Mikä se tunne on kun toinen tuntuu ensikohtaamisesta lähtien todella tärkeältä?
Ja mitä se tarkoittaa kun ilahtuu toisen puheluista, vaikkei vielä edes tunneta?
Ja kun sydän pamppaillee kun häneltä tulee viesti?
Entä se kun kuuntelisit hänen ääntään tuntitolkulla, ja kun hän soittaa ei ole koskaan "huono hetki".
Miksi häntä kohtaan tulee heti ikävä erottua? Hänen ääntään kaipaa vaikka puhelu lopetettiin juuri? Ja hän soittaa sulle, vaikka edellisestä puhelusta on vain hetki..?
Mikä on se ihminen, jolle tekee mieli kertoa kaikista päivän tapahtumista ensimmäisenä - vaikka vielä hetki sitten hän oli tuntematon?
Mistä se lämmin hyvänolonaalto tulee, joka täyttää joka solun, kun ajattelen häntä, lämpöä ja ainutlaatuista säihkettä hänen silmissään?
Miksi häneen tutustuttuasi näet maailman erilaisena, tutuissa ja arkisissa paikoissa näet asioita joita tahtoisit tehdä hänen kanssa, jonne haluaisit mennä hänen kanssa...
"Ensimmäisenä aamulla, viimeisenä illalla mielessä" maailman typerin klisee, mutta entä kun näin on jokainen päivä mennyt sen jälkeen kun kohtasimme?
...miks nykyään alkaa kirvellä silmiä, ja puristaa rintaa kun ajattelee häntä, ja sitä että hän on kadonnut elämästäsi...
Jos ihminen itkee toisen ihmisen vuoksi, se R***STAA sitä?????
Ja mitä se tarkoittaa kun ilahtuu toisen puheluista, vaikkei vielä edes tunneta?
Ja kun sydän pamppaillee kun häneltä tulee viesti?
Entä se kun kuuntelisit hänen ääntään tuntitolkulla, ja kun hän soittaa ei ole koskaan "huono hetki".
Miksi häntä kohtaan tulee heti ikävä erottua? Hänen ääntään kaipaa vaikka puhelu lopetettiin juuri? Ja hän soittaa sulle, vaikka edellisestä puhelusta on vain hetki..?
Mikä on se ihminen, jolle tekee mieli kertoa kaikista päivän tapahtumista ensimmäisenä - vaikka vielä hetki sitten hän oli tuntematon?
Mistä se lämmin hyvänolonaalto tulee, joka täyttää joka solun, kun ajattelen häntä, lämpöä ja ainutlaatuista säihkettä hänen silmissään?
Miksi häneen tutustuttuasi näet maailman erilaisena, tutuissa ja arkisissa paikoissa näet asioita joita tahtoisit tehdä hänen kanssa, jonne haluaisit mennä hänen kanssa...
"Ensimmäisenä aamulla, viimeisenä illalla mielessä" maailman typerin klisee, mutta entä kun näin on jokainen päivä mennyt sen jälkeen kun kohtasimme?
...miks nykyään alkaa kirvellä silmiä, ja puristaa rintaa kun ajattelee häntä, ja sitä että hän on kadonnut elämästäsi...
Jos ihminen itkee toisen ihmisen vuoksi, se R***STAA sitä?????
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kirjoitusta lukiessani tajusin omalta kohdaltani erään asian. En vain halunnut myöntää sitä itselleni.
Mä toivon, että mun ihastus tuntisi myös samoin, kuin minä. Toi voisi olla kirjoittamani. Antaisi edes mahdollisuuden lähentymiseen.
Minäkin tajusin jotain... Eikä se ollut miellyttävä huomio. Mies ei välittänyt minusta aidosti, mutta minä en osaa vieläkään päästää irti.
näin minä tunnen häntä kohtaan
http://youtu.be/j_Tbn4i0Chc
Juuri näin, niin totta !!!!!!!
Samoin...tuon lukiessani on vain pakko myöntää pienesti itselleen se tosiasia. Rakastunut olen, rakastan. Mutta mitään en myönnä. Edelleen tykkään vain tosi kovasti :)
vasta kun menettää, ymmärtää.
