Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Yksin muiden joukossa

    Lueskelin näitä tän saitin juttuja ja tulin silleen surulliseksi. Yksinäisten ihmisten sisäinen halu saada rakkautta ja empatiaa on suunnaton, melkein käsin kosketeltava. Yksinäinen tavallaan kasvattaa näkymättömän muurin ympärilleen, katoaa olemasta muitten silmissä sillai henkisellä tasolla. Yksinäinen odottaa että tulisi joku joka rakastaisi ja olisi sellainen tosi ystävä, pyyteetön ystävä. Pyyteettömyys on tänä päivänä katoava luonnonvara, suurin osa ystävyyssuhteista pyrkii jotenkin hyötymään. Ystävyydellä on tase jonka on oltava positiivinen, rakkautta ja ystävyyttä ei saa antaa enemmän kuin on itse saanut. Onko yksinäisen tase pelkästään ottava, kuinka pitkään yksin ollut kykenee empatiaan ja ystävyyteen.




    Susku von .......
    4941
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    tarttee halia ensin. Luulen että ihminen kokee itsensä yksinäiseksi koskemisen puutteesta.
    Riittää kun saa pitää jotain vähän kädestä ja tuntea lämpöä.
    Joskus jos on joku lemmikki eläin vaikka koira ei tunne itseään niin yksinäiseks.
    Ja sitten kans nuoruuteen kuuluu sellainen yksinäisyyden vaihe, kun alkaa itsenäistymään.
    Kannattaisko perustaa yksinäisten hali kerho.
    sellanen et vois silloin tällöin vain tavata ja olla yksinäinen yhdessä? olisko ketään ku haluis tavata? Sitten ei oliskaan enää yksinäinen ku silloin tällöin, eikä se oo niin kauheeta. Ku melkein kaikki on kuitenki aika yksinäisii ainaski Suomessa.

    Äänestä

    • Hyvä pointti toi porukan kokoaminen. Mites se tehtäisiin. Aktiivisuutta tarttis olla..

      Äänestä

    aika hyvä kirjotus. mut ei ketään kuitenkaan loppujenlopuks kiinnosta yksinäiset ihmiset. ei kukaan halua sellasta joka on yksin.

    Äänestä

    • Jaa miksi ei halua?

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Susanna kirjoitti:

    Lueskelin näitä tän saitin juttuja ja tulin silleen surulliseksi. Yksinäisten ihmisten sisäinen halu saada rakkautta ja empatiaa on suunnaton, melkein käsin kosketeltava. Yksinäinen tavallaan kasvattaa näkymättömän muurin ympärilleen, katoaa olemasta muitten silmissä sillai henkisellä tasolla. Yksinäinen odottaa että tulisi joku joka rakastaisi ja olisi sellainen tosi ystävä, pyyteetön ystävä. Pyyteettömyys on tänä päivänä katoava luonnonvara, suurin osa ystävyyssuhteista pyrkii jotenkin hyötymään. Ystävyydellä on tase jonka on oltava positiivinen, rakkautta ja ystävyyttä ei saa antaa enemmän kuin on itse saanut. Onko yksinäisen tase pelkästään ottava, kuinka pitkään yksin ollut kykenee empatiaan ja ystävyyteen.




    Susku von .......

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu