mulla on ollut tosi rankka kevät, johon on kuulunut paljon muutoksia elämässä ja vaikeuksiakin. ensin oli pieniä itkukohtauksia, jotka sitte muuttu unettomiks öiks, paniikkikohtauksiks, toisinaan olen ylipirteä ja reipas, hetken päästä täysin maassa.
eilen vihdoin hain apua kaks viikkoa jatkuneeseen nukahtamis/unettomuusongelmaan. olin koko aika väsynyt ja itketti. nukuin korkeintaan kolme tuntia yössä ja heräilin, päivisin kiukutti ja itketti.
eikä ollu helppo hakea apua, kun piti neljään numeroon soittaa, siinä mielentilas.. ja turhaan. menin päivystykseen, jossa lääkäri sit anto bdi:n täytettäväks ja totes, että nukahtamislääkkeen lisäks pitäis aloittaa masennuslääkitys. en suostunut..
aamulla kävin omalla lääkärillä, eikä hän edes ehdottanut niitä, kerroin etten ollut ottanut. tosin hänen mielestään tilanteeni oli jo parempi, "olethan sinä ihan pirteän näköinen" - johtui ehkä ensimmäisistä 8h yöunista aikoihin. sain sentään uuden ajan ensi viikolle.
nyt haluaisinkin kysyä ennen seuraavaa käyntiä, onko teillä kokemuksia masennuslääkkeistä? jääkö helposti "koukkuun", mitä sivuvaikutuksia? mielestäni lääkkeet hoitaa oireita, ei syitä.. ja jos sitten ottaa ne lääkkeet, onko mitään mahdollisuuksia päästä esim. psykiatrian sair.hoit. kanssa juttelemaan? tilanteessani on vaikeaa juuri se etten pysty läheisilleni tai ystäville siitä puhumaan, ja uskon, että se auttaisi paremmin kuin lääkkeet..
mutta olisiko lääkkeet hyvä ottaa tähän alkuun, että saisi itkuisuuden, ahdistuneisuuden ja pelot vähenemään? kiitos vastauksista.
eilen vihdoin hain apua kaks viikkoa jatkuneeseen nukahtamis/unettomuusongelmaan. olin koko aika väsynyt ja itketti. nukuin korkeintaan kolme tuntia yössä ja heräilin, päivisin kiukutti ja itketti.
eikä ollu helppo hakea apua, kun piti neljään numeroon soittaa, siinä mielentilas.. ja turhaan. menin päivystykseen, jossa lääkäri sit anto bdi:n täytettäväks ja totes, että nukahtamislääkkeen lisäks pitäis aloittaa masennuslääkitys. en suostunut..
aamulla kävin omalla lääkärillä, eikä hän edes ehdottanut niitä, kerroin etten ollut ottanut. tosin hänen mielestään tilanteeni oli jo parempi, "olethan sinä ihan pirteän näköinen" - johtui ehkä ensimmäisistä 8h yöunista aikoihin. sain sentään uuden ajan ensi viikolle.
nyt haluaisinkin kysyä ennen seuraavaa käyntiä, onko teillä kokemuksia masennuslääkkeistä? jääkö helposti "koukkuun", mitä sivuvaikutuksia? mielestäni lääkkeet hoitaa oireita, ei syitä.. ja jos sitten ottaa ne lääkkeet, onko mitään mahdollisuuksia päästä esim. psykiatrian sair.hoit. kanssa juttelemaan? tilanteessani on vaikeaa juuri se etten pysty läheisilleni tai ystäville siitä puhumaan, ja uskon, että se auttaisi paremmin kuin lääkkeet..
