Varmaan ihan hyvä olla välillä yksinkin. Huomaa kuinka helposti on takertunut toiseen ihmiseen, läheisyyteen. Ihan luonnollista että olen hukassa näin. Haaveilua en silti aio lopettaa. Voiko se olla joku alitajuntainen juttu, että kohdistan ihastumiseni ihmiseen jota en voi saada? Toisaalta hän ei voinut aavistaa että aiheuttaa mussa näin suuria tunteita.
Mulla on kaksi puolta. Se, joka antaa ymmärtää muille, että kaikki on hyvin. Ja se, jota en voi tällä hetkellä kenellekään näyttää, että oon ihan tosi yksinäinen. Paljon on ystäviä, perheasiat on kunnossa, mutta palapelin viimeinen pala puuttuu. Mun tulevaisuus, onkohan se onnellinen ja sitä mitä tahtoisin. En haluaisi pettyä taas.
Mulla on kaksi puolta. Se, joka antaa ymmärtää muille, että kaikki on hyvin. Ja se, jota en voi tällä hetkellä kenellekään näyttää, että oon ihan tosi yksinäinen. Paljon on ystäviä, perheasiat on kunnossa, mutta palapelin viimeinen pala puuttuu. Mun tulevaisuus, onkohan se onnellinen ja sitä mitä tahtoisin. En haluaisi pettyä taas.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin se on aina riski ihmissuhteissa, että joutuu pettymään. Mä tutustuin kanssa yhteen mieheen, nähtiin usein me ei ehditty sen pidemmälle, mutta ihastuin valtavasti ja nyt sattuu, kun hän kertoi, ettei ole valmis sitoutumaan.
Vaikka muuten asiat kunnossa ja raskas puuttuu. Joten en ihan onnellinen ole
Mä en usko mihinkään ismeihin, mutta kai tähän pätee se perinteinen; kaikella on tarkoituksensa. Ehkä opin arvostamaan enemmän, ehkä myös kasvan vähän viisaammaksi ja lopetan toistamasta samaa kaavaa. Luopuminen on vaikeinta tässä. Siis ajatuksesta luopuminen. Mä oon tänään jotenkin ihan kesken.