Moninkertaisesti palkitun toimittaja Pekka Ervastin Irakgate kirja on jälleen yksi naula Anneli Jätesäkin arkkuun.
Aika herkulliseen aikaan EU-vaalien suhteen tämä kirja ilmestyy. Ei ihme, että Anneli Jätesäkillä oli pasmat tänään täysin sekaisin uutisissa kun hän leuka väpättäen selvästi oli pelossaan kun taas uusia tosiasioita tuli julkisuuteen.
Eipä taida Lapuan noita-akka olla Brysselissä tulevaisuudessa ja mitäpä hän siellä osaisikaan tehdä.
Aika herkulliseen aikaan EU-vaalien suhteen tämä kirja ilmestyy. Ei ihme, että Anneli Jätesäkillä oli pasmat tänään täysin sekaisin uutisissa kun hän leuka väpättäen selvästi oli pelossaan kun taas uusia tosiasioita tuli julkisuuteen.
Eipä taida Lapuan noita-akka olla Brysselissä tulevaisuudessa ja mitäpä hän siellä osaisikaan tehdä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Anneli palkitaan äänellä numero 165.
Voitto Irak-oikeudenkäynnissä oli siis aivan turha.
Manninen on todellinen sankari.
...
Kävinpä Suomalaisessa kirjakaupassa (Aleksanterinkatu 23 Helsingissä) kuuntelemassa kun Risto Väisänen haastatteli tuota Irak-gate-kirjan kirjoittanutta Pekka Ervastia. Oikein asiallinen ja valistava tilaisuus.
Oli se aika epeli se Anneli. Ei uskonut puoluetovereitaan, jotka koettivat varotella sille tielle lähtemästä. Muut kepulaiset johtavat poliitikot olivat sitä mieltä, että ulkopolitiikkaa ei saisi ottaa ollenkaan vaaliaseeksi, koska siinä ei erimielisyyksiä ole. Mutta Anneli oli löytävinään teeman, josta hän juoni mielestään sellaisen pommin, jolla uskoi tyrmäävänsä vastustajansa. Tässä hän sai Mannisen avukseen. Ja niin faxi rupesi rallattamaan; 196 lähetystä ja olikohan 1300 sivua suoltui Annelille ”pyytämättä ja yllätyksenä”.
Asiat, jotka he ”paljastivat”, olivat varsin mitättömiä, mutta heidän menettelytapansa väärä, kun nuo asiat – oikeammin siihen liittyvät asiakirjat – olivat salaisia. Molemmat tietysti tiesivät liikkuvansa lain väärällä puolella. He uskoivat, etteivät paljastuisi, ja kun pommi olisi tehnyt tehtävänsä eli tuonut vaalivoiton, se unohdettaisiin puolin ja toisin eikä ruvettaisi kaivelemaan sitäkään, että pommi olikin pelkkää pluffia.
Ervasti kertoi olevansa toimittajana sitä mieltä, kaikessa poliittisessa toiminnassa mahdollisimman suuri avoimuus on parasta. Hänen mielestään myös ulkopolitiikasta on voitava ja pitääkin keskustella, myös vaalitaistelussa. Siinä, että ulkopolitiikkaa yhä pidetään meillä jonkinlaisena tabuna, joista vain harvoilla ja valituilla on lupa saada tietoja ja keskustella, on vielä Kekkosen ajan perinteiden laahuksia.
Tämä näkyi Lipposen ja edellisen hallituksen asenteissa, kun nuo kohun nostaneet asiat oli pidetty vain sisäpiirin tiedossa. Asioiden laatu ei olisi sitä ainakaan muuten edellyttänyt, mutta ehkä ajateltiin, että niiden laajempaan julkisuuteen saattaminen rikkoisi keskustelujen toisen osapuolen – supervallan – luottamusta meihin.
Yhtälailla se näkyi Keskustan poliitikkojen asenteissa, jotka olivat sitä mieltä, että ulkopolitiikkaa ei saisi ottaa edes keskusteluun vaalien alla. Jäätteenmäki oli itsekseen toista mieltä, mutta tuskin niinkään avoimuusperiaatteen kuin oman etunsa ja puolueensa edun vuosi. Mutta hänen pyrkimyksensä tehdä "kärpäsestä härkänen" osoitti huonoa harkintaa ja kun hän oli taitamaton toimissaan, hän uskoi selviytyvänsä omista mokistaan valehtelemalla. Mutta ei onnistunut. Oli hyvä, ettei hän saanut jatkaa kauemmin pääministerinä, vaan saimme paremman pääministerin, kuten joku yleisöstä totesi.
No, ei Ervasti tuota kaikkea edellä olevaa sanonut, vaan siinä on jo omiakin ajatuksiani..
Monikymmenpäinen yleisö sai esittää lopuksi kysymyksiään ja kommenttejaan Ervastille. Esitin minäkin yhden kysymyksen. Eipä ollut kysymyksissä yhtään Annelia puoltavaa. Ihmettelen, ettei tämän saitin satraapeistakaan kukaan vaivautunut paikalle puolustamaan sankariaan! No, yksi sentään huuteli, että ”demarit ovat Suomen oikeistolaisin puolue”. Hetken jo luulin häntä Oiva Härköseksi, mutta ei kai Oiva olisi tullut tuollaiseen tilaisuuteen umpikännissä. Tuo känniläinen sitten ohjattiinkin pois häiritsemästä.
Ostin tietenkin kirjan, ja olen jo lukenut sitä 60 sivua ja silmäillyt pidemmällekin. Vaikuttaa mielenkiintoiselta!
Naurusi kääntyy itkuntyrskeeksi 13.6 illalla ja Ervastin kirja kelpaa enää perseenpyyhkeeksi. (paskapaperi on paskapaperia)
Suhtautumista jäätteenmäkeen voi tarkastella neutraalistikin.
Valtaosa niistä, jotka ovat asioihin perehtyneet, katsoo että Jäätteenmäki aiheutti itse oman eronsa lähtemällä vihjailemaan Suomen ulkopolitiikasta asioita, joille ei löytynyt mitään totuuspohjaa, ja sitten sekoili omiin puheisiinsa niin, että sai jopa syytteet niskaansa.
Sitten on tietysti niitäkin tosiuskovaisia tai riittävän Lippos-kaunaisia, jotka suhtautuvat Jäätteenmäkeen tunteen palolla ja pitävät häntä jalustalla tapahtui mitä tahansa.
Iso osa ihmisistä on kuitenkin sellaisia, jotka eivät välitä. Näistä joku osa saattaa tuntea sympatiaa Jäätteenmäkeä kohtaan, kun häntä niin kovasti riepotetaan julkisuudessa.
Jäätteenmäki siis saa EU-vaalissa änniä seuraavilta kansalaisryhmiltä:
- omat fanaattiset kannattajansa
- Lipposta vihaavat, jotka haluavat "palkita" Jäätteenmäen
- politiikkaa vähän ja huonosti seuraavat sitoutumattomat, jotka äänestävät Jäätteenmäkeä sympatiasyistä
Kun vaalin tulos on selvillä, voimme analysoida asian tarkemmin. Mutta se on ainakin selvää, että mitä enemmän Jäätteenmäki ääniä saa, sitä surkeammaksi on tulkittava kansalaisten poliittisen tietämyksen taso.
Jäätteenmäki tulee saamaan runsaasti ns. protestiääniä. Protestissa ei ole kyse tietämyksen tasosta vaan vastalauseesta.
Jäätteenmäen taustabändiltä loppui rohkeus viedä Irak-asia loppuun asti. Nyt Jäätteenmäki ei tuo Keskustalle viidettä paikkaa, vaan ainoastaan rassaa neljää olemassa olevaa.
Keskustan puoluetoimisto vuotaa SDPhen ja Ilta-Sanomiin (Hannu Takkula & Co:t). Keskustan puoluetoimistoon on solutettu SDPn myyriä. Keskustalaiset ilmiantavat toisia mielellään Ilta-Sanomille ja SDPlle niin kuin k-linja, kanervalaiset ja vähemmistökommunistit toisiaan Neuvostoliitolle.
Anneli lyö vielä joskus kovat kortit pöytään. Kun tulee aika, saattaa löytyä vielä laulaja, joka käski panna faxin laulamaan. Peli ei ole loppuun pelattu.
Anneli on levollinen ja vahvoilla.
Annelin numero on 165.
kepulien omat koirat purivat..luihu-anneli kärähti taas vehkeilystä!!!!!!
Anneli vielä lyö kortit pöytään.
Annelille ääni.
Kertoisitko ystävällisesti lisää sairaudestasi, ja ennen muuta kotikasvatuksestasi ?
Tohtisitkohan moiset päästöt ulostaa omalla nimelläsi.
Veikkaan, että Anneli Jäätteenmäki on tulevien EU- vaalien ääniharava.
Joten mölise ihan rauhassa.
...
...sitten vaalien jälkeen !
Ei kai veikkausten esittäminen mihinkään puolukantaan liity ?
Kyllä se on meille kokoomuslaisillekin sallittua ?
Koeta nyt siellä Seinäjoelle esiintyä sivistyneesti.
Jaakon kanssa, joten unohda jo Aulis!
