Stalkkaus

Stalkkaatko sä häntä siksi, että yrität löytää tilaisuuden vahingoittaaksesi tätä vihasi kohdetta?

Onko tuo elämäsi mielekkäin sisältö?

Jos tämä kirjoitus ei ole provoilua vaan totta, niin ymmärräthän kirjoittaja, ettei noin tulisi olla. Noin suureksi ei vihan tulisi kasvaa, koska et voi hyvin itsekään, jos myönnät sen itsellesi. Vihan tunteita kokee jokainen ja se on sallittuakin, mutta nyt vihasi on kasvanut vahingolliseksi itsellesi ja ilmeisesti myös sille toiselle. Ymmärräthän, että kyseessä on myös osaltasi kostontunteista. Ja jos viimeinen lauseesi on totta ja jos sitä todella haluat, kehoitan sua kääntymään rohkeasti jonkun asiantuntijan puoleen.

Et pysty löytämään syytä, koska egosi ei kestä kohdata mitään keskeneräistä, lapsellista ja naurettavaa omassa itsessäsi. Vihasikin perustuu vastaavaan narsistiseen loukkaukseen, minkä joku henkilö on saanut sinussa aikaan.

Eipä ole tarvetta stalkata ketään. Ihan riittää tekemistä omassakin elämässä. Enempi väistelisin niitä joita vihaan tai inhoan ja toivois mielessään ettei kyseisiin ihmisiin tarvitsisi ikinä enään törmätä missään. Joskus joku olis voinut luulla mun seuraavan häntä, tuntui että jatkuvasti törmäsin saman näköseen ihmiseen kulkeissani. Ärsytti nähdäkin, että taas se sama ämmä tai saman näkönen kuin se yks veemäinen ihminen liikkui just samaan aikaan siellä missä minäkin. Kerran näytti siltä että se lähti juoksemaan sivutielle kuin hullu mut nähdessään :D. Minkä sille mahtaa, jos se kuvitteli omassa luulossaan mun tarkoituksella liikkuneen siellä päin. En mä mikään meedio ole :D. Siinäpähän olkoot luulossaan,polonen. Jotakin iloa hänenkin pieneen elämään. Hupaisaa, kun jälkeenpäin miettii. Oikeasti kuka viitsii toisten elämää stalkata tai tehdä kiusaa. Mitä helvetin hyötyä siiitä on kellekään :D :D :D

Kai olen omituinen, mutta ei mulla OLE ketään, jota vihaisin.
Siis voinhan mä johonkin hetkellisesti v*****ntua, mut ei sen enenpää. Se on semmonen ja mä tämmönen ja me ei tykätä tai pärjätä ja se on siinä se.
Kyllä mä etsin syitä miksi kävi niin ja näin, mut en mä kenenkään elämää stalkkaa . Haluan pitää tarpeeksi etäisyyttä henkilöihin, joiden kanssa on ahdistava olla tekemisissä ja jatkan omaa elämääni ja hän omaansa.

Saako kysyä? Miksi sä häntä vihaat ja miksi se vihasi on jatkunut jo kolme vuotta? Eiköhän se "paranemisprosessi" ala siitä, kun sä lopultakin päätät sulkea koko tyypin pois elämästäsi ja päästäsi.

Jos sun oma elämäsi menee tällä hetkellä kohtalaisen hyvin, niin miksi sä haluaisit tuhota sen ja päätyä hesarin/iltalehden otsikkoon, henkilönä joka "murjoi vihaamansa henkilön tohjoksi"

Miten sinä häntä stalkkasit? Täällä netissäkö vaiko oikeassa elämässä? Miten onnistuit usuttamaan ihmisiä hänen kimppuunsa? Oliko ne niin tyhmiä että uskoivat kaiken mitä stalkaamasi henkilön kontolle vieritit? Nämä kysymykset kiinnostaa koska haluan tietää mitä on kunnon stalkkaaminen. Itse olen niin laiska että en viitsisi vaivaa nähdä vaan antaisin olla. Mutta bay the way, kerro meille uteliaille miten sen kaiken teit???

En ole oikeassa elämässä häntä stalkannut, koska emme asu toistemme lähellä. Mutta tiedän useilta sivustoilta hänen nimimerkkejään ja saatan joskus stalkata hänen tuttujaan, jos löytäisin heidän kauttaan vielä jotain lisää.

En ole usuttanut ihmisiä hänen kimppuunsa? Enkä myöskään vierittänyt hänen kontolleen mitään. Itkin ja raivosin vain ystäville, minkä paskan kohteeksi olen joutunut. He eivät henkilöä tunteneet, eivätkä tunne. Yrittivät vain auttaa pahimman yli. Mutta stalkkaaminen ja vihaaminen jatkuu minun osaltani.

Ja jos sitä ei olisi tapahtunut, ehkä meistä olisi tullut ystäviä. Oli liian myöhäistä. Hän asetti ehdot: joko hyväksyä hänen tekemisensä ja hän jatkaisi loukaamistani tai että hän lähtisi ja kaikki loppuisi. Kun raja on ylitetty ja koetellaan aina enemmän, samalla kieltäydytään perääntymästä, ei voi enää mennä taaksepäin.

Lopeta hyvä ihminen. Osaat sinäkin vähintään olla v..tumainen. Kaikkien kanssa ei voi aina tulla toimeen tai on muita ongelmia/esteitä. Pakko jokaisen on jatkaa omalla polulla. Minä en ole ollenkaan kiinnostunut niiden henkilöiden elämästä, jotka ovat tietoisesti minua loukanneet. Elää missä elää, aivan yksi hailee minulle. Toivottavasti en törmää.
Paljon on tuttuja, jotka on ok. En silti stalkkaa kenenkään yksityiselämää enkä todellakaan ala levittelemään paskatietoja kenestäkään.

ehkä stalkatullasikin olisi tuon myötä syytä vihata ja alkaa stalkata sinua vuosi tolkulla kostoksi, mutta onko siinä mitään järkeä? EI ole. teet itsellesi siinä vain pelkkää hallaa, miksi elää vihassa kun voisit viettää elämääsi siitä nauttien ja nauraen......vihasi on tainut muuttua pakkomielteeksi jo.

Ehkä kohtaat hänen takiaan jotain itsestäsi, jotain vähemmän imartelevaa...?

Tai hän ei arvostanut sua?

Olen itsekin juuttunut vihaan henkilöä kohtaan, jonka kanssa seurustelin useamman vuoden. Hänellä oli myös tuo "joko hyväksyä hänen tekemisensä ja hän jatkaisi loukaamistani tai että hän lähtisi ja kaikki loppuisi -asenne".

Rakastin häntä ja annoin periksi kerta toisensa jälkeen, kunnes en enää jaksanut olla pomputettavana ja alistettuna. Siitä alkoivat entistä isommat riidat, hänen puoleltaa viikkokausien mykkäkoulut, kun ehdotin hänelle puhumista, niin koskaan hänelle ei käynyt (ihan vaan sen takia, että minä ehdotin ja hänelle ei periaatteessa käynyt minun ideani ja ajatukseni) vaan hän ilkeili ja oli töykeä, ihan sama itkinkö vai loukkaannuinko.

Matkoilla ollessani hän aina lähetteli kaipausviestejä perään ja yhden-kahden hyvän päivän jälkeen alkoi taas riita. Häneltä ei riittänyt empatiaa, myötätuntoa tai ymmärrystä minulle, eikä koskaan suostunut myöntämään, että hänen kohtelunsa olisi jotenkin väärää. Se oli aina oikeutettua ja syypää olin minä, tekipä hän mitä tahansa.

Olen vihainen ja pettynyt, toisaalta haluan hänestä ikuisiksi ajoiksi eroon ja toisaalta haluaisin, että hänestä tuli sellainen ihminen kun minä haluan, ymmärtävä ja empaattinen. Sillä minun ymmärrykseni, joustavuuteni, kiltteyteni jne. kelpasivat hänelle mutten koskaan saanut mitään vastaavaa takaisin.

Tiedä, ettei hän muutu, kuin ehkä hetkeksi ja taas ollaan takaisin ilkeyden maailmassa ongelmia kohdatessa.

Miksi sitten olen kiinni tässä ihmisessä niin, että tunnen näitä vihan ja kaiuun tunteita? Ja miten pääsisin tunnesiteestä eroon? Miten voisin lopettaa hänen ajattelun ja katkaista kaikki siteet? Aika ajoin lähetän hänelle tulikivenkatkuisia tekstiviestejä, yleensä sen jälkeen kun hän on kieltäytynyt puhumaan asioista ja ivannut minua. Miksi helvetissä minun pitää yleensä soittaa tuollaiselle kusipäälle?

Tuollanen viha ja kostonhimo näyttää sairaalloiselta kilpailuhengeltä.
Kuin olisi pakko päästä tekemään vähän vielä ilkeämmin ja vieläpä tunkea omat arvonsa häneen.

Mikä pointti? Anna mennä. Onko sun pakko voittaa se kisa? Eikö sulla ole muuta tehtävää? Mitä sä teet jos joku ohittaa sut lenkillä? Vai kävikö tää sun perusarvoille?

Liittykö tää hylkäykseen vai siihen ettei hän tehnyt niinku komensit? Maailmassa on paljon ihmisiä jotka ovat erimieltä sun perusarvoista.

On ihmisiä jotka ei tule pyytämään anteeksi, ei edes tiedä että olis jotain pyydettävää. Tai jos siitä vihasta on vaan tullut tapa, jonka tulta sä itse ruokit. Niinkö paljon sä pidät vihasta? 1) tänään olet 5 min vihaamatta ja 2) huomenna 10 minuuttia jne
Käsittele se ja päästä menemään.

Minulla ongelma se että olen alkanut vihaamaan miestä joka on vaaninut minua neljättä vuotta... Kyseessä on isäni ikäluokkaan kuuluva poikamies, ilmeisesti joko työtön tai eläkkeellä.

Hän alkoi kytätä ja seurata minua ollessani asiakaspalvelutyössä kirjastossa. Jopa tuntikausia päivittäin. Ikävää asiassa on se että mies etsii tilaisuuksia jolloin olen joko yksin tai on pimeää (=syksystä kevääseen pimeän aikaan) että saa yllätysedun eikä kukaan muu näkisi tilannetta. Mies tulee lähelle ja huohottaa... Hän selvästi nauttii siitä jos säikähdän häntä.

Mies kyttää myös nykyisen työpaikkani lähistöllä muttei voi tulla sisälle kyttäämään koska nykyisen työni luonne ei ole julkista vaan yrityspalvelua. Olen infosrmoinut työkavereitani ja pomoani tästä kyttääjästä.

Kyttäys ja seuraaminen ei ole jatkuvaa, mutta toistuvaa.

Minulla ei siis ole todisteita esittää poliisille, eikä "stalkkaus" ole edes rikollista Suomessa!!! Miksi ihmeessä ei? Tietääkseni ongelma on aika yleinen.

Kun mies ei usko sanaa eikä ilmeitä>/eleitä ettei kiinnosta minä aion vetää turpaan kun hän seuraavan kerran änkeää taakseni huohottamaan pimeän aikaan...! Jos ei kerran muu auta niin kipua pitää kestää!

Nappaa sitä pesäpallomailalla turpaan tai tikkaa avaimella silmään.

Voit aina selittää, että se meinas käydä päälle. Ennemmin ne sua uskoo kuin jotain sairasta huohottajaa.

Mua on joskus lenkillä ollessani pelottanut metsästä leijuva tupakansavu. Sellainen olo että joku kyttää... Jos tulis sieltä esille ja tarpeeksi lähelle, vannon että sitä sattuis!

Suosittelisin myös oikein tiukkaa sanomista. Käsket sen painua helvettiin ja jos vielä näkyy, soitat poliisille. Tuokin voi auttaa.

Jos et halua toimia, kerro poliisille huolimatta siitä, ettei sulla ole todisteita. Mua vainosi joskus joku sekopää kyttäämällä, tekstiviesteillä ja postiluukusta tiputetuilla lahjoilla. Ihan pimeitä juttuja.. Mun tapauksessani poliisi soitti häirikölle, ja se häiriköinti loppui siihen.

taidat olla henkisesti sairas tuosta tulee vaan mieleen salkkareista lauran eero aaro hässäkkä aikoinaan! "narsisti"

Luulen, että sinua vaivaa tuo selvittämätön riita ja jokin osa sinusta etsii tilaisuutta pyytää/antaa anteeksi. Itse vihasin kauan erästä henkilöä joka oli nuorena kiusannut minua, mutta lopulta annoin hänelle tilaisuuden pyytää anteeksi. No, hän esitti epävirallisen anteeksipyynnön ja oloni oli hyvin helpottunut. Oletan että pidät häntä syyllisenä riitaanne joten ehkä sinäkin edelleen toivot anteeksipyyntöä.

vastauksista näkee, että kirjoittajilla ei ole oikeita kokemuksia huonosti kohdelluksi joutumisesta. Haukkuvat aloittajaa, vaikkeivat edes tiedä, mitä on taustalla.

Mistä te vatipäät tietäisitte, vaikka aloittajan vihan syynä olisi esim. se, että hän on joutunut vihaamansa henkilön pahoinpitelyn tai pahan petoksen kohteeksi?!

Tunnet itsesi huonommaksi ja olet kateellinen, siinä vastaus. Jospa kehittäisit itseäsi niin voimasi menisivät johonkin hyödylliseen, nyt käytät voimavarojasi vihaan, joka tekee sinulle vain paskemman olotilan.

Onkohan tämä nainen Blondi Jehovan todistaja jolla on vaikeuksia pysyä uskollisena omalle aviomiehelleen tai blondi ympäristönhoitaja?

Ap vain kuulosti parilta naiselta joiden taustaa tunnen valitettavasti....

Ap on nainen, vakkarihempukka täällä, kuten tarkkaavaisimmat jo huomasivatkin ;DD

Ai, mistä sen huomaa? Voisitko valistaa.....

http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/kuka-joutuu-luonnehairioisen-uhriksi/

olette sairaita rupeekaa runkkaaamaan senkin hullut runkkasin tän koko tekstin ajan ja ajattelin teit

''Outoa minusta on, sillä toivon, etten henkilöä koskaan näe, koska herättää raivon pintaan, mutta toisaalta en toivo häntä vahingoittavani ja silti stalkkaan häntä ja kerään raivoa. En tiedä, mikähän järki itselläni tässä toiminnassa on.''

Taitaa olla niin että oikeasti rakastat etkä vihaa ja siksi stalkkaat mukama vihasi kohdetta. ;)

Miksi et selvitä asioita jos ne noin paljon oikeasti vaivaat sinua? Eli lopeta stalkkaus ja ota yhteyttä.

Tunnen henkilön. Hyvin pakkomielteinen ja sairas tapaus. Ehkä on aika viedä asia poliisille.

Siksi, että sulla ei ole kiinnostavampaakaan tekemistä. Et ole erityisen fiksu ihminen.

Viha on kuluttava tunne, stalkkaaminen salassa vahingoittaa vain tekijää, ei kohdetta. Mtä arvokasta vihattu pääsi vahingoittamaan, miten se oli mahdollista?
Pitää kantaa oma vastuu tapahtumista, vaikka toinen olisikin tehnyt väärin, voi oppia. Silloin viha hellittää.

Kateus. Usein toisissa ihmisissä jokin aiheuttaa itsessä epävarmuutta ja siksi vihaan tunteita.

Lisäyksenä vielä, että kukaan joka on onnellinen ja sinut itsensä kanssa ei käytä aikaa toisten tekemisten miettimiseen ja arvosteluun… se kun ei vie itseään elämässä eteenpäin. 😌

Stalkkaus on yritystä täyttää omaa vajavaisuuttaan. Sitten on näitä palstallakin hilluvia ihan oikeita rikollisia joille suunta on yksi ja siellä ei wifiä yms sellaista ole, kuin Ranen takapuolessa tuotua mitä ei kylläkään näille pedoille suoda

Aloitukseen, kommentoin vain, että kyllä se koston halu tuntuu olevan se motivoiva tekijä tällaiseen? En näe muita syitä, miksi stalkata, jos on vihan tunteita toista kohtaan? Hyvä vain myöntää totuus itselle, eikä kierrellä sitä vastaan. Koston halu ei ole tervettä.

Toinen juttu on sitten uteliaisuus, sellainen herää minusta vain jos on kiinnostuksen tunteita herännyt toista kohtaan esim. toisen käyttäytymisen johdosta toista kohtaan? Itse en tällaiseen enää lämpene, koska aina on erehtymisen vaarakin olemassa?

Jos katsot julkisia kuvia netistä, ei ole stalkkausta.

En ole koskaan stalkannut ketään.