Kovasti ovat kapitalistiset etujärjestöt kritisoineet Kataisen muodostettavaa hallitusta. Milloin mistäkin. Etunenässä tässä marmatuksessa on hokema, ettei hallituksella ole niin sanottua punaista lankaa. Tällä näytään tarkoitettavan sitä, ettei hallitus lupaa kylvää rahaa kapitalistisiin tarkoituksiin, vaan päinvastoin on verottamassa rahat kapitalisteilta pois. Voi elämän kevät. Eivätkö nyt mainitut kapitalismin etujärjestölietsojat ole seuranneet aikaansa? Yritysverojahan päinvastoin alennetaan. Sen lisäksi köyhyyttä ollaan poistamassa, mikä lisää kysyntää talouteen.
Etujärjestöpamput ovat keksineet hienon ilmaisunkin asialleen: hallitusohjelma ei tue KASVUA. On tämäkin ajattelua. Eihän kasvu ole julkisen hallinnon asia ollenkaan, vaan nimenomaan yritysten pitää kasvaa.
Ilmeisesti suomalainen yrityspomo on jo siinä määrin kommunisti, että odottaa julkisen vallan hoitavan yritysten kasvamisenkin. Ruokkivan firman lihavaksi. Julkisen vallan tehtävä on toki luoda edellytykset kasvamiselle, mutta ei julkinen valta yrityksiä suinkaan kasvata. Sitä kyllä voidaan ja pitääkin kritisoida, että julkinen valta on yhä enenevässä määrin lähtenyt kapitalistien kyytiin ja ryhtynyt soveltamaan toimissaan yritystaloudellisia periaatteita. Ja seuraukset näkyvät yhä paisuvana julkisen talouden alijäämänä. Jos tähän nyt vielä pukattaisiin kasvua tukeva rahan hussaus, niin vajeet alkaisivat olla tähtitieteellisiä. Ei julkisen talouden rooliin yksinkertaisesti kuulu hullunrohkeiden riskien ottaminen.
Olen jo aikaisemminkin todennut, että yhteiskunnassamme alkaa osaaminen olla hakusassa. Syy on peruskoulun rapautumisen ja opiskelija-aineksen heikontumisen, mikä aiheutuu siitä, että vaativaan koulutukseen alkaa valikoitua yhä heikompaa opiskelija-aineista, kun koulutuksen tarjonta on ylittänyt roimasti kysynnän. Niinpä ei ole ihme, että jopa professoritaso alkaa olla samaa luokkaa kuin muinoin keskivertoaines kauppakoulussa. Mainitusta ilmiöstä oivana esimerkkinä on julkisuudessa esillä ollut täysin
uusi ajatus siitä, että yritykset käyttävät voittonsa sukupolvenvaihdokseen. Ei tottavieköön moista ole ennen kuultu. Kyllä perheyrityksetkin käyttävät voittonsa ihan normaalilla tavalla. Tavallisimmin ostetaan uusi mersu ja vaihdetaan akka. Tämä näin kärjistetysti, mutta asian raadollinen puoli etenee suunnilleen mainitsemallani tavalla.
Uuden hallituksen veronkiristykset eivät niinkään koske yrityksiä kuin tavallista kansalaista. Erityisesti köyhää väestönosaa. Paremmin myös yritysten kasvua tuettaisiin sillä, että talouteen jäisi ostovoimaa. Ja sitähän ei suinkaan jää, jos ostovoima verotetaan taloudesta pois. Keskustalla olisi nyky-yhteiskunnassa
erinomainen tilaisuus profiloitua myös yhteiskunnallisen osaamisen tason nostajana.
Etujärjestöpamput ovat keksineet hienon ilmaisunkin asialleen: hallitusohjelma ei tue KASVUA. On tämäkin ajattelua. Eihän kasvu ole julkisen hallinnon asia ollenkaan, vaan nimenomaan yritysten pitää kasvaa.
Ilmeisesti suomalainen yrityspomo on jo siinä määrin kommunisti, että odottaa julkisen vallan hoitavan yritysten kasvamisenkin. Ruokkivan firman lihavaksi. Julkisen vallan tehtävä on toki luoda edellytykset kasvamiselle, mutta ei julkinen valta yrityksiä suinkaan kasvata. Sitä kyllä voidaan ja pitääkin kritisoida, että julkinen valta on yhä enenevässä määrin lähtenyt kapitalistien kyytiin ja ryhtynyt soveltamaan toimissaan yritystaloudellisia periaatteita. Ja seuraukset näkyvät yhä paisuvana julkisen talouden alijäämänä. Jos tähän nyt vielä pukattaisiin kasvua tukeva rahan hussaus, niin vajeet alkaisivat olla tähtitieteellisiä. Ei julkisen talouden rooliin yksinkertaisesti kuulu hullunrohkeiden riskien ottaminen.
Olen jo aikaisemminkin todennut, että yhteiskunnassamme alkaa osaaminen olla hakusassa. Syy on peruskoulun rapautumisen ja opiskelija-aineksen heikontumisen, mikä aiheutuu siitä, että vaativaan koulutukseen alkaa valikoitua yhä heikompaa opiskelija-aineista, kun koulutuksen tarjonta on ylittänyt roimasti kysynnän. Niinpä ei ole ihme, että jopa professoritaso alkaa olla samaa luokkaa kuin muinoin keskivertoaines kauppakoulussa. Mainitusta ilmiöstä oivana esimerkkinä on julkisuudessa esillä ollut täysin
uusi ajatus siitä, että yritykset käyttävät voittonsa sukupolvenvaihdokseen. Ei tottavieköön moista ole ennen kuultu. Kyllä perheyrityksetkin käyttävät voittonsa ihan normaalilla tavalla. Tavallisimmin ostetaan uusi mersu ja vaihdetaan akka. Tämä näin kärjistetysti, mutta asian raadollinen puoli etenee suunnilleen mainitsemallani tavalla.
Uuden hallituksen veronkiristykset eivät niinkään koske yrityksiä kuin tavallista kansalaista. Erityisesti köyhää väestönosaa. Paremmin myös yritysten kasvua tuettaisiin sillä, että talouteen jäisi ostovoimaa. Ja sitähän ei suinkaan jää, jos ostovoima verotetaan taloudesta pois. Keskustalla olisi nyky-yhteiskunnassa
erinomainen tilaisuus profiloitua myös yhteiskunnallisen osaamisen tason nostajana.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.