...kun tietää ettei ketään ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaankaan ja tasan ainoa syy siihen on oman pään sisäiset umpisolmut! Kun tietää, ettei ole todellisuudessa ruma, mielenvikainen, epäsosiaalinen, alkoholisti tai mitenkään muutenkaan periaatteessa 'viallinen', mutta ei vaan mitenkään kykene lähestymään vastakkaista sukupuolta seuranhakutarkoituksessa. Kaveeraamaan ja niitä näitä juttelemaan kyllä pystyy, mutta aina kun paikka olisi tai puhe tulee jostain muusta, niin jänistää takavasemmalla tai sönköttää valheita omasta kiinnostamattomuudesta.
Se on hirvittävä tunne...
(M)26
5274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No höh.. Onks siulle joskus sattunut jotain ikävää lähisuhteissa, mistä ne umpisolmut johtuu? Oisko ehkä mahollista saaha niitä käsiteltyy nii, että pystyisit joskus ainaki yrittämää? Jos ei itteksee, ni vaikka jonku ammatti-ihmisen kanssa.. Ku siulla kuitenki on ilmeisesti halu olla yhessä, et haluu elää yksin. Ni ehkä joku osais auttaa.
Mut ymmärrän kyllä ihan täysin, mistä puhut ja hirvee tunne se on. En oo eläissäni seurustellu, ku aina ku siihen on tilaisuus tullu, oon paennu ja nii pitkälle ku mahollista. Että solmui täälläki, mut toivon, että oon jo matkalla tajuumaan niitä ja muuttamaan siten käytöstäni :)
Sanopa muuta... Tosin minä pidän itseäni kohtuu rumana ja kaikinpuolin huonot "ominaisuudet" omaavana. Silti kuitenkin näen, että itseäni rumemmat ihmiset ovat parisuhteessa.
En valitettavasti usko, että ujoutta/aloitekyvyttömyyttä tai mitä tämä nyt onkaan pystyy parantamaan mitenkään. Joillain se katoaa iän tai kokemuksien myötä, mutta muilla se on ja pysyy. Valitettavasti, sillä ruman miehen on tehtävä aloite tai hän viettää aikaansa yksin.
Sama vika rahikaisella. Suosittelen että teet kuten minäkin, teen jollekin treffipalstalle profiilin ja alat sitä kautta kirjoittelemaan jonkun mukavan tytön kanssa, sitten meet tapaamaan sitä ja se tuntuukin yllättävän helpolta. Aina olen mennyt jumiin, alkanut änkyttää, mutta nyt ekaa kertaa en mennyt. Se oli hauskaa, seksiäkin olisi ollut tarjolla niin paljon kuin olisi tahtonut. Sitä vielä jännitän niin jäi sitten harrastamatta. Mutta ensi kerralla sitten sitäkin :)
Puhuminen ei ole mun onkelma. uskallan puhuu naisille ja kaikille yleensä enkä yleensä ole hilainen hissukka. Se vaan et kun kukaan ei haluu puhuu mun kaa eikä haluu edes tutustuu. Ne vaan kattoo et mikä vittuu toikin on olevinas ja kääntää selkänsä.
oon ite huomannut että jos kulkee aina naama norsunv:lla on turha odottaa että kukaan tulee juttelemaan. kun laittaa vähän hymyä poskeen vaikka vituttais ja näin niin kyllä joku tulee höpöttelemään. kun näyttää ulospäinsuuntautuneelta ja iloiselta ja avoimelta voi kyllä olla varma että seuraa löytyy :)
itsekin kyllä usein pysähdyn miettimään,että mitä itsessä vikana, kun miehiä ei tunnu sitten minunlaiseni ihminen kiinnostavan. usein mietin että mistä johtuu..
tsemppiä alottajalle!