Huh, olipa tutunkuuloista. Miten ihanaa on, että sellainen ihminen on (tai on käynyt) elämässä. Ajattelen lämmöllä sitäkin kevättalvista pitkää puhelinkeskustelua.... söpöä
Minun soitot osuivat aina huonoon hetkeen. Hän ei juuri koskaan vastannut kun soitin. Kun hän soitti, se oli ylipirteä pikapuhelu -no hei- mitä kuuluu- no mitä muuta- no ei muuta- moimoi-. Minua ahdisti hänen puhelunsa. Niissä ei ollut mitään aitoa, pelkkää päälle liimattua tekopirteyttä. Epäaitoa, valehtelulle ja salailulle kuulostavaa. Velvollisuuden hoitamista, äkkiä vaan että on sitten hoidettu sekin yhteydenpito.
Mitä minä oikein ikävöin??
Et voi puhua salailusta, jos toinen ei ole halunnut antaa sulle läheisyyden oikeutta.
Taatusti voin.
Hänellä oli muita kumppaneita.
Silloin voit, jos hän oli sinun kumppanisi.
Miksi ei olisi ollut??
Ja annan sen luvan niille muillekin kumppaneille, vaikka he eivät sitä sinulta saisikaan.
Ei kuulostanu ihan kumppanilta, jos tekopirteät pikapuhelut on kommunikoinnin ydin.
KIITOS AP kirjoitit hienosti, kuin minä ajattelen, ikävöin ja rakastan häntä
veit sanat suustani. enkä aio enkä halua menettää häntä
ole hyvä tunteitani vain avasin, pidä sinä kiinni niistä minä menetin ne..tai siis hänet
etpäs todellakaan menettänyt, älä unta näe menetyksestä meinaan
tässä minun tunteeni hänestä
http://youtu.be/j_Tbn4i0Chc
mistäs sinä tiedät minun menetyksestäni, kyllä juuri niin on käynyt, valitettavasti
Tiedätkö sitten, että hän ei välitä sinusta?
Sehän on kaiken avain, että ihmiset tahtovat kommunikoida keskenään
tiedän, sehän tässä surettaakin
...toiveessa jokaisen aamun,niin tyhmän surullisen päivän,
pysähtyneen illan, eikä voi kun rakastaa...
Voi, onko se kohtaaminen rakkautta, joku tunne? Joku katse? Joku mystisyys? Vai onko se rakkautta se Ikävä, vaikkei toista tunne. Vai onko rakkautta se että hän lähelläsi oleva tuntee jo sinua, välittää ja rakentaa kanssasi jotain, itsekin yrität, mutta jotain suurta tunnetta mystisyyttä, ensikohtaamisen hulluutta, sydämen pamppailua, sekoamista suurista tunteista ei ole siinä määrin, kuin yksi toinen kohtaaminen saa., miten on.? Mikä on se sydämen ääni mitä seurata?
sanoi kalkkuna kun päätä leikattiin ,alku huumaa haihtuu ja kaikki painuu pikku hiljaa unholaan ,ja silleen ...plaa plaa,plaa,alkaa vitutus nostaan päätänsä ,mutta onneks on juhannus taas!!!!!
.....
samoin tunnen
http://youtu.be/j_Tbn4i0Chc
ton superpaskan biisin postaaminen joka väliin! yök
Mä tajusin tuosta aloituksesta taas kerran sen ettei mulle tuota rakkautta sitten koskaan elämään tullutkaan. Kai sekin asia on jossain ennalta päätetty ja tähtiin kirjoitettu. Onnea vaan teille jotka rakastatte ja saatte rakkautta osaksenne.
tuli mieleen ih ajoku muu jota en ole edes ajatellut:):)
Aina välillä ihmetyttää, kuinka me ihmiset ollaan ja tunnetaan niin samanlailla asioita.
Tuo hieno tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittamani, niin hyvin kuvasit
minun tunteitani erääseen "tuntemattomaan" ihmiseen.
Ikääsi en tiedä, mutta itsessäni huomasin myös sen, että hän toi esiin minun
joskus kadotetun itseni.Siis sen "hyvän minän", mikä olin silloin nuorempana ja elämä ei ollut kolhinut vielä pahasti.
Asiat on nyt muuttunut aika paljon siitä kun minä tapasin hänet,
mutta eikös sanonta sano, if you have loved, you have lived.
Tai jotain sinnepäin. :)
Rakkaus on ihmeellistä ja sillä on ihmeellinen voima.
Totta, minustakin hän toi esille uusia, tai nukuksissa olleita puolia... tunsin uudistuvani. Sittemmin myös tuskaa ja surua, mutta voikohan niitäkään rakkaudessa ihan välttää... uusia asioita silläkin saralla, mietittäväksi.
Rakkaus parantaa sielua :)
Sekä juuri kuten aloittaja niin hyvin kuvaa, halun kertoa päivän tapahtumista ensimmäisenä :)