mutta olisiko lääkkeet hyvä ottaa tähän alkuun, että saisi itkuisuuden, ahdistuneisuuden ja pelot vähenemään? kiitos vastauksista.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Moikka n21,
Itse olen kärsinyt masennuksesta syksystä 2000 asti. Minun kokemukseni on, että masennukseen tehoaa parhaiten lääkkeet yhdessä psykoterapian avulla. Lääkkeet auttavat ehdottoman hyvin juuri kuvailemiisi oireisiin. Mutta jos masennuksen taustalla on selkeitä syitä, niin silloin kannattaa hakeutua terapeutin juttusille. Varsinkin jos ei halua puhua asiasta läheisten kanssa. Oman kokemukseni mukaan masennuslääkkeisiin ei missään nimessä jää koukkuun. Ne eivät ole rauhoittavia. Sen sijaan Diapamin ja Oksepamin kaltaisiin lääkkeisiin voi jäädä koukkuun jos käyttää niitä pitkään. Mutta misäänn nimessä ei saa jäädä "tuleen makaamaan". Lääkkeet nostavat hyvin masennusloukusta ylöspäin ja terapian avulla taas saa itselleen työkaluja joilla voi kiivetä ne viimeiset tikapuut ylös pinnalle. Mutta varaudu pitkään prosessiin ja siihen että takapakkia voi aina välillä tulla. Ja jos eka terapeutti ei tunnu hyvältä, niin vaihda henkilöä parin käynnin jälkeen. Tärkeämpää kuin se mitä suuntaa terapeutti edustaa on se, kuinka hyvin kemiat synkkaa terapeutin kanssa yhteen. Mutta masennuslääkkeitä kannattaa kyllä alkaa syödä ensiapuna. Ja niiden käyttöä ei missään nimessä saa lopettaa heti kun alkaa tuntua olo vähän paremmalta.
Tsemppiä!
kiitos vastauksestasi, Utelias. tuntuu tosiaan, että haluaisin juttelee, koska tiedän itekki et tähän on syynsä.. kirjoitukses kannusti.
viel kun vaan jaksais vaatia lähetettä ym sinne terapiaan, tuntu nimittäin et se oma lääkäri ei ollu sillä kannalla.. ja sellane vaatii sitte niitä voimia, mitä ei aina ehkä ole. tosin nyt olotila parempi unen ansiosta.
ehkä tää tästä.. toivottavasti tulis vielä lisää kommentteja nimenomaan niistä lääkkeistä.
Mulla on sitten taas kyllä sellaisia tuntemuksia, että noihin (Sepram) pillereihin jää kyllä tavallaan koukkuun, kylläkin enemmän psyykkisesti kuin fyysisesti.
Söin kolmen kuukauden kuurin ja ajattelin, että ollaanpa ilman lääkkeitä. Olo oli parempi ja mielialanheittelyt jääneet miltei kokonaan pois. Viikon päästä kuurin loppumisesta alkoi kauhea itkuraivohuutokausi ja päälle vielä karmeita huimauskohtauksia.
Jatkoin sitten lääkkeiden syöntiä, vähentäen tosin annoksen puoleen. Kaikki on teoriassa nyt taas hyvin, mutta... Mitä jos en enää voi olla ilman pillereitä? Mitä jos noi samat oireet tulee taas takaisin? Pitääkö mun vedellä tabuja loppuelämäni? Oikeasti, jos nyt saisin valita, en lääkitystä ottaisi. Pelottaa elämä ilman lääkkeitä.
Olen samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa siinä, että lääkkeet hoitaa oireita, ei syytä. En ole vielä mennyt minkäänlaiseen terapiaan vaikka lähetteet olisi jo olemassa. En vaan saa itsestä irti. Mitä jos ne vaan naureskelee mulle, että luuletko että sulla on asiat huonosti?
Siis mikä on bdi, minkä sait täytettäväksi?
..siis vaan sellainen kaavake missä oli monta kohtaa (24 muistaakseni) ja erilaisia vastausvaihtoehtoja. siitä laskettiin sitten pisteet, maksimi oli 3*24 ja minimi 0. en sit tiedä kuinka yleinen ja "pätevä" tapa mitata masennusta.. ilmeisesti se oli päivystyksen ajan puitteis paras vaihtoehto.
Se on Beckin depressioasteikko. Sen löytää kokonaisuudessaan esim täältä:
http://www.kanfi.com/beck.htm
Älä ihmeessä lähde mihinkään mielialalääkitykseen. Se on sama kuin alkaisit syömään huumeita. Mielialalääkkeet ovat suomeksi sanottuna samaa paskaa hienoissa paketeissa vain. Käyttäväthän ne katuhuumeinakin esim. lapsille tarkoitettua RITALIN-nimistä amfetamiinipohjaista "lääkettä". Katuhuumeena RITALIN liikkuu nimellä SPIIDI. Tiedoksi vain sinulle mitä olet mahdollisesti suuhusi laittamassa. Jättäisin sinuna kyllä väliin huumeet!
Ei masennuslääkkeet ole huumeita. Masennukseen hoitoon tarkoitetut lääkkeet ovat nykyaikana jo niin pitkälle kehiteltyjä, ettei niillä saa pönttöään sekaisin vaikka kuinka haluaisi. Tarkemmin niiden tehosta voi lukea jostain lääkäripalstalta. Itselläni on ns. välittäjäaineeseen vaikuttavia lääkkeitä,joilla saadaan aivoissa tapahtunut"tukkeuma" taas kulkemaan. Ei ne mitään huumeita ole ja niiden teho alkaa vaikuttaa vasta parin viikon käytön jälkeen eikä anna missään nimessä mitään euforisia tuntemuksia. Kunhan mieliala tasaantuu.
Kuka pöllö tuollaista vielä ajattelee , että masennuslääkkeet on huumeita.
Rauhoittavat lääkkeet on asia erikseen ja mainitsemasi ritalin, mutta ne eivat ole masennuslääkkeitä.
Mietis nyt pikkusen mitä kirjoitat!
Kyllähän se kuule sattuu niin olemaan, että lääkäriltä diagnosoituun masennukseen saatu lääke on aivan eri asia kuin kadulta ostetun tabun nieleminen! Vai moniko pillerinvälittäjä kadulla kantaa vastuunsa edeleen jakamansa lääkkeen vaikutuksista asiakkaalle? Lääkäri sen sijaan on vastuussa hyvin monelle taholle lääkemääräyksistään. Levittelisitkö tuota väärää tietoa tästä lähin jollain toisella palstalla, sillä kyllä jokainen psyykkisesti sairastunut ihminen ansaitsee kannustuksensa ja hoitonsa. Kyllä heillä on jo omatkin pelkonsa uusien lääkkeiden suhteen, eivät he sinua kaipaa itseänsä enempää pelottelemaan. Häpeäisit!!!!!
Omasta kokemuksesta voin sanoa että kyllä niiden haittavaikutukset(joita aivan tuhottomasti)ja lopetus oireet esim minulla kestivät puolivuotta ja olivat kuin helvetin esikartano.Älkää hemmetissä alkako napsimaan niitä !!!!! voi olla että ette koskaan pääse niistä irti tämän sanon omasta kokemuksestani, lääkärit sanovat mitä sanovat kun ei ole henk.koht kokemusta.
itse olen silloin tällöin kärsinyt masennuksesta ja uupumuksesta. Nyt olen päässyt selville että itse asiassa kärsin ahdistuneisuudesta, lasten itku, kaikenlaiset äänet ärsyttivät suunnattomasti mm:ssa. Olen hakenut apua psykologilta joka onkin auttanut paljon. Nyt vihdoin hakeuduin myös työterveyslääkärille, joka osasi kertoa että masennus on aivan konkreettinen aivojen toimintahäiriö joka ei parane kunnolla ilman lääkkeitä.
Nyt olen syönyt lääkettä kaksi viikkoa ja olen erittäin tyytyväinen. Lääkettä tulee syödä puoli vuotta sen jälkeen kun oireet ovat loppuneet, koska masennus uusiutuu helposti. Samalla olen purkanut pskylogilleni mieleeni nousevia kokemuksia lapsuudesta ja saanut ymmärrystä tämän päivän elämääni.
suosittelen ottamaan kaikki apu vastaan mitä on saatavilla. Itsekin pitkään arvelin pärjääväni ilman ammattiauttajaa kunnes työkyky ja kyky olla vahempi meni lähes täysin.
