kauhean itsekäs ja tyhmä niinkuin annatte ymmärtää? Uskoton en halua olla, enkä halua että jompikumpi löytää uuden vielä ollessamme naimisissa. Mieheni kelpaa varmasti monelle ja miksen sen soisi hänelle jos itse en voi antaa hänelle sitä rakkautta ja lämpöä mitä hän ansaitsisi. Ei, helppoa tämä ei ole enkä tiedä mihin tämä johtaa mutta onnetonta loppuelämääkään en haluaisi...
mutta kun tuo että riitelette ja on rakkaudetonta kelpaa meille mutta ei pitäis kelvata vielä sulle!Miksi se on niin?Miten kauan tilanne on jatkunut. Ei kai jatkuva sotatila ole hyväksi kenellekään mutta miten helvetissä olette sen antaneet jatkua näinkin kauan (onko sitä jatkunut kauan?) ettekö osaa puhua ihmiset??se on kuitenkin se sama ihminen joka on miltei nähnyt kaikki sisäelimesikin, mikset voisi puhua rehellisesti harkiten edes jotain...
- kahvimukinkorva
oodi vapaudelle kirjoitti:
Minäkään en koskaan ollut uskoton, enkä koskaan tule olemaankaan. Minulle uskollisuus ja luottaminen ovat suhteessa se kaikkein tärkein asia. Olemme exäni kanssa nykyisin hyviä ystäviä ja onnellisempia ja vapautuneempia kuin yhdessä ollessamme. Minä olen onnellinen, kun hän löysi itselleen sopivan naisen ja kannustan ja autan häntä kaikessa, samoin hän minua. Terapiasta ei ollut meille apua, eikä mistään muusta. Olin onneton ja uskoin, että minun on vaan pysyttävä siinä, koska olin niin luvannut.
Puoli vuotta on harkinta-aikaa ja siinä ajassa ehtii miettimään kannattaako jatkaa vai ei. Minä en edes enää harkinnut vaan päätös oli muhinut jo kauan ja se piti. Paras päätös. Ihmeellinen rauha on nyt sisälläni ja poissa on kaikki se kauhea ahdistus ja tuska.
En osaa neuvoa tämän paremmin, mutta sama ahdistus nousi pintaan kun luin viestisi...kamalaa, joku muukin on tuntenut samoin. Voimia sinulle..Mistä se kauhea ahdistus ja tuska tuli?
Jos te voitte olla niin ylinpiä ystäviä?
Sori vaan , mutta sun teksti ei ole totta.
- Kriisissä olevat
Luin kaikkien edeltävien järkevät kirjoitukset. Kiitos. Niissä on täydellisesti kuvattu tilanne - kun romanttinen rakkaus on kertakaikkiaan loppu.
Jos omat tunteet ovat totaalisen lopussa, ongelmia perheessä ja ihmissuhteissa ja vielä täysin järkevistä syistä, mikä pakko on olla yhdessä, pelkästään lasten vuoksi?
Minä en ole onnellinen. Viikko sitten sain asian kakistettua ulos. Ja helpotti. - onni onnettomuudessa
Kun myöntää itselleen totuuden ja päättää haluta ja sallia itselleen oikean onnen, niin on helompi päästää irti. Ilman rakkautta ei kannata jäädä suhteeseen. Vain rakkauden voimalla jaksaa niin hyvät kuin huonot ajat muu on turhaa.
- nuori vasta...
mutta mitä helvettiä se rakkaus on kun sama vaihe tulee eteen vääjäämättä kenen tahansa kanssa, tosin enhän minä mitään tiedä
- Niin se on
Tyhjään pihaan
katselet ikkunasta
päivääsi vihaat
vaikka on aamu vasta
aamusta iltaan
on liian pitkä matka
tahtoisit luovuttaa
pää käskee: jatka
Mietin kuka olet
mitä teet työksesi
oletko kotiäiti
ja onko miehesi
juurtunut, mädäntynyt
sohvaan kii
samalla kun sinä
katoat haaveisiin
Kadonneet kiertävät kuuta karkuun
ja huomista, sen tuomista
suruista tai iloista eivät saa mitään
Aurinko palaa, se valaa
kaunista maatamme, ja saatamme
huomata kuinka sen mullasta itää
ei mitään!
Tuon tuulipuvun alla
on kauneus piilossa
sitä ulkoilutat
leikkipuistossa
kerran viikossa
tila-autolla kaupunkiin
tahtoisit eksyä
kauppakeskuksiin
Samalla raivolla
läpi vuorien
samoilla lauseilla
läpi vuosien
näin elämä yrittää
meitä lannistaa
jos mikään muutu ei, me
tänne katoamme
(kotiteollisuus kadonneet) - neuvo toiselta n:ltä
Aivan normaalia että ihminen ei ole 100 % tyytyväinen elämäänsä. Eräs kaverinikin katselee sormukset ja suoranaisesti flirttailee vaikka on onnellisesti varattu, miehensä kun on varsinainen jästipää juntti.(useimmat suom. mieheet ovat).Sanon sulle suoraan, jos olet laiska etsiin kumppania (sinkkuarki voi yllättää) nin ei kannata erota.Vuodet ne menee hemmetin nopeesti yksinäisenäkin jos ei osaa itsenäisesti tehdä asioita kuten mennä markkioille ja muille maille vaan jää kotiin odottamaan jotain ihmettä.Toisinsanoen voit tehdä tuon saman kyllä suhteessasikin ollessasi.Ja jos tapaat jonkun se on menoa sitten tai sitten ei.Aktivoidu ensin jo suhteesi aikana, katsele rauhassa.Yksinäisyys voi yllättää negatiivisuudessaankin...
