Vaimo on tosi väsynyt

Olen myös huolestunut, sillä nyt tarvitaan apua äidille ja pian, hän on todella väsynyt. Neuvolaan tai lääkäriin ja pian.
Pienen lapsen hoito on hyvin raskasta, siinä voi tulla todellinen masennus, sillä äiti varmasti valvoo kaiken aikaa lapsen kanssa päivisin ja synnytyksen jäkeen hyvin monila on masennusta. Siihen vaikuttavat hormoonien jylläämiset ja pelko lapsen hyvästä huolehtimisesta ym.ym.

Hyvä mies ymmärrä nyt tilanne ja uta puolisoasi parhaan taitosi mukaan, ole mukana lapsen hoidossa, keskustele paljon. Pidä lähellä puolisoasi. Villakoirat voivat odottaa, mutta puoliso tarvitsee nyt sinua kaikkein eniten.

Lapsi päivähoitoon ja vaimo töihin piristymään.
Jos on vähääkään ikää äidillä, niin kaipaa töihin ja jotain muutakin kuin lapsen kanssa kotona olemista ja sitä toisinaan niin todella uuvuttavaa rutiinia (mitä toki lapsi tarvitsee).
Kuten "yhdessä eteenpäin" sanoi, pienen lapsen hoito on hyvin raskasta.

Valvooko vaimo illalla myöhään? Lapsen kanssahan on herättävä aamulla todella aikaisin (ja miten yöt menee, miten lapsi nukkuu, minä ikäinen on?), joten äidinkin iltakukkumiset pitäisi jättää pikkulapsivaiheen aikana. Eihän kukaan jaksa, jos illalla menee vasta puolenyön hujakoissa nukkumaan ja aamulla täytyy olla jo kuuden-seitsemän aikaan täydessä terässä lapsen kanssa.

Minua helpotti, kun pääsin töihin. Pienellä lapsellani (1,9 v.) on nyt energinen äiti. Lapsi itse on päivät perhepäivähoidossa, myös silloin, kun viikolla minulla on vapaata.

Teillä äiti saattaa olla oikeasti masentunut ja loppu siihen rumbaan, joten hyvähän hänen olisi lääkärissäkin käydä.
Tuo, että koti on kotiin tullessasi sikin sokin, vaikka emäntä on ollut päivän kotona (vaikkakin lapsen kanssa) viittaa kyllä siihen, että vaimosi on masentunut ainakin jossain määrin.

Se nyt vaan on niin, että toiset äidit on jo itseäänkin kohtaan niin vaativia, että väsyvät siinä sitten siihen lapsen hoitoon. Sitä ei yhtään tarvitse hävetä.
Jos vaimosikin on tottunut pitkään olemaan työelämässä ja yht´äkkiä heitetään kotiin olemaan pienen lapsen kanssa, niin siihen ei (kaikista haaveilusta je ennakko-odotuksista huolimatta) millään pysty etukäteen varautumaan millaista se äkkiseltään onkin.

Puhu vaimosi kanssa ja käykää yhdessä lääkärissä (Sinä hänen tukena). Ja jos vaimsoi ei palaa töihin, niin ihan siihen arkitouhuunkin on hyvä saada jotain avihtelua hänelle. Eli hieman irti kotoa joskus.

Vaimo lääkäriin - mene mukaan tueksi. Hän on aivan selvästi sairausloman tarpeessa. Masentunut tai/ja uupunut.

Onko paikkakunnallanne kodinhoitajia saatavilla? Soita omaan neuvolaanne ja kysy tai selvitä netissä. Myös neuvolan terveydenhoitaja voi soittaa puolestanne perhetyöntekijälle/kodinhoitajalle ja kertoa tilanteestanne, varata ajan tai sopia heidän soittavan teillepäin. Jotain apua tarvitsette, se on sanomattakin selvää.

Koittakaa myös höllätä vaatimustasoanne. Lapsen lakanaa ei tarvitse erikseen silittää, ei haittaa nukkumista mitenkään jos lakanassa on taitoskohdat näkyvissä. Eikä lapsi tarvitse joka päivä kylpyä, ihon normaalille bakteeriflooralle ei tee hyvää jatkuva peseminen.
Kaupassakäynti ja ruoanlaitto joka päivä on turhaa. Tehkää kerralla isompi ostossatsi - ostakaa vaikka valmisruokaa, ja ruokaa isoja annoksia niin riittää tähteitä ja pakkaseen asti.

Miltä lapsi vaikuttaa? Lapsi voi myös masentua jos ei saa hellyyttä ja hymyä äidiltään koskaan.

Lastensuojelu on myös hyvä paikka. Jos sinne soittaa itse ja pyytää apua, on suhtautuminen aivan eri tasoa kuin jos joku viranomainen soittaa. (minulla on omakohtaista kokemusta) Lastensuojelu voi kustantaa teille väestöliiton lastenhoitajan siksi aikaa kun olet töissä, ja myös siten että sinä saat joskus hengähdyshetken.

"Vaimo raivoaa, jos en saa siivottua koko kämppää... "

Jaksaa ainakin raivota, vaikka olisikin masentunut. En tiedä mistä mahtaa olla kyse, mutta onko vaimollasi työpaikka? Mitä jos vaihtaisitte osia, vaimo menee töihin ja sinä jäät vuorostaan kotiin lapsen kanssa? Näytät pärjäävän varsin hyvin kotitöiden kanssa ja voisit luoda lapseen kunnollisen isä lapsi suhteen. Noin väsyneenä ja työssäkäyvänä se tuskin enää onnistuu.

Älkääkä unohtako, että koirakin tarvitsee pissatukset ja ulkoilutukset tarpeeksi usein. Voisiko koiran antaa jollekulle eläinrakkaalle ja tässä asiassa pätevälle sukulaiselle hoitoon? Ruoat tietenkin ja sopivan hoitopalkkion maksaen. Miettikää, miltä tuntuu olla lapsi tai koira, josta ei huolehdita asianmukaisesti. Sitten vasta tulee aikuisen hätä, johon pitää tietysti myös hakea apua.

Muistan itse hyvin varsinkin ensimmäiset kuukaudet kun vielä elimistö palautui raskaudesta ja synnytyksestä ja imetys vei viimeisetkin vitamiinit elimistöstä vaikka kuinka yritti syödä monipuolisesti. Päivä vauvan kanssa oli vauvan kanssa oloa. Imetin ja tein ruokaa itselleni ja lähes joka päivä monesti oli käytävä ulkoilemassa, mikä vain kulutti enemmän voimia kävellä ympyrää päivästä toiseen puhumatta kenellekkään mitään. Sitä päivä tuntui ikuisuudelta. Vaippoja jäi siihen missä ne vaihdoin ja vauvan likaisia vaatteita pitkin poikin missä sattui puklu tulemaan. En keskittynyt todellakaan kodinhoitoon tai pyykkeihin tai tiskeihin vain siihen että vauva sai ruokaa kun sillä oli nälkä ja kuivat vaatteet ja vaipat jos menivät sotkuun ja että itse pääsin vain makaamaan paikalleni kun vauva nukahti. Vauva heräsi 4-5kertaa yössä siihen saakka kun täytti 5kk ja pidin lopulta itkien unikoulua hänelle. Päivisin oli vain selvittävä siihen asti että kello löi 16.30 ja mies tuli kotiin.

Muistan kuinka huojentava tunne oli että sai antaa lapsen isin hoitoon (yhtä tärkeää isänkin hoito ja läsnäolo kuin äidin) tunniksi ja syödä ensimmäisen kunnon aterian rauhassa ja pumpata maitoa luovutettavaksi. Sitten ehklä päiväunet ja mies pääsi lepäämään sitten.

Tuo väsymys helpotti vasta silloin kun lapsi oli 5kk ja olin lopettanut imetyksen ja saanut 25kiloa ylimääräistä harteiltani mihin elimistöni ei ollut tottunut ja lapsi nukkui yöllä.

Voisit itse joskus kokeilla olla vaikka 2viikkoa aamusta kun heräät siihen neljään viiteen puhumatta mitään. (tietenkin lapselle lepertely asia erikseen, mutta silloinkaan sinulle ei kukaan vastaa) Se jo kuluttaa ihmistä niiiin paljon.

Luojan kiitos meillä ei ole ollut koiraa siihen vielä päälle!

Tuollaiseen väsymiseen pitää löyttä syy ja vaatii lääkärissä käynnin, saattaa olla vaikka diabetes, sillä väsyttää todella. Ei se siellä yäkerrassa nukkumalla parane oli mikä hyvänsä, vaati tutkimuksen ja varmasti useimmiten hoituu pois oikeilla lääkkeillä.

onko vaimosi laiskanlainen vai ahkera?


ootteko miettiny että hällä ois masennus tms?


onko yksi muksu? muksu terve?


ihmetyttää miten ei yhden kanssa pärjää... jos tuollainen mies niin tuskin vaimokaan ihan pelle on....

Sano muijalle että otan oman asunnon lapsen ja koiran jää sinä nukkumaan....

saanko kysyä Mitä vaimosi tekee päivän aikana??jos kusisia vaippoja on lattialla ?olet kaiketi 8-9 h poissa.. lapsi tarviaa n. 4vaippaa tänä aikana. mitä vaimosi oikeesti tekee??makaa sohvalla? minusta tohoin nyt ei auta että "auta vaimoasi enemmän".. vaan otat sen vaimokkeesi nyt pöydän ääreen ja selvität missä vika?? ei noin toimi yksikään terve äiti. jos ei suostu juttelemaan,raahaa lääkäriin,jos ei mene,neuvolan täti tulee teille kyllä. minkä ikäinen lapsi on?

Masennukselta se kuulosta mun mielestäni. Olen itse kärsinyt sellaisesta ja jossain vaiheessa tilanne tosiaan oli se, että kun aamulla heräsin 6-7 maissa, jouduin menemään nukkumaan jo parin tunnin kuluttua, Ei autttanut aamukahvit tuplanakaan.
Tuolloin lapseni tosin jo oli päivähoidossa ja itse saikulla.
Masennus ei ole leikin asia ja se on hirveää, jos se vaivaa useitakin vuosia. Elämästä lähtee mielenkiinto.
Vaimosi kuitenkin huolehtii lapsen päivän ajan, mutta siihen se sitten jääkin. Minäkin hoidin vain pakolliset kuviot. En olisi muuhun kyennyt. Paha mieli tietysti jälkeenpäin kun ajattelee, mutta kukaan ei sairauttaan voi valita.
Juttele vaimon kanssa ja kerro omasta tilanteestasi ja väsymyksestäsi. Vie hänet lääkäriin vaikka väkisin. Hänkiittää sinua vielä joskus. Se osoittaa hänelle ainakin sen, että haluat perheenne kestävän. Masennuksesta ei kukaan selviä ilman apua,

ehdottomasti lääkäriin, ja kilpirauhasarvot myös mittaukseen, itselläni puhkes raskauden jälkeen.

Meillä oli aika lailla samanlainen tilanne kuin alkuperäinen kuvaa. Lisäksi vielä vaimon iäkäs äiti joutui asumaan meillä puoli vuotta kun ei pärjännyt itse kotona. no se lisäsi vielä enemmän vaimon väsymystä ja stressiä.
Meidän pelastus oli se että anopille saatiin kotihoito www.aitohoiva.fi palvelusta ja lapsi laitettiin tarhaan ja vaimo pääsi puolipäiväiseksi töihin. Mutta veikkaan että ilman näitä muutoksia/pelastuksia me emme olisi enään ehjä/kokonainen perhe. Tsemppiä kaikille!

