Puolustusvoimat puolustaa tiukasti pakkouskonnon harjoittamista ev.lut. kirkon jäsenille, uskonnottomia ja toisuskoisia syrjiviä käytäntöjään mm. paraatien suhteen sekä ylipäätään kirkollisen työn erityisasemaa kaikkiin varusmiehiin nähden. Pääesikunnan 1.6.2011 antama vastaus Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen selvityspyyntöön on surullista luettavaa. Käytännössä myös suositaan uskonnollista sotilasvalaa ja katsomuksellisesti neutraalia sotilasvakuutusta syrjitään.
Pääesikunta katsoo, että kuulumalla kirkkoon henkilö ilmaisee vakaumuksensa, joka ei voi olla lain tarkoittamalla tavalla ristiriidassa hänen jäsenyytensä kanssa. Kirkkoon kuuluvien varusmiesten velvoittaminen osallistumaan palvelustehtävänään kirkollisiin tilaisuuksiin on kuitenkin väärä tulkinta Perustuslain 11 §:stä (uskonnon ja omantunnon vapaus), koska pykälän mukaan ”kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen”.
Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa ei voi määrätä ja sanella, millainen nuoren varusmiehen omatunto on.
Pääesikunta puolustaa yhä myös Yleisen palveluohjesäännön syrjivää kohtaa, joka koskee kenttähartautta, jossa se on osana suurempaa kokonaisuutta eli paraatia. Jos kenttähartauteen osallistuminen ei omantunnon syistä ole mahdollista, kyseiselle sotilaalle järjestetään muuta palvelusta. Tämä tarkoittaa, että ev.lut. uskonnon harjoittamisesta pidättäytyvä sotilas ei voi osallistua paraatiin, mikä on ilmiselvästi uskonnottomia ja toisuskoisia syrjivä linjaus.
Paraatiin osallistuminen sitominen ev.lut. uskonnon harjoittamiseen on ristiriidassa yhdenvertaisuuden sekä omantunnon ja vakaumuksen vapauden kanssa. Se ilmentää täydellistä ymmärtämättömyyttä muiden uskontojen tai uskonnottoman identiteetin, vakaumuksen ja omantunnon omaksuneita ihmisiä kohtaan.
Pääesikunnan mukaan monessa varuskunnassa myös kirkkoon kuulumattomat ovat halunneet osallistua ja ovat osallistuneet sotilaspappien pitämille oppitunneille. Monet kirkoon kuuluvatkin antavat uskonnollisen sotilasvalan uskonnottoman sotilasvakuutuksen sijaan. Tämä johtuu kirkollisen vaihtoehdon suosinnasta ja uskonnottoman vaihtoehdon kaltoinkohtelusta:
Pääesikunnan ohjeen mukaan varusmiespalveluksen alussa juuri sotilaspappi selvittää alokkaille ”kaikkia koskevan uskonnonvapauden merkityksen”. Vasta tämän jälkeen voi alkaa olla pois kirkollisesta opetuksesta. Pakollisen esittelyoppitunnin määrääminen sotilaspapille on virheellinen ratkaisu, koska hän on puolueellinen uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauteen liittyvissä asioissa Tasapuolinen ratkaisu olisi, jos esittelytunnin pitäisi joko yksikön päällikkö tai kuraattori tai molemmat yhdessä.
Kirkollisessa työstä pitää myös yhä hakea vapautusta. Painostavia ”eivät voi katsoa voivansa” -kriteerejä ei tulisi käyttää, vaan tulöisi toimia yksinkertaisesti niin, että ev.lut, kirkkoon kuulumattomat eivät osallistu kirkolliseen toimintaan ja ev.lut. uskonnon harjoittamiseen ja sillä selvä. Tämä vastaisi myös peruskouluihin säädettyä käytäntöä, jonka mukaan elämänkatsomustieto on uskontokuntaan kuulumattomille oppilaille ensisijainen katsomusaine.
Sotilaspapin oppitunnin ohjeiden mukaan uskonnollista sotilasvalaa suositaan ja neutraalia sotilasvakuusta väheksytään, vaikka kaikilla on vapaus valita uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta tai kuulumattomuudesta riippumatta joko sotilasvakuutus (”kunniani ja omantuntoni kautta”) tai sotilasvala (”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä”). Kahden vaihtoehdon lisäksi Puolustusvoimat on kehittänyt sotilasvalaan osallitujien määrän kasvattamiseksi erikoistarjouksen: jos osallistuu valatilaisuuteen, ”uskontoa ei tarvitse tuolloinkaan konkreettisesti harjoittaa”, koska yleisen palveluohjesäännön 415. kohdan mukaan ev.lut. ja ort. kirkkoon kuulumattomat tekevät ”RUKOILKAAMME”-sanalla asennon, kun muut tekevät rukousasennon.
Esittelyoppitunnin ohjeistus jatkuu näin: ”Tämän jälkeen sotilaspappi kertoo, että ellei mainittu käytäntökään tunnu sopivalta, ainoaksi mahdollisuudeksi jää silloin lain suoma tasavertainen mahdollisuus valita valan sijaan sotilasvakuutus.” Kirkkoon kuuluvia ja kuulumattomia siis käytännössä painostetaan osallistumaan sotilasvalaan, koska sotilasvakuutus esitellään vain ikään kuin viimekätisenä vaihtoehtona.
Eduskunnan apulaisaoikeusasiamies antanee ratkaisunsa Puolustusvoimien uskonnon ja omantunnon vapauden ongelmista tämän vuoden aikana.
Pääesikunta katsoo, että kuulumalla kirkkoon henkilö ilmaisee vakaumuksensa, joka ei voi olla lain tarkoittamalla tavalla ristiriidassa hänen jäsenyytensä kanssa. Kirkkoon kuuluvien varusmiesten velvoittaminen osallistumaan palvelustehtävänään kirkollisiin tilaisuuksiin on kuitenkin väärä tulkinta Perustuslain 11 §:stä (uskonnon ja omantunnon vapaus), koska pykälän mukaan ”kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen”.
Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa ei voi määrätä ja sanella, millainen nuoren varusmiehen omatunto on.
Pääesikunta puolustaa yhä myös Yleisen palveluohjesäännön syrjivää kohtaa, joka koskee kenttähartautta, jossa se on osana suurempaa kokonaisuutta eli paraatia. Jos kenttähartauteen osallistuminen ei omantunnon syistä ole mahdollista, kyseiselle sotilaalle järjestetään muuta palvelusta. Tämä tarkoittaa, että ev.lut. uskonnon harjoittamisesta pidättäytyvä sotilas ei voi osallistua paraatiin, mikä on ilmiselvästi uskonnottomia ja toisuskoisia syrjivä linjaus.
Paraatiin osallistuminen sitominen ev.lut. uskonnon harjoittamiseen on ristiriidassa yhdenvertaisuuden sekä omantunnon ja vakaumuksen vapauden kanssa. Se ilmentää täydellistä ymmärtämättömyyttä muiden uskontojen tai uskonnottoman identiteetin, vakaumuksen ja omantunnon omaksuneita ihmisiä kohtaan.
Pääesikunnan mukaan monessa varuskunnassa myös kirkkoon kuulumattomat ovat halunneet osallistua ja ovat osallistuneet sotilaspappien pitämille oppitunneille. Monet kirkoon kuuluvatkin antavat uskonnollisen sotilasvalan uskonnottoman sotilasvakuutuksen sijaan. Tämä johtuu kirkollisen vaihtoehdon suosinnasta ja uskonnottoman vaihtoehdon kaltoinkohtelusta:
Pääesikunnan ohjeen mukaan varusmiespalveluksen alussa juuri sotilaspappi selvittää alokkaille ”kaikkia koskevan uskonnonvapauden merkityksen”. Vasta tämän jälkeen voi alkaa olla pois kirkollisesta opetuksesta. Pakollisen esittelyoppitunnin määrääminen sotilaspapille on virheellinen ratkaisu, koska hän on puolueellinen uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauteen liittyvissä asioissa Tasapuolinen ratkaisu olisi, jos esittelytunnin pitäisi joko yksikön päällikkö tai kuraattori tai molemmat yhdessä.
Kirkollisessa työstä pitää myös yhä hakea vapautusta. Painostavia ”eivät voi katsoa voivansa” -kriteerejä ei tulisi käyttää, vaan tulöisi toimia yksinkertaisesti niin, että ev.lut, kirkkoon kuulumattomat eivät osallistu kirkolliseen toimintaan ja ev.lut. uskonnon harjoittamiseen ja sillä selvä. Tämä vastaisi myös peruskouluihin säädettyä käytäntöä, jonka mukaan elämänkatsomustieto on uskontokuntaan kuulumattomille oppilaille ensisijainen katsomusaine.
Sotilaspapin oppitunnin ohjeiden mukaan uskonnollista sotilasvalaa suositaan ja neutraalia sotilasvakuusta väheksytään, vaikka kaikilla on vapaus valita uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta tai kuulumattomuudesta riippumatta joko sotilasvakuutus (”kunniani ja omantuntoni kautta”) tai sotilasvala (”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä”). Kahden vaihtoehdon lisäksi Puolustusvoimat on kehittänyt sotilasvalaan osallitujien määrän kasvattamiseksi erikoistarjouksen: jos osallistuu valatilaisuuteen, ”uskontoa ei tarvitse tuolloinkaan konkreettisesti harjoittaa”, koska yleisen palveluohjesäännön 415. kohdan mukaan ev.lut. ja ort. kirkkoon kuulumattomat tekevät ”RUKOILKAAMME”-sanalla asennon, kun muut tekevät rukousasennon.
Esittelyoppitunnin ohjeistus jatkuu näin: ”Tämän jälkeen sotilaspappi kertoo, että ellei mainittu käytäntökään tunnu sopivalta, ainoaksi mahdollisuudeksi jää silloin lain suoma tasavertainen mahdollisuus valita valan sijaan sotilasvakuutus.” Kirkkoon kuuluvia ja kuulumattomia siis käytännössä painostetaan osallistumaan sotilasvalaan, koska sotilasvakuutus esitellään vain ikään kuin viimekätisenä vaihtoehtona.
Eduskunnan apulaisaoikeusasiamies antanee ratkaisunsa Puolustusvoimien uskonnon ja omantunnon vapauden ongelmista tämän vuoden aikana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aikamoisen käärmeenpesän saat aikaan selvästä asiasta. Mistä kohdasta sinuakin muka on syrjitty, mistä koskee?
Samaa tekstiä on tuo tyyppi tänne ennenkin syöttänyt. Jo se on saanut aiemmin vastaukset, mutta eihän kunnon propagandisti sellaisesta tokene. Eikä se surullinen ole, riemuissaan vaan, kun saa taas jotain millä mollata uskontoa.