Nyt kiitollinen ja toiveikas
Masennuslääkkeet eivät todellakaan ole mitään HUUMEITA. Aina näitä sekoboltseja joiden elämä on mukamas suistunut täysin raiteiltaan masennuslääkkeiden käytön takia. Itse olen syönyt Cipralexia ja mistään helvetin esikartanosta ei ollut tietoakaan missään vaiheessa.
olisivatkin huumeita. Tai todellisia onnenpillereitä.
Masennuslääkkeet toimivat, jos toimivat, hitaasti ja hyvin luomumaisesti. Ne pitävät välittäjäainetasot tavanomaista korkeammalla, kestää kuitenkin kuukausia, joskus jopa vuosia, ennen kuin korjaavat perusmielialaa. Mikäli lainkaan korjaavat.
Olen syönyt mielialalääkkeitä 80-90-lukujen taitteesta saakka. En ole parantunut, mutta helpotusta olen saanut syvimmissä aallonpohjissa. Lääkkeet ovat myös säätäneet pelkoni ja ahdistukseni pienemmälle.
Tahdonvoimani on kavanut äärihitaasti, sitten onkin päästy sängystä, monesti jopa työelämään saakka, kunnes lääkkeet lopetettu, ja sitten aikaa myöten vajoa hivuutettu takaisin sänkymieheksi. Vasta nyt lääkevastaisuuteni on lientynyt. Olen virheellisesti keskeyttänyt kaikki lääkekuurini ennen aikojaan, aivokemiani on sahaillut edes takaisin.
Pelkään edelleen lääkkeitä. Pelkään niiden muuntavan aivokemiani pysyvästi siten, ettei mikään lääkkeettömyys ole enää mahdollista. Mutta olen vuosia kärsinyt depressiokausista, miksi en haluaisi muuttaa sitä aivokemiaa? Voisin kyllä syödä mielialalääkkeitä lopun elämääni, periaatteessa. Tuntuu kuitenkin oudon pelottavalta jättää aivokemia pillereiden varaan.
Jos leikitään oleva sellainen lääke, joka auttaisi hankaliin hengitysvaikeuksiin. Ajan myötä tuo lääke auttaisi yhä paremmin, mutta lopulta keuhkot eivät tulisi lainkaan toimeen ilman sitä lääkettä. Keuhkojen tiedostamaton ja luonnollinen hengittäminen tulisi kokonaan lääkkeestä riippuvaiseksi.
Se olisi melko pelottavaa, keuhkojen luonnollinen toiminta joutuisi omien ja lääkäreiden käsiin.
Näin kai aivokemialle käy. Kai. En tiedä.
Suhtaudun ristiriitaisesti.
Mutta kun putoaa kylmään veteen...ottaa pelastusrenkaasta kiinni vaikka olisikin vaan pilleri.
On masennuksen syy mikä tahansa, on se aina vaikuttanut myös aivokemiaan. Siksi masennuksen kimppuun voi käydä eri reittejä pitkin, psykoterapialla tai vaikka ihan vaan suoraa sen kemiaa lääkkeillä ropeltamalla.
Hypomas
On väärin sanoa, että masennus vaikuttaa aivokemiaan, koska masennusoireet ovat muuttuneen aivokemian ilmenemä. Se on oire siitä, että aivotoimintoja häiritsee muuttunut kemiallinen tasapaino, ja kun sen muutoksen aiheuttaja poistetaan, poistuu masennuskin.
Oireittesi perusteella, stressihormonitasosi on ollut kauan liian korkea. Useimmiten tällaisen tilan aiheuttajana on kofeiinin pitkäaikainen päivittäiskäyttö. Jos käytät kofeiinia, lopeta se täydellisesti, masennus katoaa elämästäsi alle puolessa vuodessa. Hengitysoireiden kanssa voi mennä pitempään, ja ne pahenevat huomattavasti, kuten masennuskin, lopettamisen jälkeen. Minulla hengenahdistus palautui ajoittain vielä yli vuosi käytön lopettamisen jälkeen.
Hengitystä muuten helpottaa jos makaat selälläsi ja laitat kädet "ylös", olkavarret korville ja kyynärvarret ristiin pään "päälle".
Ja koska sinulle ei tullut mitään ikäviä oireita, ei niitä voi tulla muillekaan?
MAA KUTSUU ... onko mieleesi koskaan juolahtanut, että ihmiset eivät ole täydellisen samanlaisia ja, että he voivat reagoida yksilöllisesti?
sanoinkin: "On masennuksen syy mikä tahansa, on se aina vaikuttanut myös aivokemiaan."
Tuo 'syy' ,vaikka alkuperältään ei-kemiallinen, muuttaa aivoja ja voi aiheuttaa siten masennusta.
Kaiken voi selittää kemiallisesti, koska elämä on myös kemiaa. Elämänvaikeudet jättävät jälkensä aivokemiaan ja aivokemialliset muutokset voivat jättää jälkensä elämään. Ei niitä voi erottaa.
Uskon myös pitkäaikaisen masennuksen muuttavan aivokemiaa, kuten pitkäaikaisen stressinkin.
Hengitysvaikeuksia ei oikeasti ole, vaan käytin sitä (kehnona) esimerkkinä.
Tuo kofeiiniteoriasi kyllä kiinnostaa, juon nimittäin älyttömästi kahvia. Kerro lisää.
Ymmärrän kyllä, että tarkoitat psyyken vaikutusta aivokemian tasapainoon. Se voi aiheuttaa oireita yksinkin, mutta silloin on kyllä kysymyksessä aivan äärimmäisen rankat asiat ja mahdollisesti sisäsyntyiset, altistavat tekijät. Aivotutkimuksen kannalta psyyken vaikutus aivoihin käsitellään negatiivisena impulssina, joka laukaisee hyvin laajoja ja monimutkaisia ketjureaktioita. Kun reaktiot ovat edenneet tarpeeksi pitkälle, vasta silloin syntyy aivokemian tasapainon kannalta sellainen tilanne, jota sanotaan masennukseksi. Eli, ensin tulee negatiivinen impulssi, joka muuttaa aivokemiaa, sitten ilmaantuu masennuksen oireita, ja kun tilanne jatkuu, negatiiviset impulssit tekevät enemmän tuhoa, siihen perustuu kofeiinin aivovaurioita aiheuttava vaikutus, sen laukaisemat stressihormonit ovat aivoille solumyrkkyjä.
Tämä mekanismi toimii onneksi molempiin suuntiin, aivokemiaa voi muuttaa suotuisammaksi monilla kehon ja mielen yhteistyöhön perustuvilla tekniikoilla, olen kehittänyt ja käyttänyt niitä itse vuodesta -86 ja tiedän, että ne todella toimivat. Esimerkiksi 45 minuutin joogasession on todettu fMRI-menetelmällä kohottavan rauhoittavan ja lihaksia rentouttavan välittäjäaineen, GABA:n pitoisuutta 27 prosentilla.
Ei se muuten ole minun teoriani, se on tutkittua lääketieteellistä tietoa. Kofeiinin tiedetään aiheuttavan vaikeaa masennusta, ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriötä, se vain on poliittisesti niin arka aine, kun lähes koko kansa käyttää sitä ja siinä pyörii todella käsittämättämän isot rahat. Eivät lääkärit edes tiedä näistä kofeiinitutkimuksista, eikä se heitä kiinnosta, koska kofeinismia on vaikea diagnosoida olemassa olevan lääketieteellisen tiedon perusteella, eivätkä potilaat kuitenkaan usko, että kofeiinista on luovuttava, koska se aiheuttaa nuo oireet hyvin hitaasti ja tiedostamatta, useiden vuosien käytön jälkeen.