Kävinpä Suomalaisessa kirjakaupassa (Aleksanterinkatu 23 Helsingissä) kuuntelemassa kun Risto Väisänen haastatteli tuota Irak-gate-kirjan kirjoittanutta Pekka Ervastia. Oikein asiallinen ja valistava tilaisuus.
Oli se aika epeli se Anneli. Ei uskonut puoluetovereitaan, jotka koettivat varotella sille tielle lähtemästä. Muut kepulaiset johtavat poliitikot olivat sitä mieltä, että ulkopolitiikkaa ei saisi ottaa ollenkaan vaaliaseeksi, koska siinä ei erimielisyyksiä ole. Mutta Anneli oli löytävinään teeman, josta hän juoni mielestään sellaisen pommin, jolla uskoi tyrmäävänsä vastustajansa. Tässä hän sai Mannisen avukseen. Ja niin faxi rupesi rallattamaan; 196 lähetystä ja olikohan 1300 sivua suoltui Annelille ”pyytämättä ja yllätyksenä”.
Asiat, jotka he ”paljastivat”, olivat varsin mitättömiä, mutta heidän menettelytapansa väärä, kun nuo asiat – oikeammin siihen liittyvät asiakirjat – olivat salaisia. Molemmat tietysti tiesivät liikkuvansa lain väärällä puolella. He uskoivat, etteivät paljastuisi, ja kun pommi olisi tehnyt tehtävänsä eli tuonut vaalivoiton, se unohdettaisiin puolin ja toisin eikä ruvettaisi kaivelemaan sitäkään, että pommi olikin pelkkää pluffia.
Ervasti kertoi olevansa toimittajana sitä mieltä, kaikessa poliittisessa toiminnassa mahdollisimman suuri avoimuus on parasta. Hänen mielestään myös ulkopolitiikasta on voitava ja pitääkin keskustella, myös vaalitaistelussa. Siinä, että ulkopolitiikkaa yhä pidetään meillä jonkinlaisena tabuna, joista vain harvoilla ja valituilla on lupa saada tietoja ja keskustella, on vielä Kekkosen ajan perinteiden laahuksia.
Tämä näkyi Lipposen ja edellisen hallituksen asenteissa, kun nuo kohun nostaneet asiat oli pidetty vain sisäpiirin tiedossa. Asioiden laatu ei olisi sitä ainakaan muuten edellyttänyt, mutta ehkä ajateltiin, että niiden laajempaan julkisuuteen saattaminen rikkoisi keskustelujen toisen osapuolen – supervallan – luottamusta meihin.
Yhtälailla se näkyi Keskustan poliitikkojen asenteissa, jotka olivat sitä mieltä, että ulkopolitiikkaa ei saisi ottaa edes keskusteluun vaalien alla. Jäätteenmäki oli itsekseen toista mieltä, mutta tuskin niinkään avoimuusperiaatteen kuin oman etunsa ja puolueensa edun vuosi. Mutta hänen pyrkimyksensä tehdä "kärpäsestä härkänen" osoitti huonoa harkintaa ja kun hän oli taitamaton toimissaan, hän uskoi selviytyvänsä omista mokistaan valehtelemalla. Mutta ei onnistunut. Oli hyvä, ettei hän saanut jatkaa kauemmin pääministerinä, vaan saimme paremman pääministerin, kuten joku yleisöstä totesi.
No, ei Ervasti tuota kaikkea edellä olevaa sanonut, vaan siinä on jo omiakin ajatuksiani..
Monikymmenpäinen yleisö sai esittää lopuksi kysymyksiään ja kommenttejaan Ervastille. Esitin minäkin yhden kysymyksen. Eipä ollut kysymyksissä yhtään Annelia puoltavaa. Ihmettelen, ettei tämän saitin satraapeistakaan kukaan vaivautunut paikalle puolustamaan sankariaan! No, yksi sentään huuteli, että ”demarit ovat Suomen oikeistolaisin puolue”. Hetken jo luulin häntä Oiva Härköseksi, mutta ei kai Oiva olisi tullut tuollaiseen tilaisuuteen umpikännissä. Tuo känniläinen sitten ohjattiinkin pois häiritsemästä.
Ostin tietenkin kirjan, ja olen jo lukenut sitä 60 sivua ja silmäillyt pidemmällekin. Vaikuttaa mielenkiintoiselta!
Edellä esiintyneet Jäätteenmäki kompleksia sairastavat sossukuorolaiset ovat uusineet nimimerkkejään uuteen ilmiasuun.
Mutta ," sama kaiku se on askelten, kyllä vaistomme tuntee sen kuinka kumpujen kätköistä mullasta maan sossut säälien katsovat poikiaan."