Hei, kaipaisin neuvoja miten olisi mahdollista päästä pakkoneurooseista eroon? Minulla on joitakin pakkoneurooseja, jotka vaikeuttavat elämääni. Kerron joistakin niistä.. Osa niistä voi kuulostaa noloilta.
Minua ahdistaa olla koirani takapuolen lähellä (pelkään että tekisin sille jotain pahaa-sen intiimialueeelle). Ilmeisesti monet lasten äidit saattavat pelätä jotenkin tekevänsä lapsellensa pahaa, mutta minulla tämä pelko koskee koiraani. (Luulen, että pelko johtuu siitä, että minulla on sellaisia muistikuvia että olisin lapsena jotenkin tehnyt perheemme koiralle tyhmiä juttuja-mutta olin kuitenkin lapsi-ja lapsilla on kai joskus tapana joskus tyhmilläkin tavoilla tutustua seksuaalisuuteensa.) Siitä minulla on silti paha olo toisinaan.
Tämän takia en esim. tykkää nostaa koiraani syyliini tai olla sen takapuolen lähellä. Ulkoiluttamaan pystyn kyllä ja silittimään koiraani, mutta joskus sekin tuntuu hiukan ahdistavalta.
Minulla on myös muita pakkoneurooseja, olen joistakin niistä joillekin ammatti-ihmisille jutellutkin, mutta ehkä apua ei ole ollut riittävää.
Ilmeisesti minun pitäisi tottua koirani läsnäoloon ja oppia nostamaan sitä syliin, mutta lakkaisikohan ahdistus sellaisella totuttelulla.
Onko kenelläkään muulla kokemusta vastaavantyyppisestä pakkoneuroosista.
Minua ahdistaa olla koirani takapuolen lähellä (pelkään että tekisin sille jotain pahaa-sen intiimialueeelle). Ilmeisesti monet lasten äidit saattavat pelätä jotenkin tekevänsä lapsellensa pahaa, mutta minulla tämä pelko koskee koiraani. (Luulen, että pelko johtuu siitä, että minulla on sellaisia muistikuvia että olisin lapsena jotenkin tehnyt perheemme koiralle tyhmiä juttuja-mutta olin kuitenkin lapsi-ja lapsilla on kai joskus tapana joskus tyhmilläkin tavoilla tutustua seksuaalisuuteensa.) Siitä minulla on silti paha olo toisinaan.
Tämän takia en esim. tykkää nostaa koiraani syyliini tai olla sen takapuolen lähellä. Ulkoiluttamaan pystyn kyllä ja silittimään koiraani, mutta joskus sekin tuntuu hiukan ahdistavalta.
Minulla on myös muita pakkoneurooseja, olen joistakin niistä joillekin ammatti-ihmisille jutellutkin, mutta ehkä apua ei ole ollut riittävää.
Ilmeisesti minun pitäisi tottua koirani läsnäoloon ja oppia nostamaan sitä syliin, mutta lakkaisikohan ahdistus sellaisella totuttelulla.
Onko kenelläkään muulla kokemusta vastaavantyyppisestä pakkoneuroosista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.