Hei Sinä huolestunut isä, Sinusta minä olisin huolestunut. .!! Mitä ihmettä vaimosi puuhastelee koko päivän kun olet poissa, jättää sinulle kaikki huiskin haiskin. Mitä järkeä tuossa on ? Ei yhden lapsen hoidossa voi kukaan niin väsyä että jättää kaikki kotityöt sinulle oman työsi lisäksi. Äkkiä uusi järjestys taloon ! ennenkuin palat loppuun lopullisesti ! Vaimo opettelemaan kotiasiat uusiksi ja tekemään hänelle kuuluvat kaikki kotityöt. Ollaanko taas uusavuttomia ja pilataan koko suhde sillä että sinusta ei ole kohta jäljellä lapselle edes isäksi???

Takuulla masentunut äiti. Olin itsekin ensimmäisten lasten kanssa ihan loppu. Ikäeroa 1v 5kk ja yrittäjämies. Tuli myös aina töistä suoraan kotiin, muttei kertaakaan ennen klo 20 illalla. Kävi pikaisesti päivällä kotona syömässä, että lapset tiesi minkänäköinen isi on! (vitsi)
Viisi ja puoli vuotta kotiäitinä ja sitten oli pakko mennä töihin. Miehen älyttömät työajat mahdollistivat kotiäitiyden, mutta kyllä sitä silti väsyi.
Kahden nuorimman lapsen ikäero oli jo lähempänä kahta vuotta ja isommat olivat jo koululaisia, etten ollut puoliksikaan niin uupunut kuin ensimmäisistä. Joku muukin oli tuttia tarjoamassa tai helistintä heiluttamassa. Viisi vuotta kotiäitinä ja olisin jatkanut, jos vain olisin voinut.

En ainuttakaan päivää vaihtaisi ja ymmärrän aivan täysin miten totaalista työtä kotiäitiys on. Rankinta ja ihaninta on juuri se avuttomuus, joka ihmisen pennussa on. Jaksahan isukki tukea vaimoasi, mutta älä sinäkään ryhdy marttyyriksi. Muija töihin ja sinä kotiin. Jos se on teidän perheellenne sopivampi tapa, se on oikea tapa.

Vaimosi on pahasti masentunut. Hakekaa heti apua!!!! Kohta olet huolestunut isä itsekin masentuntu ja kuka hoitaa lapsen? Nyt on jo kiire. Miten et ole tuota asiaa tajunnut!!!

Monet miehet tekevät samaa kuin vaimosi, eikä kukaan nainen saisi valittaa että on laiska ukko. Miksi miehelle heti sädekehä jos joutuu osallistumaan arjen puuhiin? ja miksi miehet luulee että tekevät kaiken vaika eivät teekkään?

Luin koko viestiketjun läpi kyyneleet silmissä! Suurin osa kirjoittajista tuntui ymmärtävän aloittajan osaa, mutta joukkoon mahtui myös ymmärtämättömyyttä.

On puhuttu paljon kotiäidin roolista, miten sitä ei arvosteta lainkaan. Yleinen mielipide (joillakin) tuntuu olevan, ehtiihän siinä lapsen hoidon ohella tehdä vaikka mitä ja pitää vielä kodin siistinä ja puhtaana.

Lapset ovat erilaisia, yhden lapsen hoito saattaa olla raskaampaa kuin kolmen! Monilla äideillä on täälläkin kirjoitettua masennusta, joka on kyllä todella paha vitsaus. Siinä jää kodin hoito vähemmälle, kun lapsi vie kaikki saatavilla olevat voimavarat.

Ensimmäinen askel aloittajalle oli purkaa jollekin tuntojaan, edes tänne keskustelupalstalle! Nyt sitten tilannetta purkamaan jonnekin asiantuntijan kanssa. Kyllä se siitä varmasti alkaa helpottaa! Ellei sitten vaimo ole niin syvällä masennuksessa tai muuten vain ei huoli ulkopuolista apua.

Olisi hyvä saada apuun edes joku sukulainen, edes silloin tällöin.

Hakekaa apua, ennenkuin olette molemmat niin täynnä, että alatte miettiä eroa...

Jos vaimosi on kotona niin työssäkäyvä ei tee mitään kotihommia koska ne hoituu helposti kotnaolevalta ja niin edelleen. Olet päästänyt vaimosi niskanpäälle koksak noi pompottaa ja koskas sinä työssäkäyvä pääset urheoelmaan ja pitmään kunnostasi huolta ette itule sydänkohtausta ja niin edelleen. Vaimosi on jumähtänyt kotiin ei kätajua ett äsen lapsenkin kanssa voi käydä jossain laitat vaomisi tekemään oman osuutensa kun isnä tuot rahat perheen elämiseen niin ei sinun tartte enää kotona toista työpäivää tehdä ja se pitää tehjdä vaimollesi selväksi että hän hoitaa kosin ja sinä tuot rahat että solleen.

Minä olen yksinhuoltaja äiti ollut alkuraskaudesta lähtien ja voin kertoa, etttä päivääkää en vaihtaisi pois. Ei ollut kusisia vaippoja, eikä kämppä sotkuinen, jaksoin käydä lenkillä ku vauva nukkui samalla vaunuissa JA KYLLÄ minulla oli myös raskaudenaikainen masennus ja hormoonit jylläs niin paljon, että välillä pää oli aivan sekaisin kaikesta, mutta se oli vaan pakko jaksaa yksinään, ilman sitä miestä joka tulis töiden jälkeen kotiin siivoamaan kämppää. Mun mielestä vaan naiset. joilla on puoliso, eivät oikeasti välillä tajua kuinka helpolla pääsevät!

meillä isäntä vaihtoi työtä puolikkaaseen saamme tukea toimeentulosta koska tulomme on alhaiset..
vaimosi pitää tutkiä onko kilpirauhasen vajaa toiminta vai liian paljon lääkkeitä käyttää.. ja jotain virikettä (avoimmiakerhoja) jos ei auta kodinhoitjaa tai sitouttua kerhotoimintaa.. .
ei kai hän valvo öisin koneella ja päivin istu koneella.

Ymmärrän alkuperäistä tosi hyvin. Itselläni lapsi valvotti öisin 5 vuotta ! Oli erilaiset asiat, jotka aiheuttivat sen ettei lapsi nukkunut yöllä. Kun 5 n vuoden ajan heräsi joka yö 4-5 kertaa ei voinut puhua äidistä tai isästä ,jotka olisivat saaneet tarpeeksi unta.
Meillä ei voinut lasta viedä mummolaan jonain vkonloppuna joka olisi mahdollistanut nukkumisen.
Meillä toteutettiin myös sitä vaihtoehtoa että jompikumpi otti vuorovastuun yöstä ja toinen meni toiseen huoneeseen nukkumaan.
Minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus, joka ei mitenkään helpottanut rumbaa.
Samoin jatkuva valvominen aiheutti sen ettei omasta nukkumisestakaan tullut mitään, koska olin yliväsynyt ja silloin kun sai pienen hetken mahdollisuuden nukkua heräsi jokaiseen pieneen risahdukseenkin.
Jollain tavalla alkuperäisen kirjoittajan on päivä ja yörytmi ja koira ja koti saada hoidettua. Onko mahdollisuutta saada ulkopuolista apua siivoukseen?
Koiran lenkki hoituu vaunuja työntämällä siinä samassa. Puhun omasta kokemuksestani.
Ilman kunnon rytmiä ja suunnittelua ei perheenne toimi.
Lääkäriin kuitenkin ensin, jos äidillä on synnytyksen jälkeinen masennus. Samoin jotenkin saatava teille kummallekin riittävä yöuni, joka on taikasana jaksamiseen ja koko rakennelman pystyssä pysymiseen.

Eikö sen jo ammattilaiset kerro, että jos lapsi valvottaa 5vuotta putkeen, niin olisi kannattanut turvautua unikouluun? En ymmärrä miksi vanhemmat ei käytä sellaista palvelua hyväkseen, jos on mahdollisuus, vaan sitten valittaa kaikille kun ei saa koskaan nukkua. Minulla on monia ystäviä, joiden lasilla oli koliikit sun muut ja yöstä päivään itkettiin ja kun he veivät lapsensa unikouluun niin dadaa, ongelma oli poissa.