- 9+9
Näin juuri. Ehkä ihmiset toivottavatsi tietävät mistä lähtevät ja mikä heitä odottaa sitten. Mitä haluavat elämältään ym. suuret kysymykset on varmasti selvillä kun suunnittelee lähtöä pitkästä parisuhteesta.
Mikään ei varmasti ole niin vaikeaa kuin tehdä päätös ja pysyä siinä. Asiaa varmasti helpottaa se että olisi joku selkeä syy eikä vain väärinkohdellut tunteet :/
Mä en henk. kohtaisesti edes ole etsimässä uutta suhdetta. En todennäköisesti pysty koskaan enää perustamaan uutta ihmissuhdetta ja tiedän kuin yksin olen kun tästä lähden. Mies ei halua että lähden, vaikeeta on kun tietää että jos jään mitä se merkitsee sitten. Mutta toisaalta olen vielä kaikenlisäksi masentunutkin ja juuri ja juuri pärjään työelämässä -aika pieneksi sitä itsensä tuntee.
Pitää olla raamit edes jossakin kunnossa että tuolla ulkona voi elää. Maailma on valmis paikka -siellä vaan sitten mennään kuin sopulilauma sinne mistä käsky käy :) - Lastenko vuoksi?
9+9 kirjoitti:
Näin juuri. Ehkä ihmiset toivottavatsi tietävät mistä lähtevät ja mikä heitä odottaa sitten. Mitä haluavat elämältään ym. suuret kysymykset on varmasti selvillä kun suunnittelee lähtöä pitkästä parisuhteesta.
Mikään ei varmasti ole niin vaikeaa kuin tehdä päätös ja pysyä siinä. Asiaa varmasti helpottaa se että olisi joku selkeä syy eikä vain väärinkohdellut tunteet :/
Mä en henk. kohtaisesti edes ole etsimässä uutta suhdetta. En todennäköisesti pysty koskaan enää perustamaan uutta ihmissuhdetta ja tiedän kuin yksin olen kun tästä lähden. Mies ei halua että lähden, vaikeeta on kun tietää että jos jään mitä se merkitsee sitten. Mutta toisaalta olen vielä kaikenlisäksi masentunutkin ja juuri ja juuri pärjään työelämässä -aika pieneksi sitä itsensä tuntee.
Pitää olla raamit edes jossakin kunnossa että tuolla ulkona voi elää. Maailma on valmis paikka -siellä vaan sitten mennään kuin sopulilauma sinne mistä käsky käy :)Onneton kotonaan, et ole yksin.Samoja asioita pyörittelen mielessäni ja juuri vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Olen miettinyt asiaa jo liiakseenkin ja nyt alan oireilemaan fyysisesti...onko se sen arvoista...Miksi ihmisen on niin vaikea irrottautua ja aloittaa alusta? Mieti mistä olet valmis luopumaan? Luulatavasti kaikki muut "puittteet" pystyt saavuttamaan uudelleen, mutta perhettä et enää eron jälkeen saa kasaan. Ydinperhettä. Minä olen valmis luopumaan siitäkin, kunhan vaan uskaltaisin sen sanoa ääneen.
- Keskipäivän miete
Liitynpä joukkoon. Itsellä niin samanalaisia fiiliksiä ja monen vuoden podinnan tuloksena kakaisin asian julki. Jumankauta, mitä syytöksiä ja tunnetiloja sitä käykään läpi. Ero astui voimaan puoli vuotta sitten. Kun alkaa oireilemaan fyysisesti kuten minäkin jo pitkän aikaa, niin ei ollut muuta vaihtoehtoja enää. Kertakaikkinen stoppi tuli. Ei voinut jatkaa ykisnkertaisesti. Nyt tässä odotellaan asuntoasioiden järjestelyjä ja toivottavsti nekin selviäisi pikapuoliin. Voimia kaikille asioiden kanssa taisteleville ihmisille. Ihmettelen toisaalta, että minusta oli tähän, mutta olen helpottunut. En yleensä kuuntele tälläistä musiikkia, mutta kylläpä sanat osuvat omiin tuntemuksiini ja varmaan monen muunkin fiiliksiin. Se, että kokee sisimmässänsä tekevänsä oikein. Kyllä sen tuntee kun pysähtyy kuuntelemaan itseään ja pohtimaaan voinko elää loppuelämäni näin, vai onko ero ainoa ratkaisu. Minulle oli. Ei pelkillä kulisseilla jaksa loputtomiin, en minä ainakaan. Yhteys ihmiseen täytyy olla. Kipeitä asioita, voimia kaikille. Ai niin se biisi:)
http://www.youtube.com/watch?v=0KkNbtwTOUg- Luotan syd ääneen
Kerran täällä vain eletään ja takaisin pääsee, jos siltä tuntuu molemmista osapuolista.
Tämä hulvattoman onnellinen olotila asian ratkeamisen jälkeen on aivan loistava! Tästäkö alkaa uusi elämä? Kaiketi.
Sitä odottelen ja kaikkea uuden elämän mukanaan tuomia ihkuja uusia ihania asioita. Vaikka puille paljaille joudunkin, niin ei haittaa. Ihanaa, naiset, ihanaa. Kyllä meidän on ajateltava, mikä on se voima, joka perheen pitää kasassa ja onnellisena? Se on äidin onni.
Silti, luotan rakkauteen. Tuli tai oli tulematta eteeni. Kohtalo päättäköön.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874138Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella273019No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452320- 351338
- 10919
- 133901
- 6894
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12822Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124766- 11760