Vasta kun käytön lopettaa, asiat alkavat tapahtua nopeammin, oireet voivat voimistua todella pahoiksi, mutta kun ne loppuvat, ne loppuvat niin nopeasti, että sen huomaa ja sen jälkeen tuntuu selvästi, miten mieli palautuu sellaiseksi kuin se oli ennen oireiden hiipimistä päälle.
Blogissani on kertomus minun tapauksestani, mitä tapahtui vieroituksessa ja mitä kaikkea opin siitä ja lukemistani useista sadoista tutkimuksista ja artikkeleista.
http://qmies.blogit.fi/
Tässä on hyvä linkki ahdistuksen hoito-ohjeista Duodecimissä.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00058
Tässä käännösartikkeli, jossa hoito-ohje on sama, jonka olen itse havainnut parhaaksi käytännössä, olen sen ansiosta oireeton, lukuunottamatta ajoittaisia vieroitusoireiden palaamisia, jotka ovat harventuneet ja heikentyneet miltei huomaamattomiksi nyt 1½ vuotta lopetuksen jälkeen.
http://fi.articlesnatch.com/Article/The-Practical-Ways-On-How-To-Cope-With-Panic-And-Anxiety-Disorder/761414
Kiitos linkeistä! Itse asiassa googletin aihetta kofeiini masennus jo aiemmin tänään ja silloin törmäsin tuohon blogiisikin. Vedinkin yhtäläisyysviivat ex-kofeinistiin ja gmieheen. Löysin myös Lääketieteellisen aikakirjan Duodecimin artikkeleita aiheesta. Kiinnostukseni heräsi.
Hurjia nuo vieroitusoireesi. Minkälaisesta kofeiiinikäytöstä lopetit? Itse olen hörppinyt kahvia ihan lapsesta saakka, ja paljon. Nykyään menee vaihtelevasti 1- 1,5 litraa kahvia/vuorokausi. Järjetön määrä. Tulee varmaan mielettömät viekkarit.
Aion yrittää kahvin käytön lopettamista. Kiinnostuin myös blogissasi mainitusta NAC:sta, mutta mitenhän mielialalääkkeet reagoivat siihen, onkohan niillä mitään haitallista yhteisvaikutusta, vai viekö NAC mielialalääkkeen tehot?
Kyllä ne vieroitusoireet olivat todella perkeleelliset ja pahin vaihe kesti noin 4kk. Sairastuin alunperin teenjuonnilla noin -84, vaihdoin teen pariin pieneen kupilliseen pikakahvia vuonna -87, jolloin kävin läpi viekkarit ensimmäisen kerran. Tämän jälkeen oireet olivat 12 vuotta hyvin vähäisiä, koska vaihdoin pikakahvin pariin kupilliseen laihaa pussiteetä päivässä. Pahin kausi alkoi 2000 kesällä ja loppui vuosi sitten vieroitukseen. Vuorokausikulutus oli noin 5 mukillista, eli about 1-1,5 litraa.
Useat lääkkeet käyttävät samaa sytokromi p450 kanavaa kuin kofeiinikin. Kofeiinin poistuminen kuviosta nopeuttaa lääkkeen poistumista ja teho laskee. Tupakointi lisää p450:n määrää ja puolittaa esim. kofeiinin puoliintumisajan. NAC tehostaa maksasolujen glutationiprosesseja ja nopeuttaa maksan toimintaa, alentaen lääkeaineiden pitoisuuksia veressä. NAC:llä ja lääkkeillä ei minun tietojeni mukaan pitäisi olla yhteisvaikutuksia, mutta mikäänhän ei voi olla tieteessä 100 prosenttisen varmaa.
Mielialalääkkeet ovat täysin turha keksintö, tai oikeastaan vahingollinen, sillä ne toimivat esteenä parantumiselle ja myös näiden oireiden vakavalle tutkimukselle. Koska sekä kofeiini, että mielialalääkkeet voivat aiheuttaa psykoottisuutta, en suosittele lopettamaan niitä samanaikaisesti. Itse lopettaisin lääkkeen ensin ja odottaisin muutaman kuukauden ennen kuin lopettaisin täysin kofeiinin.
Jos sinulla ei ole ollut fyysisiä kroonisia kipuja ja neurologisia oireita, en usko, että tarvitset NAC:tä, sen tarkoitus on poistaa lähinnä noita fyysisiä oireita aiheuttavia erilaisia toksiineja, joita kofeiinin käyttö kerää elimistöön. On tärkeää juoda *vettä* tarpeeksi munuaisten auttamiseksi.
Sinua ei ilmeisesti tarvitse kehottaa tutkimaan blogiani, sieltä löytyy melko hyvät ohjeet, jotka perustuvat kaiketi aika vaikeaan myrkytykseen. Jos tulee kyssäreitä mieleen, käytä blogin kommenttiosastoa, minähän näen meilisoitteet siellä ja pystyn vastaamaan henk. koht. jos on tarvis.
Kerron oman stoorini lyhesti.
Valitin masentuneisuutta lääkärille, joka määräsi 150 mg Fevarinia. Siitä alkoi monta kuukautta kestävä maaninen kausi. Olin täysin holtiton ja impusiivinen, agressiivinen ja vainoharhainen. Ruokahalu kohosi äärimmäisyyteen, ahmin valtavia määriä ruokaa. Unirytmi meni täysin perseelleen ja lääkäri määri vielä 30 mg Remeronia yöksi. Nämä lääkkeet yhdessä aiheuttivat hallusinaatioita. Kerroin psykiatrilleni että näen harhoja, hän vain totesi että nämä lääkkeet eivät voi aiheuttaa tällaisia oireita, joten olen varmaan hullu. Omaa virhettään hän ei suostunut myöntämään. Lopulta olin siinä jamassa että en tiennyt olinko unessa vai valveilla. Seinistä tihkui limaa ja työntyi käsiä, kodinkoneet puhivat minulle. Lopulta otin kourallisen masennuslääkkeitä itsmurhatarkoituksessa. Onneksi heräsin parin päivän päästä kaiken kaaoksen keskeltä ja kirjoittauduin mielisairaalaan. Siitä alkoi pitkä toipuminen ja nyt pärjään ilman lääkkeitä hyvin.
Joillekin lääkkeistä voi olla hyötyä, mutta oikea diagmoosi edellyttää lääkäriltä ammattitaitoa jota terveyskeskuslääkäreillä ja näköjään "ammattilaisillakaan" harvoin on.
itse aloitin masennuslääkkeen neljä viikkoa sitten. olen ehdottomasti tyytyväinen, olen paljon rauhallisempi, energisempi, kärsivällisempi ja onnellisempi. lisäksi käyn kerran viikossa terapiassa. nyt ajattelen että olisi pitänyt saada lääkkeet jo paljon paljon aikaisemmin sillä auttavat myös ahdistuneisuuteen, ihmispelkoihin, ylihuolehtivuuteen jne. Mitään sivuoireita ei ole ollut. suosittelen ehdottomasti. lisäksi sain kahdenviikon sairasloman alkuun ja vuosilomat pälle, olen nyt kuin eri ihminen. olen valmis popsimaan lääkkeitä vaikka loppuikäni niin tyytyväinen olen niihin.
vinkki jos et meinaa saada lähetettä psykoterapiaan, vihjaa että olet ajatellut itsemurhaa, tepsii ja olen aina saanut silloin hoitoa vaikka täälläkin on todellinen onnepotku päästä kunnalliseen psykoterapiaan.
toinen asia . näissä mielenterveysasioissa on hirmu vaikea ottaa apua vastaan. heti kun vähänkin alkaa piristyä tekee mieli lopettaa kaikki hoidot. mutta nyt oikein odotan että pääsen juttelemaan terapeuttini kanssa hän kuuntelee todella keskittyneesti ja rohkaisevasti.
kiksis,...ja
http://www.youtube.com/watch?v=a9YLxUTOsB4
http://www.youtube.com/watch?v=S3tTqKvZVZw&feature